Perinteinen nainen ei käy töissä - mutta löytyykö perinteisiä miehiä heitä elättämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismieheni vaimo - asuvat ulkomailla - on täysin miehen tulojen varassa.Kieltämättä tulee mieleen mitä tapahtuisi eron tai miehen työkyvyttömyyden sattuessa.

Ei tarvitse menmä kuin Viroon missä eronneet miehet pitää huolta exästä, lastensa äidistä.

Jenkeissä myöskin eron sattuessa maksetaan sille kotona olleelle puolisolle erorahaa. Oli lapsia tai ei.

Sielläkään ei sossua ole niin asiat on järjestetty eri tavalla.

USAssa on parempi eläketurvajärjestelmä kuin Suomessa, ja työkyvyttömyyden sattuessa henkilö saa tietenkin työkyvyttömyyseläkettä ja tarvittaessa muitakin helpotuksia menoihin. Eläkkeet ovat paljon suuremmat kuin Suomessa. Niillä elättää puolisonkin. Ainahan voi myös tinkiä elintasosta ja voihan se puoliso mennä töihin, sillä USAssa saa työpaikan helpostikin, kun työpaikkoja on tarjolla. Avioeron sattuessa puoliso saa puolet omaisuudesta.

Ohhoh.... laitapa lahdetta noihin tietoihisi, kun en ole tuollaisista yleisista eduista kuullutkaan, vaikka taalla suunnalla itse asun. Elaketurvaa kertyy niille joilla on ns. kunnon duuni koska kuuluu etuihin ja sen lisaksi on kerattava hulluna itse rahaa 401K rahastoon. Tyokyvyttomyyselake voi olla yksityinen eli siita maksaa joko itse tai tyonantaja. Julkisella puolella se taas on just ja just sen verran etta henki viela pihisee ja asut kurjimmassa murjussa "kivalla" alueella.  Omaisuuden jako eron sattuessa riippuu osavaltiosta jossa asut ja siita mita jarjestelyja on tehty naimisiin mennessa - avioehto yms. Vaimo saa kylla mahdollisesti elatusapua, jos on ollut kotirouvana, mutta jos mies ei ole hyvapalkkainen, niin ei sitakaan tonneittain ja maailman tappiin asti makseta. Juu, tyopaikkoja on, ja ne joihin noin vaan vaan kavellaan on kylla sen verran heikosti palkattuja etta saat haalia kaksi tai kolmekin etta silla palkalla elat. Mihis laitat lapset hoitoon kun aiti on toissa 16 tuntia paivassa, kunnallinen paivahoito on kiven alla, ei mikaan oikeus niinkuin Suomessa. Ja jos et ole duunissa mista saa kattavan sairasvakuutuksen, niin rukoile ettet sairastu vakavasti. 

Suomalaisilla on tapana muistaa vaan ne hyvaosaisten tarinat sita millaista jenkkilassa on elaa ja tehda toita.

Kotirouvana olisi tylsää. Aikansa sitä jaksaisi kuluttaa rahaa vaatteisiin ja kauneuteen, mutta aika pian elämä tuntuisi tyhjältä. Pitäisi olla jokin intohimoinen harrastus tai älyä stimuloiva juttu, joka pitäisi elämän mielenkiintoisena.

Jos mies olisi poiminut minut vain ulkonäön takia, olisin kokoajan stressissä siitä, että mies löytäisi nuoremman ja kauniimman. En kestäisi sitä painetta.

Käytännössä olen jo kotirouva ilman miestä, joten mihin minä sitä miestä enää tarvitsen? 🤔

Minun miesystäväni on tällainen. Hän toivoisi että jos menemme naimisiin, jään pitämään huolta kodista ja mahdollisesta yhteisestä lapsesta. Tavallaan pidän ajatuksesta, mutta olen onnistunut saamaan aika kivan työpaikan ja sen tarjoamat haasteet sekä etenkin sosiaalinen yhteisö ovat niin mukavia, että tuntuisi vaikealta luopua niistä.

