Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut mulle, mutta luin joskus lehdestä "sitä tapausta häpeän" tms palstalta jutun miehestä, joka oli ollut anoppilassa ekaa kertaa kylässä ja siellä oli sitten tarjoiltu voileipiä. Mies oli sitten ottanut leivän ja haukannut ja vasta sitten tajunnut, että ei ollut hoksannut ottaa leivän kääreenä ollutta kelmua pois. Katsoi huomasiko kukaan muu mitään ja kun ei, niin oli pitänyt pokkana syödä koko kelmu.[/quote

Muistelin myös tätä vanhaa juttua, olikohan lehti Nykyposti tai Hymy..

Mun mielestä tätä on kysytty kauan aikaa sit.

Mut ok, kutsuttuna illalliselle ihan hirveää meat loafia. Emäntä oli epäonnistunu jostain syystä se oli kivikovaa ja kuivaa. Meinas tukehtua ja pahan majuista. Niillä oli pöydän alla koira. En voinu antaa

Sille kun vähän koska se louskutteli ja alkoi kerjää. Illallinenhan kesti. Laitoin sitä suuhun ja olin köhivinäni serviettiin, sinne meni iso satsi. Pyörottelin sitä lautasella ja mietin koiraa.

Toinen juttu oli se hollantilainen, tai belgialainen surströmming-tyyppinen. Viinan voimalla selvisin siitä. Ne kysyivät siis syötkä sillä/silakkaa ja Mä että juu. Perunan, kastikkeen, leivän kaa.

Mun eteeni lätkästiin iso file eikä muuta tarjottu. Paitsi siis kyytipoikaa.

Mätäbanaanimössötäytekakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sattunut mulle, mutta luin joskus lehdestä "sitä tapausta häpeän" tms palstalta jutun miehestä, joka oli ollut anoppilassa ekaa kertaa kylässä ja siellä oli sitten tarjoiltu voileipiä. Mies oli sitten ottanut leivän ja haukannut ja vasta sitten tajunnut, että ei ollut hoksannut ottaa leivän kääreenä ollutta kelmua pois. Katsoi huomasiko kukaan muu mitään ja kun ei, niin oli pitänyt pokkana syödä koko kelmu.[/quote

Muistelin myös tätä vanhaa juttua, olikohan lehti Nykyposti tai Hymy..

Hah hah en ihmettele yhtään sillä itse kerran söin eväsleipää johon olin unohtanut foliopaperia väliin ja ihmettelen pari puraisua sellaista "outoa koostumusta ja läpitunkevaa makua!" onneksi olin yksin että sain hävetä rauhassa enkä tiennyt hölmistyneenä itkeä vai nauraa itselleni kun olin niin hölmö!!!!! :D

Vierailija kirjoitti:

Täytekakku, jossa oli välissä äklömakeaa hilloa.

Kakku oli päällystetty voivaahdolla.

Jep! Kerran yhessä paikassa tarjottiin ja kehuttiin lähileipomoa ja että kakku oli gluteeniton ja terveellinen. Otin ison palasen enkä voinu syödä. Se kakku-osa oli pelkkää höttöä ja sit se eltaantunu rasvakerris.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytekakku, jossa oli välissä äklömakeaa hilloa.

Kakku oli päällystetty voivaahdolla.

Jep! Kerran yhessä paikassa tarjottiin ja kehuttiin lähileipomoa ja että kakku oli gluteeniton ja terveellinen. Otin ison palasen enkä voinu syödä. Se kakku-osa oli pelkkää höttöä ja sit se eltaantunu rasvakerris.

joo muuten toi voivaahto /rasvakerros on pahinta mitä voi syödä. hirveä rasvakalvo jää koko suuhun suupalasta. mieluummin rehellistä kermavaahtoa täytekakun päällä. tai sellainen sokerikuorrute icing mitä ulkomaissa kakuissa on kuorrutteena kutne vaikka prinsessakakussa se vihreä päällys.

