Mies ei halua että kosken alkoholiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On valittava joko viina tai mies.

Tuskinpa se viinasta ja viinistä luopuminen niin kauheata on.

Joutuuhan sitä sairauksien ja allergioiden takia luopumaan myös joistan ihanista herkuistaan, lempiruuistaan, jne.

Alkoholi ja tupakka ovat pelkkiä nautinoaineita.

Joka asettaa nautintoaineet mies- tai naisystävänsä edelleen, ei ansaitse ystävää.

Hyvin yksinkertaisesta.

Miten sitten kirjat, lehdet ja musiikki, jota tykkää kuunnella? Pitääkö niistäkin luopua, kun toinen ei tykkää?

Minä en rupeaisi tuollaiseen suhteeseen. Siinä hävittää oman itsensä, kun koettaa mukautua toisen oikkujen mukaiseksi. Eikä koskaan pääse siihen, että toinen olisi tyytyväinen. Parempi, että kumpikin etsii valmiiksi sopivaa seuraa.

Juuri näin koen, että nää on oikkuja. Ja kiitos, olen jutellut nuppitohtorin kanssa, jonka mukaan tämäntyyppinen kontrolli yleensä pahenee, elämänpiiri supistuu ja luvallisten asioiden määrä vähenee. Sitä on vaikeampi arvostella, kun syy on hyvä: haluaa pitää itsensä japerheen turvassa huonoilta vaikutteilta. Mutta eihän maailmalta voi eristäytyä tai jää paitsi myös paljosta hyvästä

Kerro hänelle Jeesuksesta!

Enpä tiedä uskonko koko juttuun.

Viinilasillista ei saa ottaa, mutta seurustelu ilman naimisiin menoa käy?

Minkäs sortin uskovainen näin käyttäytyy?

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä uskonko koko juttuun.

Viinilasillista ei saa ottaa, mutta seurustelu ilman naimisiin menoa käy?

Minkäs sortin uskovainen näin käyttäytyy?

Tarkoitat varmaan seksiä? Sanoinkin jo että podemme molemmat huonoa omatuntoa kun emme ole pystyneet pidättäytymään seksistä. Emme valitettavasti ole täydellisiä uskovia, harva on. Mutta kyllähän tämä menee kategoriaan "ota ensin Hirsi pois omasta silmästä ennen kuin näet ottaa roskan toisen silmästä". Ja alkoholi ei edes ole syntiä jos ei juovu.

Näissä "korkeintaan lasi viiniä" -ketjuissa aina hämmentää, että mitä tapahtuu sille lopulle pullolliselle. Heitättekö sen vain menemään vai säilytättekö avattuna seuraavaan kertaan?

Vierailija kirjoitti:

Näissä "korkeintaan lasi viiniä" -ketjuissa aina hämmentää, että mitä tapahtuu sille lopulle pullolliselle. Heitättekö sen vain menemään vai säilytättekö avattuna seuraavaan kertaan?

No tästä kahvilasta sai tilattua 12c kerralla. Alkosta taas saa nykyään pieniä pulloja. Näistä juon sen lasillisen ja loppu valitettavasti yleensä happanee kun kukaan muu ei osallistu juomiseen. Viemäriin siis menee.

Kommentoin jo sivulla 3, mutta viimeisimmät vastaukset luettuani tulee mieleen uusia asioita.

Mietin, olisiko miehen tiukkuus alkoholin, kirjojen ym. suhteen jonkinlaista kompensointia siitä, että esiaviollisen seksin kanssa linja ei ole pitänyt? Jos hänellä on kovin lakihenkinen uskonkäsitys, jossa pelastus ansaitaan paljolti omilla teoilla, niin hän voi yrittää "nostaa keskiarvoaan" Jumalan silmissä olemalla joissain asioissa ylitiukka. Muistan itse lapsena ajatelleeni jotenkin tämäntyylisesti... Mutta luonnollisestikaan homma ei toimi niin.

