Nainen, jos selviäisi että tapailemasi mies ei ole koskaan vielä seurustellut ja oletetaan iäksi +30, niin vaikuttaisiko se mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.

Ai ei millään taustoille ole ollut mitään väliä? Minkä perusteella sinä sitten ihastut ja rakastut, ellet sen perusteella, kuka se ihminen on. Menneisyys ja elämä yleensä heijastaa nimenomaan sen ihmisen persoonaa ja sisintä. Olisi outoa, että ihminen olisi täysin irrallaan siitä hänen menneestä elämästä ja kokemuksista. 

Huvittavaa, että täällä hiukan on nähtävissä mielipidettä siitä, että jos et oo seurustellu nii sitte on monissa ihmissuhdetaidoissa jotenkin puutteellinen tms. Kokemusta ei ole jne. Mutta, en sitte tiiä mitä korkealle arvostettavaa niitten ihmissuhdetaidoissa on, joilla on ollut monia suhteita. Kysynpä vaan mikä vika on ihmissuhdetaidoissa, kun ei saada suhteita pysymään kasassa ja kumppaneita kokeillaan useita. Kyllä seki kertoo ihmisestä jotain, ja ite ainaki suhtaudun varauksella moiseen. Eli ennemmin otan seurustelemattoman ku jonkun ihmisestä toiseen hyppineen..se se vasta epäkypsää on

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä hiukan on nähtävissä mielipidettä siitä, että jos et oo seurustellu nii sitte on monissa ihmissuhdetaidoissa jotenkin puutteellinen tms. Kokemusta ei ole jne. Mutta, en sitte tiiä mitä korkealle arvostettavaa niitten ihmissuhdetaidoissa on, joilla on ollut monia suhteita. Kysynpä vaan mikä vika on ihmissuhdetaidoissa, kun ei saada suhteita pysymään kasassa ja kumppaneita kokeillaan useita. Kyllä seki kertoo ihmisestä jotain, ja ite ainaki suhtaudun varauksella moiseen. Eli ennemmin otan seurustelemattoman ku jonkun ihmisestä toiseen hyppineen..se se vasta epäkypsää on

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos ymmärtää, että parisuhde ei onnistu kenen tahansa kanssa, että ihmistä ei voi tuntea ensinäkemältä ja että kumppanin sopivuuteen kuuluu jokin muukin kuin ulkonäkö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi. 

Kuulostaa teoriassa ylevältä, ja jättää kaikki muuttujat huomiotta. Ei siinä mitään, varmaan kaikki ovat nuorena naiiveja. Entä sitten, jos jää leskeksi tai puoliso muuttuu, kenties pettää, lyö tai tarttuu pulloon? Minunkin vanhat vanhempani ovat hampaat irvessä yhdessä, kun yhteen on kerran menty. Liitto oli sitä laatia, jonka lapsia vähän korjailtiin terapiassa, mutta hei, sitoudutaan kerran, ei peruutusmahdollisuutta. Itsekin hiljalleen alkoholisoituneen miehen (rauha hänelle) exvaimona olen kiitollinen siitä, että pääsin pois suhteesta, joka muuttui muutamassa vuodessa hyvästä huonoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi. 

Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.

Me emme kaikki ole samasta muotista putkahtaneita, vaikka siltä tuntuu, että pitäisi olla, kun lukee vastauksia. Kertokaa nyt sitten, mikä olisi se lakisääteinen ikä, jolloin viimeistään on ollut seurusteltava, halusi tai ei, löytyipä sopiva kumppani tai ei. Siis vain siksi, että tietynikäisen kuuluu seurustella. Kaikilla seurtustelu ei ehkä ole ihan ensimmäisenä priorisointilistoilla. Ja toisaalta ei kolmikymppinen mies ole vielä menetetty yksilö. On eri asia sitten, jos mies on ns.peräkammarin mammanpoika, joka on arkalasta kotoisin eli pelkää kaikkia muita naisia paitsi mammaansa. Sellaiseen en minäkään sekaantuisi, mutta jos tyypillä on asiat ihan reilassa ja tuo seurustelemattomuus on jonkinlainen miinus, niin ei se minua hätkähdyttäisi, pikemminkin tekisi uteliaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

