Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perinteinen nainen ei käy töissä - mutta löytyykö perinteisiä miehiä heitä elättämään?
18.09.2019 |
Jos nuori nainen ei halua käydä töissä, löytyykö Suomesta vielä perinteisiä miehiä heitä elättämään? Jotenkin tuntuu, että kaikki miehet, myös ne konservatiiviset, haluavat kuitenkin vaimon, joka tuo yhtä lailla rahaa kotitalouteen. Täytyisi olla tutkintoa, ehkä jo työpaikkakin.
Missä ovat kaikki Suomen perinteikkäät miehet?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen nainen myös tekee liki kaikki kotityöt, synnyttää liudan lapsia ja on taloudellinen.
Varmasti tuollaisille naisille mies löytyy, kun tuskin tuollaisia naisiakaan on ihan joukkioittain.
Erikseen ne naiset sitten, jotka ovat katsoneet jotain englantilaista herraselämästä kertovaa sarjaa ja mieltävät nätiltä salonki-ladyn (joka olikin paljolti korostamassa miehensä asemaa) siksi perinteiseksi naiseksi.
No kun tuossa on se, että muualla maailmassa tuo ei ole vain historiaa. Se on täyttä nykytodellisuutta isossa osassa Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa, yms. Esimerkiksi Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on hyvin yleinen malli varakkaammille yhteiskuntaluokille, että naiset hankkivat kyllä huippukoulutuksen, ovat vähän aikaa työelämässä monesti hyvinkin vaativissa töissä, mutta kun parisuhde vakiintuu ja perhe perustetaan, niin jäävät pois työelämästä pysyvästi. Tai tekevät osa-aikatöitä tai hyväntekeväisyyttä, mutta perheen ja talouden pyörittäminen on kuitenkin se päätyö. Mikä on ihan järkevääkin, koska vaativat ammatit vievät yleensä niin täysin ajan ja energian, että perheen ja talouden pyörittäminen sekä kaikki edustustehtävät eivät edes palkatun avun kanssa vain mahdu samoihin raameihin täyden työelämän kanssa.
Just joo ihan kuin ne työt olisi siellä ulkomailla jotenkin vaativampia. Tai muutenkin elämä. Siellä nyt vaan tienataan paremmin ja se mahdollistaa toisen kotiin jäämisen.
Kyllä, ansaitsevat paremmin. Mutta kyllä ainakin USA:ssa korkeimman tason työtehtävät oikeasti vievät koko elämän. Lomia ei ole samalla tavalla kuin Suomessa, eikä irtisanomissuojaa. Työpäivät alkavat klo 7 ja loppuvat klo 23. Lähtö voi tulla koska tahansa eikä samanlaisia yhteiskunnan turvaverkkoja ole. Yksityinen päivähoito maksaa helposti sellaisen USD 30 000 vuodessa. Muuta harvoin on. Äitiysloma on 8 viikkoa.
Tässä vain jotain.
Eli tarkoittaa, että jos kummatkin vanhemmat ovat siellä töissä aamunkoitosta puoleen yöhön, ja potkut tulee heti jos tähän ei kykene, niin on aika mahdoton hoitaa lapset ilman huomattavaa ulkopuolista apua jos kummatkin vanhemmat ovat töissä.
Ja se ulkopuolinen apu pitää maksaa itse, sekä se maksaa maltaita. Yhteiskunta ei yksinkertaisesti auta samalla tavalla kuin Suomessa.
Elämä nyt vain on usein kovempaa muualla, mikä pakottaa erilaisiin ratkaisuihin kuin Suomessa. Toki olet oikeassa siinä, että siellä myös palkitaan paremmin, mikä taas mahdollistaa ratkaisuja jotka Suomessa ovet monesti mahdottomia.
Enkä tarkoittanut tällä, että siellä olisi paremmin tai ihmiset ahkeriampia. Asiat ovat vain järjestetty eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ...
Harmi että Suomessa moni mies ei pidä tuota juuri minään. Esim jos vaimo hoitaa kotona pieniä lapsia samalla, niin hän vain ”makaa kotona”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Ja eniten hämmästyttää tuo mies. Luulisi, että olisi rasittavaa kun joku ripustaa tuolla tavoin koko oman elämänsä toisen varaan. Kyseinen nainen kun hylkäsi kaikki ystävänsä, kaikki omat harrastuksensa, omat menonsa, aivan kaiken – eli ei siis pelkästään uraa – ja teki miehestä koko elämänsä sisällön. Yhtäkkiä hänen ystävänsä olivat vain miehen ystäviä, harrastukset miehen harrastuksia, ei mitään omaa elämää vaan eli vain miehen elämää. Mutta tämä ei tullut millään tavalla mieheltä, että olisi halunnut tuota, vaan ystäväni vain ripustautui roikkumaan tuossa miehessä ja painosti miestä. Oli selkeästi dominoiva osa parisuhdetta. Se oli vain outoa, ja eniten ihmettelin tuota miestä, että miten halusi tuollaista.
