Yhteiset rahat 20 vuotta, kunnes mies alkoi tienata kolme kertaa enemmän kuin minä. Mitä nyt?

Vierailija kirjoitti:

Nuorille ja naimattomille oppia tästä ketjusta.

- Ei ikinä 100% yhteisiä tilejä! Taloustili voi olla erikseen ja sinne laitetaan ennalta sovitut summat kuukausittain. Mitä jää omalle tilille, on omassa käytössä ja oman harkinnan alaisena.

- Oma napa ensin; ikinä et voi tietää jääkö mies katujyrän tai naapurin Natashan alle ja jäätkö yksinhuoltajaksi. Ura, tulot ja eläkekertymä kuntoon ja raha-asiat hoitoon myös kotivuosina (joita ei ole siis pakko naisen viettää).

-Tulot ja menot voi jakaa 50-50 mutta myös tulojen suhteessa. 2500 ja 5000 nettotuloilla taloustiliä voi täyttää vaikka suhteessa 1:2 (pienempipalkkaiselta 1200 kuussa, isommalta 2400 jne). 

- Avioehdot sun muut kuntoon.

Omalla kokemuksella ei voi ikinä tietää millainen liero ihmisestä kuoriutuu vuosikymmenten tai kriisien kuluessa. Varmaa on tähän asti ollut että kaikilla on mielessä oma etu ja oma napa. Tätä vastaan ei kannata taistella, mutta oman selustan turvaamisella pääsee pitkälle eikä se ole itsekästä tai kylmää.

Olen ollut näistä ihan samaa mieltä nuorena ja naimattomana. Itsestäänselvyyksiä jos yhtään käyttää järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäkriisiä miehelläsi pukkaa. Anna myydä tavarat, mutta pyydä nyt vaikka kolmasosa rahoista itsellesi. Helpompaahan se on, kun roina nurkista vähenee. Sano, että sinä olisit halunnut matkustella, mutta susta oli kiva laittaa perheen ylimenevä raha miehen harrastevälineisiin. Sano, että nyt otat mielelläsi oman osasi harrasterahoista, ja käytät sen joogatunteihin.

Miehet eiväy yleensä ymmärrä, että heidän harrastamisensa maksavat enemmän, he käyttävät harjrastuksiinsa enemmän aikaa. Naiset sitten sillä välin hoitavat lapset, laittavat ruuat, siivoavat, pyykkäävät, käyvät taloudellisesti kävelyllä.

Toivon, että ikäkriisi helpottuu ja mies ei keksi ravintoloissa riekkumista ja nuorempaa kumppania lohdutukseksi. Näinkin on tuttavapiirissä käynyt. Mieluummin sitten vaikka avoauto, jossa keski-ikäinen sankari voi kiitää kalju kiiltäen.

Miksi pitäisi pyytää niitä rahoja, kun yhteisellä tilillä on muutenkin rahaa niihin joogatunteihin ja matkoihin?

Koska se on REILUA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap:lle tapahtuu, jos ei ole enää yhteisiä rahoja? Jos kerran tienaa jo nyt paremmin kuin keskivertosuomalainen, talo on maksettu eikä isoja velkoja ole, niin miksi edelleen täytyy saada käyttää puolison tienestejä kuin mies olisi se kuuluisa rahaa syöksevä seinä.

Minulla on aina ollut omat tulot ja omat menot. Jos nyt tulisi ero, ei elintasossani tapahtuisi yhtään mitään muutosta, vaikka henkisesti ero olisikin iso kolaus. Juuri silloin on hienoa tietää, että ei tarvitse muuttaa vuokrayksiöön jonnekin slummiin, koska ei ole tottunut vuosia tuhlaamaan miehen rahoja. Käytän vain itsetienaamiani euroja, ap:lle voisi tehdä ihan hyvää opetella  toimimaan samoin.

Siksi koska hoiti lapsia monta vuotta kotona ja sillä välin mies edisti uraansa ja siksi hänellä on suuri palkka. Mies on itse halunnut että ap hoitaa lapsia pitkään kotona. Yhteisen hyvän eteen molemmat ovat siis tehneet töitä. Siksi.

