Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sellaisessa tilanteessa, etteivät virkamiehet uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä ja siksi asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään.
Jos nimittäin teet liikaa "konkreettista apua tarjoavia päätöksiä", saat pian huomautuksen.
Kukaan ei enää uskalla auttaa, koska apu maksaa liikaa.
Ympäripyöreät selvitykset maksavat myös, mutta tälle turhalle työlle ja sen tuomiolle kustannuksille ollaan sokeita.
Aivan totta! Olen terv.huollossa työskentelevä ja itse tein ammatilliseen harkintaani perustuen usein päätöksen ohjata asiakas erään tietyn avun piiriin. Siis avun, joka oli ihan käypä hoito -suosituksen mukainen apu. Sain esimiehiltä huomautuksen, että en saa toimia niin, sinne kyseiseen apuun ei saa ohjata ihmisiä niin usein vaan vain ihan harvat vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska se on naisten pyörittämä systeemi. Nainen vatvoo asioita siinä kun mies on ratkaisukeskeinen.
Pakko yhtyä tähän. Naiset aina vain vatvovat asioita ja mitään ei tapahdu. Tai sitten takerrutaan joihinkin epäoleellisiin yksityiskohtiin ja käytetään aikaa niistä jaaritteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sellaisessa tilanteessa, etteivät virkamiehet uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä ja siksi asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään.
Jos nimittäin teet liikaa "konkreettista apua tarjoavia päätöksiä", saat pian huomautuksen.
Kukaan ei enää uskalla auttaa, koska apu maksaa liikaa.
Ympäripyöreät selvitykset maksavat myös, mutta tälle turhalle työlle ja sen tuomiolle kustannuksille ollaan sokeita.
Aivan totta! Olen terv.huollossa työskentelevä ja itse tein ammatilliseen harkintaani perustuen usein päätöksen ohjata asiakas erään tietyn avun piiriin. Siis avun, joka oli ihan käypä hoito -suosituksen mukainen apu. Sain esimiehiltä huomautuksen, että en saa toimia niin, sinne kyseiseen apuun ei saa ohjata ihmisiä niin usein vaan vain ihan harvat vain.
Sitten ihmiset kokevat turhautumista, kun eivät saa apua ja tilanne mutkistuu.
Myös valitusten käsittely vie valtavasti rahaa ja resursseja. Alalla kyllä tiedetään, että tämä tulee silti halvemmaksi kuin evätyt päätökset, koska niin harvalla on voimia, rahaa tai taitoa tehdä kunnollinen valitus.
Ei ole resursseja auttaa, esim. kouluterveydenhuollossa. Siksi aletaan selvittelemään, kun ei voida muuta.
Ammattikorkeakouluista valmistuu vuosittain valtava määrä ihmisiä, jotka ovat KORKEAkoulutettuja ja käsipareja on korvattu heidän armeijallaan. Kuten muutamasta kommentista tuli ilme, he eivät alennu tekemään muuta kuin mihin heidät on koulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole resursseja auttaa, esim. kouluterveydenhuollossa. Siksi aletaan selvittelemään, kun ei voida muuta.
Ammattikorkeakouluista valmistuu vuosittain valtava määrä ihmisiä, jotka ovat KORKEAkoulutettuja ja käsipareja on korvattu heidän armeijallaan. Kuten muutamasta kommentista tuli ilme, he eivät alennu tekemään muuta kuin mihin heidät on koulutettu.
Resurssit on mutta ne palaa näihin selvittelijöihin.
Ammattikorkeasta ei valmistu korkeakoulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole resursseja auttaa, esim. kouluterveydenhuollossa. Siksi aletaan selvittelemään, kun ei voida muuta.
Ammattikorkeakouluista valmistuu vuosittain valtava määrä ihmisiä, jotka ovat KORKEAkoulutettuja ja käsipareja on korvattu heidän armeijallaan. Kuten muutamasta kommentista tuli ilme, he eivät alennu tekemään muuta kuin mihin heidät on koulutettu.