Luultavasti tuollaisen naisen kunnianhimo kohdistuu sitten omaan mieheen. Perhe tai avioliitto on ikään kuin yhteinen yritys ja miehen ura edellyttää myös vaimon työtä asian hyväksi.
Vaimon kouluttautuminen on tuossa tilanteessa varmaan hyvä asia, on hyvä, jos edustusvaimollakin on tietoja asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Minun puolisoni työskentelee kotoa käsin, joten hän ehtii myös tehdä enemmän kotitöitä. Kahden aikuisen kotitaloudessa niitä ei paljon ole. Ikkunat pestään kerran vuodessa yhdessä. Kone pesee sekä astiat että pyykit. Mies tykkää käydä kaupoissa, joten hän hoitaa ostokset. Minä rentoudun ruokaa laittamalla. Hän korjaa sen jälkeen astiat koneeseen. Jääkaapin ja saunan pesut, pakastimen sulatukset yms ovat tehtäviä, jotka tehdään hyvin satunnaisesti, en ole ikinä kokenut niitä erityisen kuormittaviksi vaikka työpäiväni ovat matkoineen olleet noin 7-18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ...
Suomesta löytyy tietääkseni ainakin yksi ihan virallinen firmakin joka kutsuu itseään äiti/vaimo palveluksi. Heiltä saa nimenomaan ostettua vaatteiden silityksen, leipomiset, kaupassa käynnit sun muut. Tietenkin jos siihen päälle haluaa saada oman perheen niin sitten pitää suunnata katseet muualle. Kuulemma varsinkin yksinäisten parissa tuo palvelu on ollut huippusuosittua, enkä kyllä yhtään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?
Minusta siinä nimenomaan on se olennainen ero, että käyn töissä, me molemmat otamme toisemme mielipiteen huomioon mutta kummallakin on omat rahat ja vapaus niiden käyttämiseen. Minulle olisi edelleen ihan käsittämätön sellainen ajatus, että mieheni ansaitsisi rahat ja minä vain ilmoittaisin hänelle, että nyt ajattelin lähteä käymään sillä NYC:in reissulla, joka häntä itseään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Ja höpsis, kyllä sietää! Jos sinulle kelpais ainoastaan se,et rakas olisi orjan asemassa, niin ei se tarkoita et kaikki miehet edellyttäis samaa...
Minulla on tälläinen tuttu, mies maksaa kaiken. Vaimo makaa päivät kotona, nukkuu iltapäivään ja sitten tekee ruuan kouluikäiselle lapselle. Ei edes jaksa eikä viitsi mennä töihin, ollaan vuosikaudet ihmetelty tätä miestä, että onko tyhmä. Naisesta tullut todella laiska ja saamaton koska ei tarvitse tehdä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?
Minusta siinä nimenomaan on se olennainen ero, että käyn töissä, me molemmat otamme toisemme mielipiteen huomioon mutta kummallakin on omat rahat ja vapaus niiden käyttämiseen. Minulle olisi edelleen ihan käsittämätön sellainen ajatus, että mieheni ansaitsisi rahat ja minä vain ilmoittaisin hänelle, että nyt ajattelin lähteä käymään sillä NYC:in reissulla, joka häntä itseään ei kiinnosta.
Ja minulle olisi käsittämätön ajatus ettei meidän perheemme olisi yksikkö, vaan molemmat eläisivät omaa elämäänsä jossa on ”vapaus” tehdä mitä itse haluaa huolimatta toisesta. Emme taida päästä yhteisymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?
Minusta siinä nimenomaan on se olennainen ero, että käyn töissä, me molemmat otamme toisemme mielipiteen huomioon mutta kummallakin on omat rahat ja vapaus niiden käyttämiseen. Minulle olisi edelleen ihan käsittämätön sellainen ajatus, että mieheni ansaitsisi rahat ja minä vain ilmoittaisin hänelle, että nyt ajattelin lähteä käymään sillä NYC:in reissulla, joka häntä itseään ei kiinnosta.
Ja minulle olisi käsittämätön ajatus ettei meidän perheemme olisi yksikkö, vaan molemmat eläisivät omaa elämäänsä jossa on ”vapaus” tehdä mitä itse haluaa huolimatta toisesta. Emme taida päästä yhteisymmärrykseen.
