Mies ei halua että kosken alkoholiin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa siltä, että olet aika pitkälti kuitenkin lähtenyt mukaan mukautumaan. 

Niin, tässä kirjoitellessa tulee sellainen olo, että mitä v*ttua (kielletty sana muuten tämäkin, hän kontrolloi myös kielenkäyttöäni ja kaikki rumat sanat on kielletty) oikein teen tässä suhteessa. Kun kirjoitan kaiken auki mitä hän on kontrolloinut ja tehnyt, tulee ihan epäuskoinen olo, että miten oikein olen joutunut tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin myös ollut suureksi avuksi vaikeassa elämäntilanteessa, niin kuten sanoin, asia ei ole aivan yksiselitteinen.

Eihän tuossa ole mitään pahaa jos niin vähän ja harvoin juot. Eri asia jos olisit kunnolla kännissä joka viikonloppu. Ja tuo että suuttui ja jätti yksin juomaan lasillisen... epäilen että yhdessä asuessa miehestä voisi tulla vielä lisää esiin uusia määräileviä puolia.

Oma isäni oli tällainen raivoraitis (ei uskonnollisia syitä). Äiti olisi joskus harvoin myös lasillisen halunnut ottaa, mutta oli sitten koko avioliiton ajan juomatta pisaraakaan kun isä sitä vaati. Isä myös äitiä muutenkin alisti ja määräili. Äiti kertoi että joskus kun minä en ollut vielä syntynyt, niin olivat häissä. Hääpaikalle saapuessa oli kaikille heti ovella tarjottu lasillinen kuohuviiniä. Äiti oli sitten ottanut ja isä oli kilahtanut aivan täysin ja sanonut "että meinaatko tosiaan juoda tuon!!". Äiti oli sanonut että aikoo, niin isä oli suuttunut ja istunut omassa autossa koko illan odottamassa eikä mennyt juhliin ollenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään pahaa jos niin vähän ja harvoin juot. Eri asia jos olisit kunnolla kännissä joka viikonloppu. Ja tuo että suuttui ja jätti yksin juomaan lasillisen... epäilen että yhdessä asuessa miehestä voisi tulla vielä lisää esiin uusia määräileviä puolia.

Oma isäni oli tällainen raivoraitis (ei uskonnollisia syitä). Äiti olisi joskus harvoin myös lasillisen halunnut ottaa, mutta oli sitten koko avioliiton ajan juomatta pisaraakaan kun isä sitä vaati. Isä myös äitiä muutenkin alisti ja määräili. Äiti kertoi että joskus kun minä en ollut vielä syntynyt, niin olivat häissä. Hääpaikalle saapuessa oli kaikille heti ovella tarjottu lasillinen kuohuviiniä. Äiti oli sitten ottanut ja isä oli kilahtanut aivan täysin ja sanonut "että meinaatko tosiaan juoda tuon!!". Äiti oli sanonut että aikoo, niin isä oli suuttunut ja istunut omassa autossa koko illan odottamassa eikä mennyt juhliin ollenkaan!

Tuohon sopii kyllä hyvin sana raivoraitis. Itse olen vaan absolutisti tai raitis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa siltä, että olet aika pitkälti kuitenkin lähtenyt mukaan mukautumaan. 

Niin, tässä kirjoitellessa tulee sellainen olo, että mitä v*ttua (kielletty sana muuten tämäkin, hän kontrolloi myös kielenkäyttöäni ja kaikki rumat sanat on kielletty) oikein teen tässä suhteessa. Kun kirjoitan kaiken auki mitä hän on kontrolloinut ja tehnyt, tulee ihan epäuskoinen olo, että miten oikein olen joutunut tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin myös ollut suureksi avuksi vaikeassa elämäntilanteessa, niin kuten sanoin, asia ei ole aivan yksiselitteinen.

Koetko olosi kotoisaksi uudessa roolissasi? Jaksatko jatkaa tuota vielä sittenkin, kun uutuudenviehätys on mennyt ja arki tulee ja mies alkaa pitää sinua itsestäänselvänä?

