HS: Mitä rikkaimmat tidella ajattelevat (kylmäävä tutkimus - syvää halveksuntaa lähimmäisiä kohtaan)

Ketkä on tuhonneet maapallon luonnon, rikkaat vai köyhät?

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä tuosta tukityöllistettyjen aloitekyvyttömyydestä? Itse uskon, että siinä on vinha perä. Harva aloitekykyinen päästää asioitaan niin pitkälle, että päätyy yhteiskunnan tukityöllistyshommiin paikkaan, jota ei itse edes ole valinnut..

Totta, mä niin muistan kunka multa kolmissa YT-neuvotteluissa kysyttiin, että haluaisinko työttömäksi. Suositeltiin tukityöllisyyshommia. Ai että kun mä sain itse valita jäänkö, vai lähdenkö. Kerran vaivauduin jäämään, mutta sitten totesin, että nyt on työpaikan henki niin huono, että lähden... ei ku, mut potkittiin pois, mutta henki firmassa oli kyllä jo niin huono, ettei potkut harmittanut yhtään.

Miksi hitossa mä edelleen kuvittelen, että jos minä sitoudun yritykseen, yritys ehkä sitoutuu myös minuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Juuri näin.

Köyhät ja muut vastaavat ihmiset jotka eivät saa elämässään mitään aikaiseksi tykkäävät syyttää elämässään onnistuneita omasta kurjuudestaan.

Sanon ikävän asian rehellisesti: 99% tapauksista se on itsestäsi kiinni minkälaisen elämän itsellesi teet ja rakennat.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja sen takia, koska ihmiset eivät tykkää kuulla sellaisia totuuksia mitkä saavat heidät tuntemaan itsensä huonoksi.

En ole köyhä, pikemminkin varakas. En myöskään koe itseäni mitenkään huonoksi, pikemminkin alallani erityisen taitavaksi ja sen tietävät muutkin alani ihmiset.

Silti en ole kanssasi samaa mieltä.  Ei todellakaan ole pelkästään itsestä kiinni se, millaiseksi elämämme muotoutuu. Noin ajatteleva on henkisesti kovin köyhä. Tai sitten yrittää pönkittää todellisuudessa heikkoa itsetuntoaan.

Eli olet onnistunut elämässä, miksi siis kokisit olosi huonoksi ja syyttäisit muita siitä? Luitko edes kommenttiani?

Ei tietenkään ole aina, mutta 99% tapauksissa kyse on juurikin siitä miten itse rakennat oman elämäsi; tämä tarkoittaa sitä että köyhästä perheestä oleva lapsi voi kasvaessaan nousta ison yrityksen johtoon tai sitten menestyvästä ja varakkaasta perheestä oleva lapsi ei kouluttaudu, työllisty etc.

Kyse on omista valinnoista, kaikille meille tulee vastoinkäymisiä elämässä, joskus isompia ja joskus pienempiä. Ihmisestä kertoo se, miten hän niistä selviää ja se on juurikin itsestä kiinni.

Ei se ole henkistä köyhyyttä jos pystyy ajattelemaan kriittisesti sekä omia että muiden toimia - Se on juurikin päinvastoin. Olet varakas mutta et silti tätä ymmärtänyt--> vahvistaa pointtiani, että heikoistakin lähtökohdista (alhainen älykkyys) voi ponnistaa vaurauteen omilla teoillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Itse olen sairastunut kesken yliopisto-opiskelun ja olen nyt eläkkeellä. Ei ole oma valinta.

Joku neropatti täällä väitti että on 99% oma valinta millaiseksi elämä muodostuu. Onko oikein tutkittua tietoa väitteen takana? Sainpahan hyvät naurut 😂 Toiset ne eivät kaihda suoranaista valehteluakaan ajaessaan omaa agendaansa.

Kommentistasi päätellen olet epäonnistunut elämässäsi, etkä pysty käsittelemään asiaa totuuden kannalta; omat valintasi ovat elämäsi kurjuuden aiheuttaneet.

