Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Karua luettavaa, pitää olla sitkeä silloinkin kun ei jaksaisi!
Kolme ihmistä kertoo oman polkunsa terapianhausta Kelan nykyisessä järjestelmässä.
https://yle
.fi/uutiset/3-10946659
Vierailija kirjoitti:
Karua luettavaa, pitää olla sitkeä silloinkin kun ei jaksaisi!
Kolme ihmistä kertoo oman polkunsa terapianhausta Kelan nykyisessä järjestelmässä.https://yle
.fi/uutiset/3-10946659
Tätä juuri tarkoitin. Arvioidaan ja arvioidaan ja suositellaan ja suositellaan mutta konkreettista apua ja hoitoa ei saa, ei edes vaikka olisi esim. se lausunto Kelaa ja yksityistä terapiaa varten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itsemurhan partaalla oltu puoli vuotta. Opiskeluterveydenhuolto, psykiatrinen osasto ja kahden kunnan työntekijät vaan arvioi, mutta mitään apua ei saa. Työntekijöitä kyllä kummasti riittää.
Meinaan jättää vielä avun hakemisen kesken, koska paremmin jaksaisin niin kuin olla pienessä toivossa ja purkaa elämää ja ajatuksia vaikka kuinka monennelle ihmiselle.
Juuri tätä tarkoitan! Sinua juoksutetaan työntekijältä toiselle ja auttamisorganisaatiosta toiseen, mutta kaikki vain vuorollaan tekevät jonkun tilannearvion! Kohtaat useita työntekijöitä ja aina kerrot tilanteesi alusta ja saat sitten jonkun arvion siitä. Mutta ketä se arvio auttaa?! Ihmiset haluaa apua, ei arviota arvion perään!
Ja älä tee itsemurhaa, olet tärkeä ja arvokas ihminen, paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Ap[/quo
Nii ja tuo arvioitavana käynti vie ne viimestkon voimat ja loppuviimen paperiin jää merkonnät joita töllistellään ja pällistellään kaikissa yhteyksissä, vaikka aika on onhelmat jo ratkaissut, ku tajuaa, että ei sitä apua kannata pyytää, koska sitä ei saa. Ainut mitä siitä seuraa on se, että.menee, rahat, aikaa ja yksityisyys. Paremmin sitten selviää omalla tavalla miten kuten.
Terapiatakuu aloite keräsi onneksi vaadittavat 50000 nimeä läpi mennäkseen. Miten mahtaa toteutua jatkossa....
Olisi kiinnostavaa kuulla lapsiasiavaltuutetun vastaus????
Mulla sama myös fyysisen vaivan suhteen Porvoossa.
Vierailija kirjoitti:
⬆
Miksi alapeukku keskustelun nostosta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä yhteiskunta eli jo kunnat voisi miettiä omaa perhepolitiikkaansa. Ihan päivähoidon järjestämisestä lähtien. Itselle tuli aikoinaan yllätyksenä miten paljon päivähoito työllistää jatkuvine osallistumisvaateineen. Milloin pitää kerätä askartelutarvikkeita metsästä, osallistua perhepäiviin, jo taaperoiden loma-ajat koulujen lomien mukaan jne. Ihmetellään että miten niin en voi tulla kesken päivän töistä äitienpäiväkahville. Yhtäkkiä onkin pk:n suunnittelupäivä ja kas palkaton päivä tai lomapäivä itsellä töistä. Ja ai että kun on kiva virlä osallistua illalla päiväkodin metsäretki-iltaan.
Ne vanhempien yht. 10viikon lomat ei millään riitä päivähoidon ja koulun vaatimiin lähes 3,5kk! On kymmenien kilometrien hoitomatkoja kun lähipäiväkodista ei paikkaa saa jne. Tai kaksi lasta eri paikossa ym. Lisätään listaan vielä nousevat hoitomaksut. Ja jos vuosilomasi on väärään aikaan niin edes maksuhyvityksiä ei tule.
Vanhemmat ajetaan tosi tiukoille yhteisten lomien puutteessa, kun pk kiinni kesällä ja vanhempien lomat työnantajan määräämänä ajankohtana tietysti eri aikaan. Tähän päälle tietty neuvola-ajat, hammaslääkärit, sairastelut jne. Työssäkäynti alkaa olla selviytymistä.
Oma lukunsa on pieni koululainen, meidän kunnassa ei yhtään kerhotoimintaa sen ikäisille ja työnantajatkaan ei loputtomiin jousta.Olisi kiva tietää paljonko vanhempien loppuunpalamista voitaisiin estää ihan järjestämällä työssäkäyville riittävät päivähoitopalvelut. Meillä ei ole nyt 8 vuoteen vanhemmat ja sitä myöten koko perhe olleet yhtäaikaa kesälomalla, koska päivähoito ja myöhemmin koulu. Tähän päälle toisen vanhemman vuorotyö niin alkaa olla burn out käsillä.