Perheen sisällä ei ole hyvä olla kahta elintasoa.

ps. Onko sulla muuten lapsia? Lastenhan takia tässä ap on ollut poissa palkkatöistä, yhteisellä päätöksellä. Tehnyt silti perheen hyvinvoinnin eteen yhtä paljon töitä kuin mies.

Kyllä, minulla on lapsia, mutta ei käynyt edes mielessä, että miehen tulee ensin 15 vuoden ajan elättää minua 100% ja sen jälkeen edelleen olla tilivelvollinen rahankäytöstään, koska minä niin vaadin. Jos mies elätti ja nainen hoiti lapset ja kodin, niin kyllä se mies on jo osansa kokonaan tehnyt, ei nainen voi laskuttaa kotiäitivuosista kuolemaansa asti. Jos nainen sai 15 vuotta käyttää miehen rahoja kuin omiaa, niin eikö nyt olisi miehen vuoro saada seuraavat 15 vuotta käyttää omia rahojaan kuin omiaan?

Unohdat, että rahat on kätetty YHTEISIIN lapsiin. Nainen on tehnyt osuutensa niistä huolehtimalla ja mies tienaamalla perheelle rahaa. Molemmat vanhemmat ovat tehneet yhtä lujasti työtä yhteisistä lapsista huolehtimiseen. Jos nainen ei olisi hoitanut lapsia, niiden hoidosta olisi maksettu.

Naisen työtä ei ole kertynyt eläkettä, eikä hän ole edennyt urallaan kuten miehekle on ollut mahdollista töäjaosta johtuen. Siksi mies ei edellenkään käytä palkaansa vain itseensä.

Eli mies ei saa käyttää yhtään tienaamiansa rahoja koko loppuikänä, kun rouva on joskus ollut kotirouvana.

Nämä kirjoitukset saa todellakin kannattamaan perhe-etuuksien tasajakoa. Myös miehet kotiin vuorostaan.

Minusta nämä kirjoitukset auttavat ymmärtämään miksi lapsia ei tule entiseen tahtiin. Naisille ei riitä mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.

Milloin ap on elättänyt?

Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.

Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.

Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.

Älä nyt viitsi tätä puppua. Ei avioehtoa. Omistaa puolet asunnosta, jota ei ole maksanut.

On saanut ilmaiseksi elää ja opiskella ammatin. Ap on kyllä saanut enemmän kuin osansa tuossa diilissä

Huomasitko asian ydintä: korvaus olisi 1700 e vuodesta! Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että ap ei olisi voinut mennä töihin (esim. merikapteeneille on Sveitsissä aika vähän töitä). Ei oikeudessa katsota, että työssäkäyneen tulee korvata kotiäitivuosia, vaikka niistä olisi miten yhdessä sovittu.

Sen sijaan oikeudessa katsotaan, että ap:lle kuuluu 50% kaikista noista miehen harrastusvälineistä joista siellä nyt riidellään - ja myös kaikesta muusta omaisuudesta, jos he päätyvät eroon. Jos siis mies olisi fiksu, hän pyrkisi välttämään tätä tilannetta ja kompensoisi ap:n 15 vuoden työpanoksen reilulla tavalla.

ja puolet naisen romuista kuuluu miehelle.

Mies on jo maksanut paremman elintason mihin naisella olisi koskaan varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko avioehtoa? Jos ei, niin eropaperit vetämään. Mies alkaa käyttää taloudellista valtaansa sinuun kiristyskeinona ja se on aina huono juttu. Lähde lätkimään ennen kuin tapahtuu mitään pahempaa. Onko miehellä jo toista kiikarissa?

No ihan näin yllättäen, keskustelematta, yrittämättä ja asioita selvittämättä en edes harkitse eroa. En todellakaan edes mieti eroa, vaan ratkaisua tähän tilanteeseen. Miehellä ei ole toista. Enemmän tämä kuulostaa joltain keski-iän kriisiltä, jossa mies haluaa jotain muutosta tai vaikka ostaa jonkun moottoripyörän ja pelkää, ettei sitä saa.

ap

Etsit siis ratkaisua. Puhukaa asiasta avoimesti.

