Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Kaviaari

Valkoviini

Joku helevetin tattaripuuro....Luulin riisiuunipuuroksi mutta jo eka lusikallinen suussa oli järkytys. Pakko oli nieleskellä koko lautasellinen. Enkä oo ranttu ruuasta.

Kieltäydyn yleensä sujuvasti kaikesta epämieluistasta ruoasta.

On tarjottu kyllä häränsorkkaa ja pässinkiveksiä sekä kaalikeittoa.

Tuttava tarjosi kiljudrinkin.

Harmaata hiivalitkua. Yhden kulauksen jälkeen mutisin jotain, että ai kauheeta kun mun pitää mennä, unohdin kotona varmaan liedelle keiton porisemaan tjsp.

Unicum. jos oot maistanut muistat kyllä. stroh on todella hyvää tohon verrattuna

Huomaa että täällä on suurin osa aivan tynnyrissä kasvanutta porukkaa. Suurin osa mitä jengi täällä yrjöilee, ei herätä minkälaista tuntemuksia. Maailmalla kierrellessä on tullut maistettua sellaisia juttuja että ihmiset eivät pysty kuvittelemaankaan. Musta tällaisesta keskusteleminen on ihan typerää ja lapsellista

Tämä ei sattunut mulle, mutta luin joskus lehdestä "sitä tapausta häpeän" tms palstalta jutun miehestä, joka oli ollut anoppilassa ekaa kertaa kylässä ja siellä oli sitten tarjoiltu voileipiä. Mies oli sitten ottanut leivän ja haukannut ja vasta sitten tajunnut, että ei ollut hoksannut ottaa leivän kääreenä ollutta kelmua pois. Katsoi huomasiko kukaan muu mitään ja kun ei, niin oli pitänyt pokkana syödä koko kelmu.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että täällä on suurin osa aivan tynnyrissä kasvanutta porukkaa. Suurin osa mitä jengi täällä yrjöilee, ei herätä minkälaista tuntemuksia. Maailmalla kierrellessä on tullut maistettua sellaisia juttuja että ihmiset eivät pysty kuvittelemaankaan. Musta tällaisesta keskusteleminen on ihan typerää ja lapsellista

Mitenhän minusta tuntuu, että olet ainut typerä ja lapsellinen tässä joukossa.

Hillatäytekakkua. Hillan maku ja haju aiheuttaa meikälle oksennusreaktion heti.

Lipeäkalaa. 12 vuotiaana, parhaan kaverin mummolassa. Nielin ne palat kokonaisena. En vieläkään pysty ajattelemaan tätä puistattamatta. Terveisiä vaan Jenskulle ja sen mummolle :)

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Ruispuolukkapuroa. Erehdyin kertomaan tuorelle miesystävälleni, että se on hirvein kouluruokamuistoni. Seuraavalla kerralla tavattiin hänen kotonaan ja hän oli huolella hauduttanut minua varten monta tuntia ruispuolukkapuuroa ja että näin se meillä Ilomantsissa Pohjois-Karjalassa valmistetaan, eikös olekin hyvää.

Söin kohteliaisuudesta ja sain pienen kauhallisen lusikoitua alas runsaan maidon kanssa, kun hän oli nähnyt niin ison vaivan.  Jäi lyhytaikaiseksi seurustelukumppaniksi hän.

Aivan herkkuna muistelen tuota ruispuolukkapuuroa.

Heh, tuli mieleen anoppini omituinen käytös ruokien suhteen tuosta puurosta. Tämä tarinani tosin menee vähän eri tavalla kuin ketjun aihe, koska minähän en kohteliaisuudesta syö mitään ja sekös anoppia kiukuttaa. No, antaa kiukuttaa. Olisin aika kynnysmatto jos taipuisin sen oikkuihin.

Tapasin anopin kun olin raskaana (lapseni isä on siis hänen poikansa). Oli joulu. Anoppi oli laittanut pöydän koreaksi ja oli kaikenlaista asiallista jouluherkkua kinkkuineen, erilaisine kalalisukkeineen yms. Jostain kumman syystä anoppi jätti kaikki ruuat pöydälle huoneenlämpöön koko joulun 24-26.12 ajaksi! Oikein maireasti hymyillen anoppi kertoi kuinka heillä on aina ollut tapana herkutella näin pitkin joulua ja yöaikaankin saa käydä pöydästä hakemassa. Mieheni sekä anopin pitkäaikainen miesystävä sanoivat minulle, että ei todellakaan ole ikinä ollut tapana. Pääsipä anoppi uhriutumaan, kun miniä on nirso ja töykeä eikä raskaana ollessa syö 2 päivää pöydällä ollutta graavilohta, kermakakkua ja kinkkua.

Tämän reissun päätteeksi anoppi pakkasi 5 laatikollista matsmart ruokia, joiden päiväys oli mennyt jo puoli vuotta aiemmin sekä kylmälaukun, jossa oli pakastettua ruispuolukkapuuroa! Mieheni oli tuolloin vielä äitinsä tossukka ja minä ilkeänä miniänä vastustaessani tätä jaloa ruoka-avustusta en onnistunut estämään näiden jätepakkauksien lastaamista autoomme.

Jos olisin kiltti, olisin taipunut siis maistamaan näitä oksettavuuksia kohteliaisuudesta. Tuon reissun jälkeen mies on minun kanssani yhdessä kieltänyt anoppia antamasta yhtään mitään tavaraa tai ruokaa mukaan ja olemme kieltäytyneet syömästä anopin luona mitään. Meni hiljaiseksi kun vetosin "katopa kuule päiväykset niistä ruokapakkauksista kun viimeksikin meni maha sekaisin". Minulla siis ei, mutta miehelläni kyllä.

