Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Nämä jannicat kirjaavat aiheesta kuin aiheesta näille pirjoille ongelmia ja huolia, pitäähän heidän olla "hyödyksi" ja saada kehuja, että pääsevät taas työskentelemään seuraavaan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis muuten kiva jos joku joskus kiittäisi myös vsnhempaa. ”Hyvin sä vedät”.
Sen sijaan että edessä on vain loputon vaatimuslista ja ainainen kitinä ja moite.
Ihan sama ilmiö koskee vaikkapa työpaikkakiusaavaa pomoa. Kun siitä soittaa työsuojeluihmiselle, niin ne tulee paikalle tekemään arviota, usein monta arviota, ehkä ne ensin kartottaa jotain ja sitten arvioi. Mutta eivät auta konkreettisesti mitenkään eikä mikään muutu. No sitten soittaa aviin ja avikin tulee tekemään arviota ja ...
Tai jos töissä on homeongelma, niin arvioita tehdään, arvioita ja kartoituksia toistensa perään, vuosia ja taas vuosia. Mutta koskaan ei mitään korjata! Arvioidaan vain ja kirjoitellaan niitä arviointiraportteja.
Tämä on tosiaan sama juttu kuin se uusi opetussuunnitelma ja ilmiöopetus. Kaikki opettajat, sosionomit, lähihoitajat jne jne vain "valmentavat" ihmisiä (oppilaita, asiakkaita, potilaita) toimimaan itseohjautuvasti ja "valmentavat" ihmisiä tekemään asioita. Eivät auta, eivät opeta. Se "valmentaminen" ei edes ole oikeaa valmentamista kuin huippu-urheilussa vaan sitä että annetaan innokkaana vinkkejä ja jätetään ihminen (oppilas, potilas) selviämään yksin. Lopputulos on se, että oppilaat ei enää koulussa opi mitään, avun tarpeessa olevat ei saa apua vaan heidän tilanne pahenee, masentuneita roikotetaan ilman kunnon hoitoa vuosia ja ihmetellään miksi he eivät ole työkykyisiä!
Mielenterveysongelmissa auttaminen on ainakin todella pitkäjänteistä ja aikaa vievää. Opetappa nyt aikuiselle ihmiselle taitoja, joita vanhempien olisi pitänyt opettaa koko lapsuus ja nuoruus. Ihan ensimmäiseksi pitäisi opetella olemaan niiden oireiden kanssa. Kukaan ei tosiaankaan voi sysätä sitä apua ihmiseen, kun ihmisen pitää opetella itse auttamaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten jos on vielä sellainen luonne, ettei yhtään tykkää olla arvioitavana vaan ahdistuu sellaisesta. Esikoisen kanssa tuntui, ettei oikein kommunikointi toiminut hyvin neuvolassa. No jälkikäteen papereista selvisi, että olivat seuranneet, kun äiti vaikutti negatiiviselta neuvolaa kohtaan. Eivätkä kertoneet suoraan mistään seurannasta vaan no se näkyi varmaan siinä, miten mua kohdeltiin. Sen jälkeen olin tietenkin entistä allergisempi seurantaa ja arviointia kohtaan. Perhetyötä kokeiltiin kerran, mutta eihän se ollut sitä millaisen käsityksen olin etukäteen saanut. Ei niin, että minä saisin apua siihen, mitä koen tarvitsevani vaan ensin yhden ja sitten toisen arvoida, mitä apua tarvitsen ja kuuluuhan siihen tietenkin jatkuva arviointi ja seuranta. Ahdistuin vain.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmissa auttaminen on ainakin todella pitkäjänteistä ja aikaa vievää. Opetappa nyt aikuiselle ihmiselle taitoja, joita vanhempien olisi pitänyt opettaa koko lapsuus ja nuoruus. Ihan ensimmäiseksi pitäisi opetella olemaan niiden oireiden kanssa. Kukaan ei tosiaankaan voi sysätä sitä apua ihmiseen, kun ihmisen pitää opetella itse auttamaan itseään.
Höh. Kun ei sitä saa mitään apua muuta kuin lääkkeitä! Ja kerran vuodessa terveyskeskusaika lääkkeiden uusimista varten. Ei saa psykoterapiaa (minulla olisi joka kelaa varten lausunto siihen mutta täällä ei ole kellään terapeutilla yhtään vapaita aikoja, jo vuoden ajan kaikki on sanoneet että ei mahdu uusia asiakkaita ja jos mahtuu niin on jo monia jonossa). Ei saa mitään keskusteluapua. Ei mitään tukea. Vain lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Aiheesta kiinnostonut toi-mit-ta-ja voisi ottaa aiheesta kopin
Mistä löytyisi asiasta kirjoittava? Osaako joku sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Aiheesta kiinnostonut toi-mit-ta-ja voisi ottaa aiheesta kopin
Mistä löytyisi asiasta kirjoittava? Osaako joku sanoa?
