Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
22.09.2019 |
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.
Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.
Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.
samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi.
Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.
Mitenkäs niistä vieraista ihmisistä voi tulla tuttuja, ellet tutustu? Tuolla logiikalla ei voisi seurustella kuin oman sisaruksensa kanssa, jos lähtökohta on se, että vieraisiin ihmisiin ei voi tutustua ja aloittaa parisuhdetta.
Eikö sulla ole muita ihmissuhteita kuin sisarukset ja se mahdollinen kumppani? Tietenkin ihmisiin voi ja kannattaa tutustua jos haluaa uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä. Itsellä se kumppani on ollut ennen ihastumista ystävä.
Monella olen huomannut sen kumppanin olleen aijemmin vieras. Mutta mulla jäikin se murrosiän säätäminen väliin niin ehkä oon tässä asiassa vähän vajaa, mutta omasta mielestä tuntuu oudolta lähteä hakemaan elämänkumppania täysin vieraista ihmisistä.
On mutta jokainen ihmissuhde on alkanut tutustumisella vieraaseen ihmiseen. Sinähän pidit tällaista omituisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.
Ihastuu. Tässä kuitenkin puhutaan yleisellä tasolla. Käsitykset ei ikinä seurustelleesta ihmisestä perustuu varmaan enemmänkin omiin käsityksiin ja stereotypioihin tällaisesta henkilöstä kuin oman ihannekumppanin kuvitteluun. Se on sitten eri asia, mitä tapahtuu tosielämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.
Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.
Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.
samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi.
Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.
Tutustuminen ei ole tapailua, tapailu ei ole seurustelua, seurustelu ole parisuhde, eikä parisuhde ole avo- tai avioliitto. Sitoutuminen tapahtuu asteittain sitä mukaa kun toista oppii tuntemaan paremmin. Näin ainakin itselläni.
Tapailin tuossa aiemmin miestä, joka olisi halunnut mennä muutaman tapaamisen jälkeen naimisiin. En suostunut siihen, mutta jatkoin kuitenkin tapailua, joka muuttui seurusteluksi ja parisuhteeksikin. Lopulta erosimme, koska mies oli liian takertuva, kohteli minua huonosti, painosti avioliittoon ja väitti, että kun menisimme naimisiin niin sen jälkeen hän alkaisi käyttäytyä paremmin. Arvaa uskoinko, ja arvaa olenko iloinen että en sitoutunut häneen heti ensitapaamisella loppuelämäkseni?
Kiitos kun avasit näitä termejä. Ne ei oo ollut itselle mitenkään tärkeitä ja kun en oo koskaan siis tapaillut ketään niin en tuota prosessia ymmärrä.
Kuulostaa ja monesti näyttää kovin aikaa ja vaivaa vievältä, muusta elämästä erilliseltä hommalta. Mikä voi olla varmaan joistakin mukavaakin mutta en olis itse ryhtynyt tuollaiseen. Oma nainen kuitenkin löytyi ja hyvä niin, tosin en sellaisen perään haikaillut niin luulen että olisin ihan ok vaikkei olisikaan löytynyt. Ihmisillä on vaan eri pioriteetteja ja luulen että noi vanhemmat ihmiset joilla ei oo parisuhdetta koskaan ollut on kanssa monesti sellaisia ettei se parisuhde vaan ole niin tärkeä olla. En muuten edes tiennyt että oon kuulemma ollut jo hetken avosuhteessa kun kysyin että mikä mun suhde tuohon kumppaniin on kun luulin että on parisuhde jos ei oo naimisissa. Niin kiitti viä kun avasit tätä. : D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Eli mitä pitää vastata jos joku kysyy että lähdetkö pyhinä juhlimaan? "Vittuuks se sulle kuuluu?"
1) sillä onko joku ollut sinkkuna koko ikänsä vai "vain" viimeiset 10 vuotta, ei juurikaan ole väliä. Molemmat on suurin piirtein yhtä huonossa jamassa.
2) vietittekö te uuttavuotta mitenkään? Molemmat oli eri puolilla Suomea yksin kotona mutta silti seurustelitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Eli mitä pitää vastata jos joku kysyy että lähdetkö pyhinä juhlimaan? "Vittuuks se sulle kuuluu?"