Toisen lukemien kirjojen kontrollointi on aika erikoista ja hieman huolestuttava piirre. Meillä on myös niin, että mieheni on nimenomaan kirjojen suhteen tiukempi, hän paheksuu mm. Da Vinci -koodia ja sentyyppisiä kirjoja, joita itse olen lukenut. Mutta ei hän millään tavalla pyri puuttumaan minun lukemisiini, vaan se on oma asiani. Sen sijaan minä olen avioliiton alkuvaiheissa kerran kieltänyt miestä katsomasta yhtä kauhuleffaa, mikä jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä typerästi tehty. Mutta ap:lla ei ole kysymys mistään kertaluontoisesta jutusta, vaan laajemmasta kuviosta, joka on huolestuttava.

Perhettä tosiaan pitääkin suojella, mutta ap ei ole lapsi, vaan aikuinen ihminen. Aikuinen pystyy olemaan kriittisempi ja suodattamaan lukemastaan sen mikä on hyvää, vaikka mukana olisi kyseenalaisempaakin ainesta. Siksi aikuiselle pitäisi antaa näissä asioissa enemmän vapautta kuin lapsille, eikä lastenkaan kohdalla saisi olla liian kuplameininki.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin jo sivulla 3, mutta viimeisimmät vastaukset luettuani tulee mieleen uusia asioita.

Mietin, olisiko miehen tiukkuus alkoholin, kirjojen ym. suhteen jonkinlaista kompensointia siitä, että esiaviollisen seksin kanssa linja ei ole pitänyt? Jos hänellä on kovin lakihenkinen uskonkäsitys, jossa pelastus ansaitaan paljolti omilla teoilla, niin hän voi yrittää "nostaa keskiarvoaan" Jumalan silmissä olemalla joissain asioissa ylitiukka. Muistan itse lapsena ajatelleeni jotenkin tämäntyylisesti... Mutta luonnollisestikaan homma ei toimi niin.

Toisen lukemien kirjojen kontrollointi on aika erikoista ja hieman huolestuttava piirre. Meillä on myös niin, että mieheni on nimenomaan kirjojen suhteen tiukempi, hän paheksuu mm. Da Vinci -koodia ja sentyyppisiä kirjoja, joita itse olen lukenut. Mutta ei hän millään tavalla pyri puuttumaan minun lukemisiini, vaan se on oma asiani. Sen sijaan minä olen avioliiton alkuvaiheissa kerran kieltänyt miestä katsomasta yhtä kauhuleffaa, mikä jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä typerästi tehty. Mutta ap:lla ei ole kysymys mistään kertaluontoisesta jutusta, vaan laajemmasta kuviosta, joka on huolestuttava.

Perhettä tosiaan pitääkin suojella, mutta ap ei ole lapsi, vaan aikuinen ihminen. Aikuinen pystyy olemaan kriittisempi ja suodattamaan lukemastaan sen mikä on hyvää, vaikka mukana olisi kyseenalaisempaakin ainesta. Siksi aikuiselle pitäisi antaa näissä asioissa enemmän vapautta kuin lapsille, eikä lastenkaan kohdalla saisi olla liian kuplameininki.

Luulen, että tässä on alkoholin lisäksi kyse siitä, että koska taustamme eivät ole samanlaiset (minun kotonani oli vapaa uskovainen kasvatus, miehellä tosi tiukka jossa mm. meikkaaminen ja korut on olleet alkoholin lisäksi kiellettyjä), hän pelkää jatkuvasti, että teen jotain aivan kamalaa ja siksi mua pitää kytätä. Jos olisi toinen joka pelkäisi samoja asioita kuin hän ja olisi ehkä jopa tiukempi, hän voisi luottaa siihen, että toinen tekee aina oikein hänen standardiensa mukaan.  En ole kyllä ennen tällaiseen kyttäämiseen törmännyt, vaikka tämän ikäisenä olen jo ehtinyt useamman kerran seurustella.

