Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?
21.09.2019 |
Mentiin nuorena naimisiin ja minä olin monta vuotta kotona kotiäitinä. Mies on ollut koko ajan töissä, minä tästä ajasta kotona ja opiskelemassa yhteensä 15 vuotta ja vasta viimeiset 5 vuotta töissä. Oma urakehitys on ollut hyvää, olen tässä ajassa jo nostanut palkkaani +50%.
Rahasta ei olla riidelty koskaan. Kaikki raha on ollut yhteistä, menot yhteisesti päätettyjä. Jos olen äitiyslomillani tai opiskellessa jotain tienannut, ne ovat ilman muuta olleet yhteistä rahaa.
Nyt jostain syystä mies käyttäytyy eri tavalla. Tulot ovat viime vuosina nousseet niin, että mies tienaa tällä hetkellä kolme kertaa niin paljon kuin minä, vaikken minäkään mikään pienituloinen ole. Enää rahat eivät olekaan ihan yhteisiä, vaan miehen mielestä hänellä on oikeus päättää rahoista vähän itsenäisemmin kuin aiemmin. Voi esim. myydä "omia" tavaroitaan ja tehdä niillä rahoilla mitä lystää. Tähän asti kaikki omaisuus on ollut täysin yhteistä ja jos jotain isompaa on myyty, oli se tavara sitten oikeastaan kumman tahansa, sekä myymisestä että rahojen käytöstä on keskusteltu.
Tämä tuli täysin puskista. Tilanne on tosi epäreilu, jos tässä vaiheessa elämää ja avioliittoa mies toteaakin, että hänellä on oikeus tehdä "omille tavaroilleen" mitä haluaa, koska miehelle on ostettu tässä viimeisten 20 vuoden aikana paljon enemmän niitä "omia tavaroita". Minä harrastan asioita, joihin ei tarvitse kummoisia välineitä, mutta miehen harrastukseen on hankittu tuhansilla ja tuhansilla euroilla vaikka mitä. Samoin auto on hänen nimissään. Asunto on ilman muuta puoliksi kummankin nimissä.
Tilanne kärjistyi eilen siihen pisteeseen, että mies ilmoitti voivansa myydä vaikka kaikki tavaransa ja voivansa olla vaikka puoli vuotta sapattivapaalla omilla "säästöillään". Minullahan tätä vaihtoehtoa ei ole, koska sitä "omaa tavaraa" ei todellakaan ole euromääräisesti sinne päinkään.
MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen ja varakas nainen, joten osaan katsoa tätä toisesta suunnasta kuin ap. Mues kuulostaa asialliselta, on hoitanut hyvin velvoitteensa, enemmän kuin kohtuullista olisi ollut olettaa ja nyt haluaa nauttia työnsä hedelmistä.
Pohdin juuri suhdetta heikommassa rahatilanteessa olevaan mieheen ja paljon olisin valmis kustantamaan vapaaehtoisesti, mutta määräysvalta rahoistani pysyy vain ja ainoastaan minulla.
Miten teillä lastenhoito ja kotityöt on järjestetty? (Jos ei ole palsia, niin tilanne on hyvin erilainen.)
Et ymmärrä tilannetta ap:n näkökannalta, koska samaistut suurempituloiseen mieheen.
Koita sinäkin samaistua molempiin osapuoliin.
En itse ole kummassakaan roolissa. Olen lapseton sinkku :D nainen kylläkin. Koitan tarkastella tässä asiassa objektiivisesti, mikä on mielestäni oikeudenmukaista ja reilua. Nykyäänkin vielä unohtuu kovin helposti naisen työpanos, jos hän hoitaa kotia ja lapsia,( sekä asian vaikutus naisen työuraan ja eläkkeeseen.) Sitä ei aina vieläkään arvosteta tarpeeksi, ei rahallisesti eikä muutenkaan. Jonkun niistä lapsista pitää sitäpaitsi kuitenkin huolehtia. Ulkopuoliselle siitä maksetaan.