Resurssit on mutta ne palaa näihin selvittelijöihin.
Ammattikorkeasta ei valmistu korkeakoulutettuja.
*ammattiKORKEAkoulutettuja
Nyt ollaan ongelman ytimessä:
- kallis selvittelytyö kalliin avun eväämiseksi
-apua/tukitoimia ei uskalleta/voida antaa Käypä hoito suositusten mukaisesti (esimiesmääräykset)
- ammattikorkeakoulutettujen armeija (koulutuksen sisällöt ja painotukset contra työelämän ja adiakkaiden tarpeet)
Kyllähän näitä syitä alkaa löytyä.
Kiitos silmiäavartavasta aloituksesta ja keskustelusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sellaisessa tilanteessa, etteivät virkamiehet uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä ja siksi asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään.
Jos nimittäin teet liikaa "konkreettista apua tarjoavia päätöksiä", saat pian huomautuksen.
Kukaan ei enää uskalla auttaa, koska apu maksaa liikaa.
Ympäripyöreät selvitykset maksavat myös, mutta tälle turhalle työlle ja sen tuomiolle kustannuksille ollaan sokeita.
Aivan totta! Olen terv.huollossa työskentelevä ja itse tein ammatilliseen harkintaani perustuen usein päätöksen ohjata asiakas erään tietyn avun piiriin. Siis avun, joka oli ihan käypä hoito -suosituksen mukainen apu. Sain esimiehiltä huomautuksen, että en saa toimia niin, sinne kyseiseen apuun ei saa ohjata ihmisiä niin usein vaan vain ihan harvat vain.
Kiitos rehellisyydestäsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan sellaisessa tilanteessa, etteivät virkamiehet uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä ja siksi asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään.
Jos nimittäin teet liikaa "konkreettista apua tarjoavia päätöksiä", saat pian huomautuksen.
Kukaan ei enää uskalla auttaa, koska apu maksaa liikaa.
Ympäripyöreät selvitykset maksavat myös, mutta tälle turhalle työlle ja sen tuomiolle kustannuksille ollaan sokeita.
Aivan totta! Olen terv.huollossa työskentelevä ja itse tein ammatilliseen harkintaani perustuen usein päätöksen ohjata asiakas erään tietyn avun piiriin. Siis avun, joka oli ihan käypä hoito -suosituksen mukainen apu. Sain esimiehiltä huomautuksen, että en saa toimia niin, sinne kyseiseen apuun ei saa ohjata ihmisiä niin usein vaan vain ihan harvat vain.
Kiitos rehellisyydestäsi!
Eihän se mikään uutinen ole, että lääkärit ei uskalla julkisella määrätä esim. magneettikuvia ja laajoja labroja, koska ne on kalliita ja esimies suuttuu jos lääkäri määrää kalliita tutkimuksia. Heidän pitää sen sijaan vain aina antaa uusi aika kuukauden päähän ja sanoa että seurataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saavatko lääkärit sitten esimiehiltään kehuja tai bonusta, jos määräävät paljon lääkkeitä (kuntoutuksen sijasta)?
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama ilmiö koskee vaikkapa työpaikkakiusaavaa pomoa. Kun siitä soittaa työsuojeluihmiselle, niin ne tulee paikalle tekemään arviota, usein monta arviota, ehkä ne ensin kartottaa jotain ja sitten arvioi. Mutta eivät auta konkreettisesti mitenkään eikä mikään muutu. No sitten soittaa aviin ja avikin tulee tekemään arviota ja ...
Tai jos töissä on homeongelma, niin arvioita tehdään, arvioita ja kartoituksia toistensa perään, vuosia ja taas vuosia. Mutta koskaan ei mitään korjata! Arvioidaan vain ja kirjoitellaan niitä arviointiraportteja.
