Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Ylisuolainen jauhelihakastike ja kivikovat potut, söin kuitenkin koska kyseessä oli masentuneen äitini minulle  vartavasten tekemå syntymäpäivälounas. Isäni totesi että hyi hel""i ja  poistui pöydästä, minä vakuutin kyynelehtivälle äidille ruuan olevan aivan ihanaa vaikka pari pottua oliki jäänyt raaaksi.

Lohta jota ei oltu osattu savustaa oikein. Se oli raakaa, limaista ja suolaa ei ollut laisinkaan. Limainen haiseva kalanpala suussa meinasi pyrkiä kurkusta takas ylös mutta kohteliaisuuttani sain sen nieleteltyä, en ottanut lisää, maistaminen riitti.

En koskaan syö tai juo mitään kohteliaisuudesta. Voin kyllä maistaa epämääräistä ruokaa/juomaa mutta teen sen aina oman uteliaisuuteni vuoksi.

Kohteliaisuuteen kuuluu se, että ihminen osaa sanoa "Ei kiitos" ja jättää syömättä/juomatta. Kohteliaisuuteen kuuluu myös se, että ihminen osaa syödä ja juoda kuin diplomaatti. Juomaa via maistetaan (pari hörppyä) ja jätetään loput lasiin. Ruokaa maistetaan (pari lusikallista) ja sen jälkeen sitä liikutellaan ympäri lautasta niin että näytää, kuin annoksesta olisi syöty enemmänkin.

Pitkä liuta hätävalheita (olen hieman huonovointinen, olen antibioottikuurilla, olen allerginen, jne) tepsivät joka tilanteessa. 

Ehdottomasti kahvi. Muutenkin se on ylivoimaisesti pahinta ruokaa tai juomaa mitä olen koskaan maistanut. Ja älkää tulko väittämään ettei se olisi hirveää, se hirveys on täysin subjektiivinen käsite. En minäkään pidä hirveinä kaikkia tässä ketjussa mainittuja ruokia ja juomia, mutta pystyn silti käsittämään ja hyväksymään sen, että se mikä minusta on hyvää saattaa jonkun toisen mielestä olla aivan hirveää.

Kesäkeitto maitoon. Koskenlaskijakeitto taas menee. Mustikkamaito j päällä sokeria. 

Kurkku ja minttu kivennäisvesi. Jäi juomatta. Sitkeä jänis, jonka isäntä oli itse ampunut. Kokata hän ei osannut.

Pilaantunutta ruokaa en syö. Sellaisen tarjoaminen on häpeä, mutta ei minun.

Ex-anopin tunkkaisia joulupöperöitä söin vuositolkulla ihmetellen miksi niistä tuli paha olo vaikkei syönyt paljon. Selvisi. Hän mätti kaikkeen mahdolliseen tolkuttomasti voita, kermaa ja sokeria.

Yäk.

Pakastepitsan pala, jota ei ollut paistettu! Menin ystäväni luo ja hän esitteli minulle yllättäen sukulaisensa, olivat odottaneet minua valmiina kahvipöydässä ja aloittaneet jo pitsan, joka oli leikattu paloiksi , paljoa muuta ei ollut tarjolla ja ystäväni laittoi minulle yhden palan sulanutta paistamatonta ristorante-pitsaa, joka oli ollut 1,5 min mikrossa

Oli kamalaa, pelkäsin että saan jonkun bakteerin,

Tiibetiläinen voi-tee ja en edes älynnyt, että kohtelias isäntä pitää aina kupin täytenä...

Iäkkäällä läheisellä on parkinson ja hajuaisti on mennyttä. Siivoan jääkaappia ja viskelen toisinaan hapantuneet eväät hiiteen. 

  Mutta sairaus ei ole kenekään vika, pitää vaan suhtautua ja tuoda tullessaan tuoretta evästä.

