Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Ylös! Tärkeä aihe
Ylös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylös! Tärkeä aihe
Nosto
Vierailija kirjoitti:
Lasten"suojelun" epäkohdat hyvä nostaa tapetille
Kadotetutlapset . fi
Vierailija kirjoitti:
Palveluihin ei nyky käytännöllä tunnu pääsevän, arvioidaan ja tarjotaan jotain mitä alunperin ei ole edes hakenut ja tilanne ei muutu pahimmassa tapauksessa vaan pahentuu. Jos kieltäydyt tilanteeseen sopimattomasta palvelusta kirjataan ettei suostu ottamaan apua vastaan ja arvioidaan ja mietitään mistä moinen ja huoli vaan kasvaa ja olet noidan kehässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten"suojelun" epäkohdat hyvä nostaa tapetille
Kadotetutlapset . fi
Neuvolassakaan odottava äiti ei välttämättä saa juuri mitään "palvelua", ainakin Helsingissä piti joitakin vuosia sitten ihan itse tikuttaa pissat ja kertoa sitten tulos hoitsulle. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuo on täysin totta.
Itsekin luulin aikanaan että esim neuvolasta voisi saada oikeasti apua kun niin kerran oli sanottu.
No odotusaikana ei tehty muuta kuin tarkkailtiin kaikkea ihan sama mitå oli ja tuli. En tunne yhtåän naista joka olisi saanut jotain hoidollista apua neuvolasta. Ennen aikojaan sairaalaan joutuneetkin on menneet sinne ambulanssilla ja sille reissulle jääneet.
Ja kun puhutaan Suomen erinomaisesta neuvolasysteemistä niin on kyllä kallis tarkkailuun keskittyvä laitos.
Sitten kun olin ihan loppu valvomisesta ja siitä kyselivät neuvolassa niin ainut apu oli ettå semmoista se on, samaten kun kysyin neuvoa yhä viikkojen pääståkin jomottavaan alapäähän.
Imetin vauvaa sinnillä vaikka olin luuta ja nahkaa ja en saanut nukuttua kun isoksi kasvanut vauva imi yölläkin tiheään. Kun vauva oli 6kk niin mainitsin asiasta neuvolassa ja hoitaja kommentoi ettå vauvahan kasvaa hyvin.
Lopetin imettämisen kun vauva oli 9kk ja mainitsin asiasta neuvolassa johon samainen hoitaja kommentoi pyhähtäen että hän jo ajattelikin ettå milloin sen lopetat kun on niin rankkaa ettå ei sitå ole pakko pitkään imettåä ettå kasvaa ne muutenkin. Haloo, miksi tuota ei voinut sanoa minulle jo 3kk aiemmin?Kun itse kävin odotusneuvolassa, niin joka kerta annettiin virtsanäytteet, jolla seurattiin mahdollisen raskausmyrkytyksen riskiä. Se on jo mielestäni hoidollista toimea ja tarpeellista, koska käsittääkseni tuo myrkytys tulee havaita mahdollisimman ajoissa.
Samoin tietty kuunneltiin sikiön sydänäänet.Niin. Sinua seurattiin. Ei hoidettu.
Mun lapsi kävi vinojen hampaiden kanssa arvioitavana vuodesta toiseen. Koskaan ei oiottu.
Tajuatko eron?
Niin...? Onnekseni raskausmyrkytystä ei tullut, joten ei tietenkään hoidettu.
Ja jos olisi ollut jotain, sinua olisi seurattu. Arviotu. Ei hoidettu.
Monellako siis on jätetty raskausmyrkytys hoitamatta ja vain arvioitu?
Siinä kohtaa kun raskausmyrkytystä aletaan ns hoitamaan eli äiti määrätään sairaalaan niin totuus on se että äitiä vain seurataan sairaalassa ja annetaan kärsiå niin pitkään kuin mahdollista jotta lapsi kasvaisi mahdollisimman paljon vaikka sen myrkytyksen vuoksihan lapsi ei kasva ja mitä pitempään äiti kärsii myrkytyksestä sitä enemmän äidille aiheutuu pysyvää munuaisvaivaa ja vaurioita mutta osastollakin siis vain seurataan.
Vierailija kirjoitti:
Mukahoitoa.
Hoitoa muka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Tuo on täysin totta.
Itsekin luulin aikanaan että esim neuvolasta voisi saada oikeasti apua kun niin kerran oli sanottu.
No odotusaikana ei tehty muuta kuin tarkkailtiin kaikkea ihan sama mitå oli ja tuli. En tunne yhtåän naista joka olisi saanut jotain hoidollista apua neuvolasta. Ennen aikojaan sairaalaan joutuneetkin on menneet sinne ambulanssilla ja sille reissulle jääneet.
Ja kun puhutaan Suomen erinomaisesta neuvolasysteemistä niin on kyllä kallis tarkkailuun keskittyvä laitos.