Jos pomolla on esimiehiä niin valitusta heille kiusaavasta pomosta. Jos yritys yhtään välittää työntekijöistään, se tekee asialle jotain. Näin kävi edellisessä työpaikassani ja pomo sai siirron alempiin tehtäviin. Ihan oikein hänelle, toivottavasti miettii tekosiaan. Minä onneksi pääsin talosta pois ilman karenssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saavatko lääkärit sitten esimiehiltään kehuja tai bonusta, jos määräävät paljon lääkkeitä (kuntoutuksen sijasta)?
Lääkefirmoilta ainakin!
Selvitys on synonyymi: "ei ole varaa tehdä mitään" ja "kuka sen avun maksaa? Ei kukaan".
Joten ensi kerralla kun selvitellään, tiedätte hyvin miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvitys on synonyymi: "ei ole varaa tehdä mitään" ja "kuka sen avun maksaa? Ei kukaan".
Joten ensi kerralla kun selvitellään, tiedätte hyvin miksi.
seuranta, arviointi, selvitys... samaa jargonia tutkimusten, hoidon tai tuen piiriin pääsyn eväämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanat tuki ja apu tarkoittaa Suomessa oikeasti vain tilanteen arvioimista! Mitään oikeaa tukea ihminen ei saa yhtään mistään! Ap
Juuri noin. Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen. Neuvolan kautta järjestyi apu mutta ei siihen mikä oli ongelma eli äidin unenpuutteeseen vaan perhetyöntekijä olisi vahtinut lapsia se aikaa ettå äiti saa tehtyä kotitöitä! Ettå perhetyöntekijä olisi mennyt ulkoilemaan lasten kanssa ja äiti olisi saanut nukkua sen ajan ei suostuttu. Ei tietenkään kun se olisi oikeasti auttanut koko perhettä.
Mitään oikeaa apua ei ole edes tarkoitus antaa.Missä lasten isä oli?
Ja tarjositko itse apua kaverillesi?
Töissä jotta voi maksaa veroja puolet tuloistaan, jotta voi kustantaa sen sossujen palkan.
Ohis
Isä oli siis töissä ympäri vuorokauden 7 päivää viikossa, eikä täten voinut koskaan antaa ystäväsi nukkua?
Jos oma ystäväni olisi täysin uupunut unenpuutteen takia, niin kyllä itsekin täysipäiväistä työtä tekevänä pyrkisin järjestämään aikaa, jotta voisi vahtia ystävän lapsia sen aikaa että tämä saa nukkua.
Ihmettelen oikeasti tätä, että eri tahoja haukutaan kun eivät auta "oikein", mutta samalla itse on hylätty se oma läheinen täysin työtaakkansa alle.
Tajuatko mitä tarkoittaa tuo ohis? Sitä että en ole se joka alkuperäisen tekstin kirjoittaja, joten miksi minulta kuselet ja minulle nälvit.
Ohis
Siitä huolimatta olit kuitenkin sitä mieltä, ettei uupunutta läheistä haluta auttaa, koska työt. Tai ettei isällä olisi mitään velvollisuutta osallistua lastensa hoitoon antaen lasten äidin levätä, koska hän käy töissä.
Aina valitellaan kovia asenteita, mutta tuo on jo todella kova asenne.
En ollut, mutta tiedän että lastenhoito ei onnistu etätyönä.
Millä se perhe elää tai miten yhteiskunta pyörii jos kaikki Suomen vanhemmat on kotona tarkkailtavina? Kuka maksaa tätösten palkat kun nämäkin on siellä Suomen kodeissa kaffittelemassa?
Siis asuuko se mies siellä työpaikalla? Kun yleensä töistä tullaan kotiin, jolloin voi olla olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua pari tuntia.
Töistä on noin yleensä myös vapaapäiviä, jolloin myös voi ottaa enemmän vetovastuuta.Eli ei, kukaan ei vaadi molempia vanhempia jäämään kotiin. Nuo edellämainitsemani asiat vaan on niin perusjuttuja, etten edes olettanut kysymyksen "miksei isä auta?", aiheuttavan oletuksen, että vaatisin isää jäämään kotiin.
