Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Ystävä tarjosi maailman kuivinta ja suolaisinta lohikiusausta. Otin oikein ison annoksen ja kaduin sitä välittömästi :S

Sairaalassa lapsena väkisin syötetty perunapuuro. Ei siis velli, joka on hyvää, vaan puuro (olisko ollu vielä jotain jauhoo seassa klöntteinä?). 

Kainuulainen porkkanavelli. Anteeksi nyt vain kainuulaiset. Minut oli ihan varta vasten kutsuttu kylään syömään tätä kainuulaista perinneherkkua. Enkä tosiaan mielestäni ole mikään nirsoilija, mutta tää ei nyt vaan mennyt.

Viivytellen sain syötyä muutaman lusikallisen ja emännän lähtiessä käymään toisessa huoneessa huuhtelin altaaseen loput. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasikanaivojen siivuja. Tilasin Itävallassa vahingossa kun en ymmärtänyt saksaa. Nyt tiedän - ei ikinä enää käy vastaavaa virhettä. Toinen kerta oli kun nuorena kihlajaisissamme sulhasen kotona tarjottiin kieltä. Sitä sitten nuorikkona kakeltelin, kun en kehdannut vastaakaan laittaa.

Esittivät kovastikin kulttuuriperhettä, mutta myöhemmin selvisi että aikamoisia nousukkaita ainoastaan. Annas olla, kun siitä vanhenin en enää lähtenyt noihin pikkusormi pystyssä näytelmiin.

Vasikanaivoista olisi voinut tulla creuzfelt jakobin tauti. Tai joku sinnepäin.

Se voi tulla hitaastikin.

Eik' tule kunhan on kunnolla kypsennetty.

Sitkeätä läskiä ollut pahin. Olen kohtelijaisuudesta syönyt siansuolia, sitkeää koiraa ja kanan jalkoja, siis niitä missä ei ole lihaa, vaan pohkeet ja jalkapöytä, kynnet rapisi suussa. Silti sitkeä possun läski on ollut vaikeinta niellä.

raparperimehua ilman yhtään makeutusainetta

Mustamakkara.

Ravut rapujuhlissa. Joka vuosi. Yök. Oksettaa se rapujen repiminen kappaleiksi ja pienien rämmäleiden näriminen paahtiksen päälle. Onneksi viiniä on tuolla aina tarjolla tarpeeksi ja sitä myös menee että selviä tästä koettelemuksesta.

MaMa83 kirjoitti:

Lipeäkalaa. 12 vuotiaana, parhaan kaverin mummolassa. Nielin ne palat kokonaisena. En vieläkään pysty ajattelemaan tätä puistattamatta. Terveisiä vaan Jenskulle ja sen mummolle :)

Kiitti vaan. Mummo vieläkin iloitsee, että sai jollekin lipeäiset syötettyä.

Oikeastaan ainoa mikä on ollut lähellä aiheuttaa oksennuksen, on se 90-luvun lakritsi-Muumilimu. Aivan käsittämättömän pahaa. Toinen on olut, ei voi juoda yökkimättä.

Useimmat ns. perinneruoat eivät mene minulla alas: viili, talkkuna, mämmi, uunijussi, uunipuuro (tämä lähinnä koostumuksen takia kuin maun). Myös ruotoiset silakkapihvit ja muut vastaavat kalarullat yms. jätän väliin.

Ala-asteen kouluruokailu myös tarjosi unohtumattomia makuelämyksiä. Pahin oli jauhemaksapihvit joiden sekaan oli leivottu porkkanaraastetta. Kuvottavaa. Myös rusinoilla höystetty porkkanaraaste, kuka on voinut keksiä moisen yhdistelmän? Muutenkin rusinat ruoanlaitossa mielestäni kuuluvat entisaikaan jolloin rusinat olivat ainoa eksoottinen makea herkku jota sai joskus ja jouluna. Varsinkin vappusimassa ne rusinat on ällöjä löllöjä.

Kananugetit eivät oikein maistu miltään ja kun vielä tietää, että kyseinen ruoka on keksitty että saataisiin teurasjätteet hyödynnettyä niin enpä oikein välitä niistäkään.

Monet ihmettelevät kun sanon että en pidä lakoista. Sanovat sitten että ymmärtävät kyllä kun niissä on paljon siemeniä. Ei johdu siemenistä vaan maku on ällöttävä.

Olimme hienossa ja arvokkaassa ok- talossa kahvilla.

Pientä korvapuustia kun haukkasin..piitkä Rouvan HIUS!, tunsin sen tulevan huulen reunaa pitkin suuhuni, pysäytin hetkeksi haukkaukseni ja meinasin näppärästi näpätä karvan pois, en onnistunut.

Silloin vaan nielasin sen. Tais olla karva kietoutunut pullaan...ei kiva tunne syödä hienon rouvan pullaa.

