Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvätuloinen ja varakas nainen, joten osaan katsoa tätä toisesta suunnasta kuin ap. Mues kuulostaa asialliselta, on hoitanut hyvin velvoitteensa, enemmän kuin kohtuullista olisi ollut olettaa ja nyt haluaa nauttia työnsä hedelmistä.

Pohdin juuri suhdetta heikommassa rahatilanteessa olevaan mieheen ja paljon olisin valmis kustantamaan vapaaehtoisesti, mutta määräysvalta rahoistani pysyy vain ja ainoastaan minulla.

Miten teillä lastenhoito ja kotityöt on järjestetty? (Jos ei ole palsia, niin tilanne on hyvin erilainen.)

Et ymmärrä tilannetta ap:n näkökannalta, koska samaistut suurempituloiseen mieheen.

Yritin vaan sanoa, että ap:n kannattaisi nyt vaan olla hiljaa ja miettiä omaa asennettaan. Mies on ollut ihan reilu.

Näitä on kyllä nähty moniakin tapauksia. Heti tulee mieleen kolme avioliittoa, jossa nainen ollut vuosikausia (10-20) kotona ja jossain vaiheessa miehellä palaa käämit.

On se nyt kumma, että jos tienaa hyvin eikä voi olla kymppitonnia tai paria omassa hallinnassa. Oma hallinta ei automaattisesti tarkoita mitään epämääräistä käyttötapaa vaan tietoisuutta siitä, että saa itse päättää ilman jonkun toistaitoisen kitinää aiheesta.

Kyllä voi olla omassa hallinnassa, jos asiasta niin sovitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.

Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.

ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.

Ja siksi he nyt omistavat kaiken puoliksi.

Kyse on ap:n kontrolloinnista. Avioliitossakin on kaksi itsenäistä ja erillistä ihmistä, joilla on omat omaisuudet ja niihin hallintaoikeus.

Ei ole konrtollointia tietää mihin yhteisiä varoja käytetään, kun on kyse kalliimmista hankinnoista /ostoista.

Miehellä on ikäkriisi ja siksi hänen on haalittava mahdollisimman paljon omaisuutta, koska toimii sugar daddy:ä nuorelle kaunottarelle.

Selkeä syy eritellä omaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisi ostanut omilla rahoillaan harrastusvälineensä, saisi toki myydä vaimolta kysymättä. Mutta kun vaimokin on niitä ollut maksamassa, asia on mutkikkaampi. Kyllä silloin vaimollakin on oikeus sanoa sanansa asiaan.

Jatkossa erilliset rahat, talouskulut maksutililtä puoliksi tai tulojen suhteessa (oikeudenmukaisempi näin).

Ei siis voi ostaa mitään tienaamillaan rahoilla, koska ne ei ole enää omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.

Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.

ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.

Ja siksi he nyt omistavat kaiken puoliksi.

Kyse on ap:n kontrolloinnista. Avioliitossakin on kaksi itsenäistä ja erillistä ihmistä, joilla on omat omaisuudet ja niihin hallintaoikeus.

Ei ole konrtollointia tietää mihin yhteisiä varoja käytetään, kun on kyse kalliimmista hankinnoista /ostoista.

Kyllä minä hyvätuloinen vaimo pitäisin kontrollointina, jos minä en saisi käyttää yli 500€ ilman lupaa. Minä en siedä kontrollointia.

En nyt halua mitenkään ottaa kantaa siihen, miten ap:n pitäisi tuossa tilanteessa suhtautua. Mutta kerron vähän omia ajatuksiani kun meillä on hieman vastaavanlainen tilanne.

Minä olin pitkään kotona, ensin yhteisestä sopimuksesta ja sitten kesti ihan tolkuttoman pitkään että pääsin työelämään. Oli työttömyyttä, työvoimakoulutusta, työttömyyttä, pätkätyötä, osa-aikatyötä, palkkatukityötä, AMK-opinnot ja mitähän kaikkea. Meillä on vain yksi lapsi ja hän oli jo 17-vuotias kun vihdoin sain vakituisen työpaikan. Ja nuo AMK-opinnotkin menivät ihan hukkaan, eivät auttaneet minua työllistymään ja nyt olen ihan hanttihommissa.