Normaali työaika on noin 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkat. Eli ei. Se työssäkäyvä siis tosiaan ei aina ole kotona. Esimerkiksi juuri sen työpäivänsä aikana ei ole.
Niin? Ei kukaan sanonut missään vaiheessa, että työssä käyvä olisi aina kotona. Päinvastoin ihmettelin , että eikö se työssäkäyvä ole KOSKAAN kotona?
MIstä ihmeestä päättelit ettei olisi koskaan kotona? Mutta jos se kotivanhempi on sairas niin ison osan päivästä se työssäkäyvä ei ole lainkaan siellä kotona. Hahmottuuko?
Toisin kuin se kaffepullaa mutustava perhetyöntekijä, hän ei siis voi esim hoitaa lasten päiväulkoilua.
Sen sijaan sen kaffepullan mutustajan työpanoksen hän kyllä voi hoitaa etänäkin. Kuka vaan kun osaa copy pastata noita listoja ja huuhaaraportteja joita se mutustaja tuottaa.
Tässä puhuttiin nyt loppuunväsyneestä äidistä, ei sairaasta.
Puhuttiin kylläkin masentuneesta eli sairaasta äidistä.
Ja sinusta siis sen miehen työnantajan pitää joustaa ei-sairaan puolison takia? Mutta se palkkaa nostava julkinen työntekijä on silti ennen kaikkea oikeutettu 40 tunnin kaffetaukoon?
Luepa, mihin lainausketjuun olet vastannut. Ote siitä, mistä on keskusteltu: "Kaveri oli aivan loppuväsynyt pienten lasten kanssa ja vauva siis valvotti kaikki yöt ja oli päivälläkin kärttyinen".
Sinusta siis isän työnantajan pitää joustaa ei-sairaan äidin takia? Mutta se perhetyöntekijä on edelleen ensisijaisesti oikeutettu isän ja isän työnantajan kustantamaan 40 tunnin kahvitaukoon?
Sitä en tiedä, miksi perhetyö on mitä on, en ole asiaan perehtynyt. Itse olen ottanut kantaa vain siihen, että miksi äiti ylipäätään on läheistensä taholta jätetty yksin työtaakkansa alle, eli miksi sitä perhetyötä on alunperin tarvittu?
Ja miksi normaalia työaikaa tekevän edes kummemmin pitäisi pyytää joustoa? Hänellä on vapaapäivät ja noin yleensä töiden jälkeen (tai ennen töitä, jos vuorotyö), on edes tunti-pari aikaa, jotta voi olla lastensa kanssa ja antaa äidin nukkua.
Sitä tässä olenkin ihmetellyt, kun minulle on vain intetty, ettei isä kerkee kun on töissä.Tämän ketjun aihe on tuo surkea perhetyö.
Voit mennä huoliasi ihmettelemään ihan muualle. Sulle on nyt selitetty rautalangasta. Vaikkei pällistelysi edes ole tän ketjun aihe.
Asiassa voi keskustella myös siitä, että jos joku kauhistelee, että loppuunväsynyttä äitiä ei autettu perhetyöstä oikein, niin miksi itse ei ole auttanut ystäväänsä ja miksi lasten isä ei ole antanut äidin nukkua?
Eli miksi on muodostunut tarve perhetyölle.
