Hirveintä, mitä olet syönyt tai juonut kohteliaisuudesta?

Alkoholitonta olutta krapulanpoistoon...

Vierailija kirjoitti:

Naisen alapäätä, jota ei oltu pesty 3 päivään ja oli yli 15cm pitkiä häpykarvoja.

Kännissä olin.

Taisit olla niin pöhnässä, ettet huomannut litkuttavasi lammasta.

Olin kylässä parhaan kaverini luona joskus 10-vuotiaana ja kaverin äiti oli sitä ennen aina tehnyt hyvää ruokaa. Kerran sitten hän paistoi ruuaksi maksapihvejä, ja jo pelkkä haju sai minut yökkäilemään, enkä sitä ennen koskaan ollut pystynyt syömään edes maksalaatikkoa. En kuitenkaan pienenä ja vähän ujona tyttönä uskaltanut sanoa että en oikein pidä maksaruuista, joten söin sen pihvin kyyneleet silmissä melkein yökkäillen ja peläten että oksennan pöydälle. Vähän samanlainen olo tulee myös hirvi ja pororuuista, niissä on joku haju ja maku mistä en pidä.

Mieheni mummon paljon kehuma yltiösuolainen tattaripuuro. Leivinuunissa tehty. Kyllä oli työläs syödä, kun sitä suolaa oli niin hirveästi.

Norjalainen ruskea vuohenjuusto. Se maistuu hiivalle ja vanhalle voille ja jää kitalakeen kiinni (jonkun mielestä se maistuu toffeelle.)

Tuttava oli huomaavaisesti tehnyt evässämpylän minullekin. Nieleskelin palat purematta.

Munuaiset perunoiden kanssa olivat aika kamalia. Ja mykykeitto Savosta. En ole sitä kai maistanut mutta hajun muistan lapsuudesta.

Juustokakku. Kesäkeitto. Grillimakkara joka oli jotain mozzarella-chorizo-pekoni-aura-jalapeno-yms-teollisuuskönttiä, joka oli kuulemma tosi lihapitoista. Kaikki nuo aiheuttivat ala-asteen pakkosyöttöruokailuista tutun yökkäysrefleksin.

Kärsin mahavaivoista jos saan gluteenia (isän puolelta about kaikilla on keliakia, mut itse en oo käynyt kokeissa tai ne ei näytä mahdollista keliakia kun en halua altistaa itseäni gluteenille sitä reilua kuukautta et sen vois mitata. Kerran yks kaveri kutsui luokseen ja kun meillä oli ollut riitoja aiemmin niin en viitsinyt mainita gluteenittomasta mitään kun hän oli tehnyt vohvelitaikinan valmiiksi. Ajattelin et ei kai yks vohveli tee niin pahaa ja kiltisti söin sen. No en ajattele enää. Kotona illan ja yön tuntui et katkeen kun olin kaksinkerroin ja koski niin kovasti mahaan. Sen jälkeen oon joutunut aina jotenkin sanomaan et kiitos mutta ei kiitos.

Virolaisen tuttavaperheen tekemää lihahyytelöä eli aladobia. Siinä oli nahanpalasiakin, joissa kiinni sian karvoja. Sattui vielä olemaan krapula.

Anopin luona mykykeitto!!! 😳

Oli ihan ensimmäisiä kertoja anopin luona, en kehdannut kieltäytyä.

Jotain sain vähän syötyä, loput annoin miehelle kun se tykkää syödä tuota.

Vierailija kirjoitti:

Anopin luona mykykeitto!!! 😳

Oli ihan ensimmäisiä kertoja anopin luona, en kehdannut kieltäytyä.

Jotain sain vähän syötyä, loput annoin miehelle kun se tykkää syödä tuota.

Mykyrokka siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin luona mykykeitto!!! 😳

Oli ihan ensimmäisiä kertoja anopin luona, en kehdannut kieltäytyä.

Jotain sain vähän syötyä, loput annoin miehelle kun se tykkää syödä tuota.

Mykyrokka siis

 Mykysoppa ei välttämättä ole kaikkien lempieväs, mutta kannattaa muistaa, että mykysoppa on parhaimmillaan parin päivän päästä, maut ja mykyt ovat tasaantuneet.

   Talkkuna on myös perinneruoka, mutta sekin riippuu missä olet talkkunaa syönyt. Läntisessä Suomessa talkkuna-jauho ripotellaan esim.kokkelin päälle. Mutta minä savolaisena syön sen niinkuin se itä-Suomessa tehdään: Talkkunasta keitetään tiukka puuro jota syödään pottujen asemesta tirripaistin (läskisoosi) kanssa.

  Ei ole herkkämahaisten evästä mutta tuhtia. Ja hyvää.

Rössypottua...

Tänään en syönyt keittoa, vaikka sitä tyrkytettiin. Päättäväisesti, ystävällisesti ja varmasti kieltäydyin. Koska hygieniasta ei voinut mennä takuuseen.  Olkaa pliis päättäväisempiä! Intätte aikanne että ei kiitos! Loukkaantukoon vaan, ihan sama. Ei minusta kenenkään pidä tyrkyttää huonoa. Ihan voi miettiä miksei kelvannut. Siis: kieltäytykää! Suomessa ei oo sellaista, että loukkaannuttais verisesti. Ja jos niin, so what. 