Säälin sinua:(

Omalla työllä rahansa ansainneilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta se että perijät ovat tuolla mukana haukkumassa muita laiskoiksi on lähinnä naurettavaa :D Yhtä hyvin perijä elää muiden rahoilla kuin sosiaalituilla elävä.

Työn kannattavuutta voisi parantaa työn ja yrittämisen verotuksen keventämisellä, pienemmät verotulot kompensoitaisiin perintö/lahjaveroa kiristämällä. Perintö/lahjaveroa saisi muuttaa entistä enemmän progressiiviseksi niin että keskisuurista ja erityisesti suurista omaisuuksista menisi perinnössä enemmän veroa.

Tällä tavalla omaa ahkeruutta palkittaisiin enemmän sen kustannuksella että toisten rahoilla elämisestä rankaistaisiin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Harmi, että et osannut lukea koko juttua. Siellä kun sanottiin aika lailla niin, että peritty raha (kun on aina ollut rikas) on tehnyt siitä rahasta vähemmän tärkeää, silloin ymmärtää niitäkin, joilla rahaa ei ole. Sen sijaan ne, jotka ovat köyhyydestä tai keskituloista omalla työllä ponnistelleet rikkaiksi, tietävät sen, että rikastuminen vaatii työntekoa. Heillä lapsuudenkavereista ei välttämättä tullut mitään, vaikka mahdollisuudet oli samat.

Köyhistä on tehty vastaavia tutkimuksia ja he halveksivat rikkaita vielä avoimemmin. Heidän mielestään hyvätuloisten kuuluukin tehdä töitä, jotta köyhä saisi olla tekemättä. Varallisuus tulisi jakaa kaikille tasan - ei siksi, että siten köyhä saisi mahdollisuuden sitä kartuttaa, vaan siksi, että silloin rikkaalla olisi vähemmän ahertamisesta huolimatta.

Kannattaa muistaa, että rikkain promille elättää melko monta prosenttia köyhistä. Millä köyhä sitten tulee toimeen, jos ei ole rikkaita?

Pitää myös muistaa, että myö orjat olivat kovia paiskimaan töitä.

Ja piiat. Ja rengit. Ja monet matalapalkka-alalla olevat.

On maita, joissa paiskit yötä päivää kolmella eri työpaikalla pytyäksesi asumaan edes rotanloukussa.

Pitäisikin miettiä, miten rikkaat tulisivat toimeen ilman köyhiä?

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kylmäävää tuossa on?

Olen keskituloinen ja täsmälleen samaa mieltä. Suurin osa työttömistä on laiskoja jotka pyrkivät hyödyntämään tästä hyvinvointivaltiosta kaiken irti ja repimään sen työntekijöiden nahoista.

Tukisysteemi on mätä ja se on totuus

Kokeile kuukausi elämää pelkällä työmarkkinatuella. Asumis- ja toimeentulotukea et saa koska puolisosi on pienituloinen toiminimiyrittäjä.

Kuten sanoin: tukisysteemi on mätä. Tottakai tuossa tilanteessa pitäisi saada asumis- ja toimeentulotukea.

Tällä hetkellä tukisysteemissä on mm. se vika, että tule taevitsmattomat saavat paljon tukia ja kuten esim. Sinun tilanteessasi osa jää ilman tarvitsemia tukia.

Minua ei häiritse jos rikkaat halveksivat köyhiä suomalaisia, mutta se häiritsisi jos he halveksisivat uussuomalaisia. Sitä he eivät sentään tohdi tehdä.

