Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?
22.09.2019 |
Omalla kohtaa kun mietin tuota asiaa naisesta joka olisi +30v ja ei olisi koskaan seurustellut ja me olisimme nyt tapailleet hetken, niin se olisi täysin neutraali asia, ja jos jotain niin vain ja ainoastaan positiivinen asia.
Kuinka naiset suhtautuu, ensi alkuun tietysti oletan että samalla tavalla, mutta sitten muistan että miehet ja naiset ovat erilaisia ja he suhtautuvat monesti samoihin asioihin täysin päinvastoin.
Eli jos miehelle tuo naisen seurustelemattomuus on positiivinen asia, niin voin olettaa että naiselle se on negatiivinen.
Jos, siis jos näin on, niin herää sitten kysymys että miksi? Miten nämä 2 sukupuolta voivat olla asiasta niin täysin päinvastaista mieltä?
Kommentit (336)
Miten ap määrittelee seurustelun? Kuinka pitkä suhde on seurustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
Tämä ketju kaiketi otsikon mukaan käsittelee sitä, onko se kumppania valitsevalle naiselle ongelma, jos mies on ollut vaan yksin kotona.
Otsikon mukaan tässä keskustellaan siitä, onko naiselle ongelma, jos 30+ mies ei ole koskaan seurustellut. Yhtäkkiä täällä kuitenkin alettiin antaa ymmärtää, että jos ei vietä uutta vuotta yhdessä niin ei se ole edes oikeaa seurustelua. Ihan kummallisia käänteitä :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan?
jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.
Ja vielä tähän jäi kommentoimatta, että en kyllä sanonut ymmärtäväni, miten se KOKO elämän kestänyt sinkkuus tulee ilmi. Sanoin ymmärtäväni, että puhutaan esim lomasta ja vapaa-ajasta, jolloin se SEN HETKINEN sinkkuus tulee ilmi.
Eli koko elämän kestänyt sinkkuus on haitta mutta esim 10 vuotta kestänyt ei? Silloin vastauksesi otsikon kysymykseen on sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
Tämä ketju kaiketi otsikon mukaan käsittelee sitä, onko se kumppania valitsevalle naiselle ongelma, jos mies on ollut vaan yksin kotona.
Otsikon mukaan tässä keskustellaan siitä, onko naiselle ongelma, jos 30+ mies ei ole koskaan seurustellut. Yhtäkkiä täällä kuitenkin alettiin antaa ymmärtää, että jos ei vietä uutta vuotta yhdessä niin ei se ole edes oikeaa seurustelua. Ihan kummallisia käänteitä :-D
Esimerkkitilanteessa ei ollut puhe kumppanin kanssa yhdessä viettämisestä vaan yleensä kenenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan?
jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.
Ja vielä tähän jäi kommentoimatta, että en kyllä sanonut ymmärtäväni, miten se KOKO elämän kestänyt sinkkuus tulee ilmi. Sanoin ymmärtäväni, että puhutaan esim lomasta ja vapaa-ajasta, jolloin se SEN HETKINEN sinkkuus tulee ilmi.
Eli koko elämän kestänyt sinkkuus on haitta mutta esim 10 vuotta kestänyt ei? Silloin vastauksesi otsikon kysymykseen on sen mukainen.
Oletko kaikessa yhtä mustavalkoinen? Ajatteletko, että kun mies ja nainen tapaavat toisensa esim. baarissa ja molemmat ovat alustavasti kiinnostuneet toisesta, juttu luistaa mukavasti, he viihtyvät toistensa seurassa, niin siinä käy niin, että
- nainen kysyy, kauanko mies on ollut sinkkuna. Mies vastaa, että 10 vuotta. Nainen on edelleen kiinnostunut. TAI
- nainen kysyy, kauanko mies on ollut sinkkuna. Mies vastaa, ettei ole koskaan seurustellut. Naisen kiinnostus loppuu, vaikka hetkeä aikaisemmin hänellä oli miehen kanssa hauskaa?
Eihän se noin mene. Ei ihmissuhteet ylipäänsä synny tuolla tavalla, ne ovat prosesseja. Se mukavalta vaikuttanut mies, joka on muutamaa kuukautta aiemmin eronnut pitkästä parisuhteesta, voi osoittautua tyhmäksi, tylsäksi, häntäheikiksi tai muuten epäkiinnostavaksi. Se voi tapahtua jo samana iltana kun tutustutaan tai muutaman viikon tai kuukauden kuluttua. Seurustelematon mies voi olla hauskaa seuraa eikä nainen pidä sitä siksi mitenkään merkittävänä, ettei toisella ole kokemusta pitkästä parisuhteesta; tutustumisesta on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että ollaan niin pitkällä.
