Lue keskustelun säännöt.
Ero ennen lapsen syntymää
09.09.2019 |
Käytännön neuvoja kaipaan, en siis moralisointia.
Ero miehen kanssa tulee, olen jo päättänyt niin. Ollaan avoliitossa, ei naimisissa.
Eikö ole niin, että kun ei olla naimisissa, minun ei tarvitse antaa miehelle huoltajan oikeuksia? Ja saan vapaasti yksin päättää, missä lapsi asuu? Lapsihan tulee kirjoille sinne missä äiti asuu?
Tarkoitus muuttaa eron jälkeen paikkakunnalle jossa mulla paremmat turvaverkot. Myös jatkossa haluan mahdollisimman vapaasti päättää lapsen asioista. Isä saa muuten tietysti nähdä lasta niin paljon kuin haluaa.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai mies saa kuitenkin tunnustaa isyytensä? Tietenkin jos on joku pahoinpitelevä hullu niin en antaisi itsekään tunnustaa isyyttä tai tavata lasta. Jos ei tunnusta isyyttä niin saat kai elarit sitten Kelasta. Tai jos mies on varaton niin saatte ne Kelasta joka tapauksessa.
Totta kai mies saa tunnustaa isyyden. Elarit on mulle se ja sama, pärjään kyllä taloudellisesti. Lähinnä vain haluan saada mahdollisimman suuren vapauden päättää käytännönasioista ja varsinkaan en halua jäädä jumiin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni (jonne muutin miehen takia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero?
Sillä ei nyt ole merkitystä.
Mies ei ole hullu tai väkivaltainen tai muutakaan eli ei ole yritystä sulkea pois häntä lapsen elämästä. En vain halua itse jumittua lapsen kasvuiäksi tälle paikkakunnalle, koska uskon että saan muualla rakennettua paremman elämän meille.
Enkä halua että mies saa estettyä mua päättämästä näitä asioita (koska varmasti haluaisi pitää lapsen lähellä).
Varaa aika vaikka lastenvalvojalle jos et usko, että pääsette yhdessä luotettavasti sopuun. Vastasyntynyt ja pieni lapsi on käytännönkin syistä sitten lähinnä äitinsä hoidossa sillä imetys ja kiintymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai mies saa kuitenkin tunnustaa isyytensä? Tietenkin jos on joku pahoinpitelevä hullu niin en antaisi itsekään tunnustaa isyyttä tai tavata lasta. Jos ei tunnusta isyyttä niin saat kai elarit sitten Kelasta. Tai jos mies on varaton niin saatte ne Kelasta joka tapauksessa.
Totta kai mies saa tunnustaa isyyden. Elarit on mulle se ja sama, pärjään kyllä taloudellisesti. Lähinnä vain haluan saada mahdollisimman suuren vapauden päättää käytännönasioista ja varsinkaan en halua jäädä jumiin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni (jonne muutin miehen takia).
Äiti voi isyyden tunnustaminen estää.
Jos äiti ei tee huoltajuussopimusta idän kanssa niin äiti jää ainoaksi juontajaksi, automaattinen yhteishuolti vaatisi avioliiton ja nyt aloituksessa ei ole kyse siitä.
jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, on lapsen isyys aina erikseen vahvistettava joko tunnustamalla tai tuomioistuimen päätöksellä. Lapsella on isyyden vahvistamisen jälkeen oikeus saada elatusta myös isältään ja hänelle syntyy oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä, jos vanhemmat eivät asu yhdessä.
https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/perho/lastenvalvoj…
Aikaisemmin äidillä oli oikeus kieltää isyyden selvittäminen. Uuden isyyslain mukaan ei äiti ei voi kieltää isyyden selvittämistä.
https://www.minilex.fi/a/isyyden-selvitt%C3%A4minen-vastoin-%C3%A4idin-…
Avoliiton kohdalla lähtökohtana on vain äidin yksinhuoltajuus, mutta asiasta voidaan sopia tai päättää toisin
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-yksinhuoltajuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mies voi estää raskaana olevaa naista tai tuoretta äitiä vastasyntyneensä kanssa muuttamasta. Ihan todistettavasti et tee sitä hankaloittaaksesi lapsen ja isän suhdetta vaan oman elämäntilanteesi vuoksi. Tuskin sinun tarvitsee sitä edes alkaa todistelemaan.
/5
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika vaikka lastenvalvojalle jos et usko, että pääsette yhdessä luotettavasti sopuun. Vastasyntynyt ja pieni lapsi on käytännönkin syistä sitten lähinnä äitinsä hoidossa sillä imetys ja kiintymys.
Lähinnä nyt mietin että tarvitseeko mun sopia vai voinko yksin päättää.
