Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (715)
No katsotaan, kun jostainhan niille amk- ja etenkin ylempi amk-amk-koulutetuille pitää järjestää siistejä sisätöitä. Helsingissä ainakin toimii em taustaisilla johtajilla täytetty hallintovirasto, nimeltään palvelujen asiakasohjaus. Se hylkää kaikki palvetilaukse, lastenhoitoavun, siivousavun tms. Ja etenkin hylätään lääkärien kyselyt siitä: eikö lastensuojelulla ole tarjota perheelle "jotakin tukea kotiin". Ei ole. Eikä tule. Miettikää ihan oikeasti onko hyvä tehdä niitä lapsia tähän maahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No katsotaan, kun jostainhan niille amk- ja etenkin ylempi amk-amk-koulutetuille pitää järjestää siistejä sisätöitä. Helsingissä ainakin toimii em taustaisilla johtajilla täytetty hallintovirasto, nimeltään palvelujen asiakasohjaus. Se hylkää kaikki palvetilaukse, lastenhoitoavun, siivousavun tms. Ja etenkin hylätään lääkärien kyselyt siitä: eikö lastensuojelulla ole tarjota perheelle "jotakin tukea kotiin". Ei ole. Eikä tule. Miettikää ihan oikeasti onko hyvä tehdä niitä lapsia tähän maahan.
Miksi lääkäri hakee lastensuojelun palveluja? Se on sosiaalityöntekijän hommaa.
Siksi koska tavallinen pulliainen ei tajua mitään, ja on potentiaalinen systeeminhyväksikäyttäjä, juoppo tai rikollinen, joka tapauksessa laiska. Rahaa tai lastenhoitoapua se ei tarvitse, vaan on hyvä uhitella lasten huostaanotolla ja rahojen loppumisella + asunnottomuudella moista yhteiskunnan iilimatoa. Kiusaaminen on uhrin oma syy, opettajia väsyttää kuunnella ongelmista. Paras olisi antaa rahat suoraan lastensuojelulaitoksille ja sijaisperheille, oikeat vanhemmat ovat alinta pohjasakkaa. Kämppä pois ja haukut päälle.
Arvioiden päälle arvioita ja sitten kun jokin katastrofi tapahtuu (kun apua ei saanut), todetaan "pahoittelemme". Ja sillä kaikki anteeks.
Kyllä sieltä lastensuojelusta ainakin apua saa kun on tarpeeksi isoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sieltä lastensuojelusta ainakin apua saa kun on tarpeeksi isoja ongelmia.
Se apu usein edellyttää, että asiakkaat työskentelevät itsekin ongelmiensa eteen.
On varmaan ajatuksena hieno, että ihminen itse oppisi auttamaan itseään. Joku täti kertoo, että sanoita enemmän sen lapsen tunteita ja ulkoilkaa enemmän. Jos se äiti on masentunut, ei se jaksa. Jonkun pitäisi auttaa sitä äitiä viemällä ne lapset ulos ja sanoittamalla niiden tunteet. Ei se äiti varmaan edes osaa sanoittaa, jos osaisi, olisiko masentunut. Pitäisi hoitaa samalla se äiti psykoterapialla, mielellään ilmaiseksi, kun rahaa tuskin on. No yhteiskunnan rahat ei riitä, saa 5x hoitajakäyntinä, ei auta, ja jaksaako se äiti edes raahautua sinne? Ehkä sitten kun on saanut ensin nukkua uupumuksensa pois. Mutta siihen ei yhteiskunnalla taida keinoja olla, jos lapsen olet hommannut, itse sen myös hoidat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmaan ajatuksena hieno, että ihminen itse oppisi auttamaan itseään. Joku täti kertoo, että sanoita enemmän sen lapsen tunteita ja ulkoilkaa enemmän. Jos se äiti on masentunut, ei se jaksa. Jonkun pitäisi auttaa sitä äitiä viemällä ne lapset ulos ja sanoittamalla niiden tunteet. Ei se äiti varmaan edes osaa sanoittaa, jos osaisi, olisiko masentunut. Pitäisi hoitaa samalla se äiti psykoterapialla, mielellään ilmaiseksi, kun rahaa tuskin on. No yhteiskunnan rahat ei riitä, saa 5x hoitajakäyntinä, ei auta, ja jaksaako se äiti edes raahautua sinne? Ehkä sitten kun on saanut ensin nukkua uupumuksensa pois. Mutta siihen ei yhteiskunnalla taida keinoja olla, jos lapsen olet hommannut, itse sen myös hoidat.
Isääkö ei lapsilla ole hoitamaan, kun äiti nukkuu? Mummoa? Miksi se aina pitää tulla yhteiskunnalta?
Vierailija kirjoitti:
Totta. Itsemurhan partaalla oltu puoli vuotta. Opiskeluterveydenhuolto, psykiatrinen osasto ja kahden kunnan työntekijät vaan arvioi, mutta mitään apua ei saa. Työntekijöitä kyllä kummasti riittää.
Meinaan jättää vielä avun hakemisen kesken, koska paremmin jaksaisin niin kuin olla pienessä toivossa ja purkaa elämää ja ajatuksia vaikka kuinka monennelle ihmiselle.