Y

Koska juuri sen ihmisen kanssa on hyvä olla, sen vain tietää milloin natsaa. Ei se huonojen ehdokkaiden jatkuva läpikäyminen tuo muuta kuin kyynisyyttä ja katkeruutta, nimim. nähty on. On subjektiivinen asia, että kuka on se sopiva elämänkumppani juuri itselle. Ei siihen muilla pitäisi olla nokan koputtamista. Se voi tuuri käydä yhdellä kertaa, aiemmilla kokemuksilla ei silloin ole mitään merkitystä. Toiset taas etsii ja etsii, kumppaneita jatkuvasti vaihtaen ja jokainen suhde menee metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.

 

Ai ei millään taustoille ole ollut mitään väliä? Minkä perusteella sinä sitten ihastut ja rakastut, ellet sen perusteella, kuka se ihminen on. Menneisyys ja elämä yleensä heijastaa nimenomaan sen ihmisen persoonaa ja sisintä. Olisi outoa, että ihminen olisi täysin irrallaan siitä hänen menneestä elämästä ja kokemuksista. 

En ole koskaan ihastunut tuntemattomaan ihmiseen. En usko että niin voi edes käydä. Jos "ihastuu" tuntemattomaan niin ihastuu pakostikkin omaan mielikuvaansa siitä ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.

Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?

Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.

Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.

Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.

Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.

Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.

Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?

Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.

Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.

Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.

No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.

Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.

Tottakai voin ajatella. Mutta edelleenkään en ymmärrä, miten se, että 10 vuoden tuttavuuden jälkeen kerrot jollekulle, ettet ole koskaan seurustellut, tarkoittaa sitä, että olet elämässäsi kaikkien hyljeksimä eikä sinulla ole sosiaalista elämää lainkaan. Olen noin tuhat kertaa sanonut, että tällaista harvoin paukautetaan päin naamaa ensikohtaamisella JA  vaikka senhetkisestä tai parin viime vuoden takaisesta parisuhdetilanteesta tulisikin jotenkin kerrottua, ei sekään vielä tarkoita, ettet ole koskaan seurustellut. Mitä kohtaa et ymmärrä, kun olen tähän nyt antanut jo omia esimerkkejä ja toistanut tämän moneen kertaan? 

jos "tunnet" jonkun 10 vuotta ja vasta sen jälkeen saat tietää ettei hän ole koko sinä aikana seurustellut, niin etpä kovin hyvin ole sitten tuntenut. Kysyit aiemmin että miten tuo tulee ilmi, johon annoin esimerkkejä, jolloin vastasit että tietenkin osaat itsekin ajatella noin. Kysyit siis asiaa jonka tiesit muutenkin. Sitten vaihdoit kysymykseen, että mitä tuo haittaa että se tulee ilmi. Siihenkin on jo vastaus aiempana ketjussa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Jos jollain on ollut huonoja  kokemuksia ihmisten reaktioista, niin se voi vaikuttaa että ei tee mieli jatkossa olla ainakaan avoimempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas se on seurustelematon ikineitsyt, joka "tietää", että suurin osa naisista on samanlaisia, nollakokemuksella. Luultavasti mielipiteet on peräisin netistä ja roskaviihteestä peräisin.

No oikeasti se ymmärtää asiasta kuten sika hopealusikasta, siksi sitä naista ei ole löytynytkään.

Tähän ketjuunko ei voi kommentoida yksikään muu kuin seurustelematon ikineitsyt?

Eikö voisi olla mahdollista että tähän on kommentoinut myös ihminen joka on seurustellut koko elämänsä ja on myös oppinut hyväksi ihmistuntijaksi?