Kun ei olla naimisissa niin käsittääkseni mies ei saa automaattisesti huoltajuutta. Lasta saa nähdä ja hoitaa niin paljon kuin haluaa ja jos jaksaa reissata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuttaa pois raskauden aikana, ja ennen kuin mies on tunnustanut isyytensä. Jos mies on tunnustanut isyytensä ja lapsi syntyy, jos teillä on yhteishuoltajuus ennen kuin toisin sovitaan niin et voi viedä lasta tietyn kilometrirajan yli pois toisesta huoltajasta.
Eli muuta jo mahd aikaisin toiselle paikkakunnalle. raskaana olevan muuttoa ei voi kukaan estää mutta oman lapsensa muuton toiselle puolen Suomea voi ainakin viedä käräjille jos ei suoraan estää kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika vaikka lastenvalvojalle jos et usko, että pääsette yhdessä luotettavasti sopuun. Vastasyntynyt ja pieni lapsi on käytännönkin syistä sitten lähinnä äitinsä hoidossa sillä imetys ja kiintymys.
Lähinnä nyt mietin että tarvitseeko mun sopia vai voinko yksin päättää.
Kun ei olla naimisissa niin käsittääkseni mies ei saa automaattisesti huoltajuutta. Lasta saa nähdä ja hoitaa niin paljon kuin haluaa ja jos jaksaa reissata. Ap
Käsittääkseni isyyden tunnuatuksessa voidaan tunnustaa vain isyys myöntämättä isälle huoltajuutta, se pitäisi sopia erikseen. Lähtökohtaisesti sinä olet lapsen huoltaja, mies ei. En tosin ole varman voiko mies yrittää hakea myös lapsen huoltajuutta sinun vastustuksestasi huoltamatta. Odotetaan jos joku enemmän perehtynyt osaisi vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kai mies saa kuitenkin tunnustaa isyytensä? Tietenkin jos on joku pahoinpitelevä hullu niin en antaisi itsekään tunnustaa isyyttä tai tavata lasta. Jos ei tunnusta isyyttä niin saat kai elarit sitten Kelasta. Tai jos mies on varaton niin saatte ne Kelasta joka tapauksessa.
Totta kai mies saa tunnustaa isyyden. Elarit on mulle se ja sama, pärjään kyllä taloudellisesti. Lähinnä vain haluan saada mahdollisimman suuren vapauden päättää käytännönasioista ja varsinkaan en halua jäädä jumiin nykyiselle asuinpaikkakunnalleni (jonne muutin miehen takia).
Äiti voi isyyden tunnustaminen estää.
Jos äiti ei tee huoltajuussopimusta idän kanssa niin äiti jää ainoaksi juontajaksi, automaattinen yhteishuolti vaatisi avioliiton ja nyt aloituksessa ei ole kyse siitä.
jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, on lapsen isyys aina erikseen vahvistettava joko tunnustamalla tai tuomioistuimen päätöksellä. Lapsella on isyyden vahvistamisen jälkeen oikeus saada elatusta myös isältään ja hänelle syntyy oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä, jos vanhemmat eivät asu yhdessä.
https://www.hel.fi/sote/toimipisteet-fi/aakkosittain/perho/lastenvalvoj…Aikaisemmin äidillä oli oikeus kieltää isyyden selvittäminen. Uuden isyyslain mukaan ei äiti ei voi kieltää isyyden selvittämistä.
https://www.minilex.fi/a/isyyden-selvitt%C3%A4minen-vastoin-%C3%A4idin-…Avoliiton kohdalla lähtökohtana on vain äidin yksinhuoltajuus, mutta asiasta voidaan sopia tai päättää toisin
https://www.minilex.fi/a/avoliitto-ja-yksinhuoltajuus
Kiitos tästä. Se vain ei selviä tästä millä perusteella tuomioistuin voisi määrätä yhteishuoltajuuden (kun automaattisesti se ei miehelle tule enkä minä sitä sopimalla anna)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuttaa pois raskauden aikana, ja ennen kuin mies on tunnustanut isyytensä. Jos mies on tunnustanut isyytensä ja lapsi syntyy, jos teillä on yhteishuoltajuus ennen kuin toisin sovitaan niin et voi viedä lasta tietyn kilometrirajan yli pois toisesta huoltajasta.
Eli muuta jo mahd aikaisin toiselle paikkakunnalle. raskaana olevan muuttoa ei voi kukaan estää mutta oman lapsensa muuton toiselle puolen Suomea voi ainakin viedä käräjille jos ei suoraan estää kokonaan.