Lapsena itävallasa Olin ihan et pakko saada toi knöödeli. En pystynyt syömän, oli vaan jotain paha jauhojutskaa. Sitten syötiin aina voimakasta lihalientä jossa ui pahanmakuisia suolakeksin paloja. Sittemmin kun sain itse päättää se oli wieninleike tai kanaa. Ja ranskikset/muu peruna.

Omenastruudelikin oli pahaa, taikinakuoren sisällä omenalimaa ja rusinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartar liha

Ymmärrän. Kävimme venäläisessä ravintolassa Eestissä ja siellä kokki repi häränfileestä käsin tartarin. Mieheni söi raakana, minä pyysin kevyesti halstrattuna.

Olipa makuelämys.

Se on Viro, ei Eesti. Viro on tosin viroksi Eesti.

Eesti maan omalla kielellä. Viro on yksi Eestin osa

Kun kerran nöyristelemään olet alkanut, niin kutsutko suomea puhuessasi läntistä naapurimaatamme nimellä Ruotsi vai Sverige? Entäpä matkustatko Saksaan vai Deutschlandiin?

Olin ollut kasvissyöjä jo ainakin vuoden verran. Olin kaverilla kylässä ja hänen äitinsä teki meille tuskastuneena keittiössä ruokaa. Kävi ilmi, että hän luuli tonnikalapastan olevan kasvisruokaa ja sitä oli siis tarjolla minullekin. Hän oli keittiöpuuhissaan niin tympääntynyt ja huokaili kun "piti laittaa kasvisruokaa", että olihan mun pakko sitä ruokaa sitten niellä. Ei tuntunut kyllä kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että täällä on suurin osa aivan tynnyrissä kasvanutta porukkaa. Suurin osa mitä jengi täällä yrjöilee, ei herätä minkälaista tuntemuksia. Maailmalla kierrellessä on tullut maistettua sellaisia juttuja että ihmiset eivät pysty kuvittelemaankaan. Musta tällaisesta keskusteleminen on ihan typerää ja lapsellista

Mitenhän minusta tuntuu, että olet ainut typerä ja lapsellinen tässä joukossa.

Saatat olla omasta mielestäsi oikeassa. Suotakoon se sinulle. Mun on vaan hyvin vaikea ymmärtää tätä yksinkertaista sakkia täällä. Ehkä se johtuu siitä että en ole koskaan halunnut hankkia lapsia ja elänyt vain itseäni varten (ja miestäni toki myös), joten mulla on ollut aikaa kiertää ja katsella maailmaa ja tutkia kaikenlaista, mm. suorittaa kaksi korkeakoulututkintoa. Ystäväni kertoi minulle tästä keskustelupalstasta, enkä uskonut että näin typerää sakkia olisi olemassakaan. Nykyään käyn aina välillä kun on luppoaikaa, huvittamassa täällä itseäni.

Oltiin saaristossa mökkivieraina ja isäntäväki tarjosi grillattua ahventa. Palan painikkeeksi terassilla lämmennyttä valkoviiniä muovimukeista. Oli jotenkin todella epämiellyttävä makuyhdistelmä. Ahven oli haaleaa ja valkoviini väljähtynyttä. Ei kiitos enää. Näin taisin myös todeta tuossa hetkessä, ja pahoitin isäntäväen mielen.

Mun kotona vuosia jouluna tarjottiin (itse) alisuolattua joulukinkkua joka oli raakaa. Syy tähän oli se, jotta rasva maistuisi.

En pystynyt enää syömään kinkkua sen vuoksi. Vieläkään en syö. Mieskin uskoi sitten vasta kun ekana jouluna joutui maistamaan.

Ylipäänsä mun äidin liharuoka on usein raakaa, vaikka sillä on koulutus siihen.

Voimakasta juustoa.

Naapuri aukais jääkaapin ja jo se haju sai voimaan heti pahoin. Tyrkytti palan sitä haisevaa ainetta ja mä laitoin suuhun. Hyi hitto. Siitä on jo vuosia ja kun ajattelenkin sitä, niin alkaa mahassa kiertämään.