Ei kai se nyt ole mahdollista.... ;)

Yleisesti ottaen ihmisten kanssa paljon tekemisissä olleet ymmärtävät sen hyvin, että suuri osa ihmisistä on pohjimmiltaan samanlaisia. Ne on ne eristäytyneet ihmiset, jotka kuvittelevat että jokainen ihminen on niin hirmuisen uniikki. Newsflash: ihmiset eivät ole kovinkaan uniikkeja, samanlaisia on miljardeja.

Jospa nyt luet ajatuksella tuon ap:n aloitusviestin, jossa hän olettaa että a) miehiä ei häiritse jos nainen ei ole seurustellut aiemmin, b) miehet ovat yleisesti ottaen kaikki keskenään samaa mieltä tällaisesta asiasta, c) naiset ovat myös keskenään samaa mieltä, mutta miesten mielipiteeseen nähden vastakkaista mieltä. Lue sitten tämän ketjun viestit. Täällä on ollut niin pääasiassa naisten vastauksia, koska naisilta asiaa kysyttiin.

Itse kerroin että en (enää) lähde suhteeseen aiemmin seurustelemattoman miehen kanssa, koska minulla on tästä huono kokemus. Tästähän voi päätellä että olen siis kuitenkin aiemmin lähtenyt. Joku muu on kertonut että ei missään tapauksessa edes harkitsisi. Sitten on vastauksia, joissa sanotaan että ei ole mikään ongelma, vaan päin vastoin etu. Sitten on näitä jotka sanovat, että ei ole ongelma kunhan mies täyttää tietyt muut kriteerit.

Siis nämä naisten vastaukset ovat aivan laidasta laitaan. Ymmärrätkö nyt, miksi ap saa palautetta että on ehkä hieman omassa kuplassaan ja todellisuudesta irrallaan, ja tasapäistää sukupuolia aivan tarpeettomasti? Ja että tällainen tutkallaolo voi mahdollisesti vaikeuttaa hänen ihmissuhteitaan ja erityisesti suhteita naisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.

 

Ai ei millään taustoille ole ollut mitään väliä? Minkä perusteella sinä sitten ihastut ja rakastut, ellet sen perusteella, kuka se ihminen on. Menneisyys ja elämä yleensä heijastaa nimenomaan sen ihmisen persoonaa ja sisintä. Olisi outoa, että ihminen olisi täysin irrallaan siitä hänen menneestä elämästä ja kokemuksista. 

En ole koskaan ihastunut tuntemattomaan ihmiseen. En usko että niin voi edes käydä. Jos "ihastuu" tuntemattomaan niin ihastuu pakostikkin omaan mielikuvaansa siitä ihmisestä.

Eli kyllä, on taustalla tietenkin tuollalailla väliä että se on muokannut sitä ihmistä. Mutta ei sillätavalla yksittäisillä asioilla ole väliä kuin mitä esmerkiksi tässä keskustelussa ollaan mietitty tätä 30.v sinkkuutta. Yksittäiset asiat kun eivät kerro siitä henkilöstä juurikaan. Tuon 30.v sinkkuudenkin taustalla voi olla vaikka mitä ja ne ihmiset joita tämä koskee on toisiinsa nähden varmasti hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Jos ryhtyy niinkin intiimiin suhteeseen kuin seurustelusuhteeseen niin olisi hyvä tuntea se henkilö eikä vain tietää niitä yksittäisiä asioita mitä esimerkiksi jossain deiteillä ihminen itsestään voi kertoa. Muutenkaan ei pitäisi luoda kästystään ihmisestä hänen omien kertomustensa varaan, ihmisillä kun on monesti tosi outoja ja vääristyneitä käsityksiä itsestään (joka on ihan normaalia, on vaikeaa nähdä itseään kovin objektiivisesti) ja sinä voit olla hänestä ihan eri mieltä suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.

Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?

Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.

Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.

Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.

Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.

Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.

Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?

Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.

Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.

Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.

No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.

Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.

Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P

Vierailija kirjoitti:

Tosi outoa että useampi on kertonut kannakseen "ettei ala toisen harjoitussuhteeksi". Ei silloinkaan vaikka tää 30v seurustelematon sattuisi olemaan se sun sielunkumppani jonka kanssa sulla on sellainen yhteys mitä et oo muiden kanssa kokenut tms.? Ehkä tää sun sielunkumppani ei oo halunnu sitoutua suhteeseen sellaisen naisen kanssa jota kohtaan ei oo tuntenut niin vahvasti että suhteen alussa olisi voinut hyvin ajatella ahdistumatta loppu elämästä toisen kanssa (ymmärtäen ettei niin välttäättä käy)ja sää satut oleen se ensimmäinen. Eikö naiset ihastu jos ei oo ns. toisen tiedot kunnossa? Ei millään taustoilla oo ainakaan omassa parinvalinnassa ollut mitään tekemistä, vaan sillä on ollut mitä on toista kohtaan tuntenut.

Ei ole tästä kysymys, vaan siitä että elämänkokemukset muokkaavat ihmistä.

Jos joku on vaikka intohimoinen matkustelija, tykkää matkailla sellaisissa kohteissa mihin ei pakettimatkailijat mene, ja on harrastanut tätä aktiivisesti koko elämänsä ajan (ja haluaa harrastaa jatkossakin), niin on epätodennäköistä että hän ihastuisi tyyppiin, joka ei ole kertaakaan elämänsä aikana uskaltanut astua lentokoneeseen, vaikka on yli 30-vuotias. Tällä tyypillä ei ole oikein mitään uutta annettavaa kokeneen matkailijan matkailuharrastukseen, koska hänellä ei ole yhtään kokemusta siitä. Kun toinen taas on todella kokenut, niin kokemattomammalla menisi vuosia päästä sellaiselle tasolle, että hänellä alkaisi olla tietoja ja näkemystä niin paljon, että voisi aktiivisesti itse panostaa yhteisiin matkoihin tavalla, joka tuntuisi siitä toisesta osapuolesta kivalta.

Kun tällainen himomatkailija tapaa toisen himomatkailijan, jolla on yhtä paljon kokemusta, mutta kuitenkin oma erilainen näkökulmansa asioihin, keskustelut aiheesta ovat automaattisesti pitkiä ja intohimoisia, ja kumpikin kokee saavansa niistä jotain uutta ja arvokasta. Tällainen tunnelma on yksi osatekijä ihastumisen syttymisessä.

Toki seurustelemattomalla miehellä voi olla jossain muussa asiassa annettavaa niin, että häneen ihastutaan. Itse en kuitenkaan usko enää tässä iässä ihastuvani tällaiseen mieheen, koska olen todella kiinnostunut parisuhteiden dynamiikasta ja oppinut siitä elämäni aikana paljon, ja tiedän kokemuksesta kuinka ihanaa on olla sellaisen miehen kanssa joka myös on oppinut tästä aiheesta (ja itsestään ihmisenä) paljon. En vain tyydy vähempään, koska asia on minulle tärkeä. Mutta tässä keskustelussa on myös ihmisiä, jotka ovat ihan toista mieltä, joten asian ei pitäisi olla kenellekään ongelma, koska jokaiselle löytyy kuitenkin joku sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi. 

Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.

Mitenkäs niistä vieraista ihmisistä voi tulla tuttuja, ellet tutustu? Tuolla logiikalla ei voisi seurustella kuin oman sisaruksensa kanssa, jos lähtökohta on se, että vieraisiin ihmisiin ei voi tutustua ja aloittaa parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä hiukan on nähtävissä mielipidettä siitä, että jos et oo seurustellu nii sitte on monissa ihmissuhdetaidoissa jotenkin puutteellinen tms. Kokemusta ei ole jne. Mutta, en sitte tiiä mitä korkealle arvostettavaa niitten ihmissuhdetaidoissa on, joilla on ollut monia suhteita. Kysynpä vaan mikä vika on ihmissuhdetaidoissa, kun ei saada suhteita pysymään kasassa ja kumppaneita kokeillaan useita. Kyllä seki kertoo ihmisestä jotain, ja ite ainaki suhtaudun varauksella moiseen. Eli ennemmin otan seurustelemattoman ku jonkun ihmisestä toiseen hyppineen..se se vasta epäkypsää on

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos ymmärtää, että parisuhde ei onnistu kenen tahansa kanssa, että ihmistä ei voi tuntea ensinäkemältä ja että kumppanin sopivuuteen kuuluu jokin muukin kuin ulkonäkö. 