Miehessä on kuitenkin hyviä puolia. Hän on suoraselkäinen, ystävällinen, älykäs, hellä ja huomioiva, niin siksi tämä on niin vaikeaa. Muutenhan olisi ollut helppo laittaa suhde poikki jo aikoja sitten.

Ei kuulosta hyvältä. 

Miksi yleensä aina muutenkin on niin, että mies on mikä on ja naisen oletetaan tekevän mukautumistoimet, jotta suhde toimisi. 

Mies on ottanut naisen ihan liian epävarmalta pohjalta. Hänellä on standardi ja hän sen sijaan, että rakkaus olisi saanut hänet muokkaamaan ja uudelleenarvioimaan standardejaan, yrittää nyt tsempata rakkaansa täyttämään tämän standardin. Entäpä ap, miten mies muovautuu hänen tarpeitaan varten? Ja onko ylipäätään mielekästä suhde, joka vaatii kovin paljon muutosta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä. 

Miksi yleensä aina muutenkin on niin, että mies on mikä on ja naisen oletetaan tekevän mukautumistoimet, jotta suhde toimisi. 

Mies on ottanut naisen ihan liian epävarmalta pohjalta. Hänellä on standardi ja hän sen sijaan, että rakkaus olisi saanut hänet muokkaamaan ja uudelleenarvioimaan standardejaan, yrittää nyt tsempata rakkaansa täyttämään tämän standardin. Entäpä ap, miten mies muovautuu hänen tarpeitaan varten? Ja onko ylipäätään mielekästä suhde, joka vaatii kovin paljon muutosta?

Mies on tehnyt kyllä yhden isohkon kompromissin minun suhteeni (muunkin kuin sen, etten ollut neitsyt niin kuin hän olisi toivonut). Nyt hän vetoaa siihen, että miksi minä en voi tehdä näitä muita "pieniä asioita" jotta hänellä on hyvä olla: lopettaa alkoholia, muuttaa maalle hänen kotipaikkaansa, kuluttaa vain hänen hyväksymäänsä musiikkia/kirjallisuutta/muuta taidetta jne.  Hän ei voi arvioida standardejaan uudelleen, koska on kehittänyt itsekseen tätä ajatusmaailmaa jo vähän yli 40-vuotiaaksi asti, eikä vaan pysty joustamaan ajattelussaan niin, että voi olla muitakin tapoja elää. Hän ei voi hyvin ja ahdistuu suunnattomasti jos asiat eivät mene niin kuin hänen mielestään pitää. Mä jotenkin ajattelen, että tällaiset asiat on jokaisen henkilökohtaisia valintoja ja perheessä voi olla erilaisiakin tapoja toimia ja silti voidaan olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinun kannattaisi jo juosta. Mies on sairaalloisen kontrolloiva ja uskonto on siihen hänellä pelkkä tekosyy. Jos olisi aidosti vanhoillisuskova, ei missään tapauksessa harrastaisi esiaviollista seksiä. Suhtautuminen seksiin paljastaa, ettei kyse ole oikeasti mistään uskosta ja omatunnosta vaan manipuloinnista, kontrolloimisesta ja henkisestä väkivallasta.

No podemme kyllä molemmat huonoa omaatuntoa tästä seksiasiasta, mutta sitä on vaikea lopettaa kun on aloittanut. Kontrolli kyllä aidosti pelottaa. Hän on muun muassa tarkistanut lukemiani kirjoja koska epäili että siellä on epäsopivaa sisältöä. Ihan tavallinen romaani oli. Aikani yritin miellyttää ja varmaan onkin olemassa asioita joista tulee huonoja vaikutteita mutta sitten totesin että luen, katson, syön, juon ja kuuntelen kyllä ihan mitä itse parhaaksi näen.

Tässä kohtaa loppui uskottavuus.

Minulle tulee mieleen sellainen, että mies otaksuu elävänsä mahdollisimman tarkasti Raamatun mukaan, vaikka välillä saattaakin lipsahtaa sisään, ja edellyttää myös seurustelukumppaniltaan samaa käytöstä. Todellisuudessa mies elää sellaisen raamatuntulkinnan mukaan, jota hänen lapsuudenkotonaan noudatettiin, eikä ole siinä mielessä kasvanut täysin aikuiseksi.

