Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Voin maistaa mutta en syö tai juo mitään kohteliaisuudesta.

Mutsin kahvia kun kylässä käy. Se on semmosta tervaa että se pysyy mustana vaikka laittais litran maitoa sekaan, mutta mukisematta juon kun on äiti pöytään laittanut.

Keitettyä parsaa jollain kuvottavalla juustokastikkeella. Niin hirveää. Pakolla nielin veden kanssa ja voin pahoin tuntikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartar liha

Ymmärrän. Kävimme venäläisessä ravintolassa Eestissä ja siellä kokki repi häränfileestä käsin tartarin. Mieheni söi raakana, minä pyysin kevyesti halstrattuna.

Olipa makuelämys.

Se on Viro, ei Eesti. Viro on tosin viroksi Eesti.

Vierailija kirjoitti:

Mutsin kahvia kun kylässä käy. Se on semmosta tervaa että se pysyy mustana vaikka laittais litran maitoa sekaan, mutta mukisematta juon kun on äiti pöytään laittanut.

Mulla sama, mutta päinvastoin eli äidin kahvi on vaaleaa paahtoa ja laihaa kuin mikä! Kun menen käymään, niin kysyy otanko kahvia, minä kysyn onko maitoa/kermaa tms sillä mustana en juo. Joskus on, joskus ei ole, koska hän juo itse kahvinsa mustana. Otan vettä jollei maitoa ole.

Jauheliha-banaani pizza oli aika järkyttävää. Banaani makeutuu paistettaessa ja oli ihan liian makea lisä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syönyt: karjalanpaisti. Se maistui ja haisi tunkiolta.

Juonut: Kahvia, joka oli niin laihaa, että näytti teeltä. 

Mistäköhän muuten johtuu, että naudanliha joskus maistuu tunkkaiselle/tunkiolle? Tykkään siitä kyllä, mutta jos tuo efekti tulee, niin on kyllä epämiellyttävä. Sama joskus hampurilaispihveissä.

Eläin teurastettaessa virtsaa?

Virtsanmaku kinkussa on eri asia kuin tunkkaisen tuoksu. Virtsanmakuisesta ollaan aina saatu rahat takaisin kun on valitettu.

Viipaleen pullaa joka oli siivutettu veitsellä jolla oli juuri ennen viipalointia leikattu sipulia. Ette usko miten kuvottavalta pullaviipale  maistui.  

En syö kalaa missään muodossa. En pidä sen mausta. Ainoa jossa en sitä maista, on caesarsalaatin kastike (siinä on anjovista).

Karmeinta on muistot koulun kalakeitosta ja tillilihasta. 

En nyt tiedä oliko kamalaa, mutta epämiellyttävää. Appiukon naisystävällä oli alkava muistisairaus, ja se keitti lihakeittoa. Liha on läskistä, ja koko soppa koostui lihasta, perunoista ja porkkanoista. Suolaa oli, ei muita mausteita. 

Appiukon kuorineen keittämät perunat, joita ei ollut pessyt. Hiekka vaan ratisi hampaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläillessä on aina yhtä valtava pettymys kun tarjolla oleva täytekakku on menty pilaamaan laittamalla lakkahilloa tai mitä tahansa muuta marjahilloa täytteeksi ja huomaat sen vasta kun pala on jo lautasellasi.

Sama koskee suolaisia tarjottavia, ikävä yllätys kun ensimmäistä palaa maistaessasi tajuat että piirakassa tai pasteijassa onkin täytteessä homejuustoa tai sieniä.

Mitä haluat täytekakun täytteeksi?

Mieluiten jotain hedelmäistä tai suklaista, myös vaniljakreemi yhtenä kerroksena on hyvää.

Lakkahillo on kuin hyvä shampanja .!

Jep! Yhtä pahaa.

Uroshirven makkara oli hirveintä, jota olen sisälleni saanut.

Vierailija kirjoitti:

Sitkeä ja kumimainen lehmän utare. Aasiassa.

Minulla tämä sama, mutta ei Aasiassa vaan Helsingissä, vieläpä erittäin korkealle arvostetussa ravintolassa. Se oli - kamalaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartar liha

Ymmärrän. Kävimme venäläisessä ravintolassa Eestissä ja siellä kokki repi häränfileestä käsin tartarin. Mieheni söi raakana, minä pyysin kevyesti halstrattuna.