Juuri tämän vuoksi on outoa että ihmiset alkavat seurustella ja muodostella parisuhdetta täysin vieraiden ihmisten kanssa. Sitten tutustutaan kunnolla vasta parisuhteessa, mikä jotenkin taas saa miettimään että mikä siinä parisuhteessa on niin korkeasti arvostettua kun ihmiset toimii näin. Sitten kun ollaan tutustuttu toiseen ja huomataan ettei se ookkaan itselle soiva niin erotaan. Parisuhde ei siis ole monellakaan tuttavuutta syvempää.

Eli tiivistäen: "sielunkumppanuus" on juuri sitä, että oma persoonallisuus ja toisen persoonallisuus sopivat poikkeuksellisen hyvällä tavalla yhteen, jolloin yhdessäolo tuntuu erityisen hyvältä. Persoonallisuuteen taas vaikuttaa se, minkälaisen elämän on elänyt. Siksi on todennäköisempää, että oma sielunkumppani löytyy siitä joukosta, joka on tehnyt samantapaisia valintoja elämänsä aikana kuin itsekin on tehnyt. Jos on jäänyt tai tietoisesti jättäytynyt parisuhteiden ulkopuolelle ja on yli 30 v., kannattaa etsiä seuraa erityisesti heistä, joilla on sama tilanne.

t. 300

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuo ei ole seurustellut" muuttuu nopeasti ihmisten mielissä –> "tuossa on muutakin vikaa". Lopulta ei voi osallistua mihinkään ihmisten asenteiden takia.

Voitko vähän täsmentää tätä "ei voi osallistua mihinkään"? Missä ihmeessä te toitotatte sitä parisuhdehistoriaanne jatkuvasti, että normaali elämä ei onnistu?

Niin voihan sitä toivoa että kukaan ei ajan myötä huomaa eikä kysy mitään jos ei vaan puhu koskaan asiasta.

Eikö siinä vaiheessa, kun asia tulee puheeksi, ole ehtinyt jo osallistumaan aika moneen asiaan? Itse muistan opiskeluajoilta parikin tyttöä, jotka eivät olleet koskaan seurustelleet. Tämä tuli ilmi vasta noin vuoden tuntemisen jälkeen eikä se tieto kyllä mitenkään vaikuttanut meidän väleihimme.

Joo ei se yhdessä vuodessa nuorena välttämättä mitään vaikutakaan. Jos on muuten hyväosainen, niin sen parempi. Ja jos on vielä nainen niin käytännössä ei ongelmaa lainkaan.

Miten niin yhdessä vuodessa? Kerro nyt missä tilanteissa sinä joudut kertomaan ihmisille parisuhteettomuudestasi lyhyen tuntemisen jälkeen. Minä olin edellisessä työpaikassani 10 vuotta ja meillä oli tiivis ja hyvähenkinen työyhteisö. Mutta silti siellä oli ihmisiä, joiden seurustelumenneisyydestä minulla ei ole mitään käsitystä. Tiesin vain sen, että he asuvat yksin.

Niin, eli vuonna 10 tiesit heidän seurustelumenneisyytensä vuodesta 1 eteenpäin: asuivat yksin eivätkä koskaan maininneet kumppania. Onhan sitä siinäkin.

Niin? Kuitenkaan koskaan ei tullut puheeksi, ovatko koskaan seurustelleet. Siksi ihmettelen, miksi nämä jotkut kommentoijat sanovat, etteivät pysty olemaan ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan, kun heitä aletaan hyljeksiä, kun kertovat seurusteluhistorian puuttumisesta (eli heti). Miksi ja millaisessa tilanteessa tällainen asia on pakko kertoa?

