Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?
Kommentit (1840)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran ostin irtoteetä (nimeä en todellakaan muista) joka maistui kammottavalle. Ihan kuin teelehtiä olisi jossain sillivedessä uitettu. Jouduin heittämään roskiin koko satsin, kukaan kaverinikaan ei halunnut ottaa lahjoitusta vastaan. En sitten tiedä olisiko kyse ollut niistä savustetuista teelehdistä, minkä joku toinen kommentoija aiemmin mainitsi. Ääniä
Lapsang Souchongiako joit? Ymmärrän, että on haastava teelaji. Itse siitä pidän. Kauheimmat teehetket ovat minulla olleet silloin, kun ainoat vaihtoehdot ovat olleet näitä vessanraikastimen makuisia keisarin morsiamia ym. Siinä sitten hampaat irvessä ryystät niitä esansseja.
Olen eri, mutta kun teestä tuli puhe. Juon itse yleensä ihan tavallista mustaa teetä ja joskus vihreää teetä. Mutta meillä töissä jotkut mirkut tykkää niistä "maustetuista" teelaaduista. Aivan kammotavia! Koko toimisto haisee ihan parfyymille. Eikä se esanssi edes maistu, haisee vain karmealle.
Sushia ja mämmiä, eri kerroilla sentään.
Maitokahvi on ihan helv.. pahaa. Haaleaa litkua ja maidon maku muuttuu oksettavaksi. Joskus koittivat juottaa kun maito oli kaadettu valmiiksi kun tarjoajakin käytti. Jäi kuppiin hörpyn jälkeen. Kahvin kuuluu olla mustaa ja tulikuumaa.
Kasvispatee tädin luona. Oltiin koko perheellä käymässä, pitkä matka ajettu ja ruokana oli maustettu kasvispötkylä. Hyvin oudolle maistui. Söimme kaikki vähäsen ja myöhemmin lähdimme isän aloitteesta "ilta-ajelulle" eli grillille.
Joskus lapsena jouduin syömään perunamuusia, jossa oli sipulia isoina paloina. En ole koskaan tykännyt sipulista, taisi olla elämäni pisin ruokailuhetki. 😏
Nieleskelin väkisin, vaikka muusi pyrki koko ajan takaisin suuhun. Kamalaa! 🙄
Lapsena Venäjällä tahmaista makaronia ilman mitään kastiketta tms. ja lisänä pari viipaletta jotain rasvaista lauantaimakkaran tyyppistä. Myöhemmin on hävettänyt, kun olen tajunnut, että köyhät ihmiset siinä varmaan tarjosivat parastaan, ja minä nyrpistelin nenää. Söin kyllä.
Kaikki ruoka mitä ehdotetaan syömään vastoin on kamalaa.
Esim. kyläpaikassa ylipainoiset sukulaiset tarjoavat kakkua
- Mitä, siis haluatko että minunkin terveyteni vaarantuu ja että minusta tulee ylipainoinen, kuten sinusta?
- No , kiitos pistä vatia tänne päin, tämä herättääkin ruokahaluni.
Kerran yhden ystävällisen kaverin luona. Kaveri tarjosi kahvia ja se muki mihin kaatoi kahvia, oli paksun oksettavan paskakerroksen alla. Ties mitä muruja oli kupin pohjalla.
Mutta ei auttanut kuin juoda kahvi ja niellä murut🤮
En juonut enää koskaan kahvia hänen luonaan, vaikka monesti oli tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Risotto" eli keitetyn riisin sekaan sotkettu voita ja juustoa, entisen miesystävän taidonnäyte. Kyllähän sitä nälkäänsä söi, mutta lopulta tuli paha olo siitä kaikesta voista ja juustosta.
Onkohan tuo joku jenkkijuttu, vähän kuten juustomakaroni ? Nimittäin siinä Hegenvaarallisesti lihava ohjelmassa joku muija mätti riisiin juustoa ja söi tyytyväisenä.
Italialaiseen risottoon tulee parmesan-juustoa, mutta toki muutakin kuin sitä ja riisiä. Oikea risotto on kosteaa ja valuvaa, täyteläistä, ei sitä kuivaa riisi-hemapa-jauheliha -sotkua, mitä täällä Suomessa jotkut julkeavat kutsua risotoksi.
Suomalaisilla nakyy olevan hyvin herkka oksennusrefleksi (geeneissa?). Itse onneksi olen kaikkiruokainen, ainoastaan maitoa en juo kun on laktoosi-intoleranssi.
Lapsena iso mukillinen mustaa kahvia. Isän kaveri kaatoi minullekin kysymättä, en ollut sitä ennen ikinä kahvia maistanutkaan. Maitoa tai sokeria ei ollut. Pakko oli juoda, en olisi uskaltanut sanoa, etten tykkää, enkä kehdannut jättääkään. Meni kauan ennen kuin uudestaan maistoin kahvia.
Anopin kalahyytelö (tai kenen tahansa tekemä, ei sen puoleen). En pidä kalasta juurikaan, eikä ko. ruokalajin rakennekaan ole oikein mieleen. Pakkohan sitä oli ottaa, kun tuputettiin. Pieni pala menee muun ruuan joukossa, mutten minä sitä kehumaan pysty.
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsena jouduin syömään perunamuusia, jossa oli sipulia isoina paloina. En ole koskaan tykännyt sipulista, taisi olla elämäni pisin ruokailuhetki. 😏
Nieleskelin väkisin, vaikka muusi pyrki koko ajan takaisin suuhun. Kamalaa! 🙄
Me ollaan miehen kanssa synnytty molemmat -60-luvulla, ja molempien äidit teki tällaista sipulipaloilla höystettyä muusia. Kammottavaa.
Miesystäväni lupaili tehdä meille iltapalaksi lämpimiä voileipiä ja oletin että niihin tulee kinkkua, jauhelihaa tai tonnikalaa . Oli aika karu yllätys todeta, että juustokuoren alla piilotteli jalapenoja ja herkkusieniä ! Vielä kun nälkäisenä menin suoraan töistä... ja mies tottakai huomasi ettei maistu ja loukkaantui.
Semmoista appiukko aina keittelee nuukuuksissaan. Onneksi sitäkin vain puoli kuppia mieheen.
En mitään. En tee tuollaista ketään miellyttääkseni, koska en ole täällä miellyttääkseni ketään. Vain tyhmä tekee. End of discussion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheen omassa paskassaan kasvattamaa kaalia - sain asian selville jälkikäteen.
Syöthän sinä lehmänpaskalla lannoitettuakin.
Ihmispaskan väitetään olevan parata lannoitetta perunalle, ja on ainakin luomua.
Vierailija kirjoitti:
"Syöthän sinä lehmänpaskalla lannoitettuakin."
Joko olet hirvittävän tyhmä, kun et ymmärrä mitä eroa on lehmän lannalla ja ihmisen jätöksillä, tai sitten olet äärimmäisen huono provokaattori.
Molemmat paskat käy hyvin lannoitteeksi, niin ihmisen kuin lehmänkin. Taidat olla kaupunkilainen.
Lapsang Souchongiako joit? Ymmärrän, että on haastava teelaji. Itse siitä pidän. Kauheimmat teehetket ovat minulla olleet silloin, kun ainoat vaihtoehdot ovat olleet näitä vessanraikastimen makuisia keisarin morsiamia ym. Siinä sitten hampaat irvessä ryystät niitä esansseja.