HS: Mitä rikkaimmat tidella ajattelevat (kylmäävä tutkimus - syvää halveksuntaa lähimmäisiä kohtaan)

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään tutkijoiden tekstiä lehtijutussa. Ainakaan sitaattien perusteella ei syntynyt sellaista kuvaa, että rikkaat kohdistivat vihaa köyhiin tai jotain muuta vastaavaa, mikä tässä ketjussa sitten on ottanut tuulta alleen. Sitaateissa kritisoitiin järjestelmää, ei niinkään ihmisiä. Itse olen varakas, mutta en superrikas, mutta tunnen paljon hyvin varakkaitakin ihmisiä. Eivät he halveksi köyhiä ja sairaita tai halveksivat yhtä vähän tai paljon kuin muutkin suomalaiset. Koko lehtijuttu oli kuin tehty lietsomaan vihaa ihmisryhmien välillä. 

 

En olisi täysin hämmästänyt, vaikka merkittävä osa rikkaista ajattelisi kuten lehtijutussa annataan ymmärtää. Jutun luettuani ensimmäinen ajatus oli kylläkin, että pitäisi lukea tuo tutkimus ja verrata miten paljon ideologista väriä tuohon juttuun oli mahdollisesti tullut mukaan.

Kaikesta päätellen itselläni menee paremmin taloudellisesti kuin suurella joukolla monimiljonäärejä: Minulla on rahaa jo tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Juuri näin.

Köyhät ja muut vastaavat ihmiset jotka eivät saa elämässään mitään aikaiseksi tykkäävät syyttää elämässään onnistuneita omasta kurjuudestaan.

Sanon ikävän asian rehellisesti: 99% tapauksista se on itsestäsi kiinni minkälaisen elämän itsellesi teet ja rakennat.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja sen takia, koska ihmiset eivät tykkää kuulla sellaisia totuuksia mitkä saavat heidät tuntemaan itsensä huonoksi.

En ole köyhä, pikemminkin varakas. En myöskään koe itseäni mitenkään huonoksi, pikemminkin alallani erityisen taitavaksi ja sen tietävät muutkin alani ihmiset.

Silti en ole kanssasi samaa mieltä.  Ei todellakaan ole pelkästään itsestä kiinni se, millaiseksi elämämme muotoutuu. Noin ajatteleva on henkisesti kovin köyhä. Tai sitten yrittää pönkittää todellisuudessa heikkoa itsetuntoaan.

Eli olet onnistunut elämässä, miksi siis kokisit olosi huonoksi ja syyttäisit muita siitä? Luitko edes kommenttiani?

Ei tietenkään ole aina, mutta 99% tapauksissa kyse on juurikin siitä miten itse rakennat oman elämäsi; tämä tarkoittaa sitä että köyhästä perheestä oleva lapsi voi kasvaessaan nousta ison yrityksen johtoon tai sitten menestyvästä ja varakkaasta perheestä oleva lapsi ei kouluttaudu, työllisty etc.

Kyse on omista valinnoista, kaikille meille tulee vastoinkäymisiä elämässä, joskus isompia ja joskus pienempiä. Ihmisestä kertoo se, miten hän niistä selviää ja se on juurikin itsestä kiinni.

Ei se ole henkistä köyhyyttä jos pystyy ajattelemaan kriittisesti sekä omia että muiden toimia - Se on juurikin päinvastoin. Olet varakas mutta et silti tätä ymmärtänyt--> vahvistaa pointtiani, että heikoistakin lähtökohdista (alhainen älykkyys) voi ponnistaa vaurauteen omilla teoillaan.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mikä on onnistumista ja mikä ei? Tekeekö ura ja raha ihmisen elämästä onnistuneen? Millä ammattitaidolla perustelet, että 99 % ihmisistä voi rakentaa elämästään sellaisen kuin haluaa? Mun mielestä on mielen köyhyyttä ajatella, että köyhyys on ihmisen suurimpia ongelmia. Mutta lisääppä siihen alkoholi, huumeet, perustarpeiden laiminlyönti, henkinen ja fyysinen väkivalta, täydellinen tuettomuus (aika monella huonoista lähtökohdista tulleella on edes joku aikuinen elämässään) henkiset ja fyysiset sairaudet, neuropsykiatriset ongelmat jne. ja tule sitten sanomaan, että pelkästä asenteesta kiinni. Monesti se "asenne" menee jo ihan siihen arjesta ja elämästä selviämiseen. Tietenkin voi nousta, mutta vie hitosti enemmän aikaa edes selvitä sieltä. Ja vaikka ei kaiken tämän jälkeen olisi onnistunutkaan luomaan uraa ja rahaa, voi olla onnistuneempi kuin se, joka sai elämässä paremmat lähtökohdat. Jo pelkästään identiteetin ja mielenterveyden rakentaminen aikuisiällä vaatii älyttömästi. Joku saa kaikki nämä ilmaiseksi jo lapsuudessaan. Ja ei, en edes oleta että ymmärtäisit.

Miksi vaati rikkailta empaattista ja ymmärtäväistä asennetta huono-osaisia kohtaan, kun huono-osaiset vihaavat ja syyttävät kaikesta ko. ryhmää? Eikö ole ihan luonnollista että välit on huonot kun molemminpuolinen kunnioitus puuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Itse olen sairastunut kesken yliopisto-opiskelun ja olen nyt eläkkeellä. Ei ole oma valinta.

Joku neropatti täällä väitti että on 99% oma valinta millaiseksi elämä muodostuu. Onko oikein tutkittua tietoa väitteen takana? Sainpahan hyvät naurut 😂 Toiset ne eivät kaihda suoranaista valehteluakaan ajaessaan omaa agendaansa.