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään pahaa jos niin vähän ja harvoin juot. Eri asia jos olisit kunnolla kännissä joka viikonloppu. Ja tuo että suuttui ja jätti yksin juomaan lasillisen... epäilen että yhdessä asuessa miehestä voisi tulla vielä lisää esiin uusia määräileviä puolia.

Oma isäni oli tällainen raivoraitis (ei uskonnollisia syitä). Äiti olisi joskus harvoin myös lasillisen halunnut ottaa, mutta oli sitten koko avioliiton ajan juomatta pisaraakaan kun isä sitä vaati. Isä myös äitiä muutenkin alisti ja määräili. Äiti kertoi että joskus kun minä en ollut vielä syntynyt, niin olivat häissä. Hääpaikalle saapuessa oli kaikille heti ovella tarjottu lasillinen kuohuviiniä. Äiti oli sitten ottanut ja isä oli kilahtanut aivan täysin ja sanonut "että meinaatko tosiaan juoda tuon!!". Äiti oli sanonut että aikoo, niin isä oli suuttunut ja istunut omassa autossa koko illan odottamassa eikä mennyt juhliin ollenkaan!

Juuri tämä pelottaa, että sitten joutuisin elämään loppuelämäni toisen rajoitteiden mukaan. Kamalia tuollaiset tarinat, missä nainen on vuosikausia alistunut surkeaan avioliittoon. Minuakin pelottaa, että jään sitten yksin jos tästä miehestä luovun, mutta ehkä yksin oleminenkin on parempi kuin toisen sanelemien, sairaiden säännösten mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kuulostaa siltä, että olet aika pitkälti kuitenkin lähtenyt mukaan mukautumaan. 

Niin, tässä kirjoitellessa tulee sellainen olo, että mitä v*ttua (kielletty sana muuten tämäkin, hän kontrolloi myös kielenkäyttöäni ja kaikki rumat sanat on kielletty) oikein teen tässä suhteessa. Kun kirjoitan kaiken auki mitä hän on kontrolloinut ja tehnyt, tulee ihan epäuskoinen olo, että miten oikein olen joutunut tähän tilanteeseen. Hän on kuitenkin myös ollut suureksi avuksi vaikeassa elämäntilanteessa, niin kuten sanoin, asia ei ole aivan yksiselitteinen.

Kuinka tärkeää sinulle on oma vahvuutesi ja energisyytesi? Lopulta meinaan käy niin, että omat energiatasosi laskevat ja muutut passiivisemmaksi ja onnettomammaksi, kun et saa olla vapaasti oma itsesi vaan rajoitat itseäsi rakkauden nimissä. 

Miltä sinusta tuntuisi, että saisit olla vapaasti oma itsesi ja olisit silti rakastettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuossa ole mitään pahaa jos niin vähän ja harvoin juot. Eri asia jos olisit kunnolla kännissä joka viikonloppu. Ja tuo että suuttui ja jätti yksin juomaan lasillisen... epäilen että yhdessä asuessa miehestä voisi tulla vielä lisää esiin uusia määräileviä puolia.

Oma isäni oli tällainen raivoraitis (ei uskonnollisia syitä). Äiti olisi joskus harvoin myös lasillisen halunnut ottaa, mutta oli sitten koko avioliiton ajan juomatta pisaraakaan kun isä sitä vaati. Isä myös äitiä muutenkin alisti ja määräili. Äiti kertoi että joskus kun minä en ollut vielä syntynyt, niin olivat häissä. Hääpaikalle saapuessa oli kaikille heti ovella tarjottu lasillinen kuohuviiniä. Äiti oli sitten ottanut ja isä oli kilahtanut aivan täysin ja sanonut "että meinaatko tosiaan juoda tuon!!". Äiti oli sanonut että aikoo, niin isä oli suuttunut ja istunut omassa autossa koko illan odottamassa eikä mennyt juhliin ollenkaan!

Juuri tämä pelottaa, että sitten joutuisin elämään loppuelämäni toisen rajoitteiden mukaan. Kamalia tuollaiset tarinat, missä nainen on vuosikausia alistunut surkeaan avioliittoon. Minuakin pelottaa, että jään sitten yksin jos tästä miehestä luovun, mutta ehkä yksin oleminenkin on parempi kuin toisen sanelemien, sairaiden säännösten mukaan.