Mä ajattelen kyllä niin päin että päiväkoti yritetään pitää lapsille todella kodin vertaisena paikkana, ei lapsivarastona joka vastaa liike-elämän tarpeisiin.
Lapseni tarvitsevat minua, ja minä tarvitsen lapsiani, ja koska yhteiskunta tarvitsee uusia ihmisiä olisi parempi järjestää asiat niin että vanhemmat voisivat olla niiden uusien ihmisten elämässä mukana -vaikka ovat myös töissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Karua luettavaa, pitää olla sitkeä silloinkin kun ei jaksaisi!
Kolme ihmistä kertoo oman polkunsa terapianhausta Kelan nykyisessä järjestelmässä.https://yle
.fi/uutiset/3-10946659
Mahtavaa toimintaa 😡
Terapiaa ja psykiatrista hoitoa järjestetään kyllä silloin kun sitä ei tarvitse. Eivät näköjään osaa tunnistaa hoidon tarvetta oikein.
Meillä lapsi tuupattiin psykiatriselle kun lääkärit eivät osanneet tunnistaa fyysistä sairautta ja pitivät oireita psyykkisinä.
Oikeanlaista hoitoa alkoi löytymään vasta kun satuttiin löytämään lääkäri, joka tunnisti sairauden ja kirjoitti lähetteen oikeaan paikkaan.
Ymmärrän, että harvinaisia sairauksia on vakea tunnistaa, mutta silti potilaita voisi tutkia asiallisesti ja konsultoida muiden alojen erikoislääkäreitä kun oma osaaminen loppuu. Meidän tapauksessa asiallisesta kohtelusta ei ollut tietoakaan. Minutkin yritettiin työntää psykiatriselle kun yritin löytää syytä lapsen oireille ja "käytin lasta liikaa eri lääkäreiden vastaanotoilla".
Tähän kaikkeen laitetaan hirveästi rahaa.
Ihan turhaan.
Laitetaan tuo linkki vielä kokonaisena kun moni ei kuitenkaan leikkaa ja liitä sitä puhelimella.
Mikä puolue pyytää Al Taeen irakilaisen exän ehdokkaakseen?
Äänestäisin.
Lasten"suojelun" epäkohdat hyvä nostaa tapetille
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuo on täysin totta.
Itsekin luulin aikanaan että esim neuvolasta voisi saada oikeasti apua kun niin kerran oli sanottu.
No odotusaikana ei tehty muuta kuin tarkkailtiin kaikkea ihan sama mitå oli ja tuli. En tunne yhtåän naista joka olisi saanut jotain hoidollista apua neuvolasta. Ennen aikojaan sairaalaan joutuneetkin on menneet sinne ambulanssilla ja sille reissulle jääneet.
Ja kun puhutaan Suomen erinomaisesta neuvolasysteemistä niin on kyllä kallis tarkkailuun keskittyvä laitos.
Sitten kun olin ihan loppu valvomisesta ja siitä kyselivät neuvolassa niin ainut apu oli ettå semmoista se on, samaten kun kysyin neuvoa yhä viikkojen pääståkin jomottavaan alapäähän.
Imetin vauvaa sinnillä vaikka olin luuta ja nahkaa ja en saanut nukuttua kun isoksi kasvanut vauva imi yölläkin tiheään. Kun vauva oli 6kk niin mainitsin asiasta neuvolassa ja hoitaja kommentoi ettå vauvahan kasvaa hyvin.
Lopetin imettämisen kun vauva oli 9kk ja mainitsin asiasta neuvolassa johon samainen hoitaja kommentoi pyhähtäen että hän jo ajattelikin ettå milloin sen lopetat kun on niin rankkaa ettå ei sitå ole pakko pitkään imettåä ettå kasvaa ne muutenkin. Haloo, miksi tuota ei voinut sanoa minulle jo 3kk aiemmin?
Kyllä minua terkkana korpeaa, että neuvolan omat perhetyöntekijät vietiin pois. Nyt kaikki avuntarvitsijat lähetetään mustaan aukkoon, palvelutarpeen arvioon. Sossut sitten tekevät arviota, jonka pitää olla valmis muistaakseni 3kk päästä. Terkka ei saa palvelutarpeen arviopyyntöön kirjoittaa kenen apua perheelle toivotaan (esim. psykologin tai perhetyöntekijän), koska se määritellään sitten siinä arvioinnissa. Tämä on perseestä: meidän asiantuntemustamme ei hyödynnetä mitenkään ja perheen avunsaaminen viivästyy, tai estyy kokonaan, jos arvioinnissa päätetään ettei apua tarvita.
Naisten märehtimiskulttuuri. Puhutaan puhumisesta päästyä mutta mitään ei tehdä.
Nosto