Lue keskustelun säännöt.
Perinteinen nainen ei käy töissä - mutta löytyykö perinteisiä miehiä heitä elättämään?
18.09.2019 |
Jos nuori nainen ei halua käydä töissä, löytyykö Suomesta vielä perinteisiä miehiä heitä elättämään? Jotenkin tuntuu, että kaikki miehet, myös ne konservatiiviset, haluavat kuitenkin vaimon, joka tuo yhtä lailla rahaa kotitalouteen. Täytyisi olla tutkintoa, ehkä jo työpaikkakin.
Missä ovat kaikki Suomen perinteikkäät miehet?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Nro 65 lisää vielä, että vaikeaa tästä tekee erityisesti itselleni myös se, että en ole varsinaisesti mikään kodin hengetär, eli en jaksa joka päivä kokkailla, leipoa tai siivota kotona. Koen siitä huonoa omaatuntoa.
Mutta kun olen melkoisen teoreettinen persoona, ihan kuten miehenikin. Sellaisia ovat kummankin akateemiset ammatit. Ja siis kyllä minä häntä paremmin tätä huushollia hoidan! Mutta meillä käy siivooja kerran kuussa kuuraamassa pahimmat pois.
Pesen kyllä pyykit, mutta kokkaus & leivonta luonnistuu vain, kun joskus niistä innostun. Mies on myös niin pulska, etten haluaisi lihottaa leipomuksillani häntä sen enempää...
Huoh. Huono omatunto tästä kaikesta kuitenkin istuu sisimmässä.
Lähdenpä tästä vaikka lenkille, ja ostamaan samalla ruokaa (miehen rahoilla).
Tsemppiä!
Mutta kiitos mielenkiintoisesta viestistä. Taitaa kertoa paljon suomalaisesta kulttuurista, että koet tuosta noin huonoa omaatuntoa.
Suuri osa maailman naisista ei kokisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen nainen myös tekee liki kaikki kotityöt, synnyttää liudan lapsia ja on taloudellinen.
Varmasti tuollaisille naisille mies löytyy, kun tuskin tuollaisia naisiakaan on ihan joukkioittain.
Erikseen ne naiset sitten, jotka ovat katsoneet jotain englantilaista herraselämästä kertovaa sarjaa ja mieltävät nätiltä salonki-ladyn (joka olikin paljolti korostamassa miehensä asemaa) siksi perinteiseksi naiseksi.
No kun tuossa on se, että muualla maailmassa tuo ei ole vain historiaa. Se on täyttä nykytodellisuutta isossa osassa Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, yms. Esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on hyvin yleinen malli varakkaammille yhteiskuntaluokille, että naiset hankkivat kyllä huippukoulutuksen, ovat vähän aikaa työelämässä monesti hyvinkin vaativissa töissä, mutta kun parisuhde vakiintuu ja perhe perustetaan, niin jäävät pois työelämästä pysyvästi. Tai tekevät osa-aikatöitä tai hyväntekeväisyyttä, mutta perheen ja talouden pyörittäminen on kuitenkin se päätyö. Mikä on ihan järkevääkin, koska vaativat ammatit vievät yleensä niin täysin ajan ja energian, että perheen ja talouden pyörittäminen sekä kaikki edustustehtävät eivät edes palkatun avun kanssa vain mahdu samoihin raameihin täyden työelämän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalainen nainen mitenkään perinteisesti ole ollut mikään kotirouva, kuten edellä on jo todettu.
Olen tuntenut/tunnen tasan kolme kotirouvaa, joista yksi oli edesmennyt isoäitini ja kaksi muuta ovat saksalainen ja kanadalainen ystävättäreni.
Jopa kaikki mus-l-i-minaiset, jotka ovat ystäviäni, käyvät töissä, niin Suomessa kuin ulkomaillakin asuvat.
Olen ollut ½-kotirouva parikymmentä vuotta sitten, kun tein freelancerin töitä ja ensimmäinen aviomieheni oli erittäin hyväpalkkainen.
Meillä ei ollut lapsia.
Se oli ihan ok elämää aikansa, koska sain ikään kuin "harrastella" työntekoa ja häärätä kotona, shoppailla ja olla ns. huoleton huomisesta.
Matkustelua, shampanjaa, väkisin ostettuja merkkivaatteita ja koruja...