Yksinolossa ei ole mitään pelättävää, kun oma pää on kunnossa. 

Paljon ahdistavampaa ja kuluttavampaa on olla huonossa tai hankaavassa ihmissuhteessa. Yksinäisyyttä voi kokea myös suhteessa, kun ei tule kohdatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin jo sivulla 3, mutta viimeisimmät vastaukset luettuani tulee mieleen uusia asioita.

Mietin, olisiko miehen tiukkuus alkoholin, kirjojen ym. suhteen jonkinlaista kompensointia siitä, että esiaviollisen seksin kanssa linja ei ole pitänyt? Jos hänellä on kovin lakihenkinen uskonkäsitys, jossa pelastus ansaitaan paljolti omilla teoilla, niin hän voi yrittää "nostaa keskiarvoaan" Jumalan silmissä olemalla joissain asioissa ylitiukka. Muistan itse lapsena ajatelleeni jotenkin tämäntyylisesti... Mutta luonnollisestikaan homma ei toimi niin.

Toisen lukemien kirjojen kontrollointi on aika erikoista ja hieman huolestuttava piirre. Meillä on myös niin, että mieheni on nimenomaan kirjojen suhteen tiukempi, hän paheksuu mm. Da Vinci -koodia ja sentyyppisiä kirjoja, joita itse olen lukenut. Mutta ei hän millään tavalla pyri puuttumaan minun lukemisiini, vaan se on oma asiani. Sen sijaan minä olen avioliiton alkuvaiheissa kerran kieltänyt miestä katsomasta yhtä kauhuleffaa, mikä jälkeenpäin ajateltuna oli ehkä typerästi tehty. Mutta ap:lla ei ole kysymys mistään kertaluontoisesta jutusta, vaan laajemmasta kuviosta, joka on huolestuttava.

Perhettä tosiaan pitääkin suojella, mutta ap ei ole lapsi, vaan aikuinen ihminen. Aikuinen pystyy olemaan kriittisempi ja suodattamaan lukemastaan sen mikä on hyvää, vaikka mukana olisi kyseenalaisempaakin ainesta. Siksi aikuiselle pitäisi antaa näissä asioissa enemmän vapautta kuin lapsille, eikä lastenkaan kohdalla saisi olla liian kuplameininki.

Luulen, että tässä on alkoholin lisäksi kyse siitä, että koska taustamme eivät ole samanlaiset (minun kotonani oli vapaa uskovainen kasvatus, miehellä tosi tiukka jossa mm. meikkaaminen ja korut on olleet alkoholin lisäksi kiellettyjä), hän pelkää jatkuvasti, että teen jotain aivan kamalaa ja siksi mua pitää kytätä. Jos olisi toinen joka pelkäisi samoja asioita kuin hän ja olisi ehkä jopa tiukempi, hän voisi luottaa siihen, että toinen tekee aina oikein hänen standardiensa mukaan.  En ole kyllä ennen tällaiseen kyttäämiseen törmännyt, vaikka tämän ikäisenä olen jo ehtinyt useamman kerran seurustella.

Miehessä on kuitenkin hyviä puolia. Hän on suoraselkäinen, ystävällinen, älykäs, hellä ja huomioiva, niin siksi tämä on niin vaikeaa. Muutenhan olisi ollut helppo laittaa suhde poikki jo aikoja sitten.

Tässä taisi tulla se isoin ongelma esiin eli luottamuksen puute. Mulle olisi mahdotonta kuvitella elämää sellaisen ihmisen puolisona, joka ei pääosin luottaisi mun arvostelukykyyn elämässä ja kohtelisi mua järkevänä aikuisena ihmisenä. Korkeintaan jokin pieni yksittäinen asia voi olla, jossa kyseenalaistaa toisen kypsyyden, mutta kokonaisuutena kuitenkin arvostus ja tasa-arvoinen suhtautuminen. Vaimo ei ole lapsi! Lisäksi hän tuntuu ottavan sinun tekemisesi väärällä tavalla omalle vastuulleen. Olisikohan kyseessä jonkinlainen vääristynyt versio opista, jossa mies on hengellisesti perheen pää ja vastuussa perheenjäsenten hengellisestä tilasta? Vai pelkääkö hän sinun kirjojesi ja musiikkiesi tuovan jotain demonihenkiä taloon? Jotenkin kyllä tuntuu, että näillä spekseillä teille ei voi ennustaa onnellista loppuelämää. Miehen asenteissa pitäisi muuttua niin paljon. T. se jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulosta hyvältä. 