Onko joku sanonut että se pitää kertoa? Se on asia joka tulee usein ilmi henkilön muista tekemisistä ja puheista jossain vaiheessa. Riippuu henkilöstä ja tilanteesta kuinka paljon se vaikuttaa. Varmaan ne, joilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisten reaktioista, ovat helposti jatkossa varautuneempia.

Miten se tulee ilmi? Olen kysynyt noin kymmenen kertaa eikä kukaan vastaa. Itse kerroin, ettei minulle selvinnyt tällainen asia 10 vuoden tuntemisenkaan jälkeen. Minulle selvisi ainoastaan, että nämä henkilöt asuivat sen ajan yksin. Se ei vielä kerro mitään heidän seurusteluistaan. Itsekin olen seurustellut kaksi vuotta ja työkavereilla ja naapureilla ei ole tästä mitään tietoa.

Otsikossa kysytään nimenomaan tilannetta jossa ei ole koskaan seurustellut JA se tulee jotenkin ilmi. Suurin osa kommenteista koskee varmaankin otsikon mukaista tilannetta. Voi tietysti olettaa, että maailmanhistoriassa ei ole koskaan ollut yhtäkään ihmistä jolla tilanne olisi ollut tuo mutta sitä nyt kuitenkin kysyttiin.

No sitähän minä ihmettelinkin, kun nämä jotkut puhuvat ikään kuin tämä tulisi ilmi väistämättä jokaiselle vastaantulijalle. Nämä väittävät, että normaali elämäkään ei onnistu, kun tämä leima on otsassa mitä tahansa yritätkin tehdä. Siksi ihmettelinkin, miten tämä tapahtuu, kun oma kokemukseni on ihan toinen.

Et siis osaa ajatella tilannetta, jossa 10 vuoden aikana juteltaisiin joskus lomanvietosta, ulkomaanmatkoista, asunnon remontoinnista, muutoista tms niin että tulisi mainittua seurustelu? Selvä.

Olin joskus äitini omaishoitajana, ja olin auttamassa häntä pyhinäkin. Kerran olin siellä uudenvuodenaattona, ja päivällä tuli käymään kotisairaanhoitaja. Juteltiin siinä vuoden vaihtumisesta ja hän kysyi minulta että olenko lähdössä illalla mihinkään. Vastasin että en, koska en ollut menossa juhlimaan uuttavuotta. Eli siis tyyppi, jonka olen tavannut elämässäni ehkä kolme kertaa, sai jo tuon keskustelun perusteella tietää minusta asian, jonka perusteella pystyy melko varmasti päättelemään että seurustelurintamalla ei taida olla huimaa vientiä. Mutta varmaan joo työpaikoilla joissa ollaan vuosikaudet samassa porukassa, ei tiedetä mitään työkavereista muuta kuin työasioita. :P

Kerroit hänelle täsmälleen yhdestä illasta ja sen perusteellako hän sai tietää, ettet ole koskaan seurustellut? Sinulla on nyt joku ihan oma oikopolku, jota en tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, että täällä hiukan on nähtävissä mielipidettä siitä, että jos et oo seurustellu nii sitte on monissa ihmissuhdetaidoissa jotenkin puutteellinen tms. Kokemusta ei ole jne. Mutta, en sitte tiiä mitä korkealle arvostettavaa niitten ihmissuhdetaidoissa on, joilla on ollut monia suhteita. Kysynpä vaan mikä vika on ihmissuhdetaidoissa, kun ei saada suhteita pysymään kasassa ja kumppaneita kokeillaan useita. Kyllä seki kertoo ihmisestä jotain, ja ite ainaki suhtaudun varauksella moiseen. Eli ennemmin otan seurustelemattoman ku jonkun ihmisestä toiseen hyppineen..se se vasta epäkypsää on

Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, jos ymmärtää, että parisuhde ei onnistu kenen tahansa kanssa, että ihmistä ei voi tuntea ensinäkemältä ja että kumppanin sopivuuteen kuuluu jokin muukin kuin ulkonäkö. 