Onneksi ei edes tarvitse. Minä olen löytänyt puolison, joka ajattelee samalla tavoin kuin minä, ja sinä ilmeisesti samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ...
Harmi että Suomessa moni mies ei pidä tuota juuri minään. Esim jos vaimo hoitaa kotona pieniä lapsia samalla, niin hän vain ”makaa kotona”.
Veikkaan et miehet vähättelee tuota huomattavasti vähemmän kuin naiset.
Suomessakin miehen pitää olla varakas, että vaimon elättäminen onnistuu mukavasti. Sellaisia ei ole kovin paljon, ja lisäksi meiltä puuttuu kotirouvakulttuuri, että nainen alun alkaen ei hankkisi koulutusta, vaan jäisi kotiin. Täällä se menee niin, että lasten synnyttyä kannattaa jäädä kotiin, koska verotus on niin korkea ja jos varallisuus riittää, voi elää mukavampaa elämää yhdessä niin. On aikaa harrastaa liikuntaa ja ehkä pyörittää pientä yritystä omaksi iloksi. Lasten harrastuksiinkin menee paljon aikaa. Ne muutamat oman perheemme lisäksi, jotka tunnen, vaikuttavat juuri onnellisimmilta pareilta ja ovat olleet pitkään yhdessä.
Meillä on ensisijaisesti mies leivänhankkijana. Autan töissään minkä pystyn, mutta yhtään extra-rahaa en tuo. Ensisijaisesti hoidan suurperheemme kotiasiat.
Jos lapsia ei olisi, olisin tietysti töissä. Varakkuus vaikuttaisi kuinka isopalkkaisessa tai kuinka paljon työtunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Vaikka olisi provo, niin olisi kiinnostava keskustelu. Tiedän naisia, jotka toivoisivat täsmälleen tuota, eli että mies elättäisi. Mutta eivät löydä sellaista miestä, joka haluaisi ryhtyä elättämään tai jolla olisi varaa. Joten sitäkin mielenkiintoisempaa olisi tietää, miten tuollaiset harvinaisemmat suhteet muodostuvat, joissa mies elättää naista.
Miksi alapeukut? Ilmiö on todellinen. Monessa muussa maassa kun tuo on normaalia, niin ei se niin outoa ole, että osa naisista Suomessakin ajattelee, että olisi kiva kun joku elättäisi niin voisi itse tehdä mitä huvittaa, huolehtimatta elatuksestaan.
En sano, että tuo on hyvä tai huono, on vain asia jonka olen huomioinut parin tuntemani naisen kohdalla. Mutta yleensä eivät ole saaneet tuota toteutettua, kun tuollaiseen suostuvaa miestä ei ole löytynyt. Mikä sekin on mielenkiintoista.
Yhden ystäväni tosin tiedän, joka ryhtyi haaveilemaan tällaisesta jo hyvin nopeasti yliopisto-opintojen päätyttyä ja ollessaan ensimmäistä paria vuotta työelämässä. Oli ollut tosi kunnianhimoinen uran suhteen, mutta sitten tapasi miehen, ja ainoa intohimo elämässä päätyi olemaan se, että pääsisi nopeasti naimisiin, perustaisi ison perheen ja jäisi kotirouvaksi sisustamaan ja tukemaan miehen uraa.
Onnistui sitten tässä, ei ole ollut työelämässä tuon parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Muuttivat ulkomaille, mies on menestynyt hyvin urallaan ja ystäväni on viettänyt kaikki nämä vuodet varakkaan miehen edustusvaimona, mikä oli täsmälleen mitä halusi.
Olen ollut hämmästynyt ja vähän järkyttynytkin nuorempana tästä, koska olimme tosiaan hyviä ystäviä opiskeluaikana ja kummallakin suuret haaveet urasta. Ystäväni myös aloitti omansa hyvin, mutta sitten muuttui yhtäkkiä täysin eri ihmiseksi, jonka elämä oli vain ja ainoastaan se mies, joka hoiti kaiken, elätti, yms. Ja ystäväni on ollut tästä aina tosi ylpeä, että onnistui nappaamaan tuollaisen miehen, niin ettei hänen tarvitse tehdä töitä.
Kotirouvahan nimenomaan ei voi tehdä mitä huvittaa vaan vain mitä mies sallii. Kun on omat rahat niin voi tehdä mitä huvittaa.
Miksi kuvittelet että kaikissa suhteissa käytetään rahaa vallan välineenä? Kertoo sinusta paljon.