Jos molemmat ovat tehneet yhtä paljon työtä perheen ja yhteisten lasten eteen tavalla tai toisella, niin mielestäni on vain oikeudenmukasita, että tulot ovat edelleenkin yhteiset. Mielestäni perheellä on myös hyvä olla yhteinen tulotaso.
Jos nyt jaettaisin että sun rahat ja mun rahat ja molemmat pitää oman palḱan, niin ei voisi kuin todeta, että mies on käyttänyt naisen työpanosta hyväkseen lasten-ja kodinhoidossa, edistääkseen omaa uraansa. Se ei vain olisi reilua. Lapsioa ja koti olisi molempien pitänyt hoitaa yhtä paljon, että uusi järjestely olisi oikeudenmukainen. Olisi myös pitänyt olla etukäteen sovittuna sun rahat ja mun rahat. (Siltikin eri tulotasot perheessä on mielestäni ongelmallista.)
Ja jos tästä eteenpäin sovitaan jotakin toisin, kuin miten on aiemmin toimittu, niin yhtesillä rahoilla ostetuista tavaroista saadut myyntituolt ovat edelleen yhteistä rahaa, eikä myyntituloja pitäisi piilottaa omaan taskuun.
Millä tavalla miehen pitäisi mielestäsi ainun mielestäsi kompensoida alolituksen naiselle yhteisten lasten ja kodin huolehtimisesta, että toimittaisiin oikeudenmukaisesti? jälkeenpäin on myös vähän ongelmallista muuttaa yhteistä sopimusta; jos olisi alunperin sovittu eritavalla, osapuolet olisivat toimineet myös toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pelkää työpaikkansa puolesta ja hermostuneena laskeskelee, kauanko pärjättäisiin ilman tuloja. Nainen vetää herneenpalon nenäänsä ja haikailee miehen tavaroista saatavia rahoja itselleen. Varmaan vielä luulee, että niistä saadaan saman verran kuin mitä ostaessa maksettiin?
entä jos asetelma ois toisinpäin ? sitte ois hienoa viihdettä täällä heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle taas ei tulisi kuulonkaan, että joutuisin kysymään mieheltä luvan käyttää 500 euroa vaikkapa polkupyörään, silmälaseihin, läppäriin, tai vaikka hiihtovälineisiin. Varsinkaan, jos tilanne on se, että molemmat ovat hyvätuloisia ja tilille tulee joka kuukausi (lähes) viisinumeroinen summa tuloja, kuten oletan ap:n taloudessa olevan. Voin toki keskustella aiheesta sillä tasolla, että kysyn miehen mielipidettä hankinnoista, joista hän ymmärtää enemmän kuin minä, esim. mikä läppäri kannattaisi hankkia vanhan tilalle, mutta lupaa uuden ostoon en todellakaan pyytäisi.
Meillä on aina ollut omat tilit ja isompi tienaava maksaa isommat laskut. Jos toinen ei hallitse rahankäyttöä niin voi törsätä koko huushollin konkurssiin jotenka meillä ei ainakaan hätäpäivää. Jos rahaa tulee enemmän niin ei voi vaan törsätä älyttömyyksiin. Tarkkaan pitää harkita ja saan pyydettäessäni mieheltäni rahaa tarpeelliseen jos omani ei riitä ja mihinkään humpuukiin hän ei anna. Ei ole ollut mitään riitoja eikä puutetta ja olen ollut tyytyväinen. Kaikkea tarpeellista on ja katto pysyy päänpäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole avioehtoa. Lähdettiin kumpikin aivan nollista, mentiin naimisiin siis nuorina ja täysin ilman mitään omaa omaisuutta. Kaikki, mitä tässä 20 vuoden aikana on hankittu, on ollut tähän asti yhteistä. Minun vanhempani takasivat asuntolainamme aikoinaan, nyt heidät on maksettu pois.
Mies puhui vuosikausia siitä, miten onnekkaita lapsemme ovat olleet, kun saivat olla kotona luonani niin monta vuotta. Jos olisin tästä nykyisyydestä tiennyt, olisin tottakai yrittänyt päästä työelämään kiinni jo vuosikausia aiemmin. Opiskelin kyllä reippaasti ja reilusti alle tavoiteajan, en siis vitkastellut siinä vaiheessa.