... koska olen aina ollut kirppari-ihminen enkä ole yhtään kotirouvatyyppiä.
Missään nimessä en kuitenkaan vaihtaisi tuota arkea nykyiseen työssä käyvän yh-äidin arkeen!
Minulle on kunnia-asia, että elätän yksin perheeni, voin ostaa shampanjaa ja matkustella ihan itse hyvässä työssä tienaamillani rahoilla.
Ei ketjussa puhutakaan Suomesta, vaan yleismaailmallisesta vanhanaikaisesta mallista eli kotirouva/-äiti + työssäkäyvä mies.
Saivartelua.
Oletus on, että tälle palstalle kirjoittava ihminen on suomalainen.
Kokemukseni mukaan kotiäideillä alkaa päässä flippaamaan, jos ei ole jotain hommia tehtäväksi. Palaavat mielellään töihin heti kun lapset hoidettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekis mutta ulkomainen työvoima vie miesten duunit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalainen nainen mitenkään perinteisesti ole ollut mikään kotirouva, kuten edellä on jo todettu.
Olen tuntenut/tunnen tasan kolme kotirouvaa, joista yksi oli edesmennyt isoäitini ja kaksi muuta ovat saksalainen ja kanadalainen ystävättäreni.
Jopa kaikki mus-l-i-minaiset, jotka ovat ystäviäni, käyvät töissä, niin Suomessa kuin ulkomaillakin asuvat.
Olen ollut ½-kotirouva parikymmentä vuotta sitten, kun tein freelancerin töitä ja ensimmäinen aviomieheni oli erittäin hyväpalkkainen.
Meillä ei ollut lapsia.
Se oli ihan ok elämää aikansa, koska sain ikään kuin "harrastella" työntekoa ja häärätä kotona, shoppailla ja olla ns. huoleton huomisesta.
Matkustelua, shampanjaa, väkisin ostettuja merkkivaatteita ja koruja...
... koska olen aina ollut kirppari-ihminen enkä ole yhtään kotirouvatyyppiä.
Missään nimessä en kuitenkaan vaihtaisi tuota arkea nykyiseen työssä käyvän yh-äidin arkeen!
Minulle on kunnia-asia, että elätän yksin perheeni, voin ostaa shampanjaa ja matkustella ihan itse hyvässä työssä tienaamillani rahoilla.
Ei ketjussa puhutakaan Suomesta, vaan yleismaailmallisesta vanhanaikaisesta mallista eli kotirouva/-äiti + työssäkäyvä mies.
Saivartelua.
Oletus on, että tälle palstalle kirjoittava ihminen on suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin mies tienaa hyvin ja maksaa lähes kaiken. Asunto molempien nimissä. Teen väitöskirjaa kotosalla, mutta käytännössä olen työtön ja elän miehen rahoilla.
Jos ja kun se väitöskirja valmistuu, niin oletko sitten valmis vaihtamaan vetovastuun? Mies hoitaa kotiaskareet ja rentoutuu harrastusten parissa ja vaimo käy töissä ja tuo leivän kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen nainen myös tekee liki kaikki kotityöt, synnyttää liudan lapsia ja on taloudellinen.
Varmasti tuollaisille naisille mies löytyy, kun tuskin tuollaisia naisiakaan on ihan joukkioittain.
Erikseen ne naiset sitten, jotka ovat katsoneet jotain englantilaista herraselämästä kertovaa sarjaa ja mieltävät nätiltä salonki-ladyn (joka olikin paljolti korostamassa miehensä asemaa) siksi perinteiseksi naiseksi.
No kun tuossa on se, että muualla maailmassa tuo ei ole vain historiaa. Se on täyttä nykytodellisuutta isossa osassa Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, yms. Esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on hyvin yleinen malli varakkaammille yhteiskuntaluokille, että naiset hankkivat kyllä huippukoulutuksen, ovat vähän aikaa työelämässä monesti hyvinkin vaativissa töissä, mutta kun parisuhde vakiintuu ja perhe perustetaan, niin jäävät pois työelämästä pysyvästi. Tai tekevät osa-aikatöitä tai hyväntekeväisyyttä, mutta perheen ja talouden pyörittäminen on kuitenkin se päätyö. Mikä on ihan järkevääkin, koska vaativat ammatit vievät yleensä niin täysin ajan ja energian, että perheen ja talouden pyörittäminen sekä kaikki edustustehtävät eivät edes palkatun avun kanssa vain mahdu samoihin raameihin täyden työelämän kanssa.
