Ero ennen lapsen syntymää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika vaikka lastenvalvojalle jos et usko, että pääsette yhdessä luotettavasti sopuun. Vastasyntynyt ja pieni lapsi on käytännönkin syistä sitten lähinnä äitinsä hoidossa sillä imetys ja kiintymys.

Lähinnä nyt mietin että tarvitseeko mun sopia vai voinko yksin päättää.

Kun ei olla naimisissa niin käsittääkseni mies ei saa automaattisesti huoltajuutta. Lasta saa nähdä ja hoitaa niin paljon kuin haluaa ja jos jaksaa reissata. Ap

"jos jaksaa reissata"

En nyt ala antamaan mitään neuvoja tai suurempia kommentteja. Tuo kohta kuitenkin kiinnitti huomioni. Jos tuleva etäisyys on vaikka 5h yhteen suuntaan, niin ei tuo kovin tasapuolista ole. Tosin tasapuolisuus ei taida kiinnostaa.

"Kuule ihan sama mitä moralistit sanoo"

Toisaalta, miksi niille miehille pitäisi antaa edes mahdollisuutta nähdä lastansa. /s

No jos laki antaa mulle suuremmat oikeudet tässä, niin kyllä niitä käytän. En ole niin epäitsekäs että antaisin elämäni valua hukkaan suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta ja paikkakunnalla jossa mulle ei ole elämisen mahdollisuuksia. Voihan toki mieskin muuttaa lähemmäs lastaan jos pitää sitä tärkeänä. Ja aivan turhaan yrität trollata sillä että miksi pitäisi antaa edes tavata. Mulle on täysin selvää että sekä lapselle että miehelle on tärkeää saada tavata.

Ap

Anteeksi nyt, mutta jos raskaaksituloon saakka vauvan hankinta yhdessä oli sinustakin hyvä idea, niin miten olet nyt raskausaikana = muutamassa kuukaudessa onnistunut päättelemään että mies halusikin enemmän perhettä kuin parisuhdetta, ja että miehen kanssa asuminen onkin huono idea? Hormonit myllertävät? Vai olitko päättänyt jo ennen raskautumista, että aiot lähteä lapsen kanssa? Jos näin, niin aika kiero olet.

Sinun päähäsi ei tunnu muutenkaan mahtuvan, että lapsi on IHAN YHTÄ PALJON miehesi lapsi kuin sinun. Kuulostaa vieläpä, että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeää ja joka todella haluaisi olla lapsensa kanssa.

Päivän surullisin aloitus. Ja ei, sinun kaitsemastasi ihmistaimesta ei kasva "ihan ookoo" onnellista ihmistä vaan korkeintaan äidilleen lojaali rikkinäinen ja ristiriitainen surkimus. Lapsiparka. Ja isäparka myös.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies voi muuttaa kanssasi sinne paikkakunnalle missä on paremmat turvaverkot?

Hänellä on niin tiiviit sidokset paikkakunnalleen ettei tahdo. Ja taloudellisestikin se olisi vaikeaa. Tietysti jos tahtoa olisi, voisi onnistua.

En sitten tiedä onko lapsi hänelle riittävä syy järjestellä elämä uudelleen..Meidän suhteemme ei ollut. -ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta jos raskaaksituloon saakka vauvan hankinta yhdessä oli sinustakin hyvä idea, niin miten olet nyt raskausaikana = muutamassa kuukaudessa onnistunut päättelemään että mies halusikin enemmän perhettä kuin parisuhdetta, ja että miehen kanssa asuminen onkin huono idea? Hormonit myllertävät? Vai olitko päättänyt jo ennen raskautumista, että aiot lähteä lapsen kanssa? Jos näin, niin aika kiero olet.

Sinun päähäsi ei tunnu muutenkaan mahtuvan, että lapsi on IHAN YHTÄ PALJON miehesi lapsi kuin sinun. Kuulostaa vieläpä, että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeää ja joka todella haluaisi olla lapsensa kanssa.

Jos lain mukaan naisella avoliitossa on suuremmat oikeudet lapseen kuin miehellä (kuten nyt ilmeisesti on),niin sitten niin on. Sitä ei sun moraslinäkemyksesi tai muut alapeukuttajat muuksi muuta. Ap

Olet sairas, ap. Isä on halunnut lapsen, ja nyt et suostu antamaan isälle huoltajuutta. Miksei isä saisi oman lapsensa huoltajuutta?

Toivottavasti isä menee käräjille yhteishuoltajuuden saamiseksi. Nykyään kun se myönnetään lähes poikkeuksetta, sillä normaalitilanteessa ei ole mitään syytä olla sitä myöntämättä. Se ei riitä, että äiti ei sitä halua. Lapsi on myös isän, ei vain äidin.

Kaikki voi kaatua sun omaan tyhmyyteen myöhemmin. Mies voi saada vauva-ajan jälkeen käräjöimällä yksinhuoltajuuden, koska olet tahallasi vieraannuttanut lapsen isästään. Luojan kiitos ajat ovat muuttuneet, että isällekin on oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olet sairas, ap. Isä on halunnut lapsen, ja nyt et suostu antamaan isälle huoltajuutta. Miksei isä saisi oman lapsensa huoltajuutta?