Jotenkin nämä kommentit ovat usein sellaisia kuin niiden kirjoittaja kuvittelisi, että seurusteleminen on joku päätös, joka tehdään ja se on sitten siinä.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
Tämä ketju kaiketi otsikon mukaan käsittelee sitä, onko se kumppania valitsevalle naiselle ongelma, jos mies on ollut vaan yksin kotona.
Otsikon mukaan tässä keskustellaan siitä, onko naiselle ongelma, jos 30+ mies ei ole koskaan seurustellut. Yhtäkkiä täällä kuitenkin alettiin antaa ymmärtää, että jos ei vietä uutta vuotta yhdessä niin ei se ole edes oikeaa seurustelua. Ihan kummallisia käänteitä :-D
Esimerkkitilanteessa ei ollut puhe kumppanin kanssa yhdessä viettämisestä vaan yleensä kenenkään.
Nyt taisin pudota lopullisesti kelkasta. Siis miten uuden vuoden vietto liittyy otsikkoon, voisiko joku vääntää rautalangasta, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää miksi naisilla on niin vaikea löytää miestä. Suurin osa näyttää tuomitsevan sinkkumiehistä epäkelvoksi sekä lyhytsuhteita harrastaneet että ne jotka eivät ole niitä harrastaneet. Tähän väliin jäävät osa ukkomiehistä ja vasta eronneet. Onnea etsintään.
Niin, tämän ketjun perusteella ei ole hyvä vaikka mies olisi kuinka päin.
Noh, ketju opettaa miehille valehtelemaan suhdetaustastaan, siis varsinkin jos sellaista ei ole. Keksikää päästänne suhteita menneisyyteen, koska naiset näköjään vaatii sitä että pystyvät kertomaan itsellensä seurustelevansa miehen kanssa joka on sen arvoinen.
Eikä siinä mitään, naisetkin valehtelevat seksikumppaniensa määrän alhaisemmaksi kuin se on. Mieskin voi siis valehdella että hänellä on ollut enemmän naisia kuin mitä on ollut. Ikävä vain että naiset vaatii sellaista, eikä mies kelpaa sellaisena kuin hän on.
Jos joku tapailemani mies osoittautuisi niin tyhmäksi että kysyisi minulta monenko miehen kanssa olen ollut sängyssä, niin en kertoisi, ENKÄ enää tapailisi häntä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan siinä nyt jotain hämärää, jos kolmekymppisellä miehellä poikuus tallella. Peräkamaripoika, äitin lellikki. Ja jos ei oo aikasemminkaa seurustellu, miks enää alottaiskaan.
Ja äärimmäisen pelottavaa.
Itse en haluaisi tietentahtoen seurustella kokemattoman kanssa, koska pelkäisin suhteeseen tulevan sitten sellaisia konflikteja joita ensikertalaisilla voi olla. Niitä enkä muitakaan kasvukipuja en haluaisi kokea uudelleen.
Tosin voihan kokeneimmilla sitten taas olla jotakin traumoja entisistä suhteistaan, joten puolensa siinäkin.
Mutta jos ihastuu niin sitten ei kauheasti mitkään tuollaiset seikat haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mitenköhän tämä liittyy asiaan. Ymmärrätkö, että ihmiset voivat olla uutena vuotena töissä ja parisuhde on mahdollinem vaikka ei asuta yhdessä ja (hui!) jopa eri paikkakunnilla? Ja sitten kun vielä ajattelet, että myös eronneet äidit ja isät voivat seurustella, niin pääsi taitaa mennä täysin sekaisin. Katsos kun kaikki ei ole niin yksioikoista kuin sieltä tynnyristä katsoen ehkä näyttää.
Ohis, mutta eikai siitä juhlimattomuudesta voi mitään päätellä? Minäkin taisin olla viime uuden vuoden ihan vaan kotona juhlimatta, oman puolison kanssa. Jos joku puolituttu tai tuntematon olisi kysynyt minulta aionko juhlia, olisin sanonut vaan että "en, aattelin olla kotona".
Töissä oleva voi aina vastata että on töissä. Kotona miehen/lasten kanssa oleva voi sanoa sen. Yksin oleva ei voi sanoa muuta kuin "en".
Miten saat tehtyä tuosta ongelman? Olin itse vuosia (7-8) sinkkuna ennen nykyistä suhdettani enkä koskaan tajunnut murehtia, että mitähän ihmiset ajattelevat kun sanon, että aion uutena vuonna olla ihan vaan koiran kanssa kotona, syödä jotain hyvää ja lukea.
P.S. Parisuhteeni ei näy mitenkään somessa. Ei kuvina, ei taustatietoina, ei mitenkään. Noin 80% (villi arvaus) tuntemistani ihmisistä ei siis tiedä sitä. Eikä heitä taatusti kiinnosta.
