Tuore parisuhde ja hermostuminen toisen jatkuvaan rahattomuuteen

Mies syyttää minua valehtelusta koska kuulemma tavatessamme sanoin, etten etsi mitään elättäjää itselleni ja että toisen taloudellinen tilanne ei ole minulle merkitsevä asia parisuhteessa.

Sanoin tämän sillä olettamalla, että miehen raha-asiat ovat edes jollakin tavalla kunnossa ja että säännöllisiä tuloja on. Mies ei siis kertonut olevansa työtön (mitä hän ei ole, ainoastaan yrittäjä ja tuloja ei käytännössä ole lainkaan).

Minä taas koen tulleeni petetyksi siksi, että oletan automaattisesti keski-ikäisen miehen pystyvän elättämään itsensä. Miehen mielestä hänen jatkuvan rahattomuutensa ei pitäisi olla mikään ongelma koska alussa sanon, etten etsi itselleni elättäjää.

Lopputulos on se, että mitään yhteistä ei voi tehdä tavalla, johon olen tottunut. En ole mikään miljonääri mutta tulen omillani toimeen. Minusta minä joudun luopumaan hirvittävästä määrästä asioita, joita haluan tehdä koska miehellä ei ole varaa tehdä mitään. En halua elää elämää, jossa ruokakaupasta pitää aina ostaa sitä halvinta ja jossa esim. kahvilassa poikkeaminen nähdään "turhuutena". Kahviahan voi juoda kotonakin.

Vastavaa on varmasti pohdittu täällä aiemminkin mutta näettekö minut kylmäkiskoisena ja rahanahneena paskiaisena mikäli tällaisen syyn vuoksi haluan päättää suhteen? Jatkaisitko itse suhdetta, jossa toisella osapuolella on jatkuvasti vuokrat maksamatta? Minusta olisi ollut reilua, että mies olisi jo tavatessamme kertonut olevansa täysin pa.