Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuore parisuhde ja hermostuminen toisen jatkuvaan rahattomuuteen
10.09.2019 |
Mies syyttää minua valehtelusta koska kuulemma tavatessamme sanoin, etten etsi mitään elättäjää itselleni ja että toisen taloudellinen tilanne ei ole minulle merkitsevä asia parisuhteessa.
Sanoin tämän sillä olettamalla, että miehen raha-asiat ovat edes jollakin tavalla kunnossa ja että säännöllisiä tuloja on. Mies ei siis kertonut olevansa työtön (mitä hän ei ole, ainoastaan yrittäjä ja tuloja ei käytännössä ole lainkaan).
Minä taas koen tulleeni petetyksi siksi, että oletan automaattisesti keski-ikäisen miehen pystyvän elättämään itsensä. Miehen mielestä hänen jatkuvan rahattomuutensa ei pitäisi olla mikään ongelma koska alussa sanon, etten etsi itselleni elättäjää.
Lopputulos on se, että mitään yhteistä ei voi tehdä tavalla, johon olen tottunut. En ole mikään miljonääri mutta tulen omillani toimeen. Minusta minä joudun luopumaan hirvittävästä määrästä asioita, joita haluan tehdä koska miehellä ei ole varaa tehdä mitään. En halua elää elämää, jossa ruokakaupasta pitää aina ostaa sitä halvinta ja jossa esim. kahvilassa poikkeaminen nähdään "turhuutena". Kahviahan voi juoda kotonakin.
Vastavaa on varmasti pohdittu täällä aiemminkin mutta näettekö minut kylmäkiskoisena ja rahanahneena paskiaisena mikäli tällaisen syyn vuoksi haluan päättää suhteen? Jatkaisitko itse suhdetta, jossa toisella osapuolella on jatkuvasti vuokrat maksamatta? Minusta olisi ollut reilua, että mies olisi jo tavatessamme kertonut olevansa täysin pa.
Kommentit (81)
En jatkaisi suhdetta, syynä juurikin nuo mitkä aloituksessa mainitsit. Minä nautin siitä, että voin käydä mieheni kanssa välillä ulkona syömässä, leffassa, minigolfissa, oluella, kahvilassa, teatterissa... Nämä asiat vievät rahaa, se on fakta. En jaksaisi mitään jatkuvaa pennien laskemista. Maksamme siis toki molemmat omat osuutemme.
Kuulostaa muuten ihan Lompakko-Lassen sanomisilta tuo, että miestä ei omien sanojensa mukaan haittaa oma rahattomuutensa koska sinä et etsi elättäjää. :D Tarkista miehen sivuhistoria, sieltä saattaa löytyä vauva.fi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä eroavaisuudet ovat liian suuret yhteensovitettaviksi, jos ette jostain muusta syystä koe elävänne jotain elokuvarakkautta, joka on niin suuri että se voittaa kaiken ja lopulta elätte onnellisina elämänne loppuun asti.
Maksattaako mies omia menojaan sinulla tai lainaako pikkusummia? Jos niin tekee, niin katkaisisin suhteen koska tuo tulee jatkumaan..
Sähän voit ostaa juts sitä mitä haluat ja mennä kahville jos sua huvittaa, se jos mies ei tee niin, mitä sitten? Sehän on hänen ongelmansa.
Olen tehnyt vastaavan aloituksen 'Seurustelen ihanan mutta köyhän miehen kanssa'.
Kaikki mitä tehdään yhdessä, minä maksan =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että jos sinä et etsi elättäjää niin miehellä on oikeus olla pa. ja elättämättä itseään? Ehei se noin mene! Kyllä miehen pitää elättää ihan itse itsensä ja pystyä tarjoamaan itselleen normaali elintaso ennen kuin aletaan katsella siihen kumppania ja tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin. Jos ihmisellä ei ole edes itselleen tarjota elintasoa niin on väärin ottaa siihen toinen rinnalle kärsimään. Tietenkään en suosittele että jäät rakkauden takia maksamaan miehesi elämistä varsinkin kun et tiedä miten käy jos mies kuppaa sinua vuosiakin ja heti kun pääsee jaloilleen niin tuskin sama solidaarisuus koskee enää sinua eikä todellakaan aio mitenkään hyvittää kurjia vuosianne ja sinun panostasi. Miehet ei toimi niin.