Eilinen oli isku vasten kasvoja. Ihan kuin yhtäkkiä olisi paljastunut, että miehellä onkin joku ihme oma omaisuus, jota on kerrytetty 20 vuotta ja sitten huomataan, että minulla ei tätä jostain syystä sitten olekaan.
Mies sanoi, että voinhan minäkin myydä vaikka vaatteitani tai .. niin, ei paljoa muuta. Polkupyörän?
ap
Mä en nyt ihan ymmärrä. Miksi pitäisi ylipäänsä myydä, jos rahaa joka tapauksessa on reilusti?
Meillä on ns. yhteiset rahat, vaikka omat tilit onkin. Miehellä isommat tulot, ja on ostanut itselleen mm. mopoja. Minusta on itsestään selvää, että saa tehdä näille mopoille mitä lystää, vaikka myydä kysymättä minulta. Miksi ei saisi?
Mutta jos on jotenkin epäilyttävää, niin ei muuta kuin kahden keskinen rauhallinen jutteluhetki: punkkupullo auki ja jotain hyvää naposteltavaa, ja puhutte asian auki! Tsemppiä <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Ja siksi he nyt omistavat kaiken puoliksi.
Kyse on ap:n kontrolloinnista. Avioliitossakin on kaksi itsenäistä ja erillistä ihmistä, joilla on omat omaisuudet ja niihin hallintaoikeus.
Ei ole konrtollointia tietää mihin yhteisiä varoja käytetään, kun on kyse kalliimmista hankinnoista /ostoista.
Kyllä minä hyvätuloinen vaimo pitäisin kontrollointina, jos minä en saisi käyttää yli 500€ ilman lupaa. Minä en siedä kontrollointia.
Niin sinä et varmaan ole sopinutkaan yhteisistä rahoista kenenkään kanssa, kuten ap ja miehensä ovat? Mielestäni on ihan järkevää puhua toisen kanssa kaikenlaisista hankinnoista, ei se mielestäni ole "luvan kysymistä". Hyvässä suhteessa jutellaan monenlaisista asioista.
Riippuu myös varmaan myös millaisesta asiasta on kyse siinä 500 e hankinnassa. Jos on sohva yhteiseen olkkasiin, niin tottakai pitää kysyä puolison mielipidettä.
Voi tosin olla, että mun on hankala samaistua tuohon hyvätuloisen rahakäsitykseen, sillä itselleni 500 e on kyllä iso raha. Ihan mielenkiinnosta, millaisilla tuloilla tuo on pikkuraha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla parempi keskustella suoraan miehen kanssa. Meillä on esimerkiksi sekä yhteinen tili ja lisäksi omat tilit, joilla saa sitten tehä mitä huvittaa. Ne entiset ostetut asiat ei suoraan ole miehen, jos ne on yhteisistä ostettu, mutta jatkossa ois hyvä, jos teille molemmille kertyis ns. omaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin
Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.
Sellasta se on, kun ei olla itsenäisiä. Mitä puhuttavaa on autohuollossa paitsi kumpi sen auton vie. Sehän on tehtävä, vaikka minua ärsyttää ne järjettömät summat.
Tää on vaan se ero. Minä en kysele lupaa keneltäkään. Osaan elää vastuullisesti itsekin.
20v aikana kyllä tuntee toisen ja osaa luottaa, että toinen sen autohuollon pakollisuuden JA rahan riittävyyden tietää.
Tämä ei toimisi ellei molemmat osaisi käyttää rahaa, sitä olisi liian vähän tai rahankäyttö olisi erilaista. Tai tpinen omisi kontromloiva.
Siksi juuri keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Meillä tämä toimii, mutta en suosittele hänelle tai kenellekään muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan OK, että parisuhteessa on omat rahat. Meilläkin on. Mutta kyllä itsellä alkaisi hälytyskellot soida, jos 20 vuoden jälkeen mies yhtäkkiä haluaisi muuttaa käytäntöä, jossa yhteiset rahat ovat olleet ennen hänelle OK. Mikä on muuttunut niin, että hän yhtäkkiä tarvitseekin omat rahat.