Kommentistasi päätellen olet epäonnistunut elämässäsi, etkä pysty käsittelemään asiaa totuuden kannalta; omat valintasi ovat elämäsi kurjuuden aiheuttaneet.

Säälin sinua:(

Tää vahvistaa ainakin mulle just sen, että vaikka olisi ura ja rahaa, voi olla ihmisenä täysin epäonnistunut. Ja mätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään tutkijoiden tekstiä lehtijutussa. Ainakaan sitaattien perusteella ei syntynyt sellaista kuvaa, että rikkaat kohdistivat vihaa köyhiin tai jotain muuta vastaavaa, mikä tässä ketjussa sitten on ottanut tuulta alleen. Sitaateissa kritisoitiin järjestelmää, ei niinkään ihmisiä. Itse olen varakas, mutta en superrikas, mutta tunnen paljon hyvin varakkaitakin ihmisiä. Eivät he halveksi köyhiä ja sairaita tai halveksivat yhtä vähän tai paljon kuin muutkin suomalaiset. Koko lehtijuttu oli kuin tehty lietsomaan vihaa ihmisryhmien välillä. 

 

En olisi täysin hämmästänyt, vaikka merkittävä osa rikkaista ajattelisi kuten lehtijutussa annataan ymmärtää. Jutun luettuani ensimmäinen ajatus oli kylläkin, että pitäisi lukea tuo tutkimus ja verrata miten paljon ideologista väriä tuohon juttuun oli mahdollisesti tullut mukaan.

Oma ajatukseni oli että kuinka iso osuus noista asenteista liittyi omaisuuteen ja kuinka iso osa siihen että haastateltu ryhmä koostui pitkälti keski-ikäisistä mieshenkilöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin ihmettelemään tutkijoiden tekstiä lehtijutussa. Ainakaan sitaattien perusteella ei syntynyt sellaista kuvaa, että rikkaat kohdistivat vihaa köyhiin tai jotain muuta vastaavaa, mikä tässä ketjussa sitten on ottanut tuulta alleen. Sitaateissa kritisoitiin järjestelmää, ei niinkään ihmisiä. Itse olen varakas, mutta en superrikas, mutta tunnen paljon hyvin varakkaitakin ihmisiä. Eivät he halveksi köyhiä ja sairaita tai halveksivat yhtä vähän tai paljon kuin muutkin suomalaiset. Koko lehtijuttu oli kuin tehty lietsomaan vihaa ihmisryhmien välillä. 

 

En olisi täysin hämmästänyt, vaikka merkittävä osa rikkaista ajattelisi kuten lehtijutussa annataan ymmärtää. Jutun luettuani ensimmäinen ajatus oli kylläkin, että pitäisi lukea tuo tutkimus ja verrata miten paljon ideologista väriä tuohon juttuun oli mahdollisesti tullut mukaan.

Olet tyypillinen wannabe porvari joka haluaa samaistua rikkaisiin. Eivät huono osaiset heitä todellakaan syyttä syytä. Rikkaat näkevät yhteiskunnalliset asiat pessimistisinä kun "sosialistinen" yhteiskunta ei palvele vain heidän etuaan. Olen valmis konfiskoimaan tältä roskajoukolta näiden koko omaisuuden valtiolle ja laittamaan nämä elinkautiseen pakkotyöhön. Kapitalisti hyödyttää yhteiskuntaa parhaiten työntämällä sepeli kärryjä. Kapitalisti kasvattakoon myös itse ruokansa leirin pellossa sillä tällä leirillä se joka ei tee työtä ei myöskään syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Suomessa ylempikeskiluokkakaan ei oikein tunnista tai tunnusta pienituloisuutta.

Yliopistossa monien ajattelumaailma oli pienoinen järkytys.

Esim. Köyhyys nähtiin yksinomaan mt- ja päihdeongelmina.

Vaikka opiskelijat olisivat olleet suhteellisen varakkaasta perheestä, monet näkivät olevansa "tavallisesta" tai jopa vähän köyhästä perheestä.

Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että valitettiin opintotuen pienuutta, mutta itselleni yllättävää oli se, että monet asuivat ilmaiseksi, joko vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa tai vanhemmat maksoivat asumiskulut.

Osa sai taloudellista tukea vanhemmiltaan rahana ja osa pelkkinä hyödykkeinä (vanhemmat toivat ruokaa, maksoivat vuokrat, auton jne.).

Osa kävi myös osa-aika töissä "selvitäkseen" opiskelijaelämän köyhyydestä.

Vanhemmilta saatuja etuuksia ei nähty etuuksina, vaan normaalina asiantilana.

Esimerkiksi sanottiin, että vanhemmilta ei saa taloudellista tukea ja tätä mieltä oltiin täysin vilpittömästi. Ruokaostokset, asumiskulut tai parin sadan kuukausiraha oli jotenkin näkymätöntä ja tuli oletusarvoisesti kaikille.

Meillä on kuitenkin valtava määrä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät sovi kuvaan köyhyydestä.

Esimerkiksi oma perheeni. Toinen vanhemmista pienituloinen korkeakoulutettu ja toinen tavallinen duunari. Ei mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapsuudessa oli kaikki välttämätön, mutta mitään ei hankittu uutena. Taloutta rasitti lapsuudessa mm. Epäonniset talokaupat, sekä olosuhteiden pakosta pitkät työmatkat. Ja myöhemmin toisen vakava sairastuminen.