Hyvin usein väsymisen takana on yksinäisyys. Se, että on kotona lasten kanssa yksin. Kun omat lapseni olivat pieniä (80-luku), ei ollut vielä subkektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä tarkoitti, että kun perheeseen syntyi vauva, myös perheen isommat lapset jäivät kotihoitoon. Ja nehän olisivat hyppineet seinille, jos niillä ei olisi ollut mitään aktiviteetteja. Joten äiti kuin äiti pakkasi vauvan vaunuihin ja lähti pesueensa kanssa pihalle tai leikkipuistoihin. Näissä tapasi muita äitejä, tutustui ja sai äitikavereita. Koska kaikilla oli sama tilanne ja asuttiin lähellä toisiaan, puolin ja toisin autettiin. Isommat lapset saattoi laittaa äitikaverille, kun meni vauvan kanssa neuvolaan. Ja vastaavasti otti äitikaverinsa lapsia hoitoon. Jos lapset olivat sairaina ja vaipat loppu, saattoi soittaa äitikaverille ja kysyä, onko tämä menossa kauppaan ja jos on, voisiko tuoda paketin vaippoja. Lapsista tuli toistensa kavereita ja oli ihan tavallista, että isommat lapset saattoivat olla jonkun kaverinsa luona montakin tuntia ja sillä aikaa ehti hyvin imuroida ja ripustaa pyykit kuivumaan. Leikkipuistossa toinen äiti kanniskeli tai heijasi vaunuissa sun vauvaasi sillä aikaa, kun vaihdoit taaperollesi vaippaa.
Nykyisin ollaan paljon enemmän kotona sisällä -> syntyy sotkua. Leikkipuistot ammottavat tyhjyyttään. Yhteisöllisyys on kadonnut. Äidit eivät oikeastaan edes tunne omalla asuinalueellaan asuvia muita äitejä. Omat ystävät ovat töissä tai asuvat kauempana. Väsyminen ei ole siis vain fyysistä vaan mitä suurimmassa määrin myös psyykkistä.
Siinä on toisaalta saumaa, mitä jokainen voi itsekin tehdä asioiden muuttamiseksi. Eli jos tietää ystävänsä olevan uupunut ja vakavan unenpuutteinen kotona oleva äiti, niin poikkea kylään, kysy mitä kuuluu ja sano olevasi lasten kanssa pari tuntia, jotta ystävä saa edes hetken levättyä.
Itselleni tuo olisi itsestäänselvää, jos tietäisin ystävän olevan tuollaisessa tilanteessa.
Jännä, että äitien yksinäisyyttä ja tukiverkottomuutta suriessa kuitenkin tämä kommentti kerää miinuksia.
Eli onko niin, että itse ei voi olla se läheisensä tukiverkko, vaan tulisi olla Joku Muu?
Kommenttisi saa miinuksia siksi että kun tässä puhutuaan järjestelmästä, ja siinä ilmenevistä ongelmista, ei ratkaisu voi olla silloin yksittäistä henkilöä koskeva "minä ainakin autan itsestäänselvästi ystävää". Joo, ihan hyvä ja kiva, että on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan väsynyttä ystäväänsä. Ja aivan mahtavaa että ihmisillä on tukiverkkoja. Mutta kun kaikilla ei niitä ystäviä ja tukiverkkoja ole, vaikka sulla onkin. Me maksetaan aika paljon veroja tässä maassa siksi, että yhteiskunta ottaisi kopin niistä, joilla niitä tukiverkkoja ei ole ja jotka ovat heikoimmassa asemassa. Yhteiskunnallisesti hyödyllistä olisi olla olemassa myös matalan kynnyksen apua, jolloin hetkellisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa autettaisiin nousemaan jaloilleen, ennen kuin ongelmista tulee isoja ja kalliita hoitaa. Se tulisi paljon halvemmaksikin yhteiskunnalle.