Eihän tässä mies ole muuttanut käytäntöä. Edelleen yhteiset rahat. On myynyt oman harrastusvälineen parilla tonnille eikä ole jakanut sitä rahaa. Mikä ongelma on tässä? Pari tonnia hyvätuloisten rahoissa ei ole mitään.
Minua huolestuttaa vain aloittajan kontrollointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.
Milloin ap on elättänyt?
Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.
Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.
Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.
Niin, ap siis toisaalta mahdollistanut uralla etenemisen/menestyksen? Mies ei ole kiitollinen tästä, että tienaa x3 osittain ap:n ansiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen ja varakas nainen, joten osaan katsoa tätä toisesta suunnasta kuin ap. Mues kuulostaa asialliselta, on hoitanut hyvin velvoitteensa, enemmän kuin kohtuullista olisi ollut olettaa ja nyt haluaa nauttia työnsä hedelmistä.
Pohdin juuri suhdetta heikommassa rahatilanteessa olevaan mieheen ja paljon olisin valmis kustantamaan vapaaehtoisesti, mutta määräysvalta rahoistani pysyy vain ja ainoastaan minulla.
Miten teillä lastenhoito ja kotityöt on järjestetty? (Jos ei ole palsia, niin tilanne on hyvin erilainen.)
Et ymmärrä tilannetta ap:n näkökannalta, koska samaistut suurempituloiseen mieheen.
Koita sinäkin samaistua molempiin osapuoliin.
En itse ole kummassakaan roolissa. Olen lapseton sinkku :D nainen kylläkin. Koitan tarkastella tässä asiassa objektiivisesti, mikä on mielestäni oikeudenmukaista ja reilua. Nykyäänkin vielä unohtuu kovin helposti naisen työpanos, jos hän hoitaa kotia ja lapsia,( sekä asian vaikutus naisen työuraan ja eläkkeeseen.) Sitä ei aina vieläkään arvosteta tarpeeksi, ei rahallisesti eikä muutenkaan. Jonkun niistä lapsista pitää sitäpaitsi kuitenkin huolehtia. Ulkopuoliselle siitä maksetaan.
Jos molemmat ovat tehneet yhtä paljon työtä perheen ja yhteisten lasten eteen tavalla tai toisella, niin mielestäni on vain oikeudenmukasita, että tulot ovat edelleenkin yhteiset. Mielestäni perheellä on myös hyvä olla yhteinen tulotaso.
Jos nyt jaettaisin että sun rahat ja mun rahat ja molemmat pitää oman palḱan, niin ei voisi kuin todeta, että mies on käyttänyt naisen työpanosta hyväkseen lasten-ja kodinhoidossa, edistääkseen omaa uraansa. Se ei vain olisi reilua. Lapsioa ja koti olisi molempien pitänyt hoitaa yhtä paljon, että uusi järjestely olisi oikeudenmukainen. Olisi myös pitänyt olla etukäteen sovittuna sun rahat ja mun rahat. (Siltikin eri tulotasot perheessä on mielestäni ongelmallista.)
Ja jos tästä eteenpäin sovitaan jotakin toisin, kuin miten on aiemmin toimittu, niin yhtesillä rahoilla ostetuista tavaroista saadut myyntituolt ovat edelleen yhteistä rahaa, eikä myyntituloja pitäisi piilottaa omaan taskuun.
Millä tavalla miehen pitäisi mielestäsi ainun mielestäsi kompensoida alolituksen naiselle yhteisten lasten ja kodin huolehtimisesta, että toimittaisiin oikeudenmukaisesti? jälkeenpäin on myös vähän ongelmallista muuttaa yhteistä sopimusta; jos olisi alunperin sovittu eritavalla, osapuolet olisivat toimineet myös toisin.