Joten vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti omilleen muuton jälkeen. Synttärirahaa saa sen 50€ kerran vuodessa ja osalle lapsista pystyttiin maksamaan ajokortit.

Vanhempani ovat vain yksi monista vastaavista näkymättömistä perheistä Suomessa.

Tämänkaltaista pienituloisuutta ei nähdä, eikä tunnisteta. Siksi jo opiskeluaikana huomasi muurin monien kanssa keskustellessa.

Lainan ottoa saatettiin moralisoida ja ne joille vuokra oli valmiiksi maksettu ja ruokakassi tuotiin kerran viikossa oven taakse olivat vakuuttuneita siitä, että nälkä johtuu ainoastaan huonosta rahankäytöstä. Toisaalta kuitenkin köyhyyttä valitettiin paljon.

Usein puhutaan siitä, miten joutuu tekemään työtä kustantaakseen opiskelunsa (ja tämä on totta varsinkin monille aikuisopiskelijoille), mutta työ voi olla myös luksusta, johon kaikilla opiskelijoillakaan ei ole mahdollisuutta. Esim. Opiskelijoille mitoitetut työt vaativat usein ajokorttia ja autoa, mihin vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta. Ja jos työ ei ole opiskelijalle "luksusta" vaan välttämätöntä, heikentää se helposti valmistumisen mahdollisuutta.

Useimmat eivät vain kykene näkemään etuoikeutettua asemaansa (koskee kaikkia, myös köyhiä ja suhteellisesti köyhiä).

Puhekuilua syventää vielä sekin mihin tuloluokkaan ihminen kokee kuuluvansa. On ihmisiä, jotka pitävät itseään suhteellisesti köyhinä 5k nettotuloilla ja niitä jotka kokevat olevansa hyvin toimeentulevia vaikka kuukausiansiot olisivat lähempänä 1000€/kk.

Tämän näkee mm. Opiskelemaan lähteville osoitetuissa kyselyissä, joissa selvitetään mahdollisia tuen tarpeita ja oikeuksia etuuksiin. Esim. Pienituloisesta perheestä tuleva (työtönkään) opiskelija ei usein miellä itseään kohderyhmäksi, varsinkaan jos lapsuuden perhe on pienituloisuudestaan huolimatta"normaali".

Mutta siis MUISTAKAA: Vastakkain asettelun aika on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Suomessa ylempikeskiluokkakaan ei oikein tunnista tai tunnusta pienituloisuutta.

Yliopistossa monien ajattelumaailma oli pienoinen järkytys.

Esim. Köyhyys nähtiin yksinomaan mt- ja päihdeongelmina.

Vaikka opiskelijat olisivat olleet suhteellisen varakkaasta perheestä, monet näkivät olevansa "tavallisesta" tai jopa vähän köyhästä perheestä.

Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että valitettiin opintotuen pienuutta, mutta itselleni yllättävää oli se, että monet asuivat ilmaiseksi, joko vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa tai vanhemmat maksoivat asumiskulut.

Osa sai taloudellista tukea vanhemmiltaan rahana ja osa pelkkinä hyödykkeinä (vanhemmat toivat ruokaa, maksoivat vuokrat, auton jne.).

Osa kävi myös osa-aika töissä "selvitäkseen" opiskelijaelämän köyhyydestä.

Vanhemmilta saatuja etuuksia ei nähty etuuksina, vaan normaalina asiantilana.

Esimerkiksi sanottiin, että vanhemmilta ei saa taloudellista tukea ja tätä mieltä oltiin täysin vilpittömästi. Ruokaostokset, asumiskulut tai parin sadan kuukausiraha oli jotenkin näkymätöntä ja tuli oletusarvoisesti kaikille.

Meillä on kuitenkin valtava määrä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät sovi kuvaan köyhyydestä.

Esimerkiksi oma perheeni. Toinen vanhemmista pienituloinen korkeakoulutettu ja toinen tavallinen duunari. Ei mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapsuudessa oli kaikki välttämätön, mutta mitään ei hankittu uutena. Taloutta rasitti lapsuudessa mm. Epäonniset talokaupat, sekä olosuhteiden pakosta pitkät työmatkat. Ja myöhemmin toisen vakava sairastuminen.

Joten vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti omilleen muuton jälkeen. Synttärirahaa saa sen 50€ kerran vuodessa ja osalle lapsista pystyttiin maksamaan ajokortit.

Vanhempani ovat vain yksi monista vastaavista näkymättömistä perheistä Suomessa.

Tämänkaltaista pienituloisuutta ei nähdä, eikä tunnisteta. Siksi jo opiskeluaikana huomasi muurin monien kanssa keskustellessa.

Lainan ottoa saatettiin moralisoida ja ne joille vuokra oli valmiiksi maksettu ja ruokakassi tuotiin kerran viikossa oven taakse olivat vakuuttuneita siitä, että nälkä johtuu ainoastaan huonosta rahankäytöstä. Toisaalta kuitenkin köyhyyttä valitettiin paljon.

Usein puhutaan siitä, miten joutuu tekemään työtä kustantaakseen opiskelunsa (ja tämä on totta varsinkin monille aikuisopiskelijoille), mutta työ voi olla myös luksusta, johon kaikilla opiskelijoillakaan ei ole mahdollisuutta. Esim. Opiskelijoille mitoitetut työt vaativat usein ajokorttia ja autoa, mihin vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta. Ja jos työ ei ole opiskelijalle "luksusta" vaan välttämätöntä, heikentää se helposti valmistumisen mahdollisuutta.

Useimmat eivät vain kykene näkemään etuoikeutettua asemaansa (koskee kaikkia, myös köyhiä ja suhteellisesti köyhiä).