Miksi yleensä aina muutenkin on niin, että mies on mikä on ja naisen oletetaan tekevän mukautumistoimet, jotta suhde toimisi. 

Mies on ottanut naisen ihan liian epävarmalta pohjalta. Hänellä on standardi ja hän sen sijaan, että rakkaus olisi saanut hänet muokkaamaan ja uudelleenarvioimaan standardejaan, yrittää nyt tsempata rakkaansa täyttämään tämän standardin. Entäpä ap, miten mies muovautuu hänen tarpeitaan varten? Ja onko ylipäätään mielekästä suhde, joka vaatii kovin paljon muutosta?

Mies on tehnyt kyllä yhden isohkon kompromissin minun suhteeni (muunkin kuin sen, etten ollut neitsyt niin kuin hän olisi toivonut). Nyt hän vetoaa siihen, että miksi minä en voi tehdä näitä muita "pieniä asioita" jotta hänellä on hyvä olla: lopettaa alkoholia, muuttaa maalle hänen kotipaikkaansa, kuluttaa vain hänen hyväksymäänsä musiikkia/kirjallisuutta/muuta taidetta jne.  Hän ei voi arvioida standardejaan uudelleen, koska on kehittänyt itsekseen tätä ajatusmaailmaa jo vähän yli 40-vuotiaaksi asti, eikä vaan pysty joustamaan ajattelussaan niin, että voi olla muitakin tapoja elää. Hän ei voi hyvin ja ahdistuu suunnattomasti jos asiat eivät mene niin kuin hänen mielestään pitää. Mä jotenkin ajattelen, että tällaiset asiat on jokaisen henkilökohtaisia valintoja ja perheessä voi olla erilaisiakin tapoja toimia ja silti voidaan olla yhdessä.

Älkää nyt hemmetti ainakaan tuollaiseen täysin sairaaseen juttuun alkako lapsia tehdä! Kauhistuttaa jo etukäteen sitä miten kieroiksi, hysteerisiksi ja kaikkea pelkääviksi he tuollaisessa ympäristössä kasvavat. Joku terapeutti saa heistä elinikäisen asiakkaan kunhan kasvavat aikuisiksi. Ja entä jos kävisikin niin että lapsi olisi homo; en uskalla edes ajatella. Varmaan päätyisi lopulliseen ratkaisuun jo teininä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tärkeää sinulle on oma vahvuutesi ja energisyytesi? Lopulta meinaan käy niin, että omat energiatasosi laskevat ja muutut passiivisemmaksi ja onnettomammaksi, kun et saa olla vapaasti oma itsesi vaan rajoitat itseäsi rakkauden nimissä. 

Miltä sinusta tuntuisi, että saisit olla vapaasti oma itsesi ja olisit silti rakastettu?

Ihana kysymys ja ajatus, että olisi rakastettu omana itsenään! Minulla on ollutkin pari tällaista suhdetta, joten tiedän miltä se tuntuu. On vaan vaikea uskoa, että tällaista voisi enää löytyä.

Omat energiatasoni ovat jo laskeneetkin, kun näitä merkityksettömiä lasillisia tai kuuntelemaani väärää musiikkia puidaan päivä- tai viikkotolkulla kasvotusten ja viestein miehen pahan olon takia. Eikä päästä koskaan puusta pitkälle, koska miehen paha olo on vaan niin voimakas, eikä hän siedäty lainkaan. Ratkaisuna on aina vaan kaiken häntä häiritsevän poistaminen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tärkeää sinulle on oma vahvuutesi ja energisyytesi? Lopulta meinaan käy niin, että omat energiatasosi laskevat ja muutut passiivisemmaksi ja onnettomammaksi, kun et saa olla vapaasti oma itsesi vaan rajoitat itseäsi rakkauden nimissä. 

Miltä sinusta tuntuisi, että saisit olla vapaasti oma itsesi ja olisit silti rakastettu?