Et kuulosta kovinkaan objektiiviselta. Mieti, että sinä voit olla se tienaaja ja mies voi jäädä kotiin. Ensin 10v koti-isänä ja sitten 5v opiskelijana ja sinä yksin elätät perheen.
Onhan se kivaa, jos mies siivoaa ja hoitaa lasten asiat. Sinä teet uraa. Olet siitä valmis maksamaan ja teet sen hyvällä mielellä. On yhteinen tili. Elintaso on ok.
Mies käy yliopistokoulutuksen. Menee töihin. Edelleen yhteiset rahat. Sinä tienast 10t ja mies 3t. Pärjäätte hyvin.
Mies puuttuu sinun harrastusvälineiden myyntiin ja vaatii, että myynnistä tulleet 2t pitää olla yhteistä. Et saa myydä yksin sinun käytössä olleita tavaroita ellei raha ole yhteistä. Et saa ostaa mitään yli 500 maksavaa ilman lupaa, vaikka teillä on rahaa ja hyvät tulot.
Onko ok?
Moi!
Meillä pitkä avioliitto takana ja ymmärsin vasta viime vuosina, että olen joutunut taloudellisen väkivallan kohteeksi avioliitossa.
Olen luonteeltani naivi, lapsellinen ja aiemmin uskoin kaikista ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää. Olin niin onnellinen neljästä lapsestani, että en ajatellut rahankäyttöä sen tarkemmin. Suostuin jopa pienestä kodinhoidontuesta maksamaan kahden viikon ruoat perheelle:) Uskokaa tai älkää, mutta olin käytännössä vuosia ilman käyttörahaa. Harrastin käytännössä ilmaiseksi, eli ulkoilu ja lenkkeily.
Nyt olen ollut työelämässsä kymmenen vuotta ja kaiken palkastani olen laittanut yhteiseksi hyväksi. Mies kerryttänyt mittavan omaisuuden tekemällä kahta työtä 5-vuotta. Käyttänyt rahat omaan yritykseen, ei siis perheen hyväksi kuitenkaan.
Olen nyt kuitenkin sen verran viisastunut, että olen onnistunut jemmaamaan itselleni 9000euroa hätävararahastoksi, jos avioero tulee.
Mahdollisessa erotilanteessa varmaan tämä meidän erikoinen elämä herättää ulkopuolisissa kummeksuntaa, koska minun henkilökohtainen omaisuus on lähes 0 euroa ja miehen luultavasti 500000euroa tai enemmänkin. Yhteinen omaisuus ehkä noin 400000.
Ilman ulkopuolista asianajajaa en siis ala sopimaan minkäänlaista ositusta, koska miehellä melkoiset näytöt toiminnastaan.
Ottakaa siis naiset minusta oppia. Oikeastaan vain erotilanteessa saisin hyvityksen perheen pyörittämisestä yksin noin 15 vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvätuloinen ja varakas nainen, joten osaan katsoa tätä toisesta suunnasta kuin ap. Mues kuulostaa asialliselta, on hoitanut hyvin velvoitteensa, enemmän kuin kohtuullista olisi ollut olettaa ja nyt haluaa nauttia työnsä hedelmistä.
Pohdin juuri suhdetta heikommassa rahatilanteessa olevaan mieheen ja paljon olisin valmis kustantamaan vapaaehtoisesti, mutta määräysvalta rahoistani pysyy vain ja ainoastaan minulla.
Miten teillä lastenhoito ja kotityöt on järjestetty? (Jos ei ole palsia, niin tilanne on hyvin erilainen.)
Et ymmärrä tilannetta ap:n näkökannalta, koska samaistut suurempituloiseen mieheen.
Koita sinäkin samaistua molempiin osapuoliin.
En itse ole kummassakaan roolissa. Olen lapseton sinkku :D nainen kylläkin. Koitan tarkastella tässä asiassa objektiivisesti, mikä on mielestäni oikeudenmukaista ja reilua. Nykyäänkin vielä unohtuu kovin helposti naisen työpanos, jos hän hoitaa kotia ja lapsia,( sekä asian vaikutus naisen työuraan ja eläkkeeseen.) Sitä ei aina vieläkään arvosteta tarpeeksi, ei rahallisesti eikä muutenkaan. Jonkun niistä lapsista pitää sitäpaitsi kuitenkin huolehtia. Ulkopuoliselle siitä maksetaan.