Tässä ketjussa useimmat puhuvat siitä, miten palvelujärjestelmään on pesiytynyt kummallinen yliarvioinnin ja ylikirjaamisen kulttuuri, mikä on haudannut alleen sen todellisen sotesektorin tarkoituksen, eli ihmisten auttamisen. Toiset taas kommentoivat että kun mulla on näin ollut, niin tottahan kaikilla muillakin on näin asiat. Kyse on kahdesta eri asiasta. Toinen puhuu oman navan kautta ja toiset laajemmalla tasolla asiasta.
ps. tuo yliarviointi ei ole vain perhetyössä tapahtuvaa, vaan monissa muisssakin tilanteissa. Esim. tilanteissa, joissa erityislapsi tarvitsee tukitoimia koulunkäyntiin, on tie avun saamiseen aivan järkyttävän pitkä. Usein useita vuosia kestävä, mikä on kasvavan lapsen ollessa kyseessä aivan järkyttävää niin inhimillisen kärsimyksen kuin yhteiskunnan rahan tuhlauksenkin kannalta. Sitä ei uskoisi kuinka paljon turhanpäiväisiä moniammatillisia palavereita järjestetään mieluummin vuosien aikana kuin että sitä oikeaa apua ja terapiaa sille lapselle.
Juuri näin! Hyvin kiteytit aloitukseni pointin!
Ja aloitus ei tosiaan liittynyt perhetyöhön sinänsä vaan kaikkiin yhteiskunnan tahoihin, joiden funktio olisi jotenkin auttaa/tukea ihmistä. Juurikin esim. kouluun liittyen oppilaiden vaikeuksiin oppia tai keskittyä. Että miksi meidän järjestelmä, jonka maksamme veroina, on muutettu nykyään sellaiseksi, että se vain arvioi ja arvioi ja arvioi (ja palaveeraa ja kirjaa), mutta mitään konkreettista hyödyllistä ja vaikuttavaa ei tapahdu, ei vaikka vuosia arvioidaan jotain asiaa. Ja se tulee todella kalliiksi, kun ongelmat samalla pääsee pahenemaan.
Ap
Mikä on vaikuttavuutta sitten. Moni arviointijakso on tarkoitettu oikeasti työskentelyksi. Ajatellaan vaikka lastensuojelua. Lastensuojeluilmoitus käynnistää palvelutarpeen arviointijakson. Tämän aikana perhe ei ole lastensuojelun asiakkuudessa. Jakson aikana tilannetta arvioidaan ja mietitään pitääkö perheelle aloittaa lasun asiakkuus vai riittäisikö joku kevyempi palvelu vaikkapa perheneuvola. Tosinaan pelkkä arviointi itsessään on heräte vanhemmille hoitaa vaikkapa alkava päihdeongelma kuntoon. Nämä kaikki ovat konkreettisia tuloksia arvioinnista. Ei se ole pelkkää lätinää, josta juostaan ohi laput silmillä, ei ainakaan saisi olla, mutta toki jotkut perheet ovat niin teflonia, että eivät osaa ottaa palautetta vastaan mitenkään.
Vaikuttavuus on sitä, että arvioinnin jälkeen ryhdytään sellaisiin toimenpiteisiin, jotka parantavat arvioidun henkilön tilannetta. Ei ole mitään rakettitiedettä tämäkään asia. Jos lapsella on vaikeuksia koulunkäynnissä, arviointi ei yksin riitä. Eikä vallankaan, että arvioidaan, lähetetään jonnekin taas arvioitavaksi ja taas kolmanteen paikkaan arvioitavaksi, joka taas lähettää ensimmäiseen paikkaan uudelleen arvioitavaksi. Vaikuttavuutta on se, että jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan tukiopetusta, lapselle järjestetään tukiopetusta. Tai jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan pienempää luokkaa, lapsi järjestetään pienemmälle luokalle. Tai jos arvioinnissa todetaan lapsen tarvitsevan henkilökohtaista avustajaa, lapselle järjestetään henkilökohtainen avustaja. Ja sen jälkeen, kun näin on tehty, voidaan myöhemmin arvioida uudelleen, oliko tukiopetuksesta/pienemmästä luokasta/henkilökohtaisesta avustajasta lapselle hyötyä.
Tämä! Olen aivan samaa mieltä.