Luulisi että esim. joku Hesarin toimittaja olisi kiinnostunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
//Anteeksi, jos tämä on jo sanottu, lukeminen on vielä kesken. Aivan loistava keskustelu, kiitos aloittajalle ja kaikille osallistujille! Tämä on se hyvinvointivaltion problematiikka, joka pitää mitä pikimmiten ratkaista!
Vierailija kirjoitti:
Johdon tehtävä on mahdollistaa ydintehtävän suorittaminen, ei hankaloittaa sitä kaikin tavoin lisäämällä kaiken maailman oheissälää työntekijöiden tehtäväksi.
Terveysalalla työskenteleville varmasti tuttua se että työnjohto pikemminkin lisää asiakas -ja potilasturvallisuuden nimissä työntekijöille velvoitteita, jotka vievät aikaa siltä ydintehtävältä, jonka kiireetön suorittaminen reaalitodellisuudessa lisäisi potilas- ja asiakasturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä enemmän kuin mikään suunnittelu ja suunnitelmien lukeminen.
Olen määräaikainen terveydenhuollon, varsin suppean erikoisalan, työntekijä, ja laskin että minun tulisi jokaisen työssäolokuukauteni aikana tutustua keskimäärin kahteen vähintään 10-sivuiseen kapulakieliseen suunnitelmaan tai ohjeistukseen, joiden sisältö voidaan parhaimmillaan tiivistää muutamaan lauseeseen, kuten: "Potilaan sitominen on harvoissa tilanteissa oikeutettua" eikä näillä yleensä ole mitään tarttumakohtaa minun työnkuvaani. Ja samalla odotushuone on täynnä potilaita, joiden eteen voisin tehdä jotain konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
//Anteeksi, jos tämä on jo sanottu, lukeminen on vielä kesken. Aivan loistava keskustelu, kiitos aloittajalle ja kaikille osallistujille! Tämä on se hyvinvointivaltion problematiikka, joka pitää mitä pikimmiten ratkaista!
Vierailija kirjoitti:
Johdon tehtävä on mahdollistaa ydintehtävän suorittaminen, ei hankaloittaa sitä kaikin tavoin lisäämällä kaiken maailman oheissälää työntekijöiden tehtäväksi.
Terveysalalla työskenteleville varmasti tuttua se että työnjohto pikemminkin lisää asiakas -ja potilasturvallisuuden nimissä työntekijöille velvoitteita, jotka vievät aikaa siltä ydintehtävältä, jonka kiireetön suorittaminen reaalitodellisuudessa lisäisi potilas- ja asiakasturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä enemmän kuin mikään suunnittelu ja suunnitelmien lukeminen.
Olen määräaikainen terveydenhuollon, varsin suppean erikoisalan, työntekijä, ja laskin että minun tulisi jokaisen työssäolokuukauteni aikana tutustua keskimäärin kahteen vähintään 10-sivuiseen kapulakieliseen suunnitelmaan tai ohjeistukseen, joiden sisältö voidaan parhaimmillaan tiivistää muutamaan lauseeseen, kuten: "Potilaan sitominen on harvoissa tilanteissa oikeutettua" eikä näillä yleensä ole mitään tarttumakohtaa minun työnkuvaani. Ja samalla odotushuone on täynnä potilaita, joiden eteen voisin tehdä jotain konkreettista.
Toinen puoli tätä ilmiötä on se, että esim. lääkäreiden, psykologien ja vastaavien aika menee nykyään suurelta osin sellaiseen paperityöhön, jonka ennen teki taloussihteerit, henkilöstösihteerit, osastosihteerit, atk-apulaiset ja vastaavat. Mutta sihteerit pistettiin pihalle ja nyt nämä potilastyötä tekevät kuitenkin suhteellisen kovapalkkaiset ammattilaiset joutuu sen potilastyön lisäksi tekemään itse kaikki hallinnolliset paperityöt ja vaihtamaan printterin mustekasetit jne jne. Ja se vie nykyään todella ison osan aikaa pois potilastyöstä.