Olen köyhä, eikä johdu vähiten mielenterveysongelmista. Mulla oli lasinen lapsuus, mutta olin juuri sellainen, kuin kunnon köyhän pitääkin. Kouluttauduin, tein kaikki työt, mitä sain, jos en saanut, niin kouluttauduin lisää. Sitten vain puff, yhtäkkiä sekosin. No, toivuin, sain taas töitä, mutta lanttu leikkasi kiinni taas. Nyt oon ollu vuosia kuntoustuella. Ei ole voimia enää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Omalla työllä rahansa ansainneilla on oikeus mielipiteeseensä, mutta se että perijät ovat tuolla mukana haukkumassa muita laiskoiksi on lähinnä naurettavaa :D Yhtä hyvin perijä elää muiden rahoilla kuin sosiaalituilla elävä.

Työn kannattavuutta voisi parantaa työn ja yrittämisen verotuksen keventämisellä, pienemmät verotulot kompensoitaisiin perintö/lahjaveroa kiristämällä. Perintö/lahjaveroa saisi muuttaa entistä enemmän progressiiviseksi niin että keskisuurista ja erityisesti suurista omaisuuksista menisi perinnössä enemmän veroa.

Tällä tavalla omaa ahkeruutta palkittaisiin enemmän sen kustannuksella että toisten rahoilla elämisestä rankaistaisiin enemmän.

Mites siinä tapauksessa kun perit vanhemmiltasi sukutalon joka on ollut suvullasi 200vuotta ja siinä sivussa 10hehtaaria metsää? Myyt sukutalosi jotta voit maksaa verot? Ei ei ei, kommunismia parhaimmillaan. Katso Ruotsiin, Norjaan etc mitä kävi kun perintövero poistettiin. Hups, aivan; kaikki hyötyivät.

Tiedätkö miksi vasemmistopuolueet vastustavat perintöveron poistoa sekä osakesäästötiliä? Heiltä katoaisivat äänestäjät kun tavalliset ihmiset vaurastuisivat. (Katso vaikka miten Ruotsissa kävi;) )

Jos noiden hemmoteltujen rikkaiden toiveet ikinä toteutettaisiin ja Suomi kurjistuisi niin tietäisinpä ainakin kenen kodin ryöstäisin ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

So what? Kyllähän se köyhyys Suomessa on pitkälti oma valinta. Täällä on opiskelu ilmaista ja ihan hyvä opintotuki systeemi. Itsestä kiinni on se mitä valitsee.

Juuri näin.

Köyhät ja muut vastaavat ihmiset jotka eivät saa elämässään mitään aikaiseksi tykkäävät syyttää elämässään onnistuneita omasta kurjuudestaan.

Sanon ikävän asian rehellisesti: 99% tapauksista se on itsestäsi kiinni minkälaisen elämän itsellesi teet ja rakennat.

Tämä tulee saamaan paljon alapeukkuja sen takia, koska ihmiset eivät tykkää kuulla sellaisia totuuksia mitkä saavat heidät tuntemaan itsensä huonoksi.

En ole köyhä, pikemminkin varakas. En myöskään koe itseäni mitenkään huonoksi, pikemminkin alallani erityisen taitavaksi ja sen tietävät muutkin alani ihmiset.

Silti en ole kanssasi samaa mieltä.  Ei todellakaan ole pelkästään itsestä kiinni se, millaiseksi elämämme muotoutuu. Noin ajatteleva on henkisesti kovin köyhä. Tai sitten yrittää pönkittää todellisuudessa heikkoa itsetuntoaan.

Eli olet onnistunut elämässä, miksi siis kokisit olosi huonoksi ja syyttäisit muita siitä? Luitko edes kommenttiani?

Ei tietenkään ole aina, mutta 99% tapauksissa kyse on juurikin siitä miten itse rakennat oman elämäsi; tämä tarkoittaa sitä että köyhästä perheestä oleva lapsi voi kasvaessaan nousta ison yrityksen johtoon tai sitten menestyvästä ja varakkaasta perheestä oleva lapsi ei kouluttaudu, työllisty etc.

Kyse on omista valinnoista, kaikille meille tulee vastoinkäymisiä elämässä, joskus isompia ja joskus pienempiä. Ihmisestä kertoo se, miten hän niistä selviää ja se on juurikin itsestä kiinni.