Ihana kysymys ja ajatus, että olisi rakastettu omana itsenään! Minulla on ollutkin pari tällaista suhdetta, joten tiedän miltä se tuntuu. On vaan vaikea uskoa, että tällaista voisi enää löytyä.

Omat energiatasoni ovat jo laskeneetkin, kun näitä merkityksettömiä lasillisia tai kuuntelemaani väärää musiikkia puidaan päivä- tai viikkotolkulla kasvotusten ja viestein miehen pahan olon takia. Eikä päästä koskaan puusta pitkälle, koska miehen paha olo on vaan niin voimakas, eikä hän siedäty lainkaan. Ratkaisuna on aina vaan kaiken häntä häiritsevän poistaminen elämästä.

Minulle on tärkeää se, että suhde joko nostaa energiatasoani tai auttaa sitä pysymään hyvänä. Miksi astuisin vapaaehtoisesti ansaan, jossa muutun surkeammaksi ja heikommaksi?

Hyvä suhde vahvistaa, opettaa ja kehittää hyvällä tavalla, tuo esille hyvät puolet ihmisestä.

Huono suhde ei anna hyvien puolien kukoistaa vaan nostaa huonot puolet pintaan, tuo jumittamista ja taantumista ja pidäkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

 Tässä taisi tulla se isoin ongelma esiin eli luottamuksen puute. Mulle olisi mahdotonta kuvitella elämää sellaisen ihmisen puolisona, joka ei pääosin luottaisi mun arvostelukykyyn elämässä ja kohtelisi mua järkevänä aikuisena ihmisenä. Korkeintaan jokin pieni yksittäinen asia voi olla, jossa kyseenalaistaa toisen kypsyyden, mutta kokonaisuutena kuitenkin arvostus ja tasa-arvoinen suhtautuminen. Vaimo ei ole lapsi! Lisäksi hän tuntuu ottavan sinun tekemisesi väärällä tavalla omalle vastuulleen. Olisikohan kyseessä jonkinlainen vääristynyt versio opista, jossa mies on hengellisesti perheen pää ja vastuussa perheenjäsenten hengellisestä tilasta? Vai pelkääkö hän sinun kirjojesi ja musiikkiesi tuovan jotain demonihenkiä taloon? Jotenkin kyllä tuntuu, että näillä spekseillä teille ei voi ennustaa onnellista loppuelämää. Miehen asenteissa pitäisi muuttua niin paljon. T. se jolle vastasit

Onpa mukava kun täällä kirjoittelee myös muita uskovia, jotka ymmärtävät! Juuri näin hän ajattelee, että on sitten miehenä vastuussa perheen hengellisestä hyvinvoinnista ja minun kuuntelemani musiikki tai muut tekemäni väärät jutut voi "avata pahoille hengille portteja" kotiin. Tai voivat olla portteja pahempiin asioihin, esim. lasillinen saattaa houkutella juomaan lisää, mikä saattaa houkutella muihin synteihin jne. 

Miehen luottamus on petetty moneen kertaan omien vanhempien, koulu"kavereiden" ja aiemman tyttöystävän taholta. Siitä varmaan luottamuspula, vaikka minä en ole hänen luottamustaan pettänytkään.

Kyllä sinäkin vielä petät hänen luottamuksensa, koska standardi on niin korkea. 

Miehen pitäisi sisäistää se, että jokaisella yksilöllä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan eikä perheenjäsen pelastu tai joudu kadotukseen toisen rinnalla. Jokainen vastaa tuomiopäivänä itse itsestään, ei kenestäkään muusta. 

Mies kuulostaa mielenterveysongelmaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tärkeää se, että suhde joko nostaa energiatasoani tai auttaa sitä pysymään hyvänä. Miksi astuisin vapaaehtoisesti ansaan, jossa muutun surkeammaksi ja heikommaksi?

Hyvä suhde vahvistaa, opettaa ja kehittää hyvällä tavalla, tuo esille hyvät puolet ihmisestä.

Huono suhde ei anna hyvien puolien kukoistaa vaan nostaa huonot puolet pintaan, tuo jumittamista ja taantumista ja pidäkkeitä. 