Voisi kuvitella että äkkiäkös sen mustekasetin nyt itsekin vaihtaa, mutta koska sen joutuu tekemään kerran vuodessa niin siihen ei ole mitään rutiinia vaan aina pitää aloittaa selvittämällä että mikä mustekasetti kuuluu juuri tähän printteriin ja mikä olikaan tämän printterin malli ja missä niitä mustekasetteja mahdetaan tässä talossa ensinnäkin säilyttää ja mistä niitä löytyy (koska joku vaihtaa niitä varastosta toiseen pari kertaa vuodessa ja printterikin vaihtuu eli se sama kasettimalli kuin viimeksi ei käykään tällä kertaa). Ja sitten kun vihdoin löytää jostain juuri sen oikeanmallisen kasetin niin alkaa ihmettely, että mites kummassa se juuri tähän printteriin vaihdetaan, mistäs tästä oikein aukeaakaan se kasettikotelo ja miten päin tämä nyt työnnetään tuonne sisälle. Kukaan ei osaa neuvoa, koska paikalla ei ole enää yhtään atk-ihmistä (on vain ulkoistettu tuki, joka vastaa vain heille jätettyihin tukipyyntöihin ja niihinkin viiveellä kun purkavat tukipyyntöjonoa) eikä paikalla ole edes sihteeriä, joka vaihtaisi kasetteja niin usein, että hän muistaisi missä ne on tai miten ne vaihdetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
//Anteeksi, jos tämä on jo sanottu, lukeminen on vielä kesken. Aivan loistava keskustelu, kiitos aloittajalle ja kaikille osallistujille! Tämä on se hyvinvointivaltion problematiikka, joka pitää mitä pikimmiten ratkaista!
Vierailija kirjoitti:
Johdon tehtävä on mahdollistaa ydintehtävän suorittaminen, ei hankaloittaa sitä kaikin tavoin lisäämällä kaiken maailman oheissälää työntekijöiden tehtäväksi.
Terveysalalla työskenteleville varmasti tuttua se että työnjohto pikemminkin lisää asiakas -ja potilasturvallisuuden nimissä työntekijöille velvoitteita, jotka vievät aikaa siltä ydintehtävältä, jonka kiireetön suorittaminen reaalitodellisuudessa lisäisi potilas- ja asiakasturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä enemmän kuin mikään suunnittelu ja suunnitelmien lukeminen.
Olen määräaikainen terveydenhuollon, varsin suppean erikoisalan, työntekijä, ja laskin että minun tulisi jokaisen työssäolokuukauteni aikana tutustua keskimäärin kahteen vähintään 10-sivuiseen kapulakieliseen suunnitelmaan tai ohjeistukseen, joiden sisältö voidaan parhaimmillaan tiivistää muutamaan lauseeseen, kuten: "Potilaan sitominen on harvoissa tilanteissa oikeutettua" eikä näillä yleensä ole mitään tarttumakohtaa minun työnkuvaani. Ja samalla odotushuone on täynnä potilaita, joiden eteen voisin tehdä jotain konkreettista.
Olen ihan varma että alalla kuin alalla saataisiin tuplasti tehokkuutta ja vaikuttavuutta lisää ja Suomi kukoistukseen, jos kaikki miettisi hetken sitä, mitä varten se oma työpaikka on olemassa. Mikä on se ydintehtävä ja tarkoitus, miksi se työpaikka/organisaatio on olemassa? Ja sitten miettisi miten se oma toiminta palvelee sitä tarkoitusta. Varsinkin johdon tulisi miettiä tätä kysymystä, koska johdon tehtävä on mahdollistaa työntekijöiden työnteko ja sen ydintehtävän toteutuminen. Ja ennen kaikkea muistuttaa ihmisiä siitä ydintehtävästä koko ajan, ettei harhauduta sivupolulle. Vain hieman yleistettynä voi sanoa että nykyäänhän tämä on juuri päinvastoin, johto yrittää kaikin tavoin estää ihmisiä suoriutumasta siitä ydintehtävästä. Ei auta tuottavuuden nousuun kikyt ja muut temput, vaan tämä olisi se lääke. Millä ihmeellä saataisiin ihmiset huomaamaan tämä?
t. tuon lainauksen kirjoittanut
Sanotaan suoraan:
Ihmiset ovat ylipalkattuja ja koulutettuja "vain konkreettisesti auttamaan". Ongelmana on koulutuspolitiikka ja sisällöt sekä ristiriitaiset työnkuvat, poliittiset arvolinjaukset, resurssipula, ulkoistaminen ja yksityistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
//Anteeksi, jos tämä on jo sanottu, lukeminen on vielä kesken. Aivan loistava keskustelu, kiitos aloittajalle ja kaikille osallistujille! Tämä on se hyvinvointivaltion problematiikka, joka pitää mitä pikimmiten ratkaista!
Vierailija kirjoitti:
Johdon tehtävä on mahdollistaa ydintehtävän suorittaminen, ei hankaloittaa sitä kaikin tavoin lisäämällä kaiken maailman oheissälää työntekijöiden tehtäväksi.