Vanhempiaan saa kunnioittaa, mutta nyt vaikuttaa että lapsuudenkodista irtautuminen on jäänyt miehellä kesken, eli hän on alkoholiasiassa miesvauva. Tämä sinänsä pikkujuttu voi tosiaan olla merkki jostain vakavammasta, joten jos kahdenkeskinen keskustelu ei auta, miten olisi pariterapia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sinun kannattaisi jo juosta. Mies on sairaalloisen kontrolloiva ja uskonto on siihen hänellä pelkkä tekosyy. Jos olisi aidosti vanhoillisuskova, ei missään tapauksessa harrastaisi esiaviollista seksiä. Suhtautuminen seksiin paljastaa, ettei kyse ole oikeasti mistään uskosta ja omatunnosta vaan manipuloinnista, kontrolloimisesta ja henkisestä väkivallasta.

No podemme kyllä molemmat huonoa omaatuntoa tästä seksiasiasta, mutta sitä on vaikea lopettaa kun on aloittanut. Kontrolli kyllä aidosti pelottaa. Hän on muun muassa tarkistanut lukemiani kirjoja koska epäili että siellä on epäsopivaa sisältöä. Ihan tavallinen romaani oli. Aikani yritin miellyttää ja varmaan onkin olemassa asioita joista tulee huonoja vaikutteita mutta sitten totesin että luen, katson, syön, juon ja kuuntelen kyllä ihan mitä itse parhaaksi näen.

Tässä kohtaa loppui uskottavuus.

Ei ole pakko uskoa, toivon itsekin ettei tämä olisi totta.

Kuulostaa rajoitetulta ja ahdistavalta. Yleensä kyseinen käytös vaan ajan myötä pahenee, joten ei jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä. 

Miksi yleensä aina muutenkin on niin, että mies on mikä on ja naisen oletetaan tekevän mukautumistoimet, jotta suhde toimisi. 

Mies on ottanut naisen ihan liian epävarmalta pohjalta. Hänellä on standardi ja hän sen sijaan, että rakkaus olisi saanut hänet muokkaamaan ja uudelleenarvioimaan standardejaan, yrittää nyt tsempata rakkaansa täyttämään tämän standardin. Entäpä ap, miten mies muovautuu hänen tarpeitaan varten? Ja onko ylipäätään mielekästä suhde, joka vaatii kovin paljon muutosta?

Mies on tehnyt kyllä yhden isohkon kompromissin minun suhteeni (muunkin kuin sen, etten ollut neitsyt niin kuin hän olisi toivonut). Nyt hän vetoaa siihen, että miksi minä en voi tehdä näitä muita "pieniä asioita" jotta hänellä on hyvä olla: lopettaa alkoholia, muuttaa maalle hänen kotipaikkaansa, kuluttaa vain hänen hyväksymäänsä musiikkia/kirjallisuutta/muuta taidetta jne.  Hän ei voi arvioida standardejaan uudelleen, koska on kehittänyt itsekseen tätä ajatusmaailmaa jo vähän yli 40-vuotiaaksi asti, eikä vaan pysty joustamaan ajattelussaan niin, että voi olla muitakin tapoja elää. Hän ei voi hyvin ja ahdistuu suunnattomasti jos asiat eivät mene niin kuin hänen mielestään pitää. Mä jotenkin ajattelen, että tällaiset asiat on jokaisen henkilökohtaisia valintoja ja perheessä voi olla erilaisiakin tapoja toimia ja silti voidaan olla yhdessä.

Onko tuo sitä elämää, mitä varten sinä olet valmistellut itsesi ja unelmoinut ja pyrkinyt kohti? Jos on niin onnittelut teille hyvästä matchista. 

Terveellistä olisi, että rakennetaan yhdessä yhteinen tuore pohja, missä molemmat voisivat olla mahdollisimman omat itsensä ja arvot yhteneväiset ihan molempien vapaalta pohjalta asti. 