Just joo ihan kuin ne työt olisi siellä ulkomailla jotenkin vaativampia. Tai muutenkin elämä. Siellä nyt vaan tienataan paremmin ja se mahdollistaa toisen kotiin jäämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Näitä keskusteluja ei kannata käydä, jos niitä aikoo käydä vaan kiveenhakattujen stereotypioiden pohjalta. Ikään kuin työssä oleva vaimo olisi aina joku itsenäinen, kovakin uraohjus ja kotona oleva yksinkertainen ja laiska, joka on täysin miehestään riippuvainen eikä osaa suunnitella tulevaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan oikeasti haluaisi elää noin, jos sosiaalinen paine naistenkin töissä käyntiin ei olisi niin kova?
Muistan kun opiskelijana ulkomailla kehuin ylpeänä, että Suomessa lähes kaikki naiset käyvät töissä, niin saksalainen proffani jonka kanssa keskustelin, kysyi että onko se kuten Neuvostoliitossa, missä kaikkien oli pakko käydä töissä.
Olen jäänyt miettimään tuota oikeastaan paljonkin. Että onko se hieno ylpeydenaihe, että kaikkien on pakko tehdä töitä koska perheessä tarvitaan kaksi palkansaajaa, vai onko se vähän ankeaa että pariskunnan toinen osapuoli ei voi jäädä kotiin hoitamaan perhettä vaikka niin haluttaisiin ja se helpottaisi arkea.
Tästä keskustelusta jo huomaa että niin ei ole soveliasta Suomessa tehdä. Aivan niin kuin joissakin maissa naisten ei ole soveliasta käydä töissä. Tämä on vain kolikon toinen puoli. Mitään vapaata päätöstä ei voi tehdä kummassakaan tilanteessa, kärsimättä siitä sosiaalisesti.
Totta. Paras tietysti olisi, että ihmiset voisivat vapaasti valita mikä heille sopii.
Tuo jäi mieleeni, koska sitä ennen ei ollut koskaan edes tullut mieleeni, että lähes kaikkien naisten työssäkäynti – sekä sitä edeltävä koulutus ja siihen liittyvä itsenäisyys - Suomesssa olisi muuta kuin hieno ylpeydenaihe. Olin aivan hämmentynyt, kun minulle tuotiin esille näkökulma, että onko se oikeasti aina vain vapaaehtoista ja hyvää?
Itse olen opiskellut pitkälle ja aina elättänyt itseni, ja olisi muuta vaikeaa – varsinkin Suomen oloissa – kuvitella. Minut kasvatettiin aina siihen, että naisen on tärkeää olla itsenäinen, vahva ja kykenevä huolehtimaan itsestään ja lapsistaan, että miehen varaan jättäytyminen ei ole hyvä asia. Olen edelleen sitä mieltä.
Mutta on silti mielenkiintoista miettiä, miksi meillä kulttuuriset normit ovat niin erilaisia kuin monessa muussa länsimaassa. Ja voisiko suurempi monimuotoisuus olla hyväksi.
Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sellainen ajattelutyylin ero esimerkiksi nyt vaikka Italian ja Suomen välillä, että Italiassa mietitään perhettä yksikkönä. Mietitään miten perhe toimii parhaiten. Suomessa on mies ja on nainen, erikseen, ja lapset jossain siinä välillä. Mietitään kumpi hyötyy enemmän missäkin tilanteessa ja kumpi on menettänyt enemmän sitten _kun_ tulee ero, kumpi on enemmän käyttänyt hyväksi. Mitään perhettä ei ajatuksen tasolla oikein edes ole, on vain yhdessä (väliaikaisesti) asuvia ihmisiä. Tästä lähtökohdasta sitten mietitään rahaa, tuloja ja menoja.
Tämä. Tätä olen hakenut kirjoituksillani. Vaikka toinen tienaa yksin ne rahat, ne ovat perheen rahoja. Se on hänen tehtävänsä siinä perheessä, hän ei saa yksin päättää mitä niillä tehdään, ne eivät ole hänen.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.