Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Pizzaa jossa homejuustoa ja suolakurkkua,

2 päivää vanha kahvi. Yksinäinen vanhus, joka ei viitsi keittää joka päivä kahvia. Keittää pannullisen ja juo sitä niinkauan kuin riittää. Tämä tuli ilmi vasta, kun istuin hänen luona kahvipöytään ja kupissa oli valmiina mikrossa lämmitettyä kahvia. Kyläilyt loppui lyhyeen.

Viiniä kylässä. Se pilaa seurustelun, ihmiset muuttuvat tyhmemmiksi, todellista kohtaamista ei tapahdu. Tulee huono olo, ei saa kotona unta, nukkuu huonosti, ja jopa saattaa seuraava päivä mennä krapulassa väsyneenä. Turhia kaloreita.

Kun mietin, niin tämä on asia, mitä olen vastoin omaa todellista tahtoani nauttinut toisten mielipidettä myötäillen. Suomessa on vaikea tästä myös kieltäytyä.

Lanttulaatikkoa, kahvia ja sieniä.

Kouluruokailu 80-luvulla ja pakkosyöminen. Porkkanaraaste rusinoilla oksettaa ajatuksenakin. Rusinat näyttävät kuolleilta kärpäsiltä.

Vanhan ihmisen itse tekemiä karjalanpiiroita.Maistuivat aivan ummehtuneelta kellarilta.Asui vanhassa talossa, jossa ilmeisesti oli homevaurioita ja sisäilmaongelmia.Piirakat ottivat nämä maut itseensä.Oli kyllä nieleskelemistä

En oo varma, oonko jo joskus kirjoittanut tän tänne, mut perunamuusi, jossa seassa raakaa sipulia. Aivan kamalaa. Isän vanhemmilla oli sitä aina tarjolla, syötiin sitten mitä tahansa. Ja vaikka kuinka tiesivät, et vihaan sipulia, niin piti aina syödä. Kohteliaisuudesta. Opin siellä syödessä imeskelemään muusin, koska raaan sipulin puraisu aiheutti yökköreaktion.

"Masan makkara "

Korianteria

Mummoni tarjosi minulle kreikkalaisia makeisia, siis jotain marmeladityyppistä tomusokerin peitossa olevaa. Nielin hampaisiin tarttuvan hirveän makuisen palan väkisin alas, mutta en kyllä saanut reaktiotani peiteltyä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ihmisen itse tekemiä karjalanpiiroita.Maistuivat aivan ummehtuneelta kellarilta.Asui vanhassa talossa, jossa ilmeisesti oli homevaurioita ja sisäilmaongelmia.Piirakat ottivat nämä maut itseensä.Oli kyllä nieleskelemistä

Harmi. Itselläni top 5 makumuistoihin kuuluvat kaverin mummon uunituoreet karjalanpiirakat.

Itse jouduin teini-ikäisenä pulaan grillijuhlissa. Grillauskulttuuri ei ollut tuolloin vielä kauhean kehittynyttä ja ilmeisesti liha oli jotain ihan mitä sattui saamaan riittävästi suurelle porukalle. Pihvi oli osin kärvähtänyttä, sitkeää ja melko mautonta. Pahinta oli että olin saanut jonkun jännepalan ja valehtelematta 75% oli jotain muuta kuin lihasta. En tietenkään nuorena kehdannut sanoa mitään enkä olla epäkohtelias isossa aikuisporukassa. Tekniikkani näissä tilanteissa oli tehdä pieniä paloja jotka voi niellä pahemmin pureskelematta, koska sitkeän klöntin pyörittely suussa aiheutti oksennusreaktion. No eihän normiveitsi purrut niihin jänteisiin ollenkaan vaan melkein pomppasi pois leikatessa, enkä saanut mitään irti. Onneksi äitini huomasi taisteluni möhkäleen kanssa ja pelasti minut pakkosyömästä enempää tekemättä asiasta isompaa numeroa.

Siskoni kokkaustaidot olivat nuorempana vähän niin ja näin. Olin käymässä lapsuuden kodissa ja sisko oli tehnyt kasvissosekeittoa. Ensimmäisen lusikallisen kohdalla totesin: "on aika mausteista." Johon sisko: "joo. Siihen meni vähän liikaa kardemummaa." Hitaasti sain kai toisenkin lusikallisen syötyä ja samalla jotenkin viestittyä toiselle siskolleni, että veisi tuon kokkailleen siskon hetkeksi pois. Menivät olohuoneeseen katsomaan jotain yhdessä ja sain kipattua sopan roskikseen.