Sitten kun olin ihan loppu valvomisesta ja siitä kyselivät neuvolassa niin ainut apu oli ettå semmoista se on, samaten kun kysyin neuvoa yhä viikkojen pääståkin jomottavaan alapäähän.
Imetin vauvaa sinnillä vaikka olin luuta ja nahkaa ja en saanut nukuttua kun isoksi kasvanut vauva imi yölläkin tiheään. Kun vauva oli 6kk niin mainitsin asiasta neuvolassa ja hoitaja kommentoi ettå vauvahan kasvaa hyvin.
Lopetin imettämisen kun vauva oli 9kk ja mainitsin asiasta neuvolassa johon samainen hoitaja kommentoi pyhähtäen että hän jo ajattelikin ettå milloin sen lopetat kun on niin rankkaa ettå ei sitå ole pakko pitkään imettåä ettå kasvaa ne muutenkin. Haloo, miksi tuota ei voinut sanoa minulle jo 3kk aiemmin?Kun itse kävin odotusneuvolassa, niin joka kerta annettiin virtsanäytteet, jolla seurattiin mahdollisen raskausmyrkytyksen riskiä. Se on jo mielestäni hoidollista toimea ja tarpeellista, koska käsittääkseni tuo myrkytys tulee havaita mahdollisimman ajoissa.
Samoin tietty kuunneltiin sikiön sydänäänet.Niin. Sinua seurattiin. Ei hoidettu.
Mun lapsi kävi vinojen hampaiden kanssa arvioitavana vuodesta toiseen. Koskaan ei oiottu.
Tajuatko eron?
Niin...? Onnekseni raskausmyrkytystä ei tullut, joten ei tietenkään hoidettu.
Ja jos olisi ollut jotain, sinua olisi seurattu. Arviotu. Ei hoidettu.
Monellako siis on jätetty raskausmyrkytys hoitamatta ja vain arvioitu?
Siinä kohtaa kun raskausmyrkytystä aletaan ns hoitamaan eli äiti määrätään sairaalaan niin totuus on se että äitiä vain seurataan sairaalassa ja annetaan kärsiå niin pitkään kuin mahdollista jotta lapsi kasvaisi mahdollisimman paljon vaikka sen myrkytyksen vuoksihan lapsi ei kasva ja mitä pitempään äiti kärsii myrkytyksestä sitä enemmän äidille aiheutuu pysyvää munuaisvaivaa ja vaurioita mutta osastollakin siis vain seurataan.
Ai? Kyllä minulle ainakin heti sairaalassa aloitettiin verenpainelääke ja särkylääke. Lapsi syntyi sektiolla 4 vrk sen jälkeen kun jouduin raskausmyrkytyksen vuoksi osastolle.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassakaan odottava äiti ei välttämättä saa juuri mitään "palvelua", ainakin Helsingissä piti joitakin vuosia sitten ihan itse tikuttaa pissat ja kertoa sitten tulos hoitsulle. :D
Minä kyllä mieluummin pissasin yksin ja tikutin itse kuin että terkka olisi sen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama kohtalo. Kaksi vuotta vaan arvioitiin ja arvioitiin (olin tuolloin 13-15), mitään konkreettista apua minulle ja vanhemmilleni ei tyrkytetty. En saanut muuta diagnoosia kuin "aspergerin epämääräisiä piirteitä", vaikka oikeasti haudoin itsaria ja kärsin järkyttävistä paniikkikohtauksista. Vanhemmat uupuivat ja eivät enää jaksaneet taistella puolestani.
Tästä seurasi mielialalääkekierre, joka alkoi kun olin 17 ja päättyi kun täytin 30. Terapiassa en käynyt, koska lastenpsykiatrialla tehtyjen tutkimusten mukaan en ollut traumatisoitunut. No en ollutkaan, vaan olin autisti.
Ja kolmikymppisenä sitten sain asperger-diagnoosin. Vasta aikuisten psykiatrian polilla tuntui, että minua halutaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kohtalo. Kaksi vuotta vaan arvioitiin ja arvioitiin (olin tuolloin 13-15), mitään konkreettista apua minulle ja vanhemmilleni ei tyrkytetty. En saanut muuta diagnoosia kuin "aspergerin epämääräisiä piirteitä", vaikka oikeasti haudoin itsaria ja kärsin järkyttävistä paniikkikohtauksista. Vanhemmat uupuivat ja eivät enää jaksaneet taistella puolestani.
Tästä seurasi mielialalääkekierre, joka alkoi kun olin 17 ja päättyi kun täytin 30. Terapiassa en käynyt, koska lastenpsykiatrialla tehtyjen tutkimusten mukaan en ollut traumatisoitunut. No en ollutkaan, vaan olin autisti.
Ja kolmikymppisenä sitten sain asperger-diagnoosin. Vasta aikuisten psykiatrian polilla tuntui, että minua halutaan auttaa.