Tiedän perheitä joissa äiti on lopettanut työssäkäynnin lapsen saamiseen. Nämä nyt 60-70 -vuotiaat naiset eivät oikein ole onnistuneet luomaan sisältöä elämäänsä kun lapset ovat lähteneet ja ovat passivoituneet neljän seinän sisälle. Kyllä ihmisellä, naisellakin, pitää olla muutakin sisältöä elämässä kuin mies ja perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaismieheni vaimo - asuvat ulkomailla - on täysin miehen tulojen varassa.Kieltämättä tulee mieleen mitä tapahtuisi eron tai miehen työkyvyttömyyden sattuessa.

Ei tarvitse menmä kuin Viroon missä eronneet miehet pitää huolta exästä, lastensa äidistä.

Jenkeissä myöskin eron sattuessa maksetaan sille kotona olleelle puolisolle erorahaa. Oli lapsia tai ei.

Sielläkään ei sossua ole niin asiat on järjestetty eri tavalla.

USAssa on parempi eläketurvajärjestelmä kuin Suomessa, ja työkyvyttömyyden sattuessa henkilö saa tietenkin työkyvyttömyyseläkettä ja tarvittaessa muitakin helpotuksia menoihin. Eläkkeet ovat paljon suuremmat kuin Suomessa. Niillä elättää puolisonkin. Ainahan voi myös tinkiä elintasosta ja voihan se puoliso mennä töihin, sillä USAssa saa työpaikan helpostikin, kun työpaikkoja on tarjolla. Avioeron sattuessa puoliso saa puolet omaisuudesta.

Ohhoh.... laitapa lahdetta noihin tietoihisi, kun en ole tuollaisista yleisista eduista kuullutkaan, vaikka taalla suunnalla itse asun. Elaketurvaa kertyy niille joilla on ns. kunnon duuni koska kuuluu etuihin ja sen lisaksi on kerattava hulluna itse rahaa 401K rahastoon. Tyokyvyttomyyselake voi olla yksityinen eli siita maksaa joko itse tai tyonantaja. Julkisella puolella se taas on just ja just sen verran etta henki viela pihisee ja asut kurjimmassa murjussa "kivalla" alueella.  Omaisuuden jako eron sattuessa riippuu osavaltiosta jossa asut ja siita mita jarjestelyja on tehty naimisiin mennessa - avioehto yms. Vaimo saa kylla mahdollisesti elatusapua, jos on ollut kotirouvana, mutta jos mies ei ole hyvapalkkainen, niin ei sitakaan tonneittain ja maailman tappiin asti makseta. Juu, tyopaikkoja on, ja ne joihin noin vaan vaan kavellaan on kylla sen verran heikosti palkattuja etta saat haalia kaksi tai kolmekin etta silla palkalla elat. Mihis laitat lapset hoitoon kun aiti on toissa 16 tuntia paivassa, kunnallinen paivahoito on kiven alla, ei mikaan oikeus niinkuin Suomessa. Ja jos et ole duunissa mista saa kattavan sairasvakuutuksen, niin rukoile ettet sairastu vakavasti. 

Suomalaisilla on tapana muistaa vaan ne hyvaosaisten tarinat sita millaista jenkkilassa on elaa ja tehda toita.

En kertonutkaan niistä vähäosaisista, jotka elävät kädestä suuhun, vaan tavallisista työssäkäyvistä, joita suuri osa amerikkalaisista on. Meidän kaupungissa suurin osa ihmisistä on tavallisia amerikkalaisia erilaisissa työpaikoissa, ja hyvin näyttää pyyhkivän. Naapuritkin jäivät kymmenen vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle (itse kertoivat) vähän yli viisikymppisinä, ja hyvin pärjäävät. Isossa talossa asuvat kahdestaan, taloa on kunnostettu huolella, ja matkusteltu on. Kaksi uudehkoa autoa pihassa. Ei näytä hätäpäivää olevan. Siis ihan taviksia ovat, ja kertoivat olleensa jo hyvin nuoresta saakka työelämässä. Lapset on huolehdittu maailmalle. Terveyspalveluita käyttävät aika paljon, koska sairauksia on, ihan fyysisiä, joita hoidettu leikkauksin ym., mutta yleisilmeeltään hyvin osallistuvia ja virkeitä.