1) sillä onko joku ollut sinkkuna koko ikänsä vai "vain" viimeiset 10 vuotta, ei juurikaan ole väliä. Molemmat on suurin piirtein yhtä huonossa jamassa.
2) vietittekö te uuttavuotta mitenkään? Molemmat oli eri puolilla Suomea yksin kotona mutta silti seurustelitte?
1) kyllä siinä tässä keskustelussa nyt on merkittävä ero. Nyt puhutaan ihmisistä, jotka eivät ole KOSKAAN seurustelleet eikä ihmisistä, joilla sinusta menee huonosti
2) mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Eli mitä pitää vastata jos joku kysyy että lähdetkö pyhinä juhlimaan? "Vittuuks se sulle kuuluu?"
1) sillä onko joku ollut sinkkuna koko ikänsä vai "vain" viimeiset 10 vuotta, ei juurikaan ole väliä. Molemmat on suurin piirtein yhtä huonossa jamassa.
2) vietittekö te uuttavuotta mitenkään? Molemmat oli eri puolilla Suomea yksin kotona mutta silti seurustelitte?
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Niin. Jos olen yksin kotona ja mies töissä, mitä minun pitää sanoa? :D jessus kun menee vaikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.
Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.
Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.
samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi.
Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.
Alat seurustella vain kaverin tai jonkun muun pitkään tuntemasi ihmisen kanssa? Useimmat taitavat löytää kumppaninsa muualta kuin kaveripiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.
Ai ei millään taustoille ole ollut mitään väliä? Minkä perusteella sinä sitten ihastut ja rakastut, ellet sen perusteella, kuka se ihminen on. Menneisyys ja elämä yleensä heijastaa nimenomaan sen ihmisen persoonaa ja sisintä. Olisi outoa, että ihminen olisi täysin irrallaan siitä hänen menneestä elämästä ja kokemuksista.
En ole koskaan ihastunut tuntemattomaan ihmiseen. En usko että niin voi edes käydä. Jos "ihastuu" tuntemattomaan niin ihastuu pakostikkin omaan mielikuvaansa siitä ihmisestä.
Niin, eli sinullekin merkitsee sen ihmisen taustat ja haluat tietää hänestä jotain. Tuolla äsken ihmettelit, miksi taustat kiinnostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Eli mitä pitää vastata jos joku kysyy että lähdetkö pyhinä juhlimaan? "Vittuuks se sulle kuuluu?"
1) sillä onko joku ollut sinkkuna koko ikänsä vai "vain" viimeiset 10 vuotta, ei juurikaan ole väliä. Molemmat on suurin piirtein yhtä huonossa jamassa.
2) vietittekö te uuttavuotta mitenkään? Molemmat oli eri puolilla Suomea yksin kotona mutta silti seurustelitte?
Nyt täytyy kyllä todeta, että jos uuden vuoden ja/tai joulun vietto jotenkinmäärittelee seurustelemista, niin en taidakaan olla parisuhteessa. Luulin, että ollaan ja vieläpä avoliitossa, useampi vuosikin tässä on jo vierähtänyt. Yhtään joulua ei kuitenkaan ole yhdessä vietetty eikä montaa uuttavuottakaan. Niin että ehkä me ei ollakaan aviopari?
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
P.S. Parisuhteeni ei näy mitenkään somessa. Ei kuvina, ei taustatietoina, ei mitenkään. Noin 80% (villi arvaus) tuntemistani ihmisistä ei siis tiedä sitä. Eikä heitä taatusti kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan?
jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.
Miten sinä ymmärrät ihan kaiken noin täysin pieleen?