Puhekuilua syventää vielä sekin mihin tuloluokkaan ihminen kokee kuuluvansa. On ihmisiä, jotka pitävät itseään suhteellisesti köyhinä 5k nettotuloilla ja niitä jotka kokevat olevansa hyvin toimeentulevia vaikka kuukausiansiot olisivat lähempänä 1000€/kk.

Tämän näkee mm. Opiskelemaan lähteville osoitetuissa kyselyissä, joissa selvitetään mahdollisia tuen tarpeita ja oikeuksia etuuksiin. Esim. Pienituloisesta perheestä tuleva (työtönkään) opiskelija ei usein miellä itseään kohderyhmäksi, varsinkaan jos lapsuuden perhe on pienituloisuudestaan huolimatta"normaali".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Suomessa ylempikeskiluokkakaan ei oikein tunnista tai tunnusta pienituloisuutta.

Yliopistossa monien ajattelumaailma oli pienoinen järkytys.

Esim. Köyhyys nähtiin yksinomaan mt- ja päihdeongelmina.

Vaikka opiskelijat olisivat olleet suhteellisen varakkaasta perheestä, monet näkivät olevansa "tavallisesta" tai jopa vähän köyhästä perheestä.

Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että valitettiin opintotuen pienuutta, mutta itselleni yllättävää oli se, että monet asuivat ilmaiseksi, joko vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa tai vanhemmat maksoivat asumiskulut.

Osa sai taloudellista tukea vanhemmiltaan rahana ja osa pelkkinä hyödykkeinä (vanhemmat toivat ruokaa, maksoivat vuokrat, auton jne.).

Osa kävi myös osa-aika töissä "selvitäkseen" opiskelijaelämän köyhyydestä.

Vanhemmilta saatuja etuuksia ei nähty etuuksina, vaan normaalina asiantilana.

Esimerkiksi sanottiin, että vanhemmilta ei saa taloudellista tukea ja tätä mieltä oltiin täysin vilpittömästi. Ruokaostokset, asumiskulut tai parin sadan kuukausiraha oli jotenkin näkymätöntä ja tuli oletusarvoisesti kaikille.

Meillä on kuitenkin valtava määrä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät sovi kuvaan köyhyydestä.

Esimerkiksi oma perheeni. Toinen vanhemmista pienituloinen korkeakoulutettu ja toinen tavallinen duunari. Ei mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapsuudessa oli kaikki välttämätön, mutta mitään ei hankittu uutena. Taloutta rasitti lapsuudessa mm. Epäonniset talokaupat, sekä olosuhteiden pakosta pitkät työmatkat. Ja myöhemmin toisen vakava sairastuminen.

Joten vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti omilleen muuton jälkeen. Synttärirahaa saa sen 50€ kerran vuodessa ja osalle lapsista pystyttiin maksamaan ajokortit.

Vanhempani ovat vain yksi monista vastaavista näkymättömistä perheistä Suomessa.

Tämänkaltaista pienituloisuutta ei nähdä, eikä tunnisteta. Siksi jo opiskeluaikana huomasi muurin monien kanssa keskustellessa.

Lainan ottoa saatettiin moralisoida ja ne joille vuokra oli valmiiksi maksettu ja ruokakassi tuotiin kerran viikossa oven taakse olivat vakuuttuneita siitä, että nälkä johtuu ainoastaan huonosta rahankäytöstä. Toisaalta kuitenkin köyhyyttä valitettiin paljon.

Usein puhutaan siitä, miten joutuu tekemään työtä kustantaakseen opiskelunsa (ja tämä on totta varsinkin monille aikuisopiskelijoille), mutta työ voi olla myös luksusta, johon kaikilla opiskelijoillakaan ei ole mahdollisuutta. Esim. Opiskelijoille mitoitetut työt vaativat usein ajokorttia ja autoa, mihin vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta. Ja jos työ ei ole opiskelijalle "luksusta" vaan välttämätöntä, heikentää se helposti valmistumisen mahdollisuutta.

Useimmat eivät vain kykene näkemään etuoikeutettua asemaansa (koskee kaikkia, myös köyhiä ja suhteellisesti köyhiä).

Puhekuilua syventää vielä sekin mihin tuloluokkaan ihminen kokee kuuluvansa. On ihmisiä, jotka pitävät itseään suhteellisesti köyhinä 5k nettotuloilla ja niitä jotka kokevat olevansa hyvin toimeentulevia vaikka kuukausiansiot olisivat lähempänä 1000€/kk.

Tämän näkee mm. Opiskelemaan lähteville osoitetuissa kyselyissä, joissa selvitetään mahdollisia tuen tarpeita ja oikeuksia etuuksiin. Esim. Pienituloisesta perheestä tuleva (työtönkään) opiskelija ei usein miellä itseään kohderyhmäksi, varsinkaan jos lapsuuden perhe on pienituloisuudestaan huolimatta"normaali".

Meillä on sisäistetty hyvin lukuisat tutkimukset köyhyyden periytyvyydestä ja ongelmien kasaantumisesta köyhille. Ja ilman muuta, meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat. Päihdeongelmaiset syrjäytyneet ovat suuresta määrästään huolimatta edelleen marginaalinen ryhmä.

Tämä ja tuloja tasaava verotus on ehkä osaltaan aiheuttanut sen, että osa kokee meillä olevan vain kolme luokkaa:

Päihde- ja mt-ongelmaiset (tyhmät) köyhät, "tavalliset veronmaksajat" ja rikkaat.