Hei, millaista apua toivoisit? Osastohoitoa? Terapia ei vaikuta kohdallasi oikea aikaista. Aidosti kiinnostaa, kun ihmiset kertoo etteivät saa apua niin mitä sen avun toivoisit olevan? Vakauttavaa keskusteluapua? Jaksamista ja voimia sinulle kaikesta huolimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidan työkseni vanhuksia hyvinvointialueen yksikössä, en halua tarkemmin sanoa. Siis minun potilaani lähtevät joko kotiin kotihoidon tuella tai palvelukoteihin. Jotkut taivaan kotiin hoidon aikana.
Mutta. Kumpa saisin räjäyttää tämän systeemin kokonaan. Hirveästi menee aikaa ja rahaa vanhusten arviointiin ja usein menee vielä pieleen. Ei se täysin muistisairas pärjää kotona ja sen näkee jo siivoojakin yhdellä vilkaisulla ilman mitään arviointeja. Entä jos sitä vanhusta pelottaa kotona, vaikkei se näy missään arvioinnissa?
Pitäis olla vanhat kunnon vanhainkodit, joista ei kiikuteltaisi ihmispoloja enää yhtään minnekään. Raha? No ei kai tuo vanhusten edestakaisin kuljettelukaan ml. reissut päivystykseen keskellä yötä kaatumisen vuoksi voi olla ilmaista? Ja kotihoitajat kaahaamassa ympäri kyliä vartin hoitoajan vuoksi, sekö ei maksa mitään?
Hyviä huomioita! Mietinpä täällä, että osuiko palveluiden muuttuminen konkreettisesta tekemisestä ja auttamisesta pelkkään loputtomaan kartoittamiseen ja jutusteluun samaan ajankohtaan kun ammattikorkeat perustettiin?
Nimittäin selvää on, että maisteri/lisensiaattikoulutettujen ammattilaisten eli lääkärien, psykologien, puheterapeuttien, erityisopettajien (ja osin sosiaalityöntekijöiden) tekemät ammattimaiset arviot ja kartoitukset ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan tietää että mikä ongelma / avuntarve on kyseessä. Näillä ammattilaisilla on ammattitaito ja osaaminen tehdä melko nopeasti syväkartoitus ongelman laadusta ja laatia siihen hoito/apusuositus.
Selvää on myös, että ennen ammattikorkeauudistusta ammattikoulupohjalta tulleet apuhoitajat/perushoitajat ja kodinhoitajat ja vastaavat matalasti koulutetut tekivät erittäin tärkeää ja hyödyllistä konkreettista auttamistyötä.
Mutta täysin epäselvää ainakin minulle on, että mikä näiden ammattikorkeasta tulleiden sosionomien ja vastaavien funktio ja hyöty on!
Tätä olen itsekin miettinyt. Työskentelen lastensuojelussa sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityöntekijä tekee arvion tilanteesta ja määrittää tarvittavat tukitoimet. Siitä sossulle maksetaan. Perheessä käy sitten vaikka kotipalvelu, siellä työskentelee lähihoitaja, joka tekee konkreettista työtä esim. ulkoiluttaa lapsia ja äiti saa levätä. Tämä palvelu on yleensä aina otettu kiitoksella vastaan. Mutta eihän se auta pelkästään, jos siellä perheessä on vakavampia ongelmia kuin väsymys. Siellä on vaikka väkivaltaa, hyväksikäyttöä, ihan mitä tahansa. Tätä varten sinne lähetetään sosionomeja tekemään perhetyötä. Keskustelemaan ja työstämään niitä ongelmia. Mutta menee muutama kuukausi ja katsotaan tilannetta. Siellä on sosionomipari käynyt viikottain kuten on sovittu, mutta mitä on tehty? On täytetty erilaisia arvioita. Miksi? En minä sosiaalityöntekijänä tilannut sinne mitään arviota tekemään ketään, arvio oli jo tehty minun toimestani. Minä tilasin työskentelyä, jonka tarkoitus on avata niitä perheen solmuja, jakaa resursseja ja ymmärrystä niin, että kaikilla on hyvä olla siellä perheessä. Mutta siellä on käyty täyttelemässä erilaisia arvioita perheen kanssa. Ihan käsittämätöntä rahan ja ajan haaskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tarvitsisin ihan konkreettista apua esim siivoukseen kun olen niin uupunut ja ahdistunut, että joku olisi vähän kaverina ensi alkuun. Mutta ei, täällä kävi jotain sossutätejä päivittelemässä, että voivoi, pitäisi itse maksaa niin apua saisi.
Tekemisestä puhujia riittää mutta tekijöitä ei ole.
Puhetta ja puhetta, joku arviointi paperi saadaan aikaiseksi ja silläkö homma hoidettu. Eivät käsiänsä likaa.
Sama kirkon diakonian toiminnan suhteen, pelkkää päivittelyä ja puheen pälätystä. En minä puheita kaipaa kun on ilmiselvää mitä pitäisi tehdä.
On niin paljon mätää suomenmalla vaikka veroja maksetaan melkein enemmän kuin muualla missään.
Vierailija kirjoitti:
Kotiaputoiminta lakkautettuun 90-luvun alussa liian kalliina.
t: Kokoomus
No niin tehtiin, mutta miksi nyt satsataan omaisuudet perheiden tarkkailukoneistoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aah, eli ne pelaa aikaa eri arviopalavereillä kunnes ongelma jossain vaiheessa siirtyy muille. Aika raadollista.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaista apua olisit itse halunnut, avaa vähän?