Käyttäjä28010 kirjoitti:

Intiassa, kylässä keskellä-ei-mitään, savilattialla istuen vuohien ja suvun keskellä, koko kylän töllistellessä lasittomista ikkunoista sisään, jotakin, mikä ei puremallakaan mennyt palasiksi suussa, tulista kuin itse helvetti, kyytipoikana lämmin, rasvainen, klimppinen vuohenmaito. Melkein itkin sitä syödessä, oli sanoinkuvaamattoman pahaa ja syödä piti, koska olimme partnerin kanssa kunniavieraana.

Mitä jos se oli paikallisen luonnehäiriöisen tepponen ja nauravat makeasti vielä tänäkin päivänä typerille turisteille..!  MInusta länsimaalainen voi aivan hyvin kieltäytyä jostain oudosta epähygienisestä ruaksi väitetystä, ihan sama, kyllä he ymmärtävät, kai he nyt sen tajuavat, että oudon vaaleilla on omat oudot ruokatottumuksensakin. Kouluttakaas pikkasen näitä alkuperäiskansoja, ei pidä kaikkeen alistua! Ainahan voi sanoa, että on uskonnollisella paastolla!

Kun anopin pulla ei kelvannut. Dietti! kirjoitti:

Tänään en syönyt keittoa, vaikka sitä tyrkytettiin. Päättäväisesti, ystävällisesti ja varmasti kieltäydyin. Koska hygieniasta ei voinut mennä takuuseen.  Olkaa pliis päättäväisempiä! Intätte aikanne että ei kiitos! Loukkaantukoon vaan, ihan sama. Ei minusta kenenkään pidä tyrkyttää huonoa. Ihan voi miettiä miksei kelvannut. Siis: kieltäytykää! Suomessa ei oo sellaista, että loukkaannuttais verisesti. Ja jos niin, so what. 

Miten se keitto oli valmistettu, eikö sitä ollut keitetty. Luulis pöpöjen kuolevan jo 10min kehittämiseen.

Tämä on nyt kesyä muiden kokemuksiin verrattuna, mutta anoppilassa pitsaa jossa kinkkua ja ananasta ! Pidän kylmästä ananaksesta mutta lämpimänä se on karmeaa ja natkuvat kinkkusuikaleet aiheuttavat aina yökkäysreaktion. Anopin, appiukon ja miehen 3v veljenpojan takia jouduin kuitenkin  huuhtomaan kahvilla alas lähes pureksimatta ja hymyilemään että hyvää on

Vierailija kirjoitti:

Olin kylässä parhaan kaverini luona joskus 10-vuotiaana ja kaverin äiti oli sitä ennen aina tehnyt hyvää ruokaa. Kerran sitten hän paistoi ruuaksi maksapihvejä, ja jo pelkkä haju sai minut yökkäilemään, enkä sitä ennen koskaan ollut pystynyt syömään edes maksalaatikkoa. En kuitenkaan pienenä ja vähän ujona tyttönä uskaltanut sanoa että en oikein pidä maksaruuista, joten söin sen pihvin kyyneleet silmissä melkein yökkäillen ja peläten että oksennan pöydälle. Vähän samanlainen olo tulee myös hirvi ja pororuuista, niissä on joku haju ja maku mistä en pidä.

Hirviruusssa ja ehkä pororuuissakin on riistan maku ja tuoksu jos sitä ei varta vasten peitellä, tottumattomalle raudan maku voi olla liikaa. Itse arvostan villiä makua ja sitä ei maustamalla, tai esim. linturuokaa vedessä tai maidossa keittämällä pidä pilata. Kaikki eivät ymmärrä tai arvosta riistaruokia eivätkä maksaruokia.

Kerran ostin irtoteetä (nimeä en todellakaan muista) joka maistui kammottavalle. Ihan kuin teelehtiä olisi jossain sillivedessä uitettu. Jouduin heittämään roskiin koko satsin, kukaan kaverinikaan ei halunnut ottaa lahjoitusta vastaan. En sitten tiedä olisiko kyse ollut niistä savustetuista teelehdistä, minkä joku toinen kommentoija aiemmin mainitsi. Ääniä

Punaviinissä haudutettu rusakkopata. Ihan itse tein ja lopputulos oli jotain kammottavaa. Väkevää ja maistui maksoittuneelta. Tiukkaa teki saada alas edes yksi annos. En tiedä mikä meni pieleen, mutta sitä reseptiä en enää ikinä kokeillut. Olen joskus myöhemmin kuitenkin onnistunut tekemään ihan hyvääkin riistaruokaa ja punaviinikastiketta.

Kerran illanistujaisissa ystävä tarjosi Henkceltrocken-kuohuviiniä. Hyi saatana, voiko nirsompaa ihmistä olla..