Tämä ajatusmalli on vaarallinen, koska se luo helposti illuusion, että sosiaalietuuksista yms. Vastaavista leikkaaminen ei koske meitä ei-päihdeongelmaisia, "pieni/keskitulosia" , mutta toimeentulevia duunareita tai lapsiamme.

Että eriarvoistuminen ei olisi meitä koskettavaa todellisuutta tai uskotaan intohimoisesti mantraan, jonka mukaan kyse on "tasapäistämisestä", eli toisin sanoen siihen, että tasapäistämisellä tarkoitetaan ainoastaan sitä, että "köyhät" hyötyvät meistä vastikeettomasti. Perimmäisenä ajatuksena on kuitenkin halpa työvoima ja tuloerojen kasvattaminen.

Työttömillä halutaan tehdään "rikkaita" suosivaa poliitiikkaa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on luoda moderni piikakulttuuri "vapaineen kilpailuineen" ja matalapalkka-aloineen. Tämän päivän duunarista halutaan yötä päivää rehkivä renki, jolle työn itsensä lisäksi palkkioksi riittää taskuraha ja paikka parakki-alueelta.

Monien silmät ovat jo avautuneet. Nyt odotetaan vielä sitä hetkeä, että annammeko me vapaaehtoisesti yhteiskunnan mennä tähän.

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

1. Opiskelu ei takaa sitä, ettei joudu köyhäksi. Työttömiä akateemisia oon pilvin pimein. Voi ilman omaa syytään sairastua, joutua onnettomuuteen tms. ja menettää työkykynsä.

2. Etukäteen ei tiedä, millä opinnoilla joskus tulevaisuudessa työllistyy. Sopivat kaverit niin on helpompaa, oli tutkintotausta mikä vain, mutta jos et ns. tunne ketään niin  ei sinua töihin pyydetä.

3. Kaikilla ei alun pitäenkään ole päätä opiskella työllistävimmillä aloilla. Ei vaikka jonnekin lääkikseen kaikki pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Sinäkö kuullut rikkaimpaan promilleen?

En kuulu, vaan tavalliseen hyvin koulutettuun ja ihan keskituloisten osaan. Ymmärrän varsin hyvin, että tulotasoni johtuu omista valinnoistani esim asuinpaikan suhteen. Miksi ihmiset eivät kanna vastuuta valinnoistaan? Sairautta ei toki voi valita, mutta onhan ne sairaspäivärahatkin ja eläkkeet isommat jos se palkkataso on ollut isompi.

Köyhyys on siis oma valinta ja siitä pääsisi jos lakkaisi olemasta köyhä? Ostaisi asunnon paremmalta asuinalueelta jne. Jep jep.

Anna köyhälle 1000 e ylimääräistä rahaa (jota ei saa käyttää päivittäiseen elämiseen!) ja kas, hän tuhlaa sen samantien kaikenlaiseen kivaan, jota ei tarvitse. Anna rikkaalle 1000 e ja kas, hän sijoittaa sen. Vuoden kuluttua köyhä on edelleen köyhä, rikkaalla on 1000 e tuottoineen.

Ei kyse ole köyhyydestä tai rikkaudesta, kyse on pitkälti siitä, kykeneekö siirtämään tarpeentyydytystään vai pitääkö kaikki saada heti ja nyt.

Niin, kun se rikas on voinut tyydyttää tarpeitaan koko ajan. Köyhä joutuu kituuttamaan koko ajan ja tinkimään tarpeistaan. Kyllä mulle tonni kelpais, ostaisin silmälasit, joiden hankkimista olen lykännyt vuosia.

Koko aihe on ihan pelkkä provokaatio millä myydään lehtiä.

Naurettavinta on kyllä ihan vertailla että rikas sijoittaisi 1000e euroa mutta köyhä ei,

kun ei se rikaskaan köyhänä sitä sijoittaisi kuin rästien ja velkojen maksuun.

Vierailija kirjoitti:

Anna köyhälle 1000 e ylimääräistä rahaa (jota ei saa käyttää päivittäiseen elämiseen!) ja kas, hän tuhlaa sen samantien kaikenlaiseen kivaan, jota ei tarvitse. Anna rikkaalle 1000 e ja kas, hän sijoittaa sen. Vuoden kuluttua köyhä on edelleen köyhä, rikkaalla on 1000 e tuottoineen.

Ei kyse ole köyhyydestä tai rikkaudesta, kyse on pitkälti siitä, kykeneekö siirtämään tarpeentyydytystään vai pitääkö kaikki saada heti ja nyt.

Anna köyhälle 1000€ (jota ei saa käyttää päivittäiseen elämiseen) ja kas KELA vähentää sen toimeentulotuesta.

Ja kas köyhästä tuli välittömästi asunnoton!

Pidän viestisi logiikasta. Taas nähtiin, että vaikka köyhälle antaisi 1000€, tuloksena on vain entistä syvempi kurjuus. Joten parempi kaikille, että sijoitetaan tuhannet suoraan valmiiksi rikkaisiin, niillä on sentään rahoille järkevämpää käyttöä :, D

Siis mitä uutta ja ihmeellistä tuossa nyt muka on, vuosituhansia jatkunut asia. Kun katsoo valtionyhtiöiden johtajien yms johtajien saati todella rikkaiden ansaitsemattomia palkkoja varoja niin pakkohan heidän sellainen eriarvoisuus on itselleen perustella. Muut ovat hyötyeläimien tasolla ja jos johtajilla olisi mahdollisuus niin veisivät eläinlääkäriin piikille kaikki jotka eivät ole tarpeeksi nöyriä ja hyödyllisä heille.