Tehkää omat tilit ja maksakaa prosenttiosuus yhteisistä menoista. Yhteiset menot yhteisiltä tileiltä. Molemmille myös omaa rahaa, jolla saa tehdä mitä haluaa.

Sopikaa myös, että kummankin omat harrastusvälineet ja vaatteet ym on omia, niille saa tehdä mitä haluaa.

Nykyinen tapa ei enää toimi, koska se ei tunnu kummastakaan reilulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.

Milloin ap on elättänyt?

Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.

Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.

Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.

Älä nyt viitsi tätä puppua. Ei avioehtoa. Omistaa puolet asunnosta, jota ei ole maksanut.

On saanut ilmaiseksi elää ja opiskella ammatin. Ap on kyllä saanut enemmän kuin osansa tuossa diilissä

Huomasitko asian ydintä: korvaus olisi 1700 e vuodesta! Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että ap ei olisi voinut mennä töihin (esim. merikapteeneille on Sveitsissä aika vähän töitä). Ei oikeudessa katsota, että työssäkäyneen tulee korvata kotiäitivuosia, vaikka niistä olisi miten yhdessä sovittu.

Sen sijaan oikeudessa katsotaan, että ap:lle kuuluu 50% kaikista noista miehen harrastusvälineistä joista siellä nyt riidellään - ja myös kaikesta muusta omaisuudesta, jos he päätyvät eroon. Jos siis mies olisi fiksu, hän pyrkisi välttämään tätä tilannetta ja kompensoisi ap:n 15 vuoden työpanoksen reilulla tavalla.

ja puolet naisen romuista kuuluu miehelle.

Mies on jo maksanut paremman elintason mihin naisella olisi koskaan varaa.

Ja höpön höpön. Ilman tätä naista mies ei olisi edes päässyt elämässä siihen vaiheeseen, että saa kolminkertaisesti parempaa palkkaa. Yksinäiset miehet aika harvoin kovin kukoistavat, kyllä siellä on parisuhde ja perhe hyvin usein taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäkriisiä miehelläsi pukkaa. Anna myydä tavarat, mutta pyydä nyt vaikka kolmasosa rahoista itsellesi. Helpompaahan se on, kun roina nurkista vähenee. Sano, että sinä olisit halunnut matkustella, mutta susta oli kiva laittaa perheen ylimenevä raha miehen harrastevälineisiin. Sano, että nyt otat mielelläsi oman osasi harrasterahoista, ja käytät sen joogatunteihin.

Miehet eiväy yleensä ymmärrä, että heidän harrastamisensa maksavat enemmän, he käyttävät harjrastuksiinsa enemmän aikaa. Naiset sitten sillä välin hoitavat lapset, laittavat ruuat, siivoavat, pyykkäävät, käyvät taloudellisesti kävelyllä.

Toivon, että ikäkriisi helpottuu ja mies ei keksi ravintoloissa riekkumista ja nuorempaa kumppania lohdutukseksi. Näinkin on tuttavapiirissä käynyt. Mieluummin sitten vaikka avoauto, jossa keski-ikäinen sankari voi kiitää kalju kiiltäen.

Miksi pitäisi pyytää niitä rahoja, kun yhteisellä tilillä on muutenkin rahaa niihin joogatunteihin ja matkoihin?

Koska se on REILUA.

Miten niin? Perheellä on rahaa ja sitä on yhteisellä tilillä. Miksi olisi reilua erikseen pyytää rahaa, kun toinen on myynyt omia harrastustavaroitaan. Se ei olisi reilua vaan se omisi Konyrollointia ja alistamista.

Ymmärtäisin kyllä, JOS muuten ei olisi rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.

Milloin ap on elättänyt?

Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.

Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.

Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.

Älä nyt viitsi tätä puppua. Ei avioehtoa. Omistaa puolet asunnosta, jota ei ole maksanut.

On saanut ilmaiseksi elää ja opiskella ammatin. Ap on kyllä saanut enemmän kuin osansa tuossa diilissä

Huomasitko asian ydintä: korvaus olisi 1700 e vuodesta! Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että ap ei olisi voinut mennä töihin (esim. merikapteeneille on Sveitsissä aika vähän töitä). Ei oikeudessa katsota, että työssäkäyneen tulee korvata kotiäitivuosia, vaikka niistä olisi miten yhdessä sovittu.