Olen jo monesti kertonut. Siksi ei ainakaan nyt alussa, ettei voi estää muuttoa. Myöhemmin ehkä jos siitä ei ole haittaakaan ja saadaan tää ero hoidettua niin ettei olla kovin riittoisa. Ap

Yleisellä tasolla pidän hyvänä asiana sitä, että äidillä on yleensä isommat oikeudet lapseen kuin isällä, mutta tässä tapauksessa se on kyllä silkkaa epäreiluutta.

Lapsen asioista et voi yksin päättää muuten kuin olemalla yksinhuoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki voi kaatua sun omaan tyhmyyteen myöhemmin. Mies voi saada vauva-ajan jälkeen käräjöimällä yksinhuoltajuuden, koska olet tahallasi vieraannuttanut lapsen isästään. Luojan kiitos ajat ovat muuttuneet, että isällekin on oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia.

Vaan kun en aio vieraannuttaa. Todella haluan että mies tapaa lasta, onko sitä niin vaikea tajuta? Ap

Ap tuhoaa pari elämää ja perheen, koska minäminäminä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti isä menee käräjille yhteishuoltajuuden saamiseksi. Nykyään kun se myönnetään lähes poikkeuksetta, sillä normaalitilanteessa ei ole mitään syytä olla sitä myöntämättä. Se ei riitä, että äiti ei sitä halua. Lapsi on myös isän, ei vain äidin.

Ehkäpä siitä ei olekaan sitten enää haittaa. Jos asutaan jo lapsen kanssa muualla ja tiiviit siteet asuinpaikkaan on. Ap

Missä vaiheessa teit päätöksen että aiot lähteä lapsen kanssa, ap? Jos jo ennen raskautumista, niin olet puistattava ihminen. Jos raskausaikana, niin päätöksesi on todella hätiköity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki voi kaatua sun omaan tyhmyyteen myöhemmin. Mies voi saada vauva-ajan jälkeen käräjöimällä yksinhuoltajuuden, koska olet tahallasi vieraannuttanut lapsen isästään. Luojan kiitos ajat ovat muuttuneet, että isällekin on oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia.

Vaan kun en aio vieraannuttaa. Todella haluan että mies tapaa lasta, onko sitä niin vaikea tajuta? Ap

Se, että aiot viedä lapsen pois kertomatta sitä isälle ja lastenvalvojalle, voi olla jo tarpeeksi riittävä syy vieraannuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap tuhoaa pari elämää ja perheen, koska minäminäminä.

Ahaa. Sun mielestä mun siis pitäisi tuhota oma elämäni? Sekö olisi hyvä lapselle?

Kyllä tässä nyt vain yritän valita huonon ja vielä huonomman vaihtoehdon välillä. Ap

Ap, miksi muutit miehen perässä ja hankkiuduit raskaaksi, jos et sitten halua perhe-elämää hänen kanssaan kuitenkaan? Voin vain kuvitella miltä miehestäsi tuntuu. Perhettä haluava mies, löytää naisen, nainen muuttaa hänen luokseen ja elää hänen rahoillaan (kuten itse kerroit!), yhdessä tuumiin saadaan raskaus alkuun... ja sitten nainen lähteekin lapsen kanssa, eikä halua miehen saavan edes huoltajuutta. Mitä v*ttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki voi kaatua sun omaan tyhmyyteen myöhemmin. Mies voi saada vauva-ajan jälkeen käräjöimällä yksinhuoltajuuden, koska olet tahallasi vieraannuttanut lapsen isästään. Luojan kiitos ajat ovat muuttuneet, että isällekin on oikeuksia eikä pelkästään velvollisuuksia.

Vaan kun en aio vieraannuttaa. Todella haluan että mies tapaa lasta, onko sitä niin vaikea tajuta? Ap

Se, että aiot viedä lapsen pois kertomatta sitä isälle ja lastenvalvojalle, voi olla jo tarpeeksi riittävä syy vieraannuttamiseen.

Luuletko että häivyn vain kertomatta? No en todellakaan. Tietysti puhun miehen kanssa ja tietysti myös kerron muutosta. Ei tässä ketään olla yllättäen jättämässä.

Aloitin tämän keskustelun vain siksi että haluan ensin selvittää oikeuteni. Ja mitkään lastenvalvoja-asiat nyt ei ole edes olleet vielä ajankohtaisia, neuvolassa vain käyty. Ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, mutta jos raskaaksituloon saakka vauvan hankinta yhdessä oli sinustakin hyvä idea, niin miten olet nyt raskausaikana = muutamassa kuukaudessa onnistunut päättelemään että mies halusikin enemmän perhettä kuin parisuhdetta, ja että miehen kanssa asuminen onkin huono idea? Hormonit myllertävät? Vai olitko päättänyt jo ennen raskautumista, että aiot lähteä lapsen kanssa? Jos näin, niin aika kiero olet.

Sinun päähäsi ei tunnu muutenkaan mahtuvan, että lapsi on IHAN YHTÄ PALJON miehesi lapsi kuin sinun. Kuulostaa vieläpä, että kyseessä on mies jolle isyys on tärkeää ja joka todella haluaisi olla lapsensa kanssa.

Lisäksi aika outoa, jos kerran miehelle se lapsi on kenties tärkeämpi kuin ap:lle niin väen väkisin haluaakin sitten olla yksin sen kanssa, vaikka olisi se mieskin lähellä huolehtimassa. Jotenkin hyvin hyvin ristiriitaista toimintaa, että alkaa minullakin heräillä hormonihuuruiset mielihalut syyksi.