Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Pitza en siedä juustoa kuten ei muutkaan perheessäni. 

Täytekakku, jossa oli välissä äklömakeaa hilloa.

Kakku oli päällystetty voivaahdolla.

Moni patee on pahaa.

Tee.

Miksi kukaan joisi sitä vapaaehtoisesti?

Klimppisoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartar liha

Ymmärrän. Kävimme venäläisessä ravintolassa Eestissä ja siellä kokki repi häränfileestä käsin tartarin. Mieheni söi raakana, minä pyysin kevyesti halstrattuna.

Olipa makuelämys.

Se on Viro, ei Eesti. Viro on tosin viroksi Eesti.

Eesti maan omalla kielellä. Viro on yksi Eestin osa

Niin juuri, mutta suomeksi Eesti on Viro. Et puhu Sverigestä yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienenä muistan kun oltiin veljen kanssa ilman vanhempia sedän ja vaimonsa luona kylässä(asui vanhempien naapurissa). He söivät ruokaa ja ahmatti pikkuveljeni halusi myös sitä. Sai lautasellisen, söi siitä ihan vähän ja sitten alkoi vinkua, ettei halua enää. Joten minun käskettiin syödä ruoka, vaikken halunnut. Se oli jotain kastiketta, vihertävänruskeaa, koostumus ihmeellinen ja siinä oli klimppejä. Kai lihan tapaista. Se oli aivan järkyttävän pahaa kun maistoin. Eläessäni en ole sen jälkeen niin pahaa ruokaa syönyt ja kyynelsilmin sen sitten jouduin syömään. No, ohi aiheen, ei kohteliaisuudesta, mutta pakosta. Kiitos veli.

Toinen oli muutama vuosi sitten. En syö makeaa, alkaa oksettaa. Töihin parikseni tuli työkokeilija, joka oli kur.di ja hän eräs päivä toi minulle jonkun järjettömän makean tekemänsä tur.kk.ilaisen leivoksen, jossa oli voimakas ruusuveden maku. En sitten kehdannut kieltäytyä, jälkkäriksi söin pari haukkausta ja valehtelin, että nyt olen liian täynnä ja vien loput kotiin. Kotona heitin sen roskiin.

Joo nuo leivonnaiset on aivan hirveitä, en muista niiden nimeä enää. Irakilainen oli hän joka mulle niitä tarjoili, ne on koko Iran-Irak-Turkki ym. alueella jotain suurta herkkua. Niinku sokeriliemessä lillutettua lehtitaikinaa ja vaihtelevia täytteitä joskus.

baklava?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Sitruuna-lakritsijäätelö on tosi hyvää.

Mut muikut kyllä pitäis kieltää laissa. Oksettaa pelkkä ajatus, että lapsena olen niitä syönyt. Nehän kypsennetään ja syödään sisälmyksineen, paskoineen kaikkineen. Niistä ei oteta mitään pois, kieritellään vaan voissa ja jauhossa ja vedetään nassuun.

Ei kyl niistä vedetään suoli pois. Sormin nopea perata. Naps ja veto.

Ei perata pieniä neulamuikkuja, eikä täällä pohjoisessa oikein muuta muikkua kai syödäkkään. Kuka niitä nyt kymmeniä tuhansia jaksaiskaan perata? (ehkä joku jos itselleen kokkaa pienempiä eriä, perkaa omansa, mut toreilla ja turuilla myytäviä ei todellakaan perata)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienenä muistan kun oltiin veljen kanssa ilman vanhempia sedän ja vaimonsa luona kylässä(asui vanhempien naapurissa). He söivät ruokaa ja ahmatti pikkuveljeni halusi myös sitä. Sai lautasellisen, söi siitä ihan vähän ja sitten alkoi vinkua, ettei halua enää. Joten minun käskettiin syödä ruoka, vaikken halunnut. Se oli jotain kastiketta, vihertävänruskeaa, koostumus ihmeellinen ja siinä oli klimppejä. Kai lihan tapaista. Se oli aivan järkyttävän pahaa kun maistoin. Eläessäni en ole sen jälkeen niin pahaa ruokaa syönyt ja kyynelsilmin sen sitten jouduin syömään. No, ohi aiheen, ei kohteliaisuudesta, mutta pakosta. Kiitos veli.

Toinen oli muutama vuosi sitten. En syö makeaa, alkaa oksettaa. Töihin parikseni tuli työkokeilija, joka oli kur.di ja hän eräs päivä toi minulle jonkun järjettömän makean tekemänsä tur.kk.ilaisen leivoksen, jossa oli voimakas ruusuveden maku. En sitten kehdannut kieltäytyä, jälkkäriksi söin pari haukkausta ja valehtelin, että nyt olen liian täynnä ja vien loput kotiin. Kotona heitin sen roskiin.

Joo nuo leivonnaiset on aivan hirveitä, en muista niiden nimeä enää. Irakilainen oli hän joka mulle niitä tarjoili, ne on koko Iran-Irak-Turkki ym. alueella jotain suurta herkkua. Niinku sokeriliemessä lillutettua lehtitaikinaa ja vaihtelevia täytteitä joskus.

baklava?

Joo, baklava 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Sitruuna-lakritsijäätelö on tosi hyvää.