Ei se ole henkistä köyhyyttä jos pystyy ajattelemaan kriittisesti sekä omia että muiden toimia - Se on juurikin päinvastoin. Olet varakas mutta et silti tätä ymmärtänyt--> vahvistaa pointtiani, että heikoistakin lähtökohdista (alhainen älykkyys) voi ponnistaa vaurauteen omilla teoillaan.

Entä sairastuminen kesken opintojen?

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Itse en olen superrikas, mutta aika varakas kuitenkin, ja tunnen asuinalueeni vuoksi paljon superrikkaita. Sen perusteella sanon, että olet keksinyt tarinat omasta päästäsi. Minulla on teini-ikäisiä lapsia tuolla alueella ja naapurin tädit eivät kyllä heidän asioistaan tiedä yhtään mitään, ja muutenkin huomaa, että sinulla on vain vilkas mielikuvitus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehkä ihan ymmärrä, mistä nämä asenteet ihmisiä kohtaan tulevat. En ole koskaan huomannut, että rahan määrä suoraan korreloisi sitä, miten ihmiset käyttäytyvät toisia kohtaan. Olen nähnyt asiallista ja asiatonta käytöstä kaikissa varallisuusluokissa. Eli mikä tämän ketjun pointti oikeastaan on? Etsitään vain joku nyrkkeilysäkki jollain verukkeella, kun oma elämä ottaa päähän? Olen itse pienipalkkainen ja teen jäätävän raskasta työtä, mutta olen silti samaa mieltä siitä, että sosiaaliturvaa on jo meillä ihan liikaa. Se ei kannusta ihmisiä aikuiseen ja vastuulliseen käyttäytymiseen.

Ethän nosta asumistukea tai lapsilisää?

En. Toki aika halpa veto sinulta, kun ajattelee, että minä sentään käyn täyspäivätöissä. Sinun pitäisi kohdistaa tuollaiset piikit ihan toisaalle.

Ethän sairastu? Sosiaaliturvan vuoksi maksat sairaalapäivästä 50e ja maksukattokin on, kun todellinen kustannus on 1000-4000e/vrk. Kunta tukee tässäkin ihan "normaali-ihmisiäkin".

Ai nyt haukut minut myös järkevistä elämäntavoista?

Ihminen voi sairastua tai vammautua, vaikka elämäntavat olisivat järkevätkin.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Itse en olen superrikas, mutta aika varakas kuitenkin, ja tunnen asuinalueeni vuoksi paljon superrikkaita. Sen perusteella sanon, että olet keksinyt tarinat omasta päästäsi. Minulla on teini-ikäisiä lapsia tuolla alueella ja naapurin tädit eivät kyllä heidän asioistaan tiedä yhtään mitään, ja muutenkin huomaa, että sinulla on vain vilkas mielikuvitus. 

PS. Minusta on jotenkin halpamaisuuden huippu vetää lapset ja nuoret omaan kateuskampanjaan mukaan. Jokaisesta heitä koskevasta lauseesta huomaa, ettei kirjoittaja ole koskaan ollut missään tekemisissä varakkaiden nuorten kanssa, onneksi. Ei kukaan lapsi ja nuori tarvitse kateellisia ihmisiä toivomaan heille pahaa, mutta itsekin varakkaana lapsena ja nuorena muistan, miten jotkut halusivat haavoittaa. Siihen vain piti oppia, että jotkut haluavat sinulle pahaa vain siksi, että olet syntynyt varakkaaseen perheeseen.