Minusta kuulostaa että teidän arvot talouden suhteen ovat liian erilaiset onneliselle tulevaisuudelle.
Jos tuoreella miesystävällä olisi vuokrat maksamatta niin olisi hyvin pian ex. Laskut maksetaan ja eletään tulojen mukaan. En jaksa edes ajatella millaista yhteiselämä olisi apn kuvaaman miehen kanssa. Saati jos kuvassa olisi vielä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun (avo)mies on oikeasti varaton. Ei tienaa/saa talla hetkella penniakaan mistaan. Halusin silti etta han muuttaa mun kanssa yhteen. Pystyn elattamaan meidat molemmat, joskin olen tietyista asioista joutunut joustamaan; en esim. voi tehda enaa viikottaisia herateostoksia vaikka vaate- tai kenkakaupoista mutta ookoo, voin ihan yhta hyvin kayda vaan joka toinen viikko. Samoin jouduin irtisanomaan mun siivoojan, mutta ei haittaa silla mies siivoaa nykyaan.
Lisaksi miehen ehdotuksesta ollaan nyt alettu kaymaan - herranjumala sentaan - Lidlissa ruokaostoksilla. Mennaan eka torille, sitten etniseen ja sitten Lidliin ja talla systeemilla oikeasti saastaa ruuissa rahaa useita kymppeja kuussa. Nailla "ylijaavilla" rahoilla ollaan sitten hankittu kuntosalijasenyydet. :)
Me kaydaan silti kahviloissa ja ulkona syomassa eika nahda sita mitenkaan "turhuutena".
Jos sa joudut joustamaan totutusta elintasosta ja se sua oikeasti haittaa, tai jos et halua maksaa miehen osuutta mistaan, niin miksipa sa tuossa parisuhteessa enaa olisit. En makaan olisi pyytanyt miesta muuttamaan yhteen, jos se olisi esim tarkoittanut sita etten olisi enaa voinut kayda kampaajalla, kosmetologilla ja kynsihuollossa kuukausittain. Tai jos en enaa olisi voinut kayda ulkona syomassa n. kerran kuussa.
Eli kyse on siita, mista olisit valmis miehen takia luopumaan, ja nayttaa silta etta joudut luopumaan liiasta vs. se, minka "arvoinen" mies sulle on tunnetasolla? Mutta se etta miehella on omat vuokratkin maksamatta ei kylla kerro hirveasti hyvaa myoskaan hanen elamanhallinnastaan.
Montako vuotta mies on ollut yrittajana? Ellei tuloja ole kaytannossa katsoen ollenkaan, miksei mies mene toihin? Onko joku syy siihen etta kitkuttelee nollapalkalla?
No kyllähän sä olit sanonut että ei väliä miehen tuloilla. Mutta nyt oot huomannut että kyllä sillä onkin väliä. Ja se on ihan ok. Nyt tiedät ettet voi köyhän kanssa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sähän voit ostaa juts sitä mitä haluat ja mennä kahville jos sua huvittaa, se jos mies ei tee niin, mitä sitten? Sehän on hänen ongelmansa.
Olen tehnytkin näin. Mies valittaa yhteusen ajan puutetta ja minä olen totaalisen kypsä istumaan illat sohvalla telkkaria tuijottaen. Jos käyn kavereiden kanssa leffassa/oluella/risteilyllä, siitä tulee sanomista.
En voi sille mitään, että aikuiselta odotan toisenlaista elämänhallintaa kuin parikymppiseltä opiskelijalta (en ole itse jättänyt koskaan nuorenakaan vuokriani maksamatta, aina on siihen ollut varaa). Onhan se vaatinut sitä, etten aina ole kovin mieluisia töitä tehnyt.
Tuo ongleman ydin ei ole edes niissä tuloissa. Minä seurustelin opiskelijana (en työtä tekevänä vaan ihan niillä opintotuilla elävänä) keskituloisen miehen kanssa, jolla kaikki raha meni aina säästöihin ja sijoituksiin. Säästäminen on tietysti hyvä asia ja itsekin säästän, mutta hän tosiaan pihisti ihan kaikesta ei-pakollisesta ja usein pakollisestakin vain kasvatteekseen salkkuaan. Ärsytti kyllä kun itse kaipasin siihen opiskelustressiin edes silloin tällöin jotain piristystä mutta en saanut miestä mukaan mihinkään, ellen tarjonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo kuulostaa siltä, että seurustelunne on osoittanut, että teidän ei kannata sitoutua toisiinne vaan nyt on parempi jatkaa eri suuntiin. Sitä vartenhan ihmiset seurustelevat, että näkevät onko suhde sellainen, johon kannattaa sitoutua.