Minusta suomalaiset kokoaikatyössä käyvät naiset ovat aika kovilla. Äidit hoitavat vielä ne sosiaaliset suhteetkin lähipiirissä. Ei ole sitten mikään ihme , että lasten lennettyä on vieraantunut puolisostaan ja harkinnassa on ero.  Vanhana on kuitenkin aika vaikea saada enää mieleistä kumppania, ei se minun mielestä silloin enää vaihtamalla parane. Tuttavapiirissä me olemme ainoita jotka vielä olemme naimisissa vaikka lapsemme ovat aikuisia.  Terv, se kotiäiti Espoosta. Olemme kai molemmat ihan onnellisia,  minä ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Kotirouvana olisi tylsää. Aikansa sitä jaksaisi kuluttaa rahaa vaatteisiin ja kauneuteen, mutta aika pian elämä tuntuisi tyhjältä. Pitäisi olla jokin intohimoinen harrastus tai älyä stimuloiva juttu, joka pitäisi elämän mielenkiintoisena.

Jos mies olisi poiminut minut vain ulkonäön takia, olisin kokoajan stressissä siitä, että mies löytäisi nuoremman ja kauniimman. En kestäisi sitä painetta.

Mä jäisin kotiin jos voisin. Töissä on nimittäin tylsää, ahdistavaa ja kamalaa. Suurimmalla osalla kavereillani sama juttu. Tunnen yhden ainoan naisen, joka tykkää työstään ja iloisena menee aamulla työpaikalle. Hän on kuitenkin lapseton ja naimaton, että ei ole edes sitä tuplatyötä tekevä, jollainen suurin osa suomalaisista naisista on.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä olen jo kotirouva ilman miestä, joten mihin minä sitä miestä enää tarvitsen? 🤔

Oikeampi titteli lienee sijoittaja tai perijä tms, jos ilman yhteiskunnan tukea elät.

Tässä keskustelussa aika moni käyttää väärin termiä kotirouva, koska ei silloin olla kotirouvia, jos nostetaan vanhempainrahaa, kotihoidontukea tai työttömyyskorvausta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa naiset ovat perinteisesti tehneet maataloustöitä. Ei täällä juurikaan ollut kotirouvakulttuuria ennen tai jos oli, se oli harvinaista. Harvoilla oli siihen varaa tai mahdollisuutta.

Jaa, kyllä minun molemmat mummit on olleet kotirouvia. Toinen vielä ihan tavallista "työväenluokkaa".

Suomessa ei arvosteta ns. kotityötä, eli lastenhoitoa, siivousta, ruuanlaittoa ym. Tämä näkyy myös lastenhoitoalan ja siivojien palkkauksessa. Miksi maksaa sellaisesta, jota naiset pystyvät kotona tekemään muutenkin palkkatöidensä ohella. Siksi myös kotirouvana oloa pidetään lorvimisena.

Valtaosa naisista on historian kulussa osallistunut ihan yhtä aktiivisesti (ellei enemmänkin) miesten rinnalla elannon hankkimiseen, ja kuten tässä aiemmin joku jo totesikin, niin hyvin iso osa tehdastyöläisistä teollistumisen alussa oli naisia ja lapsia. On täysin todellisuudesta vieraantunutta luulla, että naiset on kautta historian loisineet miestensä resursseilla ja rahoilla loisteliaissa sisätiloissa, turvassa pahalta maailmalta jossa miehet kilpailee keskenään. Toki niinkin on ollut, mutta tuo on etuoikeus joka oli varattu vain yhteiskunnan varakkaimmalle ja vaikutusvaltaisimmalle eliitille. Loput ihmisistä, naiset mukaanlukien, on vain keskittynyt turvaamaan huomispäivän elannon ja ruoan pöytään. Kotirouvakulttuuri, joka on perujaan anglo-saksisesta "trophy wife" -kulttuurista, on yläluokkaisen bourgeois-kulttuurin ominaispiirre. Ei valtaosalla miehistä ole sellaiseen ollut koskaan varaa, vaikka jotkut varmaan sitä haluaisivatkin.