- Puhuin koko ELÄMÄN ajasta, en koko tuttavuuden ajasta
- Tätähä juuri selitänkin, että harvasta ihmisestä tällaisia asioita tiedetään, vaikka eletäänkin ihan normaalia sosiaalista elämää
- En vaihtanut tuollaiseen kysymykseen. Pointti oli se, että jos tänään kerrot 10 vuotta tuntemallesi ihmiselle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaako se sitä, ettet ole näiden 10 vuoden aikana ollut tämän ihmisen kanssa tekemisissä ja hän on koko tämän ajan halveksinut sinua
Koko ajan olen puhunut tilanteesta, jossa toinen osapuoli tietää (huom TIETÄÄ, ei päättele yksittäisestä uudenvuoden illasta), ettet ole koskaan seurustellut. Sinä (tai joku muu) väitti, että ihmisellä ei ole normaalia sosiaalista elämää, koska kaikki vastaantulijat tietävät tästä ja hyljeksivät sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan?
jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.
Ja vielä tähän jäi kommentoimatta, että en kyllä sanonut ymmärtäväni, miten se KOKO elämän kestänyt sinkkuus tulee ilmi. Sanoin ymmärtäväni, että puhutaan esim lomasta ja vapaa-ajasta, jolloin se SEN HETKINEN sinkkuus tulee ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P
Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.
No ei hän nyt vain olisi pystynyt päättelemään, ellet olisi itse kertonut. Olet vainoharhainen jos näin kuvittelet. Etkö vieläkään ymmärtänyt esimerkikkejäni?
1) minulle ei 10 vuoden aikana koskaan tullut ilmi, ovatko park työkaveriani olleet KOKO elämänsä sinkkuja. Ei puhuta yhdestä uudesta vuodesta eikä edes niistä 10 vuodesta vaan KOKO ELÄMÄSTÄ
2) minä olen seurustellu 2 vuotta eivätkä esim naapurini, työ-ja harrastuskaverini tiedä tästä mitään. Emme asu yhdessä emmekä viettäneet esim uutta vuotta yhdessä, mutta silti me vain seurustelemme. Et voi siis sinäkään tätä minusta päätellä ellen sitä ihan itse kerro
Eli mitä pitää vastata jos joku kysyy että lähdetkö pyhinä juhlimaan? "Vittuuks se sulle kuuluu?"
1) sillä onko joku ollut sinkkuna koko ikänsä vai "vain" viimeiset 10 vuotta, ei juurikaan ole väliä. Molemmat on suurin piirtein yhtä huonossa jamassa.
2) vietittekö te uuttavuotta mitenkään? Molemmat oli eri puolilla Suomea yksin kotona mutta silti seurustelitte?
Nyt täytyy kyllä todeta, että jos uuden vuoden ja/tai joulun vietto jotenkinmäärittelee seurustelemista, niin en taidakaan olla parisuhteessa. Luulin, että ollaan ja vieläpä avoliitossa, useampi vuosikin tässä on jo vierähtänyt. Yhtään joulua ei kuitenkaan ole yhdessä vietetty eikä montaa uuttavuottakaan. Niin että ehkä me ei ollakaan aviopari?
Se että viettää pyhät yksin tai sairaan vanhemman apuna on eri asia kuin viettää ne jossain muussa seurassa kuin kumppanin kanssa. Jälkimmäisestä ei voi päätellä mahdollista seurustelua, mutta ensin mainitusta kohtalaisella todennäköisyydellä voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
Tämä ketju kaiketi otsikon mukaan käsittelee sitä, onko se kumppania valitsevalle naiselle ongelma, jos mies on ollut vaan yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
P.S. Parisuhteeni ei näy mitenkään somessa. Ei kuvina, ei taustatietoina, ei mitenkään. Noin 80% (villi arvaus) tuntemistani ihmisistä ei siis tiedä sitä. Eikä heitä taatusti kiinnosta.
Salaatko aktiivisesti suhdettasi vai etkö vain koskaan ole sattunut puhumaan kenellekään mistään mitä olette tehneet tai mihin menneet miehen kanssa yhdessä?
Alue: Aihe vapaa
Sanoin että hän pystyi päättelemään tuon keskustelun (yhden lauseen) perusteella melko varmasti taustastani jotain. Jos olisin ollut hänen apulaisenaan vaikka viikon työharjoittelijana, hän olisi saanut paljon enemmän tietoa, puhumattakaan vuosien työkaveruudesta samassa työpaikassa.