Jäin ihmettelemään tutkijoiden tekstiä lehtijutussa. Ainakaan sitaattien perusteella ei syntynyt sellaista kuvaa, että rikkaat kohdistivat vihaa köyhiin tai jotain muuta vastaavaa, mikä tässä ketjussa sitten on ottanut tuulta alleen. Sitaateissa kritisoitiin järjestelmää, ei niinkään ihmisiä. Itse olen varakas, mutta en superrikas, mutta tunnen paljon hyvin varakkaitakin ihmisiä. Eivät he halveksi köyhiä ja sairaita tai halveksivat yhtä vähän tai paljon kuin muutkin suomalaiset. Koko lehtijuttu oli kuin tehty lietsomaan vihaa ihmisryhmien välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän totuus ole jotain tuolta väliltä. Nuo kommentit olivat kyllä ylimielisiä. Rikkailla ei ole todellista käsitystä alaluokkiin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksista ja voimavaroista, eikä köyhien aloitekyky ja oma vastuunottokyky ole useinkaan sieltä parhaimmasta päästä.

Sääliksi käy kyllä eniten työssä käyvät keksiluokkaiset ihmiset, jotka ovat oikeasti tämän lystin maksumiehiä.

Johtajien massiiviset tulospalkkiot ovat kohtuuttomia, mutta voisivat monet köyhätkin ottaa vähän enemmän vastuuta itsestään.

Ehkä saat aivoverenvuodon, ja menetät kommunikaatokykysi, niin pääset ottamaan vähän vastuuta itsestäsi? Tai melanoomasi leviää selkäytimeen ja murtaa selkärankasi?

Ymmärrätkö sinä että näistä sinun esimerkeistäsi tulee mielikuva että kaikki köyhät ovat jotenkin tyhmiä ja vammaisia ilman omaa syytään? Kaikilla on aivoverenvuoto, sekä syöpä ja selkäranka murtunut. Surullista jos sinusta köyhä on suoraan verrattavissa vammaiseen.

Vammainen ei ole synonyymi tyhmälle.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Suomessa ylempikeskiluokkakaan ei oikein tunnista tai tunnusta pienituloisuutta.

Yliopistossa monien ajattelumaailma oli pienoinen järkytys.

Esim. Köyhyys nähtiin yksinomaan mt- ja päihdeongelmina.

Vaikka opiskelijat olisivat olleet suhteellisen varakkaasta perheestä, monet näkivät olevansa "tavallisesta" tai jopa vähän köyhästä perheestä.

Tämä tuli ilmi esimerkiksi siinä, että valitettiin opintotuen pienuutta, mutta itselleni yllättävää oli se, että monet asuivat ilmaiseksi, joko vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa tai vanhemmat maksoivat asumiskulut.

Osa sai taloudellista tukea vanhemmiltaan rahana ja osa pelkkinä hyödykkeinä (vanhemmat toivat ruokaa, maksoivat vuokrat, auton jne.).

Osa kävi myös osa-aika töissä "selvitäkseen" opiskelijaelämän köyhyydestä.

Vanhemmilta saatuja etuuksia ei nähty etuuksina, vaan normaalina asiantilana.

Esimerkiksi sanottiin, että vanhemmilta ei saa taloudellista tukea ja tätä mieltä oltiin täysin vilpittömästi. Ruokaostokset, asumiskulut tai parin sadan kuukausiraha oli jotenkin näkymätöntä ja tuli oletusarvoisesti kaikille.

Meillä on kuitenkin valtava määrä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät sovi kuvaan köyhyydestä.

Esimerkiksi oma perheeni. Toinen vanhemmista pienituloinen korkeakoulutettu ja toinen tavallinen duunari. Ei mielenterveys- tai päihdeongelmia. Lapsuudessa oli kaikki välttämätön, mutta mitään ei hankittu uutena. Taloutta rasitti lapsuudessa mm. Epäonniset talokaupat, sekä olosuhteiden pakosta pitkät työmatkat. Ja myöhemmin toisen vakava sairastuminen.

Joten vanhemmillani ei ollut mahdollisuutta tukea lapsiaan taloudellisesti omilleen muuton jälkeen. Synttärirahaa saa sen 50€ kerran vuodessa ja osalle lapsista pystyttiin maksamaan ajokortit.