Kun menimme naimisiin, meillä oli palkat kutakuinkin samaa tasoa, mies tienasi vähän enemmän. Nyt mies tienaa noin neljä kertaa niin paljon kuin minä, netossa ei toki ole niin isoa eroa. Mutta parina viime vuonna mies on saanut reippaasti bonuksia, melkein vuosipalkkansa verran ja näistä hänelle on jäänyt kivasti säästöön.

Meillä on ollut myös yhteiset rahat alusta asti, asunto omistetaan 50/50 vaikka miehen tuloilla sitä on enimmäkseen maksettu. Siinä kohtaa kun sain pienen perinnön (90000€) tasasin siitä puolet miehelle, mutta ei se tietenkään korvaa kaikkea sitä mitä hän on tässä matkan varrella maksanut. Mutta olipahan jonkinlainen solidaarisuuden osoitus.

Oikeastaan vasta nyt kun olen saanut olla vakituisesti töissä olen oppinut ymmärtämään miltä se tuntuu, kun palkka tulee ja kaikki menee perheen laskuihin. Vaikka itse pienempituloisena olen pyrkinyt olemaan tuhlaamatta miehen rahoja kevytmielisesti ja mies on toisaalta sallinut itselleen kalliimpia ostoksia, niin siti en ihan tajunnut miltä miehestä on kaikki nämä vuodet tuntunut kun palkka menee ja mitään ei jää. Toki meillä on menotasokin viritetty enempi miehen tulojen mukaan, joten minulla ei olisi edes mahdollisuutta maksaa kaikesta puolia. Mutta olen oppinut näkemään rahan jotenkin eri tavalla nyt kun tienaan itse enkä vain käytä toisen tienaamia rahoja. Ne tienatut rahat on kovan työn takana , kyllä se ikävältä tuntuu kun lapselta tulee kaiken maailman autokoululaskuja ja ties sun mitä, mitkä vie juuri ne rahat joiden kuvitteli jäävän yli. 

Minusta on ihan selvää ja ok, että mies ostaa itselleen jotain, mitä minä en raaskisi. En osta niin kalliita vaatteita kuin mies enkä myöskään niin kalliita yksittäisiä ostoksia kuin mitä mies kokee voivansa ostaa. Olen kyllä miestä joskus kannustanutkin ostamaan itsellensä jotain kivaa, kyllä hän on sen ansainnut. Eikä se ole muulta perheeltä pois, korkeintaan se tarkoittaa että bonuksista jää vähemmän sijoitettavaksi. 

Meillä on kummallakin omat sijoitukset ja tässä viime vuosien bonusten myötä miehen sijoitukset ovat kasvaneet paljon suuremmiksi kuin omani. Ei haittaa minua ollenkaan, koska miehen säästöistä kaivetaan aina jos palkat ei riitä laskuihin. Ja itsekin säästän palkasta jatkuvasti paikkaakseni pientä eläkettä. Ilman miehen tuloja en pystyisi säästämään niin paljon kuin nyt säästän. 

Tavallaan siis ymmärrän jos ap:n miehestä tuntuu nyt vihdoin siltä, että jotain voisi ostaa itsellekin, jos tähän mennessä on 15 vuoden ajan maksanut valtaosan laskuista. Kai se on ihan luonnollista ajatella vaimon mentyä töihin, että nyt vaimon rahoilla saadaan maksettua edes osa yhteisistä menoista ja vihdoin jää jotain itsellekin? Mutta kyllä yhtä lailla ap:lläkin pitää olla oikeus johonkin omaan pieneen kivaan.

Meille tuli yhteinen tili yli 20v sitten, koska olin aluksi miehen rahoista riippuvainen ulkomaankomennuksella. Se jäi ja on aina toiminut hyvin, vaikka molempien tulot on vaihdelleet.

Jos kerrankin olisi kyseenalaistettu yksikin ostokseni, olisin heti muuttanut systeemiä. Saatan joskus ostaa jotain, mutta pääosin olen tarkka raha-asioissa. Mutta en minäkään kontrolloi. Meillä on rahaa aina, ei kiinnosta muutaman tonnin hankinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis maksanut puolet näistä miehen harrastusvälineistä, joita on alkanut myymään? Autosta myös? Autohan on sen omaisuutta kenen nimi on papereissa. Onko teillä avioehto?