Ei tämä pahin ole mutta tuli vain mieleen. Olin eräissä juhlissa ja juhlien isäntä leikkasi minulle kauhean ISON palan voileipäkakkua. Se pala oli oikeasti iso. Ajattelin, että meneehän se kai kun voileipäkakku on kuitenkin hyvää. Mutta siinä olikin reilusti silliä ja lisäksi sotkettu kaikki mahdolliset täytteet mukaan. Vedet silmissä nieleskelin ja muistaakseni oli pakko jättää leikki kesken. 😑

Myönnän sen, olen liian kiltti. On tullut syötyä kohteliaisuudesta useastikin pilaantuneen puoleista tai palanutta ruokaa. Pahinta on ollut hapantuneeseen maitoon paistetut, sisältä raa'at mutta päältä palaneet lätyt, joiden makua ei minkään valtakunnan hillo olisi peittänyt. Tosin kerran tein varsin selväksi kantani, kun sylkäisin samantien ulos ilmeisesti tiskiainevedellä huuhdellut salaatinlehdet, maku oli niin hirveä, että refleksi tuli automaattisesti.

Kahvia. Olin ujo teini enkä kehdannut kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vegaani-sukulaisten laittamaa ruokaa. Ei siis se ollut kamalaa, ettei ruoka sisältänyt mitään eläinperäistä vaan se, että ruoka on aivan yli maustettua. Suolaa, suolaa ja suolaa, ja lisäksi kaikkea muuta, jotta ruoka on todella väkevän makuista.

En tiedä onko tämä tyypillistäkin vegaaneilla, itse olen syönyt vain siskoni, serkkuni, tätini ja isän serkun tekemänä, ja kaikilla tuo sama tyyli uittaa se ruoka mausteissa.

Miksiköhän tämä on saanut enemmän miinuksia kuin plussia?!

Koska noinhan se on, otin aiemmin ruokalassa kokeeksi aina joskus kasvisruokaa ja useimmiten se oli todella vahvasti maustettua, joskaan ei suolaista. Satuin lukemaan sanomalehdestä että lihansyönnin lopettaminen vaikuttaa makuaistiin ja siksi monet vegaanit tuntuvat käyttävän enemmän mausteita kuin sekasyöjät. Minulle juttu meni läpi omien kokemusten perusteella.

Mä oon myös ottanu joskus AMKssa kokeeksi kasvisruokaa. Aina on jääny syömättä, kun on niin vahvasti maustettua että vedet tulee silmistä ja suu palaa. Mutta lukion kävin steinerkoulussa, jossa liharuokavaihtoehto oli vain 2 kertaa viikossa, muina päivinä vain kasvisruokaa. Ja missään ei ole niin hyvää ruokaa! Liekö mausteiden määrä maltillinen siksi, että myös ala-aste söi siellä. Ei lasten suus kestä sitä kamalaa maustemäärää.

Likaisella keittimellä keitetty laiha kahvi ja puoliraaka, kylmä valmispitsa.

Osa on ihan aidosti kamalia kokemuksia, ymmärrän. Itsellänikin, kun on tarjottu selkeästi pilaantunutta ruokaa... mutta uskomattoman myös lapsellisia osa ihmisistä. Ja ilman mitään normaaleja käytöstapoja. Jotenkin se jaksaa ihmetyttää vaikka luulisi, että kaikki on jo nähty.

-Maitoon tehty makaronikeitto

- Kalapullakeitto

Aurajuustolla maustettua kanakastiketta, sain jotenkin syötyä melkein kokonaan, mutta tiukkaa teki.

Keitetty kukkakaali. Yökk.

Tulee mieleen pari juttua, Krakovassa tilasin pienessä ravintolassa jotain keittoa jonka piti englanniksi huonosti käännetyn menun mukaan olla naudanlihakeittoa, se oli tehty pötsistä. Tarjoilija, joka oli varmaan aloittanut uransa kommunistiaikana vahtasi vierestä että söin koko jutun, no muutaman siivun sain alas ja liemet.  Münchenissa Hofbräuhausissa tilasin jotain minkä luulin olevan pihvi, olikin läskisestä lehmän mahasta leikattu siivu keitettynä. Tuli sitten myöhemmin ykättyä ulos muutaman kaljalitran jälkeen.