Terveysalalla työskenteleville varmasti tuttua se että työnjohto pikemminkin lisää asiakas -ja potilasturvallisuuden nimissä työntekijöille velvoitteita, jotka vievät aikaa siltä ydintehtävältä, jonka kiireetön suorittaminen reaalitodellisuudessa lisäisi potilas- ja asiakasturvallisuutta ja -tyytyväisyyttä enemmän kuin mikään suunnittelu ja suunnitelmien lukeminen.
Olen määräaikainen terveydenhuollon, varsin suppean erikoisalan, työntekijä, ja laskin että minun tulisi jokaisen työssäolokuukauteni aikana tutustua keskimäärin kahteen vähintään 10-sivuiseen kapulakieliseen suunnitelmaan tai ohjeistukseen, joiden sisältö voidaan parhaimmillaan tiivistää muutamaan lauseeseen, kuten: "Potilaan sitominen on harvoissa tilanteissa oikeutettua" eikä näillä yleensä ole mitään tarttumakohtaa minun työnkuvaani. Ja samalla odotushuone on täynnä potilaita, joiden eteen voisin tehdä jotain konkreettista.
Olen ihan varma että alalla kuin alalla saataisiin tuplasti tehokkuutta ja vaikuttavuutta lisää ja Suomi kukoistukseen, jos kaikki miettisi hetken sitä, mitä varten se oma työpaikka on olemassa. Mikä on se ydintehtävä ja tarkoitus, miksi se työpaikka/organisaatio on olemassa? Ja sitten miettisi miten se oma toiminta palvelee sitä tarkoitusta. Varsinkin johdon tulisi miettiä tätä kysymystä, koska johdon tehtävä on mahdollistaa työntekijöiden työnteko ja sen ydintehtävän toteutuminen. Ja ennen kaikkea muistuttaa ihmisiä siitä ydintehtävästä koko ajan, ettei harhauduta sivupolulle. Vain hieman yleistettynä voi sanoa että nykyäänhän tämä on juuri päinvastoin, johto yrittää kaikin tavoin estää ihmisiä suoriutumasta siitä ydintehtävästä. Ei auta tuottavuuden nousuun kikyt ja muut temput, vaan tämä olisi se lääke. Millä ihmeellä saataisiin ihmiset huomaamaan tämä?
t. tuon lainauksen kirjoittanut
Kikyn tarkoitus ei koskaan ollutkaan lisätä tuottavuutta vaan sen ainoa tarkoitus oli vähentää henkilöstökuluja!
Tämähän on ihan uutisissakin sanottu.
Selvityksiä tehdään usein vain ja ainoastaan siitä syystä, että saadaan tarvittava apu evättyä!
Järkyttävää luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Selvityksiä tehdään usein vain ja ainoastaan siitä syystä, että saadaan tarvittava apu evättyä!
Järkyttävää luettavaa.
Juuri näin. Koska "rahaa ei ole" esim. kotiapuun. Täysin kieroutunutta toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Selvityksiä tehdään usein vain ja ainoastaan siitä syystä, että saadaan tarvittava apu evättyä!
Järkyttävää luettavaa.
Tämä on muuten aivan totta!
Sote-alan ihmisistä on tehty portinvartijoita ihmisten auttamiselle, ja heidän työtehtäväksi on laitettu sen avun estäminen. Koska apu maksaa niin tarvitaan iso armeija estämään ihmisiä pääsemästä sen avun piiriin. Ja tietenkin pitää kartoittaa ja kirjata hyvin tarkkaan ne syyt miksi apu estetään, koska muutenhan ihmisten valitukset asiasta menisi läpi.
Ministeriöt sortuvat tähän samaa hulluuteen!
Ollaan sellaisessa tilanteessa, etteivät virkamiehet uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä ja siksi asiaa selvitellään ja selvitellään ja selvitellään.
Jos nimittäin teet liikaa "konkreettista apua tarjoavia päätöksiä", saat pian huomautuksen.
Kukaan ei enää uskalla auttaa, koska apu maksaa liikaa.
Ympäripyöreät selvitykset maksavat myös, mutta tälle turhalle työlle ja sen tuomiolle kustannuksille ollaan sokeita.
En nyt ala sinua neuvomaan ammatissasi, mutta sen sällin vois huostaanottaa välittömästi johonkin ongelmanuorten laitokseen "kuntoutumaan" jotta perhe saisi levätä ja joku YH-äiti olisi varmasti helpottunut, jos siellä kävis joku siivoamassa ja muutenkin ottamassa koppia arjesta. Ei siis niin päin, että kuuraat ongelmanuoren vessan sen ongelmanuoren puolesta ja huostaanotat sen yh:n lapset.