Olipa makuelämys.

Se on Viro, ei Eesti. Viro on tosin viroksi Eesti.

Eesti maan omalla kielellä. Viro on yksi Eestin osa

Hirven kieli. Oli ällöä.

kana ja peruna yhdistelmä, ei uppoa missään muodossa

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Sitruuna-lakritsijäätelö on tosi hyvää.

Mut muikut kyllä pitäis kieltää laissa. Oksettaa pelkkä ajatus, että lapsena olen niitä syönyt. Nehän kypsennetään ja syödään sisälmyksineen, paskoineen kaikkineen. Niistä ei oteta mitään pois, kieritellään vaan voissa ja jauhossa ja vedetään nassuun.

Vierailija kirjoitti:

Pienenä muistan kun oltiin veljen kanssa ilman vanhempia sedän ja vaimonsa luona kylässä(asui vanhempien naapurissa). He söivät ruokaa ja ahmatti pikkuveljeni halusi myös sitä. Sai lautasellisen, söi siitä ihan vähän ja sitten alkoi vinkua, ettei halua enää. Joten minun käskettiin syödä ruoka, vaikken halunnut. Se oli jotain kastiketta, vihertävänruskeaa, koostumus ihmeellinen ja siinä oli klimppejä. Kai lihan tapaista. Se oli aivan järkyttävän pahaa kun maistoin. Eläessäni en ole sen jälkeen niin pahaa ruokaa syönyt ja kyynelsilmin sen sitten jouduin syömään. No, ohi aiheen, ei kohteliaisuudesta, mutta pakosta. Kiitos veli.

Toinen oli muutama vuosi sitten. En syö makeaa, alkaa oksettaa. Töihin parikseni tuli työkokeilija, joka oli kur.di ja hän eräs päivä toi minulle jonkun järjettömän makean tekemänsä tur.kk.ilaisen leivoksen, jossa oli voimakas ruusuveden maku. En sitten kehdannut kieltäytyä, jälkkäriksi söin pari haukkausta ja valehtelin, että nyt olen liian täynnä ja vien loput kotiin. Kotona heitin sen roskiin.

Joo nuo leivonnaiset on aivan hirveitä, en muista niiden nimeä enää. Irakilainen oli hän joka mulle niitä tarjoili, ne on koko Iran-Irak-Turkki ym. alueella jotain suurta herkkua. Niinku sokeriliemessä lillutettua lehtitaikinaa ja vaihtelevia täytteitä joskus.

Vierailija kirjoitti:

karjalan neito kirjoitti:

Kammottava makuyhdistelmä oli lakritsi-sitruunajäätelö. Ihan kamalaa lapesnlapsi toi mule kun ei itse eykänny, muttei mummikaan. Outo makuyhdistelma. Floppi,  Kerran tuttavamme luona isäntä tarjosi tönkkösuolattuja muikkuja. Eka kerta ja taatusti viimenen.Muikut tulee vieläkin pensaikkoon vaikka voissa paistaisi.

Sitruuna-lakritsijäätelö on tosi hyvää.

Mut muikut kyllä pitäis kieltää laissa. Oksettaa pelkkä ajatus, että lapsena olen niitä syönyt. Nehän kypsennetään ja syödään sisälmyksineen, paskoineen kaikkineen. Niistä ei oteta mitään pois, kieritellään vaan voissa ja jauhossa ja vedetään nassuun.

Ei kyl niistä vedetään suoli pois. Sormin nopea perata. Naps ja veto.

En kyllä kohteliaisuudesta, mut lapsena piti syödä isän ampumaa jänistä ja syljeskellä hauleja lautasen reunalle. Samoin piti syödä kesäkeittoa ja kaikkea muuta ällöttävää.

Mä en kyllä syö kohteliaisuudesta mitään mikä ei maistu. Aivan älytön tapa.

Sitkeäläskinen liha, kaikkien lasten kauhu ysärillä.

Kiisselin klimppinen liivate.

Kahvi ilman maitoa.

Jokin epämääräinen limainen löntti jotain, ilmeisesti fermentoituna. Aasiassa paikallinen rouva tarjoili kaikkea perinteistä ja tuijotti kun söin, keskityin ja nielaisin.

Ns. kebupaikan rasvalätyn juusto, jota kymmenen litraa pitsan päällä.