Englannista tuli taannoin dokumentti jossa kyseltiin rikkailta samoja asioita ja aivan sama laulu heillä oli siellä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että meitä heidän halveksimiaan on suomessakin todella paljon eikä tarvita kuin yhteinen päätös niin he ovat myös samassa tilassa kuin halveksimansa ihmiset.

Minulla on kaveri joka on juuri lehtijutun tyyppisestä perheestä, ja sopii täydellisesti kirjoituksiin.

Hänen suurimmat murheet opiskellessa oli kun ei ehtinyt luennolle lomamatkalle lähdön takia tai uusi lahjaksi saatu euto oli vähän väärällä sisustuksella,

Ihmetteli miksei me osteta asuntoa opiskeluaikana tai matkustella hänen kanssaan.

Joka loma lomilla mutta CVssä ei aukkoja koska perhefirmassa työntekijänä , ainakin paperilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta on lukea, kun joku 100k vuodessa tienaava, joka kuvittelee olevansa rikaskin, heittää, että voi kun siitä naapurin Virpistä ei tullut ikinä mitään.

Samalla tämä Virpi työskentelee lähihoitajana vanhusten parissa, menee työpäivän jälkeen kotiin häntä kunnioittavan ja rakastavan siivoojamiehensä luo ja iltaa he viettävät ihanien lastensa kanssa nauraen ja lautapelejä pelaillen. Illalla suukottavat hyvät yöt ja nukkuvat onnellisina yönsä.

Ai niin, mutta hei. Eihän tästä Virpistä tullut koskaan mitään.

No näiden kirjan kommenttien mukaanhan sekä Virpin että miehensä palkkoja alennettava. Ihan vain koska eivät yritä tarpeeksi ja koska valtion velka on saatva maksetuksi. 

En ole tuota kirjaa lukenut, mutta yleensä ottaenhan palkat määräytyvät tuottavuuden mukaan yksityisellä sektorilla. Julkinen sektori ei tuota mitään (kuten vientituloja), vaan kuluttaa yksityisen sektorin tuottamia varoja. Tähän perustuu se, että paperimiheillä on aina korkeampi palkka kuin sairaanhoitajilla. Siksi tuo argumentti valtion veloista on järkeenkäyvä, mutta tätä et ilmeisesti ymmärrä. Virpin yrittämisellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä, vaikka Virpi tietysti maksaa vielä enemmän, jos hän ei ole töissä lainkaan.

Kertokaa, miksi alapeukutitte? Tuo on pelkkä fakta, siinä ei ollut yhtään ainoaa mielipidettä. Itse sitä paitsi kannatan, että sairaanhoitajien, lähihoitajien ja muiden yhteiskunnan perustoiminnoista vastaavien palkkoja korotettaisiin yhteiskunnan eettisen kestävyyden takia. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, miten valtion velka on rakentunut.

En alapeukuttanut, koska nyt vasta tuon kirjoituksen havaitsin, mutta olisin kyllä voinut alapeukuttaa minäkin. Ei ole kovin rakentavaa nähdä julkista sektoria pelkästään kulueränä, koska sitähän se ei ole, siis pelkästään, vaan pitkälti mahdollistaa myös paperitehtaan pyörimisen. Jos yhteiskunnassa ei perustoiminnat toimisi, ei toimisi kauaa paperitehdaskaan. Julkinen sektori on osa yhteiskuntaa ja se osaltaan pitää pyörät pyörimässä myös paperitehtaassa.

Sitäpaitsi julkisen sektorin työtekijä maksaa itsekin veroja ihan kaikesta. Suurin osa siitä palkasta palautuu yhteiskunnalle erilaisina välittöminä ja välillisinä veroina, eli ei se ole loppupeleissä edes älyttömän kallista, että sairaala leikkaa paperimiehen takaisin työelämään, päiväkoti hoitaa lapsia vanhempien tehdessä paperia ja palomies käy sammuttamassa alkavat tehdaspalot, että tehdas kykenee jatkossakin hoitamaan osansa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta.

t: solidaarinen paperimies, joka ymmärtää julkisen sektorin tärkeyden

Julkinen sektori on tärkeä ja kuten mainitsin, kannatan itsekin hoitoalan palkankorotuksia, mutta valtiontalouden lainalaisuuksia se ei mihinkään muuta. Paperitehdas ei ole millään tavalla riippuvainen sairaanhoitajan palkoista, ei Suomessa eikä missään muuallakaan. Julkisen sektorin palkoista osa peritään takaisin veroina ja palautetaan palveluina, mutta se ei tuota valtion kirstuun killinkiäkään. Eikö näitä asioita opeteta koulussa nykyään?  

Sinulla ei totisesti näytä olevan käsitystä siitä, miten yhreiskunta pyörii. Paperitehdas on todellakin riippuvainen niin hoitajien, palomiesten, kuin vaikka veturimiesten palkoistakin. Jos noiden alojen palkat romahtavat niin, että alalle ei enää saada osaavaa väkeä, niin tottahan se vaikuttaa myös paperitehtaankin tulokseen, kun ne yhteiskunna perrustoiminnot eivät enää suju riittävästi. Ei kai tämä päivänselvä asia voi jopa sinullekaan olla ylitsepääsemätön ymmärtää?

Mitä taas tulee hoitajien ym muiden julkisen sektorin työntekijöiden maksamiin veroihin, niin todella pahaa pelkään, että siellä koulussa ei taideta opettaa nykyään edes perusasioita. Valtio saa tulonsa veroista, siis ihan kaikkien maksamista veroista. Tämän pitäisi olla ihan peruskauraa jopa pikkulapsellekin, joten luulisi sen jopa sinunkin ymmärtävän.