Näin minäkin sen ajattelin että varminta muuttaa ennen lapsen syntymää. Ja yhteushuoltajuutta ei tule ainakaan sopimalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Tässä miestä ei ole pakotettu isyyteen. Hän on halunnut sitä kovasti ja juuri siksi en uskalla ryhtyä yhteishuoltajuuteen. -ap
On kyllä tylyä kohtelua, niin miestä kohtaan kuin lastakin kohtaan. Tasa-arvosta taaskaan näy jälkeäkään.
Jotenkin sairas asetelma, ajatteletkohan ollenkaan lapsen parasta, ainoastaan omaa etuasi.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tylyä kohtelua, niin miestä kohtaan kuin lastakin kohtaan. Tasa-arvosta taaskaan näy jälkeäkään.
Kuule ihan sama mitä moralistit sanoo. Asia vain on niin, että hyvän elämän rakentaminen mulle ja lapselle ei ole mahdollista nykyisellä paikkakunnalla.
Toisella paikkakunnalla mulla on ystäviä, suku ja mahdollisuus palata entiseen hyvin palkattuun työpaikkaan. Pystyn siellä huolehtimaan paremmin itsestäni ja lapsesta. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi välttyä ajaukselta, että helpompaa se on mies pakottaa ja alistaa isäksi kun nainen äidiksi. - No joo mies joka ei missään mimessä halua saada jälkikasvua on viisainta pitää housut jalassa tai muutoin varmistua huolella omasta ehkäisystään. Mut enemmän kuin mies minua harmittaa tulevan lapsen puolesta.
Olen varmaan hieman vanhan-aikainen mutta minusta lapsi "ansaitsee" kaksi vanhempaa. Tiedän kyllä, että aina ei ole mielekästä vanhempien jatkaa ja elää yhdessä lapsen rinnalla. Silti minusta lapsi "ansiatsee" tietää, ainakin sen kuka hänen isänsä on.
Se on sitten ajankysymys millaiseksi isän ja lapsen suhde myöhemmin muodostuu. Mutta ei ole aivan tavatonta, että vuosikymmeniä myöhemmin iäsn kuoltua tyhjistä ilmestyy naisia ja / tai miehiä, jotka haluaisivat saada ainakin osansa miehen perinnöstä.
Ja tässä kohaa tieysti tavataan syyllistää edesmennyttä miestä, lapsen isää kun vei hautaan asti tällaisen salaisuuden Eikä tietenkään haluta sanoa mitään pahaa tai ikävää asiaa lapsen äidistä, joka yhdessä lapsen kanssa katosi ja hävisi teille tietämättömilel kun oletti ja uskoi, ettei hän mitään enää miieheltä tulisi saamaan. Usko tällaiseen saattoi toki olla peruseltu.
Mutta tarvitsiko hänen myös riistää lapsensa oikeus toiseen vanhempaansa, vaikka "suhde" olisi jäänytkin hyvin etäiseksi tai jopa olemattomaksi.
Kirjoitat nyt puuta heinää. Mies saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa ja olla tälle isä. Minä haluan vain että asumme lapsen kanssa eri paikkakunnalla ja päättää lasta koskevista käytännön asioista.
Ja sinä edellä ilmeisen provosivasti; en voinut vältyä mielikuvalta, että haluat omia ja pitää lapsen kokonaan itselläsi ja miehen roolina olisi vain -yksinkertaistaen- maksajan osa.
Kun edellä kirjoitit, että "Myös jatkossa haluan mahdollisimman vapaasti päättää lapsen asioista. Isä saa muuten tietysti nähdä lasta niin paljon kuin haluaa" - Niin tulee mielikuva, että mies saa avat lasa niin paljon kuin haluaa mutta jos sinä sattuisit samanaikaisesti haluamaan jotain muuta, niin sinun halusi menisi aina tuolloin miehen halun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä tylyä kohtelua, niin miestä kohtaan kuin lastakin kohtaan. Tasa-arvosta taaskaan näy jälkeäkään.
Kuule ihan sama mitä moralistit sanoo. Asia vain on niin, että hyvän elämän rakentaminen mulle ja lapselle ei ole mahdollista nykyisellä paikkakunnalla.
Toisella paikkakunnalla mulla on ystäviä, suku ja mahdollisuus palata entiseen hyvin palkattuun työpaikkaan. Pystyn siellä huolehtimaan paremmin itsestäni ja lapsesta. -ap
Et kyllä vaikuta kovinkaan tasapainoiselta..
En tiedä. Kai mies saa kuitenkin tunnustaa isyytensä? Tietenkin jos on joku pahoinpitelevä hullu niin en antaisi itsekään tunnustaa isyyttä tai tavata lasta. Jos ei tunnusta isyyttä niin saat kai elarit sitten Kelasta. Tai jos mies on varaton niin saatte ne Kelasta joka tapauksessa.