treffit kirjoitti:
Mun (avo)mies on oikeasti varaton. Ei tienaa/saa talla hetkella penniakaan mistaan. Halusin silti etta han muuttaa mun kanssa yhteen. Pystyn elattamaan meidat molemmat, joskin olen tietyista asioista joutunut joustamaan; en esim. voi tehda enaa viikottaisia herateostoksia vaikka vaate- tai kenkakaupoista mutta ookoo, voin ihan yhta hyvin kayda vaan joka toinen viikko. Samoin jouduin irtisanomaan mun siivoojan, mutta ei haittaa silla mies siivoaa nykyaan.
Lisaksi miehen ehdotuksesta ollaan nyt alettu kaymaan - herranjumala sentaan - Lidlissa ruokaostoksilla. Mennaan eka torille, sitten etniseen ja sitten Lidliin ja talla systeemilla oikeasti saastaa ruuissa rahaa useita kymppeja kuussa. Nailla "ylijaavilla" rahoilla ollaan sitten hankittu kuntosalijasenyydet. :)
Me kaydaan silti kahviloissa ja ulkona syomassa eika nahda sita mitenkaan "turhuutena".
Jos sa joudut joustamaan totutusta elintasosta ja se sua oikeasti haittaa, tai jos et halua maksaa miehen osuutta mistaan, niin miksipa sa tuossa parisuhteessa enaa olisit. En makaan olisi pyytanyt miesta muuttamaan yhteen, jos se olisi esim tarkoittanut sita etten olisi enaa voinut kayda kampaajalla, kosmetologilla ja kynsihuollossa kuukausittain. Tai jos en enaa olisi voinut kayda ulkona syomassa n. kerran kuussa.
Eli kyse on siita, mista olisit valmis miehen takia luopumaan, ja nayttaa silta etta joudut luopumaan liiasta vs. se, minka "arvoinen" mies sulle on tunnetasolla? Mutta se etta miehella on omat vuokratkin maksamatta ei kylla kerro hirveasti hyvaa myoskaan hanen elamanhallinnastaan.
Montako vuotta mies on ollut yrittajana? Ellei tuloja ole kaytannossa katsoen ollenkaan, miksei mies mene toihin? Onko joku syy siihen etta kitkuttelee nollapalkalla?
Teillähän on ongelmana vain se, että teillä ei ole ihan riittävästi rahaa kahdelle. Ap:lla ja miehellä sen sijaan ongelmana erilainen näkemys asioihin ja erilaisten asioiden arvostus. Te käytte kahvilla yhdessä jne. eikä mies varmaan ole pöyristynyt siitä, että käytät siivoojaa rahatilanteen salliessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähdäkseni tuossa on eron lisäksi kaksi vaihtoehtoa: joko sopeudut siihen, että miehen kanssa ei voi tehdä mitään mihin kuluu rahaa, tai sitten tarjoat miehelle ne menot, joihin haluat hänen osallistuvan. Jos kumpikaan ei sinusta tunnu mukavalta, niin sitten ero lienee ainoa vaihtoehto, ellei miehen taloudellisen tilanteen parantuminen ole realistisesti näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän sä olit sanonut että ei väliä miehen tuloilla. Mutta nyt oot huomannut että kyllä sillä onkin väliä. Ja se on ihan ok. Nyt tiedät ettet voi köyhän kanssa seurustella.
Eihän ollut sanonut, vaan että ei etsi itselleen elättäjää. Tietysti jokainen aikuinen ihminen olettaa automaattisesti että henkilö elättää itsensä. Miehen olisi pitänyt kertoa että hän etsii elättäjää.
Mutta voihan tällä yrittäjällä olla tulossa ne rahakkaat vuodet alkupanostusten jälkeen piankin, ei tämä välttämättä pysyvä tila ole.
Mutta jos haluaa elää juuri nyt 100%:a, niin ehkä vaihdat toiseen, jos tuoressa suhteessa joku epäilyttää niin aina pääsee pois.
Miksi hän ei lopeta yritystä, jos siitä ei ole tuloja? Eihän hän saa edes työttömyyskorvausta. Ei se rahattomuuskaan vielä mitään, mutta tuollainen jääräpäisyys tuottamattoman yrityksen pitämisessä ei vaikuta kovin fiksulta.