Eli valtion/kunnan antaessa hoitajalle kaksi tuhatta ja saadessa takaisin tuhat euroa se on rikastunut tuhat euroa? Jiihaa jälleen kerran vauvapalstan idio.....ruudinkeksijä on keksinyt ikiliikkujan. Mistä tuota rajatonta tyhmyyttä oikein tällä palstalla aina ammennetaan?

Yuo sinun alentava kommentointi muita keskustelijoita kohtaan on ensinnäkin todellä tökeröä. Toisekseen oma ideologiasi ei ole ollenkaan aukoton. Miten pitäisimme yllä mitään peruspalveluja yhteiskunnassa, jos kaikki mitattaisiin vain rahassa, absoluuttisen avoittona? Miten järjestäisit kaikki palvelut? Menisikö se niin, että ne joilla on varaa, menevät yksityisille, ja muut jäävät ilman?

Ei millään pahalla, mutta jos puhut typeriä, niin ansaitset kyllä tulla kutsutuksikin typeräksi. Eli, parahin tollo, kuka tässä on puhunut mistään peruspalvelujen järjestämisestä tai niiden lakkauttamisesta? Lukemisen ymmärtäminen on näköjään muun aivotoiminnan tasolla. Kuten jo kysyin, mistä te oikein ammennatte tuota rajatonta tyhmyyttänne? Yritättekö oikeasti pistää toinen toistanne paremmaksi sillä saralla?

Varmaan kyse on siitä, että tietämättömät ottavat sen arvostuksen puutteena, että heidän työnsä ei ole tuottavaa samalla tavalla kuin yksityisen sektorin työ on, vaikka kyse on vain tosiasioista. Jos Suomessa ei enää valmisteta kartonkia ja hienopaperia tai metsien hakkaamista rajoitetaan voimakkaasti, niin julkisen puolen sairaalassa työskentelevä sairaanhoitajan palkka putoaa äkkiä puoleen. Kuubassa sairaanhoitaja ansaitsee vähemmän kuin taksikuski pimeänä, eikä Neuvostoliittokaan öljy- ja kaasuvaroistaan huolimatta hellinyt julkista sektoria palkoillaan, koska yksityinen sektori puuttui. 

Mutta puolueiden kannatuskäyristä päätellen tuollainen tietämättömyys on todella yleistä.

Ehkäpä sana "tuottava" on väärin määritelty? Itse en oikein näe miten mikään työ ei olisi tuottavaa.

Taloustieteessä tuottavuus lasketaan yleensä rahayksikköinä. Sillä ei ole mitään tekemistä arvostuksen kanssa, mutta näköjään moni ottaa tuon sanan jonkinlaisena loukkauksena, jolloin aivot ovat menneet tilttiin.

Niinpä, tarkoitin juuri tuota, että tuottavauus lasketaan vain rahana. Kuitenkin meillä on yhteiskunnassa paljon ilmaiseksi tehtyä työtä, jota ilman yhteiskunta ei pyörisi tai kulut tulisivat kalliimmiksi, eli ne tuottavat rahanarvoisia etuja, mutta niitä ei lasketa "tuottaviksi". Sillä tavoin käsityksemme taloudesta, ja siitä mikä yleensä on tuottavaa työtä, on vääristynyt.

Palstalla jostain syystä viljellään yleistä harhaluuloa, jonka mukaan tuottavuus syntyy vain työpanoksesta.

Tuottavuuteen vaikuttaa kaikkein eniten investoinnit - ja etenkin TKI-investoinnit. Molemmat on Suomessa yritystemme taholta jätetty lähes tekemättä koko 2000-luvun ajan.

Suomen investoinnit,mukaanlukien TKI-investoinnit, ovat yhä edelleen alle EU-maiden tason.

Mikä pahinta, ne ovat reilusti alle tärkeimpien kilpailijamaidemme, Saksan ja Ruotsin tason.

Tästä syystä "tuottavuuden kasvua" haetaan meillä vain heiekentämällä työehtoja ja joukkoirtisanomisin.

Kovin lyhytjänteistä yritysplitiikkaa, joka kyllä kostautuu tulevaisuudessa. Investoineet yritykset tulevat viemään kaikki markkinat. Siihen loppuu sitten ylisuurten osinkojenkin jakaminen Suomessa.

Työn tuottavuus puolestaan on ollut Suomessa jopa Saksaa parempi, jo toistakymmentä vuotta.

Tieto ilmenee Mandatum Lifen ekonomistien koostamasta OECD-tilastosta. (Syyskuu 2015)  Sen mukaan Suomi on päihittänyt tuottavuuden kehityksessä muut jo vuodesta 2011 lähtien ja ollut sitä ennenkin, jo viimeiset kymmenen vuotta, työn tuottavuuden kehityksessä kärkijoukkoa.

Näkökulmaa ja tilastointitapaa vaihtamalla voidaan saada kuitenkin täysin toisenlainenkin tulos, mikä antaa  esimerkiksi poliitikoille mahdollisuuden käyttää tilastotietoja haluamallaan tavalla. Kuten olemme huomanneet.

Vertailut eri maiden välillä paljastavat myös lisää yllättäviä tietoja, kuten sen, että palkan suhteelliset työnantajakulut jäävät Suomessa alle EU-keskiarvon. Kuten myös yritysverotus.

Tässä mennään asian ytimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Juuri näin.

Köyhät ja muut vastaavat ihmiset jotka eivät saa elämässään mitään aikaiseksi tykkäävät syyttää elämässään onnistuneita omasta kurjuudestaan.

