Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

No hmm.. Kyllä se on ollut jonkun vanhemman ihmisen tekemä leivonnainen, joka maistui homeelta. Todennäköisesti marjapiirakka.

Mieleen on jäänyt myös kyläreissu, jolloin kaadoin pilalle mennyttä klimppistä maitoa teeheni, mutta mainitsin siitä kyllä ja aioin kaataa maidon altaaseen, mutta vanha ystäväni ei sitä sallinut: "Kyllä siitä vielä piirakkaa voi tehdä!"

Ja jo edesmenneen (aivan ihanan) isotätini usein toistunut kommentti epäillessäni onko joku ruoka vielä syöntikelpoista, oli : "Kyllä minä sitä vielä eilen söin!"

Piimävelliä on tullut syötyä lapsena ja en siitä nyt niin hirveästi tykännyt -mut syötyä tuli kyllä -paitsi varmaan ne klimpit. Sellaista makeaahan se on. Ne juustopalat kyllä sopii siihen hyvin.

En ole koskaan ymmärtänyt yhtä ruokalajia: perunasose, johon on sekoitettu jauhelihaa. Myös perunoista tehtyyn jsuhelihakeittoon olen varmaan saanut yliannostuksen lapsena. Molempia pystyn syömään kyllä.

Raaka sipuli ei mene, eikä ole koskaan mennyt. Ja sen kyllä kehtaan sanoa.

Ruusunmarjateetä en pysty juomaan, se on mielestäni aivan hirveää. En joisi sitä kylässäkään vaikka valmiiksi olisi tehty. Anteeksi vain.

Maitoperunat. Kammottavaa kuraa!!

Viime elokuussa Granadassa pässin kiveksen. Tuli tapaksena viinilasin yhteydessä ja luulin että joku perunakrokantti oli. Itse lähes kasvissyöjä, mutta en saanut edes mitään traumoja. On sitä suussa kaikenlaista muutakin ollut...

Lapsena nieleskelin kylässä homehtunutta ja sokeritonta puolukkamehua.

Lapsena syöty punapippuripihvi ahvenanmaalla on muistini mukaan karseinta mitä olen joutunut syömään. Hyvää ovat olleet sen jälkeen mm. räkättirastas, majava (todella herkullista), Mehiläisen kuhnurit raakana ihan ok, mutta pannulla paistettuna loistavia! Valmiiksi valmistetut sirkat oli pettymys, kun oli liikaa mausteita ja liian kypsiä =kuivia. Kallioimarteen juuret on aika kivoja, lakritsin maku todella tujua... mitähän vielä?

Joskus ammoin poikaystävän luona homeelta maistuvaa leipää, hyi hitto. Säilyttivät leivät jääkaapissa, siellähän leipä pilaantuu paljon nopeammin. Poikaystävä veteli hyvällä ruokahalulla. Luuli kai että leivän kuuluu maistua siltä. Urgh. Ranskanleipää en ole pystynyt sen jälkeen syömään. Aikaa tästä 30v.

Jouluruuat

Hai jossain ammoniakkiliemesssä. Islannissa. Yleensä syön mitä vain, mutta tuo ei mennyt.

Homeisista herkuista tuli mieleen tanskalaisten ruisleipä. Eli ruista, vehnää, erilaisia siemeniä leivottuna todella tiiviiksi "hyvin säilyväksi" vuokaleiväksi.

Aina kun olen uskaltautunut maistamaan, maistuu homeiselta.

Vegaaninen voileipäkakku.  Ohje oli ilmeisesti muokattu savulohikakusta. Kala oli korvattu merilevätahnalla, jonka koostumus oli hiekkamainen ja todella suolainen. Soijatuorejuusto on myös jotain minkä makua en unohda koskaan, hyi hemmetti. Leivät oli kosteutettu jollain erikoiskasvisliemellä, ja rehut jota kakussa oli olivat ihan nahistuneita. Pahinta tässä oli se että kakun tekijä kysyi useaan kertaan miten maistuu ja onko hyvää, yritä siinä sitten valehdella kun meinaa lentää laatta.