Meillä sitä nimenomaan ei käytetä vallan välineenä, kun molemmilla on omat rahat ja vapaus käyttää ne kuten haluaa. Ehkä kotirouvakin saisi matkustella omilla rahoillaan myös ilman puolisoaan, mutta ainakin siitä joutuisi neuvottelemaan puolison kanssa. Ei sillä, etteikö meilläkin neuvotella ja suurin osa matkoistakin tehdään yhdessä, mutta pohjalla on kuitenkin tieto siitä, ettei koskaan ole toisen suostumisen tai kieltämisen varassa.
Itse en voisi kuvitella eläväni toisen rahoilla. Töissä käymisestä voisin luopua, jos saisin niin ison lottovoiton, että minulla olisi varaa tehdä aivan mitä haluan eli hankkia kiinteistöjä Suomen lisäksi ainakin pariin eri maahan, pyörittää niissä B&B-majoitusta, tehdä muuta yritystoimintaa ilman riskiä jne. Ajatus siitä, että olisin kotona ja puolison rahoilla pystyttäisiin elämää suht sujuvaa arkea ei riittäisi, en kerta kaikkiaan saisi aikaani kulumaan.
Edelleen sinä kuvittelet että se raha on vallan väline. Jos on sovittu että rahat ovat yhteisiä niin silloin ei kumpikaan ole toisen armoilla, ne rahat ovat YHTEISIÄ. Ymmärrätkö? Hän voi tehdä niillä omilla rahoillaan ihan mitä haluaa, toki yleensä suhteissa ei lähdetä reissuun yksin esim kertomatta toiselle, niinkuin itsekin sanoit.
Pakko todeta, että en pystyisi elämään tuolla tavalla. En kerta kaikkiaan voisi kuvitella tilannetta, jossa puolisoni ansaitsemat tulot olisivat minunkin tulojani ja omaisuuttani. Ihan käsittämätön tilanne. Toki jos pitkässä suhteessa joskus jossain elämänvaiheessa toinen meistä menettää työkykynsä, niin toinen ottaa päävastuun ansaitsemisesta, mutta kahden terveen aikuisen taloudessa en pystyisi elämää toisen siivellä.
Okei. Minusta taas olisi täysin käsittämätöntä että meillä olisi perheen sisällä ns.erilliset elämät joihin toisella ei olisi osaa eikä arpaa, saati mitään sananvaltaa. Me olemme perhe, yksikkö, jossa ajatellaan tasaisesti kaikkien hyvinvointia, ei vain sitä omaa.
Miksi koit tarvetta kärjistää ja puhua vain oman hyvinvoinnin ajattelemisesta, elämästä johon toisella ei ole osaa eikä arpaa tai mitään sananvaltaa?
Koska sinä kirjoitit ”kotirouva voi tehdä vain mitä mies sallii” ja ”kun on omat rahat ei ole toisen kieltämisen tai suostumisen armoilla.” Eikö tuo tarkoita sitä että voi tehdä mitä itse haluaa, välittämättä sen toisen mielipiteestä?
Miksi me emme välittäisi toistemme mielipiteestä? Toisen mielipide voi olla, ja on, hyvinkin tärkeä, vaikka tietääkin että on vapaus tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
Koska sinä kirjoitit ettet ole toisen suostumuksen armoilla. Vaikka minä kuinka haluaisin lähteä vuodeksi yksin ulkomaille, mutta jos siitä olisi muulle perheelle pelkkää haittaa niin en tietenkään voisi lähteä, koska perhe kärsisi siitä. Sinä voisit, koska sinä haluat lähteä ja et tarvitse kenenkään suostumusta asioihin joita sinä haluat tehdä. Jos et tarkoittanut tätä niin ole ystävällinen ja korjaa mitä sitten tarkoitit sillä että voit tehdä mitä haluat huolimatta toisen suostumuksesta?
Miksi haluaisin lähteä vuodeksi ulkomaille, kun sehän olisi täysin ristiriidassa sen kanssa, että haluan olla puolisoni kanssa ja olen sitoutunut häneen? Miksi sinun pitää kärjistää noin kamalasti? Ei minulla ole mitään tarvetta lähteä vuodeksi ulkomaille, sen sijaan minulla on monia matkakohteita, jotka eivät kiinnosta puolisoani ja siksi matkustan niihin yksin.
Eli elämäsi on pääasiassa ihan samanlaista kuin kotirouvan paitsi että sinä käyt töissä, molemmat otatte miehenne mielipiteet huomioon jos haluatte vaikka matkustaa johonkin yksin ja itse teette lopullisen päätöksen jos mies on asiaa vastaan?
