Lue keskustelun säännöt.
Miksi auttamispaikoissa eli sotepalveluissa (neuvola, lastensuojelu, koulupsykologi ym ym) vain arvioidaan ja arvioidaan, mutta koskaan ei saa mitään käytännön apua?!
21.08.2019 |
Kaikenlaiset sotepalvelut eli neuvolat, perhetyöntekijät, kouluopiskelijahuollot ja vastaavat vain arvioi ja arvioi asiakkaan/perheen/potilaan tilannetta? Niiden työntekijöiden koko työ on keskittynyt siihen, että he tekevät ihmisestä / perheestä arvion ja arvioita. Monesti arviosta seuraa joku heidän suositus, mutta sekin yleensä on vain lähete jonnekin taholle, joka taas arvioi ja arvioi mutta sieltäkään ei saa mitään käytännön apua. Ja heidänkin arviointi usein johtaa siihen, että tulee lähete kolmanteen auttamispaikkaan, joka taas vaan arvioi ja arvioi mutta mitään käytännön apua ei hekään taaskaan tarjoa.
Esim. äiti puhuu neuvolassa uupumuksestaan. Neuvola arvioi tilannetta, mutta ei tarjoa mitään oikeaa apua uupumukseen. Laittaa äidin arvionsa jälkeen perhetyön asiakkaaksi. Nekin taas juttelee ja arvioi ja arvioi (ja tarkkailee), mutta eivät tarjoa mitään käytännön apua sille äidille. Äidin uupumus pahenee, kun hän ei saa apua vaan vain arviointia, ja perhetyöntekijä laittaa perheen lastensuojelulle. Joka taas arvioi ja arvioi, mutta eivät tarjoa hekään mitään oikeaa apua. Ja lopulta äiti romahtaa, joutuu sairaalaan ja lapset sijoitukseen tms. Tämäkin olisi voitu välttää, jos äiti olisi saanut käytännön apua jo kun sanoi neuvolassa ekan kerran että alkoi uupumaan!
Tai ihminen menee terveyskeskukseen koska on masentunut. Siellä lääkäri arvioi ja