Kaurakiisseli. Anoppini teki sitä aikoinaan. Todella hirveintä mitä olen syönyt! Oli työn takana saada pysymään sisälläni. En kehdannut olla syömättä kohteliaisuussyistä. Jos anoppini olisi ollut nuorempi, en olisi syönyt lusikallista enenpää. Puistattaa vieläkin.

Lapsena parhaan kaverin äidin laittama makaronivelli. 

Täysin mautonta limaista korvasienimuhennosta.

Lievästi pilaantunutta ahventa

En tullu sairaaksi Samat tuttavat tarjosivat. Voitte varmaan kuvitella neljästi keitetyt sienet.

Eräs ystävätär oli eron jälkeen hysteerinen kokkaamaan ja tarjoamaan. Kerran kanapata rupesi käymään, ei syöty. Kerran hän tarjosi lihamureketta joka oli järkyttävintä ever. Viiniä päälle , taskuun, pöydän alle koriralle, serviettiin. Sitä ei vaan pystynyt syömään . Aina sillä jotkut nolot kutsut ja tarjoilut.

Aikoinaan ex-poikakaveri kokkasi meille kalapuikkoja mikrossa ja tarjosi niiden kanssa kanssa kaljaa, hyi helkkari mikä makuelämys! Pinnalta kuumat sisältä jäiset ja puikot ja kalja, jota en koskaan ole oppinut juomaan.

Konjakkia.

Vuohenjuustopiiras, meinasin oikeasti oksentaa kun maistoin sitä... nevö foget! :D

Meille tuli isovanhemmat viikonlopuksi käymään ja samaan aikaan oli kaveri kylässä.

Mummi ja äiti hoitivat pääosan kokkauksesta sekä ajan hengen vastaisesti ukki huolehti lihan valmistuksen.

Ruokana oli:

-Pieni itsetehty lihapasteija häränhäntäliemessä

-Erilaisia kaloja (savusiikaa, silliä, graavilohta, mätiä) sekä pateeta, sieniä ja jotain perunasalaattia muistuttavaa

-Pääruokana oli burgundinpataa, perunoita,  herneitä ja vihersalaattia

-Jälkiruokana oli karpalokiisseli kermavaahdolla

-Aikuiset joivat päälle kahvit, ukki ja isä konjakit, muille suklaa konvehdit

Olin oikein onnellinen hyvästä ateriasta,  pöydässä syönyt kaveri vaikutti jotenkin vaikealta.

Menimme kaverini kanssa ulos ja selvisi, että hän oli täysin järkyttynyt kammottavasta ja omituisesta ateriasta.

Säälitteli minua kovin ja totesi heillä sentään olevan usein makaronilaatikkoa. Ja lautasia ei kokoajan vaihdeta. Karkkejakin saa enemmän kuin yhden. Ja yäk oksettaa.

Se oli oletettavasti hänen "hirveintä mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta"-kokemuksensa.

Historiallisena kurioseettina mainitsen naispuoleisen sukulaisen olleen kokkina Pietarissa ennen vallankumousta. Viimeinen pestinsä oli jonkun merkittävämmän virkamiehen kokki/keittäjä ja sieltä tuli kosketus venäläis-ranskalaiseen paremman virkamiehen keittiöön. Hän palasi hieman ennen vallankumousta miehensä kanssa takaisin Suomeen.

Olin käymässä partnerin tädin ja sedän luona. Heille oli tuonut japanilainen vieras jotain erikoista vihreää teetä, kysyivät halusinko. Varottelivat kyllä että maistuu vähän erikoiselta. Ajattelin ettei voi olla niin pahaa, ja pyysin kupin. Jessus oli pahinta teetä mitä olen ikinä juonut! Sitä makua ei voi edes selittää, jonkinlaisen palaneen ruuan tai vastaavan tosi voimakas maku. Puoli kuppia join, ja sitten sanoin ei pysty. Ihan hyvät naurut kyllä saatiin.

Kanttarellikeitto - aivan kuin kuivaneita kastematoja. Makukin sama.

Ex-anopin ruoat sisälsi yleensä useamman hiuksen/ annos, niitä oli välillä vähän vaikea syödä.