Vanhempani ovat vain yksi monista vastaavista näkymättömistä perheistä Suomessa.

Tämänkaltaista pienituloisuutta ei nähdä, eikä tunnisteta. Siksi jo opiskeluaikana huomasi muurin monien kanssa keskustellessa.

Lainan ottoa saatettiin moralisoida ja ne joille vuokra oli valmiiksi maksettu ja ruokakassi tuotiin kerran viikossa oven taakse olivat vakuuttuneita siitä, että nälkä johtuu ainoastaan huonosta rahankäytöstä. Toisaalta kuitenkin köyhyyttä valitettiin paljon.

Usein puhutaan siitä, miten joutuu tekemään työtä kustantaakseen opiskelunsa (ja tämä on totta varsinkin monille aikuisopiskelijoille), mutta työ voi olla myös luksusta, johon kaikilla opiskelijoillakaan ei ole mahdollisuutta. Esim. Opiskelijoille mitoitetut työt vaativat usein ajokorttia ja autoa, mihin vähävaraisilla ei ole mahdollisuutta. Ja jos työ ei ole opiskelijalle "luksusta" vaan välttämätöntä, heikentää se helposti valmistumisen mahdollisuutta.

Useimmat eivät vain kykene näkemään etuoikeutettua asemaansa (koskee kaikkia, myös köyhiä ja suhteellisesti köyhiä).

Puhekuilua syventää vielä sekin mihin tuloluokkaan ihminen kokee kuuluvansa. On ihmisiä, jotka pitävät itseään suhteellisesti köyhinä 5k nettotuloilla ja niitä jotka kokevat olevansa hyvin toimeentulevia vaikka kuukausiansiot olisivat lähempänä 1000€/kk.

Tämän näkee mm. Opiskelemaan lähteville osoitetuissa kyselyissä, joissa selvitetään mahdollisia tuen tarpeita ja oikeuksia etuuksiin. Esim. Pienituloisesta perheestä tuleva (työtönkään) opiskelija ei usein miellä itseään kohderyhmäksi, varsinkaan jos lapsuuden perhe on pienituloisuudestaan huolimatta"normaali".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa menestyneen ja erittäin varaakkaan miehen kanssa. Itse olen asiantuntijatyötä tekevä tavallinen tallaaja. Mieheni tuttavat ovat on pääasiassa varakkaita. Näillä varakkailla tarkoitan tulolistojen kärkipään ihmisiä. Siis heitä, joille sadantonnin auto on normaali hankinta.

Olen näitä "piirejä" nyt noin kymmenkunta vuotta seurannut. Nämä ihmiset ovat enimmäkseen sellaisia, että ovat todellakin köyhemmistä ihmisista sitä mieltä, että ovat laiskokoja p*****ja. Eniten mua ällöttää se, kuinka valittavat veroista ja kertovat kuinka olevat nettomaksajia tässä yhteiskunnassa. Suunnittelevat kokoajan muuttoa jonnekin veroparatiisiin, jossa sitten pääsevät isommin mälläilemään varoillaan.

Minusta keskustelussa on typerää jo lähtökohtaisesti se, että että joku voisi olla rikas, pitää toisen sitävastoin olla köyhä. Aivan sama kuin että että joku voisi olla kaunis, pitää jonkun sitä vastoin olla vaatimattoman näköinen. Jos kaikki naiset näyttäisivät Aishawara Railta, ei kukaan nainen olisi loppupeleissä kaunis. Joten siis jotta jonkun ostovoima voisi olla isompi kuin muiden, pitää olla paljon vähemmän ostovoimaisia ihmisiä.

Toisekseen minusta jotenkin tuntuu, että  empatia vähenee sitä mukaa kuin pankkitili muhkenee. Pöyristyttävä esimerkki asiasta oli, kun supervarakas tuttavani oli antavinaan kerjäläiselle satasen setelin, antoi sen jo käteen, mutta nappasikin sen sitten pois. Kas kun ei tehnyt antanut nälkämaan riutuneelle lapselle jäätelöä ja sitten ottanut sen pois.