Juuri tämän vuoksi on outoa että ihmiset alkavat seurustella ja muodostella parisuhdetta täysin vieraiden ihmisten kanssa. Sitten tutustutaan kunnolla vasta parisuhteessa, mikä jotenkin taas saa miettimään että mikä siinä parisuhteessa on niin korkeasti arvostettua kun ihmiset toimii näin. Sitten kun ollaan tutustuttu toiseen ja huomataan ettei se ookkaan itselle soiva niin erotaan. Parisuhde ei siis ole monellakaan tuttavuutta syvempää.

No ei nyt ihan noin, koska kyllä ennen parisuhdetta jotenkin yritetään tutustua. Mutta vaikka olisi noinkin, mitä pahaa siinä on? Onko tosiaan niin kamalaa, että sovitaan, että nyt katsotaan rauhassa, mitä tapahtuu ja miltä tuntuu eikä enää tapailla muita? Voitko selittää miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi. 

Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.

Tutustuminen ei ole tapailua, tapailu ei ole seurustelua, seurustelu ole parisuhde, eikä parisuhde ole avo- tai avioliitto. Sitoutuminen tapahtuu asteittain sitä mukaa kun toista oppii tuntemaan paremmin. Näin ainakin itselläni.

Tapailin tuossa aiemmin miestä, joka olisi halunnut mennä muutaman tapaamisen jälkeen naimisiin. En suostunut siihen, mutta jatkoin kuitenkin tapailua, joka muuttui seurusteluksi ja parisuhteeksikin. Lopulta erosimme, koska mies oli liian takertuva, kohteli minua huonosti, painosti avioliittoon ja väitti, että kun menisimme naimisiin niin sen jälkeen hän alkaisi käyttäytyä paremmin. Arvaa uskoinko, ja arvaa olenko iloinen että en sitoutunut häneen heti ensitapaamisella loppuelämäkseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulle toi olisi vaan plussaa, sillä en itsekään ole seurustellut koskaan ja nimenomaan haluaisin miehen, joka ei myöskään ole sitoutunut turhaan kehenkään vaan ajattelee asiasta samoin kuin minä, eli sitoutuu kerran ja sitoutuu oikeasti elinikäiseen kumppanuuteen.

Sarjamonogamistit ei kiinnosta, eri arvot kuin minulla.

Kerro minulle, miten sinä seurustelematta tiedät haluavasi elää jonkun kanssa loppuelämäsi. Oman ymmärrykseni mukaan seurusteluaika nimenomaan osoittaa sen, onko hyvä olla yhdessä ja sovitaanko yhteen.

samaa mietin. Kuulostaa vähän Ensitreffit alttarilla -tyyppiseltä ratkaisulta, että jos parisuhteeseen lähdetään, se on kaikki tai ei mitään ja perääntyä ei voi. 

Tuntemalla sen toisen ennen seurustelusuhdetta. Musta on outoa kun porukka tutustuu vieraisiin ihmisiin ajatuksenaan alkaan mahdollisesti seurustelemaan. Eli parisuhteen etsiminen kummastuttaa.

Mitenkäs niistä vieraista ihmisistä voi tulla tuttuja, ellet tutustu? Tuolla logiikalla ei voisi seurustella kuin oman sisaruksensa kanssa, jos lähtökohta on se, että vieraisiin ihmisiin ei voi tutustua ja aloittaa parisuhdetta.

Eikö sulla ole muita ihmissuhteita kuin sisarukset ja se mahdollinen kumppani? Tietenkin ihmisiin voi ja kannattaa tutustua jos haluaa uusia tuttavia, kavereita ja ystäviä. Itsellä se kumppani on ollut ennen ihastumista ystävä.

Monella olen huomannut sen kumppanin olleen aijemmin vieras. Mutta mulla jäikin se murrosiän säätäminen väliin niin ehkä oon tässä asiassa vähän vajaa, mutta omasta mielestä tuntuu oudolta lähteä hakemaan elämänkumppania täysin vieraista ihmisistä.