Toinen kerta oli kun siskoni oli leiponut syntymäpäivilleen kakkua, johon hän oli käyttänyt täytteeksi jotain sinistä geeliä, joka on tarkoitettu ilmeisesti vain pieneen koristeluun. Keinotekoinen väri teki siitä jotenkin vielä hirveämmän kokemuksen.

Ystävän kokkaukset oli joskus outoja. Oli jo eläkkeellä eli ei ollu iästä kiinni. Jos oli vieraita tulossa, niin tää emäntä pyöräytti nopeesti jonku suolasen piirakan. Siihen laitettiin mitä sattui löytyä. Mä onnistuin välttämään ne sörsselit vetoamalla allergiaan. Ystävä osti kaupasta kaikenlaista elintarviketta eikä edes tiennyt mihin tai miten niitä käytetään. Jacky makupaloja leipomiseen ym. Kaikista pahimmat makuelämykset oli persimon(?) hedelmä, maistuu sprmalle ja halva, joku sodanaikanen syötävä.

Vierailija kirjoitti:

Aurajuustolla maustettua kanakastiketta, sain jotenkin syötyä melkein kokonaan, mutta tiukkaa teki.

Mun suurinta herkkua!

Firman virikepäivillä ruokatarjoiluna oli jotain viikinkikauden ruokaa, jotain viiriäisenmunia, tunnistamatonta vihannesmöykkyä ja kenties jotain lihaa , juomaksi jotain järkyttävää kaljantapaista.  Tuli aivan outo olo sekä vatsaan että päähän vaikka en kovin montaa suupalaa ja kulausta pystynytkään syömään. Kotimatkaa oli autolla ajettavaksi noin 300 kilometria, mutta ensimmäisen oksupysähdyksen jouduin tekemään jo vartin ajon jälkeen. Onneksi olo alkoi parin tunnin jälkeen vähän helpottamaan.

Olen joutunut muutaman kerran illanistujaisissa juustolautasten äärellä kiusalliseen tilanteeseen; en voi sietää homejuustoja, yleensä uskallan aukaista suunikin tämän asian suhteen, mutta kun toinen on niiin nähnyt vaivaa ja "kokeile edes maistaa!". Mitä muutakaan tuossa voi tehdä, kuin ottaa palan, yrittää saada se pysymään sisällä ja todeta etten tälläkään kerralla pitänyt siitä?

Ja ei liity niinkään kohteliaisuuteen, mutta olen traumatisoitunut ala-asteen pakkosyötöstä koulun ruokalassa. En saa pinaattikeittoa alas, enkä siedä edes hajua oksentamatta.... hrrr.

Kahvi

Exän mummon mansikkamehu. En voi juoda kahvia, ja mummo ystävällisesti minulle mehut laittoi. Itsetehtyä höyrymehua vielä, joo...ja varmasti homeessa. Sitä homeen makua en vieläkään ole unohtanut ja tästä on jo  30 vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paiatetut aivoviipaleet tarjottuna mannapuuron ja parsakaalin kanssa, oli emännän mukaan todella ravitseva annos josta saa kaikkia ihmisen tarvitsemia ravintoaineita ja on kuuleman mukaan heidän lastensa suosikkiruoka, jota 8kk vanha kuopus sai soseutettuna ja sekoitettuna noita ruokia yhteen.

Mistä Suomessa tai edes euroopassa saa aivoja? Kreuzfeltjacobin tauti leviää niistä, sitä sai lehmät aikoinaan taudin kun märehtijöille(!)syötettiin lampaista huonosti tehtyä luujauhoa.

Eli tehtiin kasvinsyöjistä lihansyöjiä.

Mieheni kertoi, että äitinsä (kotoisin Sardiniasta) kokkaili jonkun eläimen (? liekö lehmän?) aivoja silloin tällöin miehen lapsuudessa. Ekalla kerralla poloinen oli luullut kukkakaaliksi ja maistanut palan. Kuulemma sanoinkuvaamaton kokemus, kuvottavinta mitä ikinä syönyt. Vielä kun ottaa huomioon kuinka riskaabelia aivojen syönti on niin ymmärrän täysin ja eipä tee itse mieli kokeilla. En tiedä, vieläkö anoppi jostain saa aivoja kokattavaksi. Minulle ei ole mitään omituisuuksia tarjonnut, vielä.

Silliä ja puoliraakaa kukkakaalta.

Hyi vit tu.