Kiitos! On tässä suhteessa ollut hyviäkin puolia, mutta enimmäkseen on kyllä menty noiden listaamies huonon suhteen tuntomerkkien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinäkin vielä petät hänen luottamuksensa, koska standardi on niin korkea. 

Miehen pitäisi sisäistää se, että jokaisella yksilöllä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan eikä perheenjäsen pelastu tai joudu kadotukseen toisen rinnalla. Jokainen vastaa tuomiopäivänä itse itsestään, ei kenestäkään muusta. 

Mies kuulostaa mielenterveysongelmaiselta. 

Tama. Ja nimenomaan siksi, etta uskonnollisuus on "epatasaista"; toisaalta taas kavahdetaan jotain yhden viinilasin juomista (Raamatunkin mukaan viinia SAA juoda, ellei humallu) mutta samalla ihan tyytyvaisesti naida napsutellaan. 

Eli musta tuntuu etta miehella on lahinna voimakas tarve kontrolloida, ja uskontoa kaytetaan vaan tekosyyna. 

Ja varmasti, AP, tulee viela entisestaan pahenemaan tuo kontrollointi. Eihan siina mitaan jos tama on sulle ok, mutta on olo, etta olet jo nyt ahdistunut tasta. Ei se tuosta ajan kanssa parane...alat vaan tekemaan kaiken mielin kielin estaaksesi konflikteja ja miehen "pahaa mielta" (joka myos on tapa kontrolloida sua, syyllistaminen ns. turhasta). 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sinäkin vielä petät hänen luottamuksensa, koska standardi on niin korkea. 

Miehen pitäisi sisäistää se, että jokaisella yksilöllä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan eikä perheenjäsen pelastu tai joudu kadotukseen toisen rinnalla. Jokainen vastaa tuomiopäivänä itse itsestään, ei kenestäkään muusta. 

Mies kuulostaa mielenterveysongelmaiselta. 

No hän on saanut minut epäilemään omaa mielenterveyttäni, esim. olenko kuitenkin alkoholisti kun en pysty yhdestä lasillisesta luopumaan. Tai olenko vaan tosiaan niin huono kaikessa, ja muut naiset osaavat olla niin paremmin oikein. Mutta ehkä ongelma onkin hänessä.

Olen minäkin absolutistien kanssa seurustellut. Ei heille ollut mikään ongelma, jos välillä otin lasin viiniä, en mitään kännejä vetänyt kuitenkaan.

Tuolla tavalla se kontrollointi alkaa, ensin pienistä asioista ja kohta huomaat varovasi kaikkea tekemisiäsi ja puheitasi. Sen takia, että mies on joskus auttanut jossain, ei kannata loppuelämäänsä pilata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tässä taisi tulla se isoin ongelma esiin eli luottamuksen puute. Mulle olisi mahdotonta kuvitella elämää sellaisen ihmisen puolisona, joka ei pääosin luottaisi mun arvostelukykyyn elämässä ja kohtelisi mua järkevänä aikuisena ihmisenä. Korkeintaan jokin pieni yksittäinen asia voi olla, jossa kyseenalaistaa toisen kypsyyden, mutta kokonaisuutena kuitenkin arvostus ja tasa-arvoinen suhtautuminen. Vaimo ei ole lapsi! Lisäksi hän tuntuu ottavan sinun tekemisesi väärällä tavalla omalle vastuulleen. Olisikohan kyseessä jonkinlainen vääristynyt versio opista, jossa mies on hengellisesti perheen pää ja vastuussa perheenjäsenten hengellisestä tilasta? Vai pelkääkö hän sinun kirjojesi ja musiikkiesi tuovan jotain demonihenkiä taloon? Jotenkin kyllä tuntuu, että näillä spekseillä teille ei voi ennustaa onnellista loppuelämää. Miehen asenteissa pitäisi muuttua niin paljon. T. se jolle vastasit

Onpa mukava kun täällä kirjoittelee myös muita uskovia, jotka ymmärtävät! Juuri näin hän ajattelee, että on sitten miehenä vastuussa perheen hengellisestä hyvinvoinnista ja minun kuuntelemani musiikki tai muut tekemäni väärät jutut voi "avata pahoille hengille portteja" kotiin. Tai voivat olla portteja pahempiin asioihin, esim. lasillinen saattaa houkutella juomaan lisää, mikä saattaa houkutella muihin synteihin jne. 