Ja suututtaa tuo neitsyysjuttu. Sillä ei kyllä oikeasti pitäisi olla noin isoa väliä elävässä elämässä, ellei kyseessä ole se, että hankitaan nainen (=esine) eikä ihmissuhde. 

Hui kamala miten pelottavan kontrolloivalta mies kuulostaa. Olisin sinuna aika varovainen, miehen uskonnollinen tausta kuulostaa nyt silta etta jos/kun menette naimisiin niin tulet naisena olemaan nyrkin ja hellan valissa, siina vaiheessa olet nimittain 100% miehen omaisuutta ja han perheen paana paattaa. 

treffit kirjoitti:

Hui kamala miten pelottavan kontrolloivalta mies kuulostaa. Olisin sinuna aika varovainen, miehen uskonnollinen tausta kuulostaa nyt silta etta jos/kun menette naimisiin niin tulet naisena olemaan nyrkin ja hellan valissa, siina vaiheessa olet nimittain 100% miehen omaisuutta ja han perheen paana paattaa. 

Ongelmahan on tässä vaiheessa se, että en ole suostunut olemaan ns. nyrkin ja hellan välissä. Jos vain tekisin niin kuin hän haluaa, mitään tällaisia riitoja ei olisi ja voisimme mennä vaikka huomenna naimisiin. Mutta en tietenkään lähde tämmöisiin hulluihin rajoitteisiin mukaan vaan toimin kuten itse hyväksi näen. Se on se ongelma.

Kyllä kuulostaa siltä, että olet aika pitkälti kuitenkin lähtenyt mukaan mukautumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sitä elämää, mitä varten sinä olet valmistellut itsesi ja unelmoinut ja pyrkinyt kohti? Jos on niin onnittelut teille hyvästä matchista. 

Terveellistä olisi, että rakennetaan yhdessä yhteinen tuore pohja, missä molemmat voisivat olla mahdollisimman omat itsensä ja arvot yhteneväiset ihan molempien vapaalta pohjalta asti. 

Ja suututtaa tuo neitsyysjuttu. Sillä ei kyllä oikeasti pitäisi olla noin isoa väliä elävässä elämässä, ellei kyseessä ole se, että hankitaan nainen (=esine) eikä ihmissuhde. 

Juuri näin mies puhuu, että rakennetaan yhteinen unelma. Mutta ei se ole mahdollista, kun toisella on kaikki jo valmiina (missä asutaan, miten toimitaan, mitä syödään/juodaan/luetaan). Naisen osa on toimia "kodin hengettärenä" ja sikistä mahdollisimman monta lasta. Hän ei halua, että nainen käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo sitä elämää, mitä varten sinä olet valmistellut itsesi ja unelmoinut ja pyrkinyt kohti? Jos on niin onnittelut teille hyvästä matchista. 

Terveellistä olisi, että rakennetaan yhdessä yhteinen tuore pohja, missä molemmat voisivat olla mahdollisimman omat itsensä ja arvot yhteneväiset ihan molempien vapaalta pohjalta asti. 

Ja suututtaa tuo neitsyysjuttu. Sillä ei kyllä oikeasti pitäisi olla noin isoa väliä elävässä elämässä, ellei kyseessä ole se, että hankitaan nainen (=esine) eikä ihmissuhde. 

Juuri näin mies puhuu, että rakennetaan yhteinen unelma. Mutta ei se ole mahdollista, kun toisella on kaikki jo valmiina (missä asutaan, miten toimitaan, mitä syödään/juodaan/luetaan). Naisen osa on toimia "kodin hengettärenä" ja sikistä mahdollisimman monta lasta. Hän ei halua, että nainen käy töissä.

Eihän se ole mitenkään yhteinen unelma, jos se on miehen unelma, ellei naisella ole ollut valmiiksi samanlainen unelma. Nyt mies yrittää tunkea käärmettä pyssyyn ahtaessa naista unelmansa toteuttajaksi.