Samoillakin tuloilla voi olla ihan todella suuria eroja rahankäyttötavoissa, niin suuria, että on helpompi etsiä samanhenkistä seuraa.
Ap ei tarvitse elättäjää, mutta mies ei anna hänen elää tavalla, joka on ap:lle sopiva. Nyt ap valitsee onko mies sen arvoinen, että hän haluaa muokata itseään vai muokkaako mies vai onko helpompi vaan sanoa heipat. Molemmat vaihtoehdot mahdollisia tunteiden suuruudesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mun (avo)mies on oikeasti varaton. Ei tienaa/saa talla hetkella penniakaan mistaan. Halusin silti etta han muuttaa mun kanssa yhteen. Pystyn elattamaan meidat molemmat, joskin olen tietyista asioista joutunut joustamaan; en esim. voi tehda enaa viikottaisia herateostoksia vaikka vaate- tai kenkakaupoista mutta ookoo, voin ihan yhta hyvin kayda vaan joka toinen viikko. Samoin jouduin irtisanomaan mun siivoojan, mutta ei haittaa silla mies siivoaa nykyaan.
Lisaksi miehen ehdotuksesta ollaan nyt alettu kaymaan - herranjumala sentaan - Lidlissa ruokaostoksilla. Mennaan eka torille, sitten etniseen ja sitten Lidliin ja talla systeemilla oikeasti saastaa ruuissa rahaa useita kymppeja kuussa. Nailla "ylijaavilla" rahoilla ollaan sitten hankittu kuntosalijasenyydet. :)
Me kaydaan silti kahviloissa ja ulkona syomassa eika nahda sita mitenkaan "turhuutena".
Jos sa joudut joustamaan totutusta elintasosta ja se sua oikeasti haittaa, tai jos et halua maksaa miehen osuutta mistaan, niin miksipa sa tuossa parisuhteessa enaa olisit. En makaan olisi pyytanyt miesta muuttamaan yhteen, jos se olisi esim tarkoittanut sita etten olisi enaa voinut kayda kampaajalla, kosmetologilla ja kynsihuollossa kuukausittain. Tai jos en enaa olisi voinut kayda ulkona syomassa n. kerran kuussa.
Eli kyse on siita, mista olisit valmis miehen takia luopumaan, ja nayttaa silta etta joudut luopumaan liiasta vs. se, minka "arvoinen" mies sulle on tunnetasolla? Mutta se etta miehella on omat vuokratkin maksamatta ei kylla kerro hirveasti hyvaa myoskaan hanen elamanhallinnastaan.
Montako vuotta mies on ollut yrittajana? Ellei tuloja ole kaytannossa katsoen ollenkaan, miksei mies mene toihin? Onko joku syy siihen etta kitkuttelee nollapalkalla?
Teillähän on ongelmana vain se, että teillä ei ole ihan riittävästi rahaa kahdelle. Ap:lla ja miehellä sen sijaan ongelmana erilainen näkemys asioihin ja erilaisten asioiden arvostus. Te käytte kahvilla yhdessä jne. eikä mies varmaan ole pöyristynyt siitä, että käytät siivoojaa rahatilanteen salliessa.
Ei tassa toki sinallaan mitaan varsinaista ongelmaa ole, silla on katto paan paalla, saan monipuolista ruokaa enka hirveasti joudu nipistamaan arjen luksuksista - tajuan kylla etta useilla ei ole varaa mm. kayda saannollisesti kampaajalla, ulkona syomassa tai ulkomaanmatkoilla. Yritin tuolla esimerkillani vain sanoa, etta jos on valmis joistain asioista joustamaan, niin eihan siina sitten ole ongelmaa.
Mutta joo, nyt kun luin ap:n toisen kommentin (eli etta jos AP kay kavereitten kanssa jossain, siita tulee sanomista) ja en kylla itse kuuntelisi tuota paivaakaan. Ai etta mina en omilla rahoillani saisi kayda missa haluan...juuei. :D
Alue: Aihe vapaa
Jos on kyseessä tuore suhde, niin miksi tuhlaat aikaasi tuohon. Ihan ok, jos ei ole paljoa rahaa käytettävissä, mutta jos on jatkuvasti esim. vuokrat maksamatta, ei se hyvää kerro.
Mitä saat tuosta suhteesta jatkossa?