Sen sijaan oikeudessa katsotaan, että ap:lle kuuluu 50% kaikista noista miehen harrastusvälineistä joista siellä nyt riidellään - ja myös kaikesta muusta omaisuudesta, jos he päätyvät eroon. Jos siis mies olisi fiksu, hän pyrkisi välttämään tätä tilannetta ja kompensoisi ap:n 15 vuoden työpanoksen reilulla tavalla.

ja puolet naisen romuista kuuluu miehelle.

Mies on jo maksanut paremman elintason mihin naisella olisi koskaan varaa.

Ja höpön höpön. Ilman tätä naista mies ei olisi edes päässyt elämässä siihen vaiheeseen, että saa kolminkertaisesti parempaa palkkaa. Yksinäiset miehet aika harvoin kovin kukoistavat, kyllä siellä on parisuhde ja perhe hyvin usein taustalla.

yksinäiset miehet pärjäävät oikein hyvin.

Siinä vaiheessa kun tulee menestystä he eivät ole pitkään enää yksin, mikä on virhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Jos tienaat vaikkapa 4500 e käteen eli yli 50 000 e vuodessa niin kyllä pitää voida käyttää joku tonni tai pari halutessaan johonkin.

Meistä kumpikaan ei tienaa 4500 euroa käteen. Voin halutessani käyttää tonnin tai pari milloin tahansa. Mutta ei tule mitään sellaista kalliimpaa mieleen, mitä haluaisin hankkia ilman, että keskustelisin asiasta miehen kanssa. Se, että keskustelemme hankinnoista ei ole kontrollointia.

Tällä palstalla on silloin tällöin keskusteluja, joissa aloittaja miettii mikä olisi reilu tapa jakaa pariskunnan kulut yhteen muuttamisen jälkeen. Neuvon aina jakamaan yhteiset menot tulojen suhteessa. Siis jos toinen tienaa 25% enemmän kuin toinen, hän maksaa yhteisistä menoista tuon verran suuremman osuuden. Tähän tulee usein paljon kritiikkiä että onpa hankalaa ja kamalaa nipottamista, jne. Mallin ehdoton etu on kuitenkin siinä, että jos tulot elämän kuluessa muuttuvat, tilanne säilyy aina reiluna.

Ap, vaikuttaa siltä että joko ette ole keskustelleet riittävän kattavasti talousasioista aikaisemmin, tai sitten olette keskustelleet ja miehellä on vain mieli muuttunut. Suosittelisin pariterapiaa mieluummin jo ennen kuin tilanne tulehtuu aivan mahdottomaksi. Tämä keskustelu on tästä tilanteesta käsin paljon hankalampi käydä verrattuna siihen, että olisitte suhteen alussa puhuneet erilaisia skenaarioita läpi ja sopineet, miten niissä toimitaan. Tarvitsette hyviä vuorovaikutustaitoja ja rauhallista mieltä, jotta saatte asian sovittua. Ehdottomasti keskustelua kannattaa käydä terapeutin läsnäollessa, niin vältytte ehkä pahimmilta ylilyönneiltä, jotka voivat aiheuttaa tahattomastikin kaikenlaista vahinkoa välillenne.

Vierailija kirjoitti:

Olen tässä moittinut apn kontrillointia. Sinulle sanoisin päinvastoin, kuulostaa että maksat liikaa perheen menoista. Ei ne säästöt ja sijoitukset voi olla niin tärkeitä. Teinillä rahaa menee älyttömästi, mies voisi niitä enemmän maksaa.

Kyllä mies on enemmän maksanutkin. Aina kun ei tilillä olevat rahat riitä, niin miehen kuvetta kaivetaan. Meillä on teiniin mennyt tässä kahden vuoden aikana noin 24000€ normaalin elatuksen päälle, ei minun pienistä palkoista tuollaisia ylimääräisiä menoja ole todellakaan maksettu. Nyt alkaa teinin puolesta helpottaa kun on osa-aikatöissä ja naimisissa, saa hänen miehensä maksaa nyt vuorostaan.