Kuulostaa siltä, että mies on alannut valmistelemaan eroa.

Yhteiset rahat, joten yhteisesti on kaikki hankittu. Meillä kaikki rahat ovat tulleet koko ajan yhdelle tilille, ei ole korvamerkitty kenen rahoja mistäkin tulee. Lapsilisät, minun tuloni, miehen tulot, veronpalautukset, kirppismyyntitulot, ihan kaikki mahdolliset pennoset tulevat samalle tilille. Aika vaikeaa erotella, kuka on maksanut mitä ja kenen rahoilla.

ap

Jos sinun tuloja 1/5 niin eiköhän suurin osa ole hankittu miehen tuottamilla rahoilla.

Ovatko lapsetkin täysin naisen, koska nainen on heitä hoitanut varmasti 9/10 kertaa enemmän kuin mies?

Tottakai miehet yleisemmin tekevät enemmän rahaa, koska naiset joutuvat jäämään kotiäideiksi.

Joutuvat jäämään? Valitsevat jäädä. Miehellä pitäisi olla yhtä lailla velvollisuus ja oikeus hoitaa omia lapsiaan kotona. Ei ole mikään luonnonjärjestys, että nainen jää kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ette te mitään kovin isotuloisia ole, jos rahaa pitää hankkia myymällä vanhoja tavaroita? En ihan ymmärrä tätä kiistaa. 

Meillä kaikki on myös yhteistä, ei ole mitään erillisiä omia rahoja. Aiemmin mies tienasi hieman enemmän, minä tienaan nykyään kaksi kertaa enemmän. Aiemmassa asetelmassa ei ollut ongelmaa, koska meillä minun asenteeni on taloudellisempi. Nykytilanteessa miehen tuhlaavaisuus muodostuu ongelmaksi, koska minä tienaan suurimman osan näistä tuhlausrahoista. Jos suhtautuminen rahan käyttöön olisi samanlaista, ei erisuuruuiset tulot olisi niin ongelma. 

Ei ihan huvita painaa niska limassa toiselle tuhlausrahoja, siksi olenkin alkanut tekemään ap:n miehen tavoin talouteen liittyviä päätöksiä itsekseni. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Meillä kukaan ei jää ilman mitään, mutta ylijäävän osan sijoitan miten haluan (käytännössä siis oikeasti sijoitan ja hankin tätä kautta pääomatuloja - jotka sijoitan edelleen. Eli raha on ns. pois kierrosta) . 

Jos tilanne olisi toisinpäin (kuten Ap:n tapauksessa) ja siten, että perheessä kaikki eläisivät samalla tulotasolla, olisi mielestäni kyllä ihan oikeutettua, että mies saisi oman työpanoksensa tulokset käyttöönsä haluamallaan tavalla. Fiksu puoliso tosin ottaisi huomioon tuhlailuissaan Ap:n kotiäitivuosina menettämät potentiaaliset palkkatulot, ja suhtautuisi myötätuntoisesti Ap:n taloudellisiin tarpeisiin. Meillä ei tätä ongelmaa tullut, koska minä olen se suurituloisempi.

Ai että oikeen myötätuntoisesti suhtautuisi? Miten olisi, että toimisi ihan rahallisesti oikeudenmukaisesti? Et ilmeisesti ymmärrä, kuinka iso rahallinen arvo tuolla kotiäitiyedellä onkaan. Kotiäidille iso rahallinen menetys ja töissä olevalle suuri rahallien hyöty. Ei tässä myötätuntoa tarvitse, vaan oikeudenmukaista taloudellista ymmärrystä.

Mikäs rahallnen hyöty se on, että yksin elätät monta ihmistä?

Niin, elättää omia lapsia.... ja sitä, joka niitä lapsia hoitaa ja pyörittää arjen ja tekee tod näk. pääosin kotityöt. Lasten hoito maksaa, jos ei itse niitä koko ajan hoida. Jos taas hoitaa, niin se taas vaatii aikaa ja energiaa.

Järjestely mahdollistaa miehen keskittymisen uraan ja tienaamiseen. Perhettä ei tarvitse perustaa jos haluaa käyttää tienaamansa rahat vain itseensä.