Homeista mansikkakakkua. En kehdannut sanoa, eikä isäntäväki huomannut. Hyvä niin näin jälkikäteen ajateltuna.

Lapsena saippuaa. Olin kylässä ja joku oli vahingossa laittanut sen luullen sen olevan mehua. Esimerkki siitä, kuinka kiltti olin. Miksi, en tiedä.

Valkosipulipaistos, se löllö leipämössö ja sienet🤢🤮

Vierailija kirjoitti:

Lapsena saippuaa. Olin kylässä ja joku oli vahingossa laittanut sen luullen sen olevan mehua. Esimerkki siitä, kuinka kiltti olin. Miksi, en tiedä.

No voi että :)

Ketjusta löytyikin kohtalotovereita näihin kahteen ekaan!

7-vuotiaana mummon kanssa mummon tuttavan luona. Tämä vieras muori tarjoili hapantunutta maitoa kahviin. Oma mummo joi mustana eikä huomannut ahdinkoani. Inhottavia klimppejä killui kahvikupissa.

Samalla kesälomalla mummoni toisen tuttavan luona (kiitti vaan mummolle näistä traumoista!) kysyttiin haluanko mehua? Tottakai! Sain täyden tuopillisen huoneenlämpöistä mustaherukkamehuTIIVISTETTÄ. Luojan kiitos oltiin terassilla ja sain lähteä mehun kanssa tutkimaan pihaa, kaadoin loput kukkapuskaan.

Kolmas karmeus sattui 15-vuotiaana, olimme luokan kanssa tutustumassa naapurikunnan amikseen ennen yhteishakua. Ravintolapuolella käydessämme saatiin maistiaispalat englantilaisesta hedelmäkakusta. Se oli ensikohtaamiseni karvasmantelin kanssa ja oli todella hilkulla etten oksentanut siihen paikkaan. Aivan hirvittävä maku!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienenä muistan kun oltiin veljen kanssa ilman vanhempia sedän ja vaimonsa luona kylässä(asui vanhempien naapurissa). He söivät ruokaa ja ahmatti pikkuveljeni halusi myös sitä. Sai lautasellisen, söi siitä ihan vähän ja sitten alkoi vinkua, ettei halua enää. Joten minun käskettiin syödä ruoka, vaikken halunnut. Se oli jotain kastiketta, vihertävänruskeaa, koostumus ihmeellinen ja siinä oli klimppejä. Kai lihan tapaista. Se oli aivan järkyttävän pahaa kun maistoin. Eläessäni en ole sen jälkeen niin pahaa ruokaa syönyt ja kyynelsilmin sen sitten jouduin syömään. No, ohi aiheen, ei kohteliaisuudesta, mutta pakosta. Kiitos veli.

Toinen oli muutama vuosi sitten. En syö makeaa, alkaa oksettaa. Töihin parikseni tuli työkokeilija, joka oli kur.di ja hän eräs päivä toi minulle jonkun järjettömän makean tekemänsä tur.kk.ilaisen leivoksen, jossa oli voimakas ruusuveden maku. En sitten kehdannut kieltäytyä, jälkkäriksi söin pari haukkausta ja valehtelin, että nyt olen liian täynnä ja vien loput kotiin. Kotona heitin sen roskiin.

Joo nuo leivonnaiset on aivan hirveitä, en muista niiden nimeä enää. Irakilainen oli hän joka mulle niitä tarjoili, ne on koko Iran-Irak-Turkki ym. alueella jotain suurta herkkua. Niinku sokeriliemessä lillutettua lehtitaikinaa ja vaihtelevia täytteitä joskus.

baklava?

Joo, baklava 👍

Googlettelin nyt nuo mitä minä söin, oli nimeltään kunafa. T. Tuo ne roskiin heittänyt

http://www.kurdinkanssakeittiossa.fi/2018/08/kunafa-myos-vegaaninen-sek…

Sillimoussea