Se oli aika pysähdyttävää tajuta miltä se tuntuu kun kaikki vaivalla tienatut rahat menee perheen laskuihin. Näin jälkeenpäin ymmärrän miehen ajoittaisen tuskastumisen. Ja hävettää, etten ehkä sittenkään tarpeeksi osannut arvostaa hänen tienaamia rahoja, niitä on tullut ajoittain kulutettua liian kepeästi. 

Mitä ap:n tapaukseen tulee, en ihan ymmärrä miksi tehdä numeroa jostain harrastusvälineistä, jos mies kerran on maksanut ap:lle puolikkaan asunnon. Ap:lle suosittelen sijoitusharrastusta, että saa eläkepäiviksi vähän lisätuloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.

Milloin ap on elättänyt?

Viittasin miesten asenteeseen, että niin kauan kun hyöty on itsellä kaikki on yhteistä, kun omasta pitäisi palauttaa tai jakaa se ei enää toimikaan niin. Kodin ja lastenhoito on työtä. Ap ei ole hoitanut kotona vieraiden lapsia vaan heidän yhteisiään. Kotiin laitettu aika on ap:n työpanos ja helpottanut myös miehen elämää. Sillä on taloudellinen arvo. Ap voi laittaa hintaa 10e tunti + päivystysmaksu 24/7 vuorosta ja veloittaa 15 vuotta mieheltään. Jos tämä ei tajua panostuksen arvoa.

Löytyy ihan oikeuden päätös siitä, pitääkö "kotiäitivuodet" korvata avoliitossa ja kyllä, jos olet tukenut puolisoa niin, että hän on saanut hyvän uran ja vointu tehdä rauhassa työtä ollessasi itse tuloton, niin korvaus on noin 1700 e/vuosi. Tässäkin katsotaan, olisiko ollut mahdollista tehdä töitä vai oliko valinta sittenkin se kotiinjääneen. Jos olisi voinut mennä töihin, niin korvaus pienenee.

Ap on kotiäitivuosina saanut ilmaisen asunnon, ruuan ja ylöspidon, josta voisi vastaavasti laskuttaa melkoisia summia.

Älä nyt viitsi tätä puppua. Ei avioehtoa. Omistaa puolet asunnosta, jota ei ole maksanut.

On saanut ilmaiseksi elää ja opiskella ammatin. Ap on kyllä saanut enemmän kuin osansa tuossa diilissä

Huomasitko asian ydintä: korvaus olisi 1700 e vuodesta! Ja tämäkin vain siinä tapauksessa, että ap ei olisi voinut mennä töihin (esim. merikapteeneille on Sveitsissä aika vähän töitä). Ei oikeudessa katsota, että työssäkäyneen tulee korvata kotiäitivuosia, vaikka niistä olisi miten yhdessä sovittu.

Sen sijaan oikeudessa katsotaan, että ap:lle kuuluu 50% kaikista noista miehen harrastusvälineistä joista siellä nyt riidellään - ja myös kaikesta muusta omaisuudesta, jos he päätyvät eroon. Jos siis mies olisi fiksu, hän pyrkisi välttämään tätä tilannetta ja kompensoisi ap:n 15 vuoden työpanoksen reilulla tavalla.

ja puolet naisen romuista kuuluu miehelle.

Mies on jo maksanut paremman elintason mihin naisella olisi koskaan varaa.

Ja höpön höpön. Ilman tätä naista mies ei olisi edes päässyt elämässä siihen vaiheeseen, että saa kolminkertaisesti parempaa palkkaa. Yksinäiset miehet aika harvoin kovin kukoistavat, kyllä siellä on parisuhde ja perhe hyvin usein taustalla.

Miksei olisi?

Meillä molemmat on saaneet hyvän uran ja tulot.

Lapset on silti hyvin pärjänneet. Ei kotirouvien aika ole enää. Mies osaa kyllä tehdä kotitöitä ja uraa. Ja siivouksen ym voi ostaa. Meillä oli aika hyvä tilanne päiväkoti-iässä, kun molemmilla oli joustava työaika. Toinen meni aikaisin ja toinen tuli aikaisin. Lastenhoitoakin voi ostaa. Ja silti jää aikaa olla perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Jos tienaat vaikkapa 4500 e käteen eli yli 50 000 e vuodessa niin kyllä pitää voida käyttää joku tonni tai pari halutessaan johonkin.