Vierailija kirjoitti:

En nyt halua mitenkään ottaa kantaa siihen, miten ap:n pitäisi tuossa tilanteessa suhtautua. Mutta kerron vähän omia ajatuksiani kun meillä on hieman vastaavanlainen tilanne.

Minä olin pitkään kotona, ensin yhteisestä sopimuksesta ja sitten kesti ihan tolkuttoman pitkään että pääsin työelämään. Oli työttömyyttä, työvoimakoulutusta, työttömyyttä, pätkätyötä, osa-aikatyötä, palkkatukityötä, AMK-opinnot ja mitähän kaikkea. Meillä on vain yksi lapsi ja hän oli jo 17-vuotias kun vihdoin sain vakituisen työpaikan. Ja nuo AMK-opinnotkin menivät ihan hukkaan, eivät auttaneet minua työllistymään ja nyt olen ihan hanttihommissa.

Kun menimme naimisiin, meillä oli palkat kutakuinkin samaa tasoa, mies tienasi vähän enemmän. Nyt mies tienaa noin neljä kertaa niin paljon kuin minä, netossa ei toki ole niin isoa eroa. Mutta parina viime vuonna mies on saanut reippaasti bonuksia, melkein vuosipalkkansa verran ja näistä hänelle on jäänyt kivasti säästöön.

Meillä on ollut myös yhteiset rahat alusta asti, asunto omistetaan 50/50 vaikka miehen tuloilla sitä on enimmäkseen maksettu. Siinä kohtaa kun sain pienen perinnön (90000€) tasasin siitä puolet miehelle, mutta ei se tietenkään korvaa kaikkea sitä mitä hän on tässä matkan varrella maksanut. Mutta olipahan jonkinlainen solidaarisuuden osoitus.

Oikeastaan vasta nyt kun olen saanut olla vakituisesti töissä olen oppinut ymmärtämään miltä se tuntuu, kun palkka tulee ja kaikki menee perheen laskuihin. Vaikka itse pienempituloisena olen pyrkinyt olemaan tuhlaamatta miehen rahoja kevytmielisesti ja mies on toisaalta sallinut itselleen kalliimpia ostoksia, niin siti en ihan tajunnut miltä miehestä on kaikki nämä vuodet tuntunut kun palkka menee ja mitään ei jää. Toki meillä on menotasokin viritetty enempi miehen tulojen mukaan, joten minulla ei olisi edes mahdollisuutta maksaa kaikesta puolia. Mutta olen oppinut näkemään rahan jotenkin eri tavalla nyt kun tienaan itse enkä vain käytä toisen tienaamia rahoja. Ne tienatut rahat on kovan työn takana , kyllä se ikävältä tuntuu kun lapselta tulee kaiken maailman autokoululaskuja ja ties sun mitä, mitkä vie juuri ne rahat joiden kuvitteli jäävän yli. 

Minusta on ihan selvää ja ok, että mies ostaa itselleen jotain, mitä minä en raaskisi. En osta niin kalliita vaatteita kuin mies enkä myöskään niin kalliita yksittäisiä ostoksia kuin mitä mies kokee voivansa ostaa. Olen kyllä miestä joskus kannustanutkin ostamaan itsellensä jotain kivaa, kyllä hän on sen ansainnut. Eikä se ole muulta perheeltä pois, korkeintaan se tarkoittaa että bonuksista jää vähemmän sijoitettavaksi. 

Meillä on kummallakin omat sijoitukset ja tässä viime vuosien bonusten myötä miehen sijoitukset ovat kasvaneet paljon suuremmiksi kuin omani. Ei haittaa minua ollenkaan, koska miehen säästöistä kaivetaan aina jos palkat ei riitä laskuihin. Ja itsekin säästän palkasta jatkuvasti paikkaakseni pientä eläkettä. Ilman miehen tuloja en pystyisi säästämään niin paljon kuin nyt säästän. 

Tavallaan siis ymmärrän jos ap:n miehestä tuntuu nyt vihdoin siltä, että jotain voisi ostaa itsellekin, jos tähän mennessä on 15 vuoden ajan maksanut valtaosan laskuista. Kai se on ihan luonnollista ajatella vaimon mentyä töihin, että nyt vaimon rahoilla saadaan maksettua edes osa yhteisistä menoista ja vihdoin jää jotain itsellekin? Mutta kyllä yhtä lailla ap:lläkin pitää olla oikeus johonkin omaan pieneen kivaan.