Sanon ikävän asian rehellisesti: 99% tapauksista se on itsestäsi kiinni minkälaisen elämän itsellesi teet ja rakennat.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja sen takia, koska ihmiset eivät tykkää kuulla sellaisia totuuksia mitkä saavat heidät tuntemaan itsensä huonoksi.

En ole köyhä, pikemminkin varakas. En myöskään koe itseäni mitenkään huonoksi, pikemminkin alallani erityisen taitavaksi ja sen tietävät muutkin alani ihmiset.

Silti en ole kanssasi samaa mieltä.  Ei todellakaan ole pelkästään itsestä kiinni se, millaiseksi elämämme muotoutuu. Noin ajatteleva on henkisesti kovin köyhä. Tai sitten yrittää pönkittää todellisuudessa heikkoa itsetuntoaan.

Eli olet onnistunut elämässä, miksi siis kokisit olosi huonoksi ja syyttäisit muita siitä? Luitko edes kommenttiani?

Ei tietenkään ole aina, mutta 99% tapauksissa kyse on juurikin siitä miten itse rakennat oman elämäsi; tämä tarkoittaa sitä että köyhästä perheestä oleva lapsi voi kasvaessaan nousta ison yrityksen johtoon tai sitten menestyvästä ja varakkaasta perheestä oleva lapsi ei kouluttaudu, työllisty etc.

Kyse on omista valinnoista, kaikille meille tulee vastoinkäymisiä elämässä, joskus isompia ja joskus pienempiä. Ihmisestä kertoo se, miten hän niistä selviää ja se on juurikin itsestä kiinni.

Ei se ole henkistä köyhyyttä jos pystyy ajattelemaan kriittisesti sekä omia että muiden toimia - Se on juurikin päinvastoin. Olet varakas mutta et silti tätä ymmärtänyt--> vahvistaa pointtiani, että heikoistakin lähtökohdista (alhainen älykkyys) voi ponnistaa vaurauteen omilla teoillaan.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mikä on onnistumista ja mikä ei? Tekeekö ura ja raha ihmisen elämästä onnistuneen? Millä ammattitaidolla perustelet, että 99 % ihmisistä voi rakentaa elämästään sellaisen kuin haluaa? Mun mielestä on mielen köyhyyttä ajatella, että köyhyys on ihmisen suurimpia ongelmia. Mutta lisääppä siihen alkoholi, huumeet, perustarpeiden laiminlyönti, henkinen ja fyysinen väkivalta, täydellinen tuettomuus (aika monella huonoista lähtökohdista tulleella on edes joku aikuinen elämässään) henkiset ja fyysiset sairaudet, neuropsykiatriset ongelmat jne. ja tule sitten sanomaan, että pelkästä asenteesta kiinni. Monesti se "asenne" menee jo ihan siihen arjesta ja elämästä selviämiseen. Tietenkin voi nousta, mutta vie hitosti enemmän aikaa edes selvitä sieltä. Ja vaikka ei kaiken tämän jälkeen olisi onnistunutkaan luomaan uraa ja rahaa, voi olla onnistuneempi kuin se, joka sai elämässä paremmat lähtökohdat. Jo pelkästään identiteetin ja mielenterveyden rakentaminen aikuisiällä vaatii älyttömästi. Joku saa kaikki nämä ilmaiseksi jo lapsuudessaan. Ja ei, en edes oleta että ymmärtäisit.

Kyllähän jokainen joutuu rakentamaan mielenterveyttään itse vanhempien tulotasosta huolimatta, ei kukaan saa tasapainoisuuttaan kultalautaselle. Alkoholistivanhempia ja monia mielenterveysongelmia on myös varakkailla, mutta tässä keskustelussa rakennetaan rikkaista ja varakkaista olkiukko, jota sitten voi sättiä ja moittia niin kuin itse  huvittaa. Ei kerro ainakaan köyhempien empatiakyvystä ja kyvystä nähdä ihmisyys niin rikkaissa kuin köyhissäkin. Ikään kuin rikkaus olisi tae mistään, julkisuudessakin on ollut kertomus Suomen rikkaimpiin kuuluvan perheen perhehelvetistä ja samanlaisia helvettejä voi olla missä tahansa tulotasosta riippumatta. Oman vihan kanavointiin löytyy parempiakin keinoja kuin vihata rikkaita, köyhiä, toisenvärisiä ihmisiä tai muita ihmisryhmiä, joita ei edes tunne.

kyllä siellä perhehelvetissä pärjätään huomattavasti paremmin jos perusasiat kunnossa, eli raha.

yhestä ryypystä tappelu huomattavasti mukavempaa kuin ryypystä ja talon ulosotosta.

Vierailija kirjoitti:

On mielestäni hyvin valitettavaa, jos köyhät ja keskituloiset saadaan nahistelemaan keskenään ja painamaan toisiaan alas samalla, kun kaikkein rikkaimmat rauhassa jatkavat hyödyn keräämistä muiden työstä.

Ongelmana noiden ökyrikkaiden kanssa ei ole se että ovat rikkaita vaan se että suurin osa heistä ottavat rikkautensa itsestäänselvyytenä. Perspektiivinpuute oikeaan ja rankkaan työhön sekä köyhyyteen puuttuu heiltä kokonaan, miksi he sitten latelevatkin typeryyksiä köyhistä ja köyhyydestä. Otetaan heiltä se omaisuus pois, annetaan 10 vuotta aikaa tulla rikkaaksi pohjalta tuntemattomana ihmisenä, eikä siitä promillesta kuin promille oikeasti onnistuisi siinä.