Meistä kumpikaan ei tienaa 4500 euroa käteen. Voin halutessani käyttää tonnin tai pari milloin tahansa. Mutta ei tule mitään sellaista kalliimpaa mieleen, mitä haluaisin hankkia ilman, että keskustelisin asiasta miehen kanssa. Se, että keskustelemme hankinnoista ei ole kontrollointia.

NO et olekaan ap.

ap tienaa omien sanojensa mukaan ihan hyvin, palkkaa tullut 50% lisää eli oletetaan että vähintään 3000

Mies tienaa kolminkertaisesti (oletetaan näin, eikä kolme kertaa enemmän) eli n.9000

Ketä kiinnostaa 500€ jutut?

Fiksuinta miehelle olisi laittaa ap nyt pihalle ja pitää lapset (saa vielä elareita äipältä), ennen kuin 50% omaisuudesta oikeasti kirpaisee.

Ihmeellisessä symbioosissa kyllä elätte.

Näitä pariskuntia tulee kyllä vastaan vähän väliä joissa keskustellaan jopa pienistä ostoksista. Mielestäni vuosikausien kituuttamisen jälkeen ihminen voi alkaa nauttimaan myös varallisuudesta.

Varaa itsellesi mukava matka tai ala suunnitella jotain isompaa ostosta. Toteuta asia myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että mies valmistautuu lasten pois lähtöön? Ehkä hän on pitänyt sinua lastenhoitajana ja lastenhuoltajana. Nyt kun lapset lähtevät, hän ajattelee, ettei sinulla ole enää samaa arvoa kuin ennen ja siitä syystä hän kokee, ettei voi enää laittaa rahojaan yhteiseen pottiin.

Meillä on yhteiset rahat. Kyllä meillä on aina neuvoteltu yhdessä isommista ostoksista tai harrastuvälineiden myynnistä. Meistä kumpikaan ei koe, että pitäisi saada jotain enemmän. Jos mieheni alkaisi ajatella samoin kuin ap:n mies, niin miettisin kyllä, mikä on ongelma. Enkä itsekään voisi kuvitella, että muuttaisin ajatteluani siten, etteivät rahat enää olisikaan yhteisiä.

Täytyykö teillä molempien kysyä lupa pikkuostoksiin kuten apn miehen pitää?

Eikö ap puhunut myös isommista ostoksista? Kyllä meillä voi pikkuostokset ja vähän isommatkin tehdä vapaasti. Mutta jos on jostain pysyvämmästä hankinnasta kyse, niin mieluusti keskustelemme hankinnan tarpeellisuudesta ensin yhdessä vaikka rahallinen arvo olisi pieni. Tavaraa on yllin kyllin, joten pyrimme rajoittamaan turhia ostoksia. Joskus hankinta jää keskustelun jälkeen tekemättä. Joskus se vaihtuu kalliimmaksi hankinnaksi.

Tässä se raja on 500€. Pikkuraha.

Meillä on myös yhteiset rahat eikä tarvitse lupia kysellä. Mies kyllä kysyy esim auton ostossa ja minä kysyin sijotusasunnosta. Taitaa mainita jostain mopon ostoista tms. Muttei se minua kiinnosta. Minua kiinnostaa vain, että rahaa kertyy eikä tarvi nuukailla.

Toimii, koska ollaan molemmat hyviä rahankäyttäjiä. Ei voisi olla yhteisiä rahoja, jos tpinen on kova tihlaamaan tai pitää kysyä lupa kaikkeen. En sietäisi yhtään huomauttelua ostoksistani, kun olen itse rahani tienannut. Vaikka ne nyt on yhteisellä tilillä.

Rahankäyttötavoista riippuu, onko 500 iso raha vai pikkuraha. Minulle on iso raha. Ei tule mieleen mitään niin kallista, jonka olisin ostanut yksin ilman mieheni kanssa keskustelua ja sama toisin päin.