Onpas täällä etovia herkkuja tarjolla, kuten olla pitääkin. itsellä edelleen menee pahimmistoon ne osterit joita hesaravintolassa tarjoiltiin au naturel. suoraan suurin piirten merestä. hyh hyh ja alas vaan ja snapsi päälle ettei tullut samalla hissillä ylös.

Ei olisi minusta ollut aikoinaan tässä maassa eläjäksi jos porkkanavelliä olisi pitänyt popsia. tai tiedä häntä silloin syötiin mitä tarjolla oli. nyt on maailman herkkuja joka kolkasta tarjolla Woltilla ja voi valita

Minä sain kahvikakkuna hyvää sitä itseään, kakkua jossa mausteena suodatinpuruja, vaikka olisi pitänyt olla pikakahvijauhetta.

Ikävä tunne syödä sitä, kun suussa oli paljon kahvipuruja.

Olin opiskeluihini liittyvällä matkalla Nepalissa ja vierailin eräässä köyhässä vuoristoisessa kylässä. Kun tuli "hieno länsimainen" vieras, niin asukkaat laittoivat parasta pöytään eli teurastivat kanan. Kanasta käytettiin ruokaan varmaan kaikki osat paitsi tyyliin höyhenet ja nokka. Oli hiukan nielemistä niissä kaikissa jänteissä ja kalvoissa ja mitäköhän kaikkea muuta siinä oli... yritin tietysti syödä hymyillen ja näyttää, että maistuu hyvin, koska tuo ruoka oli paikalliseen tasoon nähden harvinaista herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Olin opiskeluihini liittyvällä matkalla Nepalissa ja vierailin eräässä köyhässä vuoristoisessa kylässä. Kun tuli "hieno länsimainen" vieras, niin asukkaat laittoivat parasta pöytään eli teurastivat kanan. Kanasta käytettiin ruokaan varmaan kaikki osat paitsi tyyliin höyhenet ja nokka. Oli hiukan nielemistä niissä kaikissa jänteissä ja kalvoissa ja mitäköhän kaikkea muuta siinä oli... yritin tietysti syödä hymyillen ja näyttää, että maistuu hyvin, koska tuo ruoka oli paikalliseen tasoon nähden harvinaista herkkua.

Hyvinpäs vedit, itse en olisi pystynyt kakomatta. En pysty syömään kanankoipiakaan kun niissä on niitä jänteitä ja niveliä. vaikka kuinka yrittää vältellä aina jotain limasta sattuu suuhun. örb

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kahvikakkuna hyvää sitä itseään, kakkua jossa mausteena suodatinpuruja, vaikka olisi pitänyt olla pikakahvijauhetta.

Ikävä tunne syödä sitä, kun suussa oli paljon kahvipuruja.

Huomasiko kakun tarjoilija erheen? huh huh mitä herkkuja :)

Tämä

on ehkä vähän nolo, mutta silloisien appivanhempien luona "kreikkalaisia" lihapullia. Niihin oli laitettu tuoretta minttua. En ole eläessäni syönyt mitään yhtä hirveää, mutta koin että on pakko. Laitoin isot palat suuhuni ja nielaisin purematta, ja vettä päälle. Kotona vielä röyhtäykset maistuivat tuolta hirvitykseltä. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain kahvikakkuna hyvää sitä itseään, kakkua jossa mausteena suodatinpuruja, vaikka olisi pitänyt olla pikakahvijauhetta.

Ikävä tunne syödä sitä, kun suussa oli paljon kahvipuruja.

Huomasiko kakun tarjoilija erheen? huh huh mitä herkkuja :)

Huomasi juu, sanoi vaan ei ole sitä pikakahvia, mutta kai tämä suodatinpuru käy, onha se melko hienoa.

Kermaista kanakastiketta, jonka joukkoon oli laitettu säilykepersikoita. Lisänä kuivaksi keitettyä maustamatonta riisiä...

Kahvia. Se on ihan hirveää kuraa, sellaisen palaneen pähkinän makuista. Join pakosta 1/4 kuppia ja jätin siihen. Ei edes desi kermaa ja 6 palaa sokeria auttanut. Kahvissa ei mikään muu ole ok kuin tuoksu.

Toinen oli ystävän häissä tarjottu alkupalana ollut Borssi keitto. Siitä ei oikein päässyt fiilikseen maun ja ulkonäön vuoksi. Otin sitä värin vuoksi ja kylkeen 3 palaa leipää ja voita.

Sit jossain Aasian Airlines (en muista) tarjottiin kevätrullia tai niitten tapaista. Kaikki muut söi innoissaan, mutta se korianterin läpitunku oli liikaa. Ja siis muuten kyllä tykkään yrtistä, mutta se oli ihan kamala jonkun heidän voimakkaan juureksen kanssa. Oli pakko vetää, ku 6h lento eessä ja kamala nälkä. Vieressä istui firman pääjehu, jonka mielestä se oli älyttömän hyvää.

Yleensä kyllä kaikkiruokainen, mutta tässä ainakin 3 muistan, jotka ei uponneet.