Salaatko aktiivisesti suhdettasi vai etkö vain koskaan ole sattunut puhumaan kenellekään mistään mitä olette tehneet tai mihin menneet miehen kanssa yhdessä?
En minä ainakaan salaa yhtään mitään, mutta tällaiset asiat nyt eivät tule naapureiden, työ- ja harrastuskavereiden kanssa puheeksi. Ja someen en tällaisia asioita päivittele. Lähimmät ystävät ja perhe tietysti tietävät, mutta muut tuttavat eivät. Ja tähän tosiaan vaikuttaa sekin, että asumme eri paikkakunnilla ja itse olen useammin miehen luona kuin hän minun luonani.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.
Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?
Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.
Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.
Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.
Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.
Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.
Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?
Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.
Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.
Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.
No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.
Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.
Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan?
jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.
Ja vielä tähän jäi kommentoimatta, että en kyllä sanonut ymmärtäväni, miten se KOKO elämän kestänyt sinkkuus tulee ilmi. Sanoin ymmärtäväni, että puhutaan esim lomasta ja vapaa-ajasta, jolloin se SEN HETKINEN sinkkuus tulee ilmi.
Eli koko elämän kestänyt sinkkuus on haitta mutta esim 10 vuotta kestänyt ei? Silloin vastauksesi otsikon kysymykseen on sen mukainen.
Minkä mukainen? Juu, 10 vuotta kestänyt sinkkuus ei haittaa. Olin itsekin sinkkuna 6 vuotta, vaikka sitä ennen olin 11 vuotta avoliitossa. Ja edelleenkin, jos 10 vuoden tuttavuuden aikana silloin tällöin henkilö viettää niitä uusia vuosia yksin, en minä siitäkään kyllä aukottomasti voi tietää, jos siellä jotain muutaman kuukauden seurusteluja on ollut välissä, jotka eivät ole tulleet ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa naisilla olleen vain pannosuhteita tuppisuisten tinderkomistusten kanssa, kun näitä matalaotsaisia länkytyksiä lukee. Sillä tietenkin oikeissa suhteissa kiinnostaa kumppanin eletty elämä kokonaisuudessaan. Itse lisäksi laitan liuskaan jokaisen ehdokkaan, josta saa kuvan kovinkin helppona tapauksena.
Toisekseen naisia tuntuu kovasti kiinnostavan omakin tausta. Ja kun voi todeta nuorena seurustelleensa pitkään, niin se on selvästi positiivinen asia naisten mielessä. Syytä en lähde edes arvailemaan, koska niin tutkinattomia ovat nuo tiet.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa naisilla olleen vain pannosuhteita tuppisuisten tinderkomistusten kanssa, kun näitä matalaotsaisia länkytyksiä lukee. Sillä tietenkin oikeissa suhteissa kiinnostaa kumppanin eletty elämä kokonaisuudessaan. Itse lisäksi laitan liuskaan jokaisen ehdokkaan, josta saa kuvan kovinkin helppona tapauksena.
Toisekseen naisia tuntuu kovasti kiinnostavan omakin tausta. Ja kun voi todeta nuorena seurustelleensa pitkään, niin se on selvästi positiivinen asia naisten mielessä. Syytä en lähde edes arvailemaan, koska niin tutkinattomia ovat nuo tiet.
Sinä saat kysellä niin paljon kuin haluat, mutta älä jaksa jankuttaa että vain sinun tapasi on oikea. Yksikään mies ei ole itseltäni historiaa kysellyt, ei nykyinen puolisokaan, jonka kanssa on jo monta yhteistä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se kyllä este, koska käytännössä jokseenkin aina taustalta löytyy jonkin sortin luonnevika. Saattaahan siellä joukossa ollakin joku helmi, mutta koska parempaa seuraa löytyy aina, miksi ottaisin riskin.
Kovasti naiset tuntuvat ennakkoluuloisesti yleistävän ja projisoivan vikoja miehille jotka eivät ole seurustelleet. Heitä pitäisi kuitenkin aina muistaa kohdella yksilöinä. Ei se toimi niin.
Alue: Aihe vapaa
En salaa, mutta tapanani ei ole raportoida somessa tekemisiäni. Kuvia julkaisen puutarha, ruoasta ja matkoilta. En itsestäni enkä muista ihmisistä, profiilikuvankin vaihdan vain kerran-pari vuodessa. Parisuhdestatustani en kertonut FB:ssä silloin, kun olin sinkku, joten miksi kertoisin nytkään? FB-kontaktini ovat suurelta osin työ- ja harrastusverkostoihini kuuluvia ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia heistä on vain kourallinen. Aiheet, joista postaan faceen, liittyvät työhöni, luottamustehtäviini tai harrastuksiini/kiinnostuksen kohteisiini.