Heh, aiheen vierestä, mutta ihan sama vanhuspuolella! Omaisia neuvotaan ja ohjataan, vanhuksia tutkitaan, palveluohjaaja käy, muistihoitaja tekee testejä jnejne. Mutta käytännön apua tai omaishoidon tukea on käytännössä mahdoton saada. "Hae nyt ihmeessä omaishoidon tukea!" "Voi, etkö saanutkaan. No onpa harmi, hae ensi vuonna uudestaan!" "Kyllähän tälle vanhukselle kuuluu enemmän kotihoidon palveluja, teet vain hakemuksen, ethän sinä yksin voi kaikkea jaksaa!". "Voi, eikö myönnettykään? Onpa harmi, no koeta vielä jaksaa ja hae vaikka puolen vuoden kuluttua uudestaan. Käytät vanhusta geriatrilla ja muistihoitajalla ja sydänlääkärillä ja labrassa jajaja teet uuden hakemuksen!"
Ne rahat, jotka pitäisi laittaa käytännön apuun, menee näihin tutkimuksiin ja asiantuntijoille ja mitä lienee palveluohjaajia ja johtajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Aiheesta kiinnostonut toi-mit-ta-ja voisi ottaa aiheesta kopin
Mistä löytyisi asiasta kirjoittava? Osaako joku sanoa?
Luulisi että esim. joku Hesarin toimittaja olisi kiinnostunut?
Onko jo vinkattu
Meillä meni löhes 10v saada lapselle diagnoosi autismikirjosta. Arviointi aloitettiin päiväkoti-ikäisenä ja diagnoosn sai yläasteella ollessaan, kun ei enää kyennyt käydä koulua erinäisten syiden takia ja lopulta masentui pahasti.
Tutkimuksiin laitettiin aina ihan vääriin paikkoihin, vasta psyk puolelta sai lähetteen neuropsykian polille josta diagnoosi saatiin.
Lopulta alkoi saada erilaisia terapioita ja edelleen käy terapiassa. Meidän on vaan vanhempina vaikea ymmärtää, että tilanne silti vaan pahenee eikä nuori kykyne mihinkään. Eniten se kai on nuoresta itsestään kiinni, mutten silti käsitä tätä. Ihmettä odotellessa siis...
Vierailija kirjoitti:
Heh, aiheen vierestä, mutta ihan sama vanhuspuolella! Omaisia neuvotaan ja ohjataan, vanhuksia tutkitaan, palveluohjaaja käy, muistihoitaja tekee testejä jnejne. Mutta käytännön apua tai omaishoidon tukea on käytännössä mahdoton saada. "Hae nyt ihmeessä omaishoidon tukea!" "Voi, etkö saanutkaan. No onpa harmi, hae ensi vuonna uudestaan!" "Kyllähän tälle vanhukselle kuuluu enemmän kotihoidon palveluja, teet vain hakemuksen, ethän sinä yksin voi kaikkea jaksaa!". "Voi, eikö myönnettykään? Onpa harmi, no koeta vielä jaksaa ja hae vaikka puolen vuoden kuluttua uudestaan. Käytät vanhusta geriatrilla ja muistihoitajalla ja sydänlääkärillä ja labrassa jajaja teet uuden hakemuksen!"
Ne rahat, jotka pitäisi laittaa käytännön apuun, menee näihin tutkimuksiin ja asiantuntijoille ja mitä lienee palveluohjaajia ja johtajia.
Ei ole yhtään asian vierestä vaan juuri ytimessä! Aloitushan koskee koko sote-järjestelmää ja auttamisjärjestelmää eli esim. juuri tuota mistä kirjoitat.
Tällaista koulutusta ei sitten enää tarvita!
Suurimpia syitä tälle pelleilylle ovat juuri ammattikorkeakoulut. Oppisisällöt ovat liian "korkeakoulumaisia", mutta todellisuudessa vain korkeakoulutetut saavat vastuun ja vallan. Nyt työelämässä on joukko ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin tehdä kirjallisia selvityksiä ja jotka ovat ylpeitä siitä.