Olen tässä moittinut apn kontrillointia. Sinulle sanoisin päinvastoin, kuulostaa että maksat liikaa perheen menoista. Ei ne säästöt ja sijoitukset voi olla niin tärkeitä. Teinillä rahaa menee älyttömästi, mies voisi niitä enemmän maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Jos tienaat vaikkapa 4500 e käteen eli yli 50 000 e vuodessa niin kyllä pitää voida käyttää joku tonni tai pari halutessaan johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.

Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.

ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.

Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?

Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.

Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ette te mitään kovin isotuloisia ole, jos rahaa pitää hankkia myymällä vanhoja tavaroita? En ihan ymmärrä tätä kiistaa. 

Meillä kaikki on myös yhteistä, ei ole mitään erillisiä omia rahoja. Aiemmin mies tienasi hieman enemmän, minä tienaan nykyään kaksi kertaa enemmän. Aiemmassa asetelmassa ei ollut ongelmaa, koska meillä minun asenteeni on taloudellisempi. Nykytilanteessa miehen tuhlaavaisuus muodostuu ongelmaksi, koska minä tienaan suurimman osan näistä tuhlausrahoista. Jos suhtautuminen rahan käyttöön olisi samanlaista, ei erisuuruuiset tulot olisi niin ongelma. 

Ei ihan huvita painaa niska limassa toiselle tuhlausrahoja, siksi olenkin alkanut tekemään ap:n miehen tavoin talouteen liittyviä päätöksiä itsekseni. Mielestäni tässä ei ole mitään ongelmaa. Meillä kukaan ei jää ilman mitään, mutta ylijäävän osan sijoitan miten haluan (käytännössä siis oikeasti sijoitan ja hankin tätä kautta pääomatuloja - jotka sijoitan edelleen. Eli raha on ns. pois kierrosta) . 

Jos tilanne olisi toisinpäin (kuten Ap:n tapauksessa) ja siten, että perheessä kaikki eläisivät samalla tulotasolla, olisi mielestäni kyllä ihan oikeutettua, että mies saisi oman työpanoksensa tulokset käyttöönsä haluamallaan tavalla. Fiksu puoliso tosin ottaisi huomioon tuhlailuissaan Ap:n kotiäitivuosina menettämät potentiaaliset palkkatulot, ja suhtautuisi myötätuntoisesti Ap:n taloudellisiin tarpeisiin. Meillä ei tätä ongelmaa tullut, koska minä olen se suurituloisempi.

Ai että oikeen myötätuntoisesti suhtautuisi? Miten olisi, että toimisi ihan rahallisesti oikeudenmukaisesti? Et ilmeisesti ymmärrä, kuinka iso rahallinen arvo tuolla kotiäitiyedellä onkaan. Kotiäidille iso rahallinen menetys ja töissä olevalle suuri rahallien hyöty. Ei tässä myötätuntoa tarvitse, vaan oikeudenmukaista taloudellista ymmärrystä.

Mikäs rahallnen hyöty se on, että yksin elätät monta ihmistä?

Niin, elättää omia lapsia.... ja sitä, joka niitä lapsia hoitaa ja pyörittää arjen ja tekee tod näk. pääosin kotityöt. Lasten hoito maksaa, jos ei itse niitä koko ajan hoida. Jos taas hoitaa, niin se taas vaatii aikaa ja energiaa.

Järjestely mahdollistaa miehen keskittymisen uraan ja tienaamiseen. Perhettä ei tarvitse perustaa jos haluaa käyttää tienaamansa rahat vain itseensä.

Eiköhän tässä mies ole hyvinkin elättänyt koko perheen.

Nämä lastenhoidon hinnasta puhuvat ovat hassuja. Eiköhän me tienaavatkin olla hoidettu koti ja lapset ja samalla elätetty perhettä.

Näille olisi tosiaan oikein jakaa perhe-etuudet! Ehkä joskus tämä asenne muuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Vuokrayksiössä ei ole mitään vikaa, eikä sen tarvitse sijaita slummissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.

Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.

ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.

Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?

Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.

Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.

Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.

Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.

Ikäkriisiä miehelläsi pukkaa. Anna myydä tavarat, mutta pyydä nyt vaikka kolmasosa rahoista itsellesi. Helpompaahan se on, kun roina nurkista vähenee. Sano, että sinä olisit halunnut matkustella, mutta susta oli kiva laittaa perheen ylimenevä raha miehen harrastevälineisiin. Sano, että nyt otat mielelläsi oman osasi harrasterahoista, ja käytät sen joogatunteihin.

Miehet eiväy yleensä ymmärrä, että heidän harrastamisensa maksavat enemmän, he käyttävät harjrastuksiinsa enemmän aikaa. Naiset sitten sillä välin hoitavat lapset, laittavat ruuat, siivoavat, pyykkäävät, käyvät taloudellisesti kävelyllä.

Toivon, että ikäkriisi helpottuu ja mies ei keksi ravintoloissa riekkumista ja nuorempaa kumppania lohdutukseksi. Näinkin on tuttavapiirissä käynyt. Mieluummin sitten vaikka avoauto, jossa keski-ikäinen sankari voi kiitää kalju kiiltäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorille ja naimattomille oppia tästä ketjusta.

- Ei ikinä 100% yhteisiä tilejä! Taloustili voi olla erikseen ja sinne laitetaan ennalta sovitut summat kuukausittain. Mitä jää omalle tilille, on omassa käytössä ja oman harkinnan alaisena.

- Oma napa ensin; ikinä et voi tietää jääkö mies katujyrän tai naapurin Natashan alle ja jäätkö yksinhuoltajaksi. Ura, tulot ja eläkekertymä kuntoon ja raha-asiat hoitoon myös kotivuosina (joita ei ole siis pakko naisen viettää).

-Tulot ja menot voi jakaa 50-50 mutta myös tulojen suhteessa. 2500 ja 5000 nettotuloilla taloustiliä voi täyttää vaikka suhteessa 1:2 (pienempipalkkaiselta 1200 kuussa, isommalta 2400 jne). 

- Avioehdot sun muut kuntoon.

Omalla kokemuksella ei voi ikinä tietää millainen liero ihmisestä kuoriutuu vuosikymmenten tai kriisien kuluessa. Varmaa on tähän asti ollut että kaikilla on mielessä oma etu ja oma napa. Tätä vastaan ei kannata taistella, mutta oman selustan turvaamisella pääsee pitkälle eikä se ole itsekästä tai kylmää.

Ai naisen ei ole pakko viettää? Niin siellä töissähän nainen työntää lapsen ulos, ei mitään ongelmaa ja seuraavana päivänä jo töissä.

KotiVUOSISTA kirjoitti kommentoimasi. Ei äitiyslomasta. Mutta tiedän kyllä yrittäjiä, jotka ovat käytännössä heti palanneet töihin. Riippuu voinnista. Mies voi hoitaa pikkulasta aivan yhtä hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Ikäkriisiä miehelläsi pukkaa. Anna myydä tavarat, mutta pyydä nyt vaikka kolmasosa rahoista itsellesi. Helpompaahan se on, kun roina nurkista vähenee. Sano, että sinä olisit halunnut matkustella, mutta susta oli kiva laittaa perheen ylimenevä raha miehen harrastevälineisiin. Sano, että nyt otat mielelläsi oman osasi harrasterahoista, ja käytät sen joogatunteihin.

Miehet eiväy yleensä ymmärrä, että heidän harrastamisensa maksavat enemmän, he käyttävät harjrastuksiinsa enemmän aikaa. Naiset sitten sillä välin hoitavat lapset, laittavat ruuat, siivoavat, pyykkäävät, käyvät taloudellisesti kävelyllä.

Toivon, että ikäkriisi helpottuu ja mies ei keksi ravintoloissa riekkumista ja nuorempaa kumppania lohdutukseksi. Näinkin on tuttavapiirissä käynyt. Mieluummin sitten vaikka avoauto, jossa keski-ikäinen sankari voi kiitää kalju kiiltäen.

Miksi pitäisi pyytää niitä rahoja, kun yhteisellä tilillä on muutenkin rahaa niihin joogatunteihin ja matkoihin?