Minusta siinä nimenomaan on se olennainen ero, että käyn töissä, me molemmat otamme toisemme mielipiteen huomioon mutta kummallakin on omat rahat ja vapaus niiden käyttämiseen. Minulle olisi edelleen ihan käsittämätön sellainen ajatus, että mieheni ansaitsisi rahat ja minä vain ilmoittaisin hänelle, että nyt ajattelin lähteä käymään sillä NYC:in reissulla, joka häntä itseään ei kiinnosta.
Ei tuossa ole kyllä mitään eroa. Joko mielipiteet huomioidaan (oli sitten mikä tahansa perhemalli) tai sitten ei. Kotiäidillä voi olla ihan samat mahdollisuudet, riippumatta siitä kuka rahat on ansiotyöllä tuonut kotiin.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minä tienaisin tarpeeksi, niin kyllä minulle kelpaisi oikein hyvin kotona oleva puoliso. Olisi luksusta tulla töistä kotiin, kun ei tarvitsisi mennä kauppaan eikä ruveta tekemään ruokaa. Jo ovella olisi hyvä ruuantuoksu vastassa, sitten syötäisiin miehen kanssa keskustellen. Ruuan jälkeen pääsisin sohvalle elpymään, jonne mieskin tulisi siivottuaan keittiön. Minun ei tarvitsisi ikinä miettiä jääkaapin tai saunan pesua, ikkunatkin mies pesisi vuosittain. Miehen ei tarvitsisi odottaa minua töistä, jos hän tekisi jääkaappiin valmiiksi ihanan salaatin ja olisi vaikka leiponut.
Miehen pitäisi olla sivistynyt, älykäs ja kotona viihtyvä. Sellaista miestä en elättäisi, joka nukkuisi myöhään, lähtisi kavereiden kanssa sinnetänne arkena ja viikonloppuna, koti olisi hävityksen kauhistus töistä tullessani eikä hän huolehtisi kotitöistä. Ei sellaista siedä yksikään mieskään.
Olisi kyllä ihanaa tuo mitä kuvailit. Koti aina siivottu, pyykit pesty, kaupassa käyty, herkkuateria odottamassa ...
Harmi että Suomessa moni mies ei pidä tuota juuri minään. Esim jos vaimo hoitaa kotona pieniä lapsia samalla, niin hän vain ”makaa kotona”.
Veikkaan et miehet vähättelee tuota huomattavasti vähemmän kuin naiset.
Todellakin, onhan se kiva tulla siistiin kotiin aterialle ja vaimo odottaa. Samoin lapset tulevat koulusta äidin luo ja saavat kertoa kuulumiset tuoreeltaan. Sen sijaan että on kaksi väsynyttä vanhempaa epäsiistissä kodissa riitelemässä kotitöistä.
Tämä on hyvä esimerkki naisten "rusinat pullasta" -ajattelutavasta.
Aina kun tasa-arvoisuus palvelee naista, se on hyvä asia. Mutta jos tuleekin sen myötä velvoite eteen, keksitään vaikka mitä skeidaa jotta sen voisi välttää.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, ansaitsevat paremmin. Mutta kyllä ainakin USA:ssa korkeimman tason työtehtävät oikeasti vievät koko elämän. Lomia ei ole samalla tavalla kuin Suomessa, eikä irtisanomissuojaa. Työpäivät alkavat klo 7 ja loppuvat klo 23. Lähtö voi tulla koska tahansa eikä samanlaisia yhteiskunnan turvaverkkoja ole. Yksityinen päivähoito maksaa helposti sellaisen USD 30 000 vuodessa. Muuta harvoin on. Äitiysloma on 8 viikkoa.
Tässä vain jotain.
Eli tarkoittaa, että jos kummatkin vanhemmat ovat siellä töissä aamunkoitosta puoleen yöhön, ja potkut tulee heti jos tähän ei kykene, niin on aika mahdoton hoitaa lapset ilman huomattavaa ulkopuolista apua jos kummatkin vanhemmat ovat töissä.
Ja se ulkopuolinen apu pitää maksaa itse, sekä se maksaa maltaita. Yhteiskunta ei yksinkertaisesti auta samalla tavalla kuin Suomessa.
Elämä nyt vain on usein kovempaa muualla, mikä pakottaa erilaisiin ratkaisuihin kuin Suomessa. Toki olet oikeassa siinä, että siellä myös palkitaan paremmin, mikä taas mahdollistaa ratkaisuja jotka Suomessa ovet monesti mahdottomia.