Uskomatonta mitä moskaa nuo mieltää ruuaksi ja mitä typerää uhriutumiskäytöstä jotkut sodan jälkeen syntyneet tekee.

Kyllä silli ja mm anjovista on hirveintä mitä ajatella saattaa.

Herkullisen wieninleikkeen päällä makunystyröitä hivelevä sitruuna tasapainottamaan

JA SE HIRVITTÄVÄ ANJOVIS PILAAMASSA KOKO ANNOKSEN.

Mmm. uusia perunoita tilliä ja voita ja…

SILLIÄ!!!

Jos rakastaa eltaantuneen suolaisen vedellä jatketun pilaantuneen kalanmaksaöljyn pirskottamista joka puolelle ruokaa peittämään ruoan hajun ja maun alleen niin että maku uhoaa vatsalaukusta ja hengityksessä seuraavan vuorokauden niin mikäs siinä

Minä vaan en voi sietää sellaista.

Ex-anoppi ei ollut ihan kaikkein paras kokki. Pitsassa oli kastikkeena kaupan halvin ketsuppi ja täytteeksi kävi esimerkiksi herne-maissi-paprika, tai ties mitkä ruuanjämät. Jos oikein teki gurmettia, niin sitten sinihomejuustoa vielä päälle. Mitään mausteita ei käytetä kun suolakin on epäterveellistä ja pippuri väkevää. Ainoa mikä on ruuassa tärkeää on se että se on varmasti kypsää, eli esimerkiksi kanaa paistetaan uunissa niin kauan että se on mustaa sahanpurua. Sitten ihmetteli kun lapsenlapset tykkää kotonaan kanasta, mutta eivät hänen luonaan. Muutenkin touhu oli sitä että kahvinkeittimeen lisättiin vaan poroja vanhojen päälle, teepussit liotettiin lukemattomia kertoja ja muovipussit pestiin. Itse eli etupäässä pullalla ja muilla makeilla. Aika äkkiä opin välttämään kaikkia tarjoiluja.

Joskus seurustelin erään naisen kanssa ja hänen vanhempiensa luona käydessä kysyivät ottaisinko lasin viiniä. No mikä ettei. Paitsi että tämä "viini" oli Spriteen lantrattua kiljua. Aika äkkiä selvisi se meininki eikä suhdekaan onneksi ollut pitkä.

Munuaiskastike, jossa munuaiset olivat ohuina vaaleita siivuina vaaleassa kastikkeessa.

Joka siivussa oli tummanruskea pilkku keskellä. Todella oudon makuista.

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppi ei ollut ihan kaikkein paras kokki. Pitsassa oli kastikkeena kaupan halvin ketsuppi ja täytteeksi kävi esimerkiksi herne-maissi-paprika, tai ties mitkä ruuanjämät. Jos oikein teki gurmettia, niin sitten sinihomejuustoa vielä päälle. Mitään mausteita ei käytetä kun suolakin on epäterveellistä ja pippuri väkevää. Ainoa mikä on ruuassa tärkeää on se että se on varmasti kypsää, eli esimerkiksi kanaa paistetaan uunissa niin kauan että se on mustaa sahanpurua. Sitten ihmetteli kun lapsenlapset tykkää kotonaan kanasta, mutta eivät hänen luonaan. Muutenkin touhu oli sitä että kahvinkeittimeen lisättiin vaan poroja vanhojen päälle, teepussit liotettiin lukemattomia kertoja ja muovipussit pestiin. Itse eli etupäässä pullalla ja muilla makeilla. Aika äkkiä opin välttämään kaikkia tarjoiluja.

Anoppini kuuluu samaan kokkikerhoon. Pastan kastikkeena oli kerran jotain missä oli nakkien ja kurkkujen paloja ja se oli siinä. Itse elää kahvilla ja suklaalla. Ihan tulee puistatus kun muistelen hänen ruokiaan. 

Salaattia jossa oli raakaa sipulia, oliiveja ja fetajuustoa. Koetin syödä vain ne fetat mutta niihinkin oli tarttunut karmea sipulin maku.

Homeista pullaa.En kehdannut vanhalle ihmiselle sanoa.Nielin kahvin kanssa pieninä paloina.

Voi perseen suti. Tai nätimmin pylly pensseli.

Sipulipuuro.

Veteen keitettyä kaurapuuroa johon on lisätty pakastettua sipulisilppua pussista. Maistui siltä miltä kuulostaakin, kiehautetulta sipulivedeltä. En lapsena inhonnut sipulia, mutta tämä jäi yökylässä aamupalana syömättä - ja kaverin isä oli raivona kun ei kelvannut. Ei muuten syönyt kaverikaan. 

Entinen anoppini on ärsyttävyyteen asti siisti ja hygieeninen ihminen ja siksi hieman ihmetytti hänen suurpiirteinen suhtautumisensa ruokaan. Jostain syystä oli tykästynyt ruukkusalaattiin, muttei malttanut huuhdella lehtiä kunnolla (tai ollenkaan). Toisinaan rutisi multa ja hiekka hampaissa, toisinaan taan siirtelin veitsenkärjellä eläviä pikkuitikoita salaatin seasta lautasen reunalle, kun yökötti. Olisi tehnyt mieli jättää koko salaatti sikseen, mutta olin silloin vielä sen verran arka, etten kehdannut.  Mökille mentäessä poimittiin mökkitien varrelta vattuja, joita syötiin saunan jälkeen paistettujen lettujen päällä. Muuten hyvää, mutta ne madot! "Vattua se on vatun matokin", sanoi anoppi, kun taas yritin ronkkia toukkia sivummalle. Mutta söin, samasta syystä kuin niitä multia ja ötököitä salaatissa. Nykyään en söisi.