Mut muikut kyllä pitäis kieltää laissa. Oksettaa pelkkä ajatus, että lapsena olen niitä syönyt. Nehän kypsennetään ja syödään sisälmyksineen, paskoineen kaikkineen. Niistä ei oteta mitään pois, kieritellään vaan voissa ja jauhossa ja vedetään nassuun.

Ei kyl niistä vedetään suoli pois. Sormin nopea perata. Naps ja veto.

Ei perata pieniä neulamuikkuja, eikä täällä pohjoisessa oikein muuta muikkua kai syödäkkään. Kuka niitä nyt kymmeniä tuhansia jaksaiskaan perata? (ehkä joku jos itselleen kokkaa pienempiä eriä, perkaa omansa, mut toreilla ja turuilla myytäviä ei todellakaan perata)

Tuolla Martatkin kertovat 'Muikku raaka-aineena'- kappaleen viimeisessä lauseessa, että "neulamuikkuja ei perata".

https://www.martat.fi/marttakoulu/sesongin-ruoka-aineet/kala/muikku/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartar liha

Ymmärrän. Kävimme venäläisessä ravintolassa Eestissä ja siellä kokki repi häränfileestä käsin tartarin. Mieheni söi raakana, minä pyysin kevyesti halstrattuna.

Olipa makuelämys.

Se on Viro, ei Eesti. Viro on tosin viroksi Eesti.

Eesti maan omalla kielellä. Viro on yksi Eestin osa

OT: Viro on toki maan yksi osa ja virolaisista saattaa kuulostaa oudolta, että koko maata kutsutaan sillä nimellä, mutta silti maan nimi on suomeksi Viro, ei Eesti.  Liekö kuinka pitkä historia takana, tai onko Kielitoimisto päättänyt, mutta niin se vaan on.  Suomessa käytetään myös nimeä Saksa, vaikka Saksin osavaltio tms. on vain yksi osa maasta.

Raaka mustekalan pala tyrkättiin suuhuni espanjalaisessa satamassa. Se tarttui imukupilla kieleeni. Aloin sitä kiskomaan ja huutamaan toisten nauraessa ja ottaessa valokuvia. Oli sitten siinä mustekala meikäläiselle.

Vierailija kirjoitti:

En syö kalaa missään muodossa. En pidä sen mausta. Ainoa jossa en sitä maista, on caesarsalaatin kastike (siinä on anjovista).

Karmeinta on muistot koulun kalakeitosta ja tillilihasta. 

En nyt tiedä oliko kamalaa, mutta epämiellyttävää. Appiukon naisystävällä oli alkava muistisairaus, ja se keitti lihakeittoa. Liha on läskistä, ja koko soppa koostui lihasta, perunoista ja porkkanoista. Suolaa oli, ei muita mausteita. 

Appiukon kuorineen keittämät perunat, joita ei ollut pessyt. Hiekka vaan ratisi hampaissa. 

Joo, se koulun kalakeitto oli inhokkini. Voimakas haju ja maitoon tehty, kala oli pakasteseitiä. Vuonna 1970 kansakoulun toisella luokalla yritin jättää syömättä, mutta jäin kiinni.

Elävä mustekala, kolmesti.

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Jaa, makuasioita nuo. Minä rakastan muikkuja, etenkin lämpimät savumuikut ovat suurta herkkuani. Myös muikkukukosta tykkään kovasti. Saisipa useammin.

Oikein tehty läskisoosi ei ole nuljuavaa paksua valkoista läskiä

Se sulaa kastikkeen osaksi

Jossain pitseriassa margarita-pitsa jossa oli varmaan kilo rasvaista, venyvää juustoa ja palaneet ohuet reunat.

Toki margaritaan ei muuta tulekaan kuin juusto ja tomaatti, mutta tuossa ei ollut edes sitä tomaattia ja juustoa lätkitty muiden täytteiden edestä!

Saarioisten äitien tekemät valmisruoat. Oma äitini kääntyisi haudassaan niitä haistaessaan.

Oliivi. Työpaikan nyyttäreillä salaatissa, josta yritin närkkiä oliivitonta kohtaa, mutta yksi pallero pääsi pulahtamaan lautaselleni. Ajattelin, että kerrankos sitä nyt tuon voi syödä, kohteliaisuudesta. Ja sitten kun puraisin sitä... se helevetin savimainen koostumus, joka liitaantui pitkin suuta ja ällöttävä maku... silmät vesissä, yritin nielaista sen mahdollisimman nopeasti ja enempää pureksimatta. Huh. Kaikesta selviää.

Lihakeittoa kylässä. Nuori ja arka kasvissyöjä yritti kauhalla laittaa vain vähän lientä lautaselle, mutta talon isäntä oli, että ei meillä nuukailla ja laittoi reilusti lihapaloja liemen seuraksi. Huh, mitä kauhua oli yrittää olla maistamatta ja tuntematta lihaa ja läskiä suussa. Aika kauan kesti lautasen saaminen tyhjäksi. Lisää ei onneksi tarvinnut ottaa, kun eivät jaksaneet odottaa niin hidasta syömistäni. Jälkeenpäin otti päähän oma "kiltteys". Hampaitakin taisin harjata aika pitkään samana iltana.

Nykyisin kehtaisin kieltäytyä, vaikka ainahan se on hieman kiusallista, vähän riippuu seurasta.