Minulle se ei ole iso raha, voi joskus mennä ihan vaatekauppaan. Tai viime aikoina teinin hankintoihin. Tai miehen moottoripyörän osiin tms. Tai silmälaseihin

Kyllä meillä keskustellaan, jos esim.auton huoltoon on menossa tonni. Teineille tai isommille lapsille voi myös mennä enempi, mutta kyllä meillä silloin kumpikin vanhempi on etukäteen tietoinen, jos shoppailureissu on tiedossa. Tai jos annetaan suoraan rahana, niin siitä puhutaan etukäteen ja mietitään, mikä on sopiva summa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että yhteiset rahat ovat olleet ihan järkevä valinta siinä vaiheessa, kun sinä olet ollut pitkään kotona ja tulosi ovat olleet minimaaliset. Mutta nyt tilanne on muuttunut, kun käytte kumpikin töissä ja palkat ovat nousseet. Ilmeisesti siis rahaa on käytössä selvästi enemmän kuin aukaisemmin. Eikö nyt kannattaisi sopia, että kummankin palkasta määrätty osuus mene omalle tilille ja sinne menneet rahat saa käyttää niin kuin itse haluaa. Monta riitaa vältetään, kun kummallakin on käytössään myös omaa rahaa, jonka käytöstä ei tarvitse päästä sopimukseen puolison kanssa.

Siis tämän jälkeen myös sinulla olisi omaa rahaa, ei pelkästään miehelläsi.

Yksi ongelma on se, että ap:n mukaan mies on alannut myymään yhteistä omaisuutta pitäen rahat itsellään. Johonkinhan mies tarvitsee rahaa, kun on alannut realisoimaan omaisuutta ja eriyttämään rahoja.

Niinpä. Ei tässä ongelma selvästi ole se, etteikö mies saisi ostaa mitään tai myydä esimerkiksi omia vaatteita ja tälläistä, vaan että yhteinen omaisuus on yllättäen muuttunut miehen omaisuudeksi... Kyllä minusta jotenkin vaikuttaa siltä, että miehellä saattaa olla joku toinen nainen sivussa ja nyt alkaa pikkuhiljaa valmistautumaan eroon.

Siitähän tässä on kyse. Mies ei saa käyttää rahaa ilman lupaa. Esimerkkinä 2000 jonka saanut myytyään omia harrastusvälineitään. Sitäkään ei saisi itse käyttää.

Onhan se ongelma. Tienaa 10t eikä saa itse päättää pikkurahoista.

Harrastusvälineet, jotka on hankittu yhteisillä rahoilla

Koska on vain naisen omat rahat ja yhteiset rahat

eihän miehellä voi olla omaa

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se menee. Niin kauan kun vaimo elättää rahat on yhteisiä, mutta jos mies alkaa tienata monta kertaa enemmän niin vaimo yhä elättää ja miehellä on hupirahaa yllinkyllin itsellään. Näin oli meillä aikanaan.

Siis avauksen mukaanhan mies on nimenomaan elättänyt perhettä koko ajan. Varsinkin alkuaikoina, kun ap oli kotiäitinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisessä symbioosissa kyllä elätte.

Näitä pariskuntia tulee kyllä vastaan vähän väliä joissa keskustellaan jopa pienistä ostoksista. Mielestäni vuosikausien kituuttamisen jälkeen ihminen voi alkaa nauttimaan myös varallisuudesta.

Varaa itsellesi mukava matka tai ala suunnitella jotain isompaa ostosta. Toteuta asia myös.

Miksei saa suunnitella yhdessä puolison kanssa? Joka päivä tulee keskusteltua paljon, joten olisi outoa jättää toinen suunnitelmien ulkopuolelle.

Ap on kyllä rasittava. Mielestäni teet pienestä asiasta ongelman... Taustalla voi olla myös pelko avioerosta ja pelko on aiheellinen. Jos lapset alkavat lähestyä itsenäistymisikää, voi olla että mies petaa uutta elämäänsä?

Miehen kannattaa tallettaa riittävästi käteistä paikkaan josta ap ei niitä löydä, ihan vain tulevan avioeron takia.