Jos molemmat ovat tehneet yhtä paljon työtä perheen ja yhteisten lasten eteen tavalla tai toisella, niin mielestäni on vain oikeudenmukasita, että tulot ovat edelleenkin yhteiset. Mielestäni perheellä on myös hyvä olla yhteinen tulotaso.
Jos nyt jaettaisin että sun rahat ja mun rahat ja molemmat pitää oman palḱan, niin ei voisi kuin todeta, että mies on käyttänyt naisen työpanosta hyväkseen lasten-ja kodinhoidossa, edistääkseen omaa uraansa. Se ei vain olisi reilua. Lapsioa ja koti olisi molempien pitänyt hoitaa yhtä paljon, että uusi järjestely olisi oikeudenmukainen. Olisi myös pitänyt olla etukäteen sovittuna sun rahat ja mun rahat. (Siltikin eri tulotasot perheessä on mielestäni ongelmallista.)
Ja jos tästä eteenpäin sovitaan jotakin toisin, kuin miten on aiemmin toimittu, niin yhtesillä rahoilla ostetuista tavaroista saadut myyntituolt ovat edelleen yhteistä rahaa, eikä myyntituloja pitäisi piilottaa omaan taskuun.
Millä tavalla miehen pitäisi mielestäsi ainun mielestäsi kompensoida alolituksen naiselle yhteisten lasten ja kodin huolehtimisesta, että toimittaisiin oikeudenmukaisesti? jälkeenpäin on myös vähän ongelmallista muuttaa yhteistä sopimusta; jos olisi alunperin sovittu eritavalla, osapuolet olisivat toimineet myös toisin.
Olet aika vanhanaikainen. Myös mies voi jäädä kotiin.
Tässä mies elätti koko perheen 15 v ja tarjosi vaimolleen yliopistokoulutuksen. Aika hyvä kompensaatio.
Nytkin on yhteiset rahat. Mutta vaimo on vihainen, että mies myy olia hatrastusvälineitään. Vihainen, vaikka se ei ole pois mistään perheeltä. Miksi? Osaatko objektiivisena ihmisenä kertoa miltä tuntuu, kun ei saa päättää omassa elämässään mistään. Pitää antaa kaikki tienaamansa muiden päätettäväksi.
Kerron esimerkin, miten meillä tämä toimii. Päädyimme liittomme alussa myös siihen, että kaikki rahat tulevat samalle tilille. Olin kotona ja välillä töissä ja taas kotona. Rahat tulivat yhteiselle tilille ja minä olen hoitanut perheen rahatalouden.
Silti kumpikin on voinut ostaa itselleen harrastevälineitä jos perheen talous on sen kestänyt (alussa ei siellä tilillä niin erityisen paljoa ollut, kun olin välillä kotihoidontuella). Olisi ollut omituista, jos mies olisi puuttunut siihen, kun myyn tai myyn itselleni ostamia tavaroita. Samoin jos mies on myynyt jotain omaa, niin mitä se minulle kuuluu.
Nykyään kun tienaan enemmän, kuin mies, niin rahat tulevat edelleen samalle tilille, mutta rahaa siellä on nykyään niin paljon, että ei tarvitse niin laskea koko aikaa, voiko jotain ostaa. Kuun lopussa siirrän tilille jääneet rahat sijoituksiin (ovat minun nimillä, jos joku tätä miettii). Meillä on hallintaoikeustestamentti, joten jos minä kuolen ensimäisenä, miehellä on oikeus sijoituksiin ja käyttää niitä tarvittaessa.
Mutta omituiselta minusta kuulostaa se, että toinen kontrolloi toisen tavaroidensa myyntiä ja vaatii nekin rahat yhteiseen käyttöön, jos perheellä on tuloja kummaltakin. 15 vuotta toisen elätettävänä on aika pitkä aika. Kyllä tässä vaiheessa soisin miehelle jo jotain iloa omista tuloistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.
Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella toimimaan samoin.
Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.
Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.
ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.
Ja siksi he nyt omistavat kaiken puoliksi.
Kyse on ap:n kontrolloinnista. Avioliitossakin on kaksi itsenäistä ja erillistä ihmistä, joilla on omat omaisuudet ja niihin hallintaoikeus.
Ei ole konrtollointia tietää mihin yhteisiä varoja käytetään, kun on kyse kalliimmista hankinnoista /ostoista.
Kyllä minä hyvätuloinen vaimo pitäisin kontrollointina, jos minä en saisi käyttää yli 500€ ilman lupaa. Minä en siedä kontrollointia.
Niin sinä et varmaan ole sopinutkaan yhteisistä rahoista kenenkään kanssa, kuten ap ja miehensä ovat? Mielestäni on ihan järkevää puhua toisen kanssa kaikenlaisista hankinnoista, ei se mielestäni ole "luvan kysymistä". Hyvässä suhteessa jutellaan monenlaisista asioista.
Riippuu myös varmaan myös millaisesta asiasta on kyse siinä 500 e hankinnassa. Jos on sohva yhteiseen olkkasiin, niin tottakai pitää kysyä puolison mielipidettä.
Voi tosin olla, että mun on hankala samaistua tuohon hyvätuloisen rahakäsitykseen, sillä itselleni 500 e on kyllä iso raha. Ihan mielenkiinnosta, millaisilla tuloilla tuo on pikkuraha?
Kyllä meillä on sovitusti yhteiset rahat ja yhteiset tilit olleet yli 20 vuotta. Ei meillä mitkään älyttömät tulot ole. Velaton asunto, sijoitusasunto, veöattomat autot. Pienet menot ja joka kuukausi jää tuhansia syrjään. Vaikka teineillä on isot menot.
Ei ole tullut sanomista ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.
Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.
Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?
Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.
Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.
Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.
Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.
Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.
Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin
Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.
Sellasta se on, kun ei olla itsenäisiä. Mitä puhuttavaa on autohuollossa paitsi kumpi sen auton vie. Sehän on tehtävä, vaikka minua ärsyttää ne järjettömät summat.
Tää on vaan se ero. Minä en kysele lupaa keneltäkään. Osaan elää vastuullisesti itsekin.
20v aikana kyllä tuntee toisen ja osaa luottaa, että toinen sen autohuollon pakollisuuden JA rahan riittävyyden tietää.
Tämä ei toimisi ellei molemmat osaisi käyttää rahaa, sitä olisi liian vähän tai rahankäyttö olisi erilaista. Tai tpinen omisi kontromloiva.
Siksi juuri keskustelin aiheesta tyttäreni kanssa. Meillä tämä toimii, mutta en suosittele hänelle tai kenellekään muulle.
Olen eri mieltä esimerkiksi tuosta autonhuollosta. Riippuu tietysti, jos teillä on joku tosi kallis auto, niin tonnin huolto on arkipäiväistä eikä siihen hintaan saa kuin perustarkistukset. Silloin on ymmärrettävää, ettei asia kiinnosta sen enempää. Minua kyllä kiinnostaa, jos autossa on joku vika, joka vaatii korjausta.
Onko sinusta itsenäisen ihmisen merkki se, ettei ole kiinnostunut muusta kuin omasta itsestään ja voi sulkea silmät kaikelta muulta?
Kysymys kuuluu: miksi mies haluaa omaa rahaa? Mikä on muuttunut? Jotain on meneillään. Suosittelen avioeroa, jossa ap saa puolet kaikesta.
Alue: Aihe vapaa
Minusta on ihan OK, että parisuhteessa on omat rahat. Meilläkin on. Mutta kyllä itsellä alkaisi hälytyskellot soida, jos 20 vuoden jälkeen mies yhtäkkiä haluaisi muuttaa käytäntöä, jossa yhteiset rahat ovat olleet ennen hänelle OK. Mikä on muuttunut niin, että hän yhtäkkiä tarvitseekin omat rahat.