Hämmästyttävintä koko hommassa on se, että näistä tuntemistani varakkaista ihmisistä ei tunnu tajuavan niitä asioita, jotka on heistä itsestään tehnyt rikkaita. Tyyliin eräskin rikas rouva unohtaa aktiivisesti sen, että suvustahan ne alkuperäiset rahat ovat tulleet: kun lähtökohta on se, että sulla on vaikka se miljoona euroa näpeissäsi, niin aika torvi saat olla, jos 20 v päästä ei ole viittä miljoonaa. Tähänhän ainakin tähän asti on päässyt asuntosijoittamisella & vuokratuotoilla.

Ja tosiaankin: jos ihmisen lähtökohta on narkkivanhemmat ja huostaanotot, niin harvapa sieltä ponnistaa. Jotkut kylläkin, mutta siinä tapauksessa yksilö on todella poikkeustapaus kyvyiltään ja voimiltaan.

Lisähuomiona näistä varakkaista. On uskomatonta huomata, kuin heille ei mikään riitä. Uusia tavaroita hankitaan tolkuttomasti ja niitä pitää päästä esittelemään. Lapset totutetaan tonnin laukkuihin ja viiden tonnin matkoihin. Lapset uskovat olevansa parempia kuin muut (totuus paljastuu vasta sitten kun hakevat lukion jälkeen opiskelemaan, kun isukin rahoilla ei päässytkään lakia lukemaan ainakaan Suomeen). Nuoret eivät käy kesätöissä (miksi käydä, koska Vuittonit ilmaantuvat ilman töitäkin). Monet ovat alkkiksia, nuoret jäävät kiinni huumeista. Muutaman perheen vesat eivät pääse armeijaan, koska masennus, lihavuus ja huumeet. Moni on tyytymätön elämäänsä. Koska ei ole tarpeeksi.

Olen tullut siihen tulokseen, että onnellisin on se, joka on vähimpäään tyytyväinen. Kun itse jään eläkkeelle ja rahani ovat silloin vähäiset, meinaan olla tyytyväinen päivittäiseen lempijäätelöannokseeni, tunnin lenkkiin metsässä, ja kerran vuodessa tapahtuvaan matkaan (Välimerelle tai vaikka Viroon). Sekä ystäviini ja toivon mukaan hyvään terveyteen, johon alkoholi ei kuulu. Sekä lapsiini ja lapsenlapsiini.

Itse en olen superrikas, mutta aika varakas kuitenkin, ja tunnen asuinalueeni vuoksi paljon superrikkaita. Sen perusteella sanon, että olet keksinyt tarinat omasta päästäsi. Minulla on teini-ikäisiä lapsia tuolla alueella ja naapurin tädit eivät kyllä heidän asioistaan tiedä yhtään mitään, ja muutenkin huomaa, että sinulla on vain vilkas mielikuvitus. 

No, siellä sun seudulla rikkaiden asiat ovat sitten paremmin. Minkäs minä sille teen mitä silmäni näkevät ja korvani kuulevat. Sitä paitsi nämä kyseisten esimerkkien ihmiset ovat perhetuttujamme. Että ihan itse olen näitä asioita todistanut vierestä. Katsos kun ihmisillä joilla on iso rahakasa, heillä monesti on myös näyttävä ura, jolloin eivät ehdi pitää heistä henkilökohtaisesti hyvää huolta. Lisäksi lapsille annetaan rahaa tuosta vaan ja paljon, sillä on sitten kiva ostella kolmen tonnin pelitietokoneita ja vaikka huumeita joka viikonlopuksi ja kavereille kanssa. Ne lapset pidetään monesti tyytyväisinä rahan voimalla, ei hellän sylin ja oman viitsimisen voimalla. Tätä asiaa olen todistanut jopa oman perheeni sisällä (mieheni toimesta).

Terv. nro 830