Suomi ei tod ole paras maa lapsille, ehkä yksi huonoimpia ainakin länsimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa kaikkien lastenhoitajia ja siivoojia. Kaikkien tulisi maksaa ne itse. Jos ei ole niihin varaa niin kannattaa jättää lapset hankkimatta.
Sitten pitää hyväksyä se, että lapsia ei synny ja se on vain pienelle harvalla eliitille mahdollista, eikä ulista lasten puutteesta harva se päivä pitkin mediaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama kohtalo. Kaksi vuotta vaan arvioitiin ja arvioitiin (olin tuolloin 13-15), mitään konkreettista apua minulle ja vanhemmilleni ei tyrkytetty. En saanut muuta diagnoosia kuin "aspergerin epämääräisiä piirteitä", vaikka oikeasti haudoin itsaria ja kärsin järkyttävistä paniikkikohtauksista. Vanhemmat uupuivat ja eivät enää jaksaneet taistella puolestani.
Tästä seurasi mielialalääkekierre, joka alkoi kun olin 17 ja päättyi kun täytin 30. Terapiassa en käynyt, koska lastenpsykiatrialla tehtyjen tutkimusten mukaan en ollut traumatisoitunut. No en ollutkaan, vaan olin autisti.
Ja kolmikymppisenä sitten sain asperger-diagnoosin. Vasta aikuisten psykiatrian polilla tuntui, että minua halutaan auttaa.
Saman kohtalon kokeneita on paljon
Missään muualla maailmassa ihmiset eivät ajattele, että valtion tehtävä on hoitaa kaikki, itse voi vain passiivisesti odottaa apua. Miksi ette hommaa itsellenne apua, kuten muuallakin tehdään: et jaksa siivota --> palkkaa siivooja, tarvitset terapiaa --> osta terapiaa yms. Miksi vain valitatte, ettekä tee asioilla itse mitään. Ette ole mitään pikkulapsia, vaan aikuisia ihmisiä. Älkääkä aloittako sitä "ei ole rahaa" -hokemista, muualla on pienemmät palkat, ei mitään etuuksia ja tukia, ja ihmiset ostavat itse itselleen tarvitsemansa palvelut. Ja veroja maksetaan muuallakin, mutta ei vaan olla totuttu siihen, että valtion on oltava kaikesta vastuussa. Suomi on täynnä ihme valittajia. Aikuistukaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä turhauttaa minuakin. Olen päiväkodissa töissä ja ärsyttää kun huomaan jollain lapsella ongelman, joskus vakaviakin sellaisia ja sitten menee VUOSIA kun tilannetta arvioidaan ja puidaan kerran vuodessa käytävässä palaverissa. Eikä huomioitani tietenkään oteta sielläkään mitenkään vakavasti.
Erittäin surullista ja ahdistavaa etten pysty oikeasti auttamaan, kun kaikki apu jää byrokratian rattaisiin. Sydän särkyy kun katselee lapsia ja perheitä, jotka tarvitsevat apua, mutta eivät sitä saa :(
Todennäköisesti saavat enemmän, kuin uskotkaat. Helposti saa kotiapua yms nykyisin. Ongelmallisia perheitä ei vaan voi korjata ulkoa päin, kyllä se muutos lähtee ihmisistä itsestään. Palveluilla voidaan vaan tukea muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Terapiatakuu aloite keräsi onneksi vaadittavat 50000 nimeä läpi mennäkseen. Miten mahtaa toteutua jatkossa....
Miten ihmeessä kaikki tarvitsevat nykyisin kaiken maailman terapioita. Elämä on liian helppoa ja sitten romahdetaan kaikenlaisiin olemattomiin ongelmiin. Ei muualla ole aikaa ahdistua omiin ajatuksiin, kun pitää huolehtia perustarpeista ja työnteosta. Elintaso-ongelmia nämä terapiatarpeet, ellei taustalla jotain graavia traumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiatakuu aloite keräsi onneksi vaadittavat 50000 nimeä läpi mennäkseen. Miten mahtaa toteutua jatkossa....
Miten ihmeessä kaikki tarvitsevat nykyisin kaiken maailman terapioita. Elämä on liian helppoa ja sitten romahdetaan kaikenlaisiin olemattomiin ongelmiin. Ei muualla ole aikaa ahdistua omiin ajatuksiin, kun pitää huolehtia perustarpeista ja työnteosta. Elintaso-ongelmia nämä terapiatarpeet, ellei taustalla jotain graavia traumaa.
Ei suomessa saa edes terapiaa ne joilla on niitä "graaveja" traumoja. Ne jätetään ilman hoitoa kokonaan ja turrutetaan psyykelääkkeillä. Annetaan joku mt diagnoosi ja laitetaan eläkkeelle.
Alue: Aihe vapaa
Jos tekis jotain, niin pitäis ottaa vastuuta ja laittaa itsensä likoon...