Miehen luottamus on petetty moneen kertaan omien vanhempien, koulu"kavereiden" ja aiemman tyttöystävän taholta. Siitä varmaan luottamuspula, vaikka minä en ole hänen luottamustaan pettänytkään.

Ahaa, hän on siis omaksunut osalla tiukemmista helluntailaisista esiintyvän henkiopin, jossa demonit vaanivat joka nurkan takana ja kaikkivaltias Jumala on jotenkin kumman voimaton suojelemaan omiaan niiltä. Tuossa tilanteessa kontrolloinnilta vaikuttava puuttuminen kulttuurinkulutukseesi onkin hänen näkökulmastaan aivan järkevää ja rakkaudellista, koska musiikin kuuntelusi rinnastuu silloin lähinnä siihen, että heiluisit pitkin hänen kämppäänsä moottorisahan ja väkevän rikkihapon kanssa... Hänelle nuo asiat ovat siis oikeasti vaarallisia, ja jos yrittää estää toista tekemästä jotain vakavasti vaarallista, niin sitä ei yleensä pidetä minään sairaana kontrollointina. Ongelmana on vain se, että hän uskoo tällaiseen sairaaseen ja epäraamatulliseen harhaoppiin henkivaltojen toiminnasta. Jos hän tästä käsityksestä pitää kiinni, niin noita tilanteita tulee riittämään, koska hänen näkökulmastaan ihan kaikki on hirveän vaarallista. Itse en tämän takia ikinä huolisi sellaista miestä, joka uskoo tällaiseen demonioppiin. Mahdollisille lapsillekin tosi pelottavaa, lapsillehan olisi tosi tärkeää opettaa nimenomaan rakastavasta ja suojelevasta Jumalasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tässä taisi tulla se isoin ongelma esiin eli luottamuksen puute. Mulle olisi mahdotonta kuvitella elämää sellaisen ihmisen puolisona, joka ei pääosin luottaisi mun arvostelukykyyn elämässä ja kohtelisi mua järkevänä aikuisena ihmisenä. Korkeintaan jokin pieni yksittäinen asia voi olla, jossa kyseenalaistaa toisen kypsyyden, mutta kokonaisuutena kuitenkin arvostus ja tasa-arvoinen suhtautuminen. Vaimo ei ole lapsi! Lisäksi hän tuntuu ottavan sinun tekemisesi väärällä tavalla omalle vastuulleen. Olisikohan kyseessä jonkinlainen vääristynyt versio opista, jossa mies on hengellisesti perheen pää ja vastuussa perheenjäsenten hengellisestä tilasta? Vai pelkääkö hän sinun kirjojesi ja musiikkiesi tuovan jotain demonihenkiä taloon? Jotenkin kyllä tuntuu, että näillä spekseillä teille ei voi ennustaa onnellista loppuelämää. Miehen asenteissa pitäisi muuttua niin paljon. T. se jolle vastasit

Onpa mukava kun täällä kirjoittelee myös muita uskovia, jotka ymmärtävät! Juuri näin hän ajattelee, että on sitten miehenä vastuussa perheen hengellisestä hyvinvoinnista ja minun kuuntelemani musiikki tai muut tekemäni väärät jutut voi "avata pahoille hengille portteja" kotiin. Tai voivat olla portteja pahempiin asioihin, esim. lasillinen saattaa houkutella juomaan lisää, mikä saattaa houkutella muihin synteihin jne. 

Miehen luottamus on petetty moneen kertaan omien vanhempien, koulu"kavereiden" ja aiemman tyttöystävän taholta. Siitä varmaan luottamuspula, vaikka minä en ole hänen luottamustaan pettänytkään.

Tuollainen hörhöily ja hihhulointi menee jo ihan mt-ongelmien puolelle. Ei ole normaalia, paitsi hänen omassa päässään. En todellakaan jäisi tuollaista hulluutta katselemaan...

MIkä uskonto kieltää juomisen? Kyllähän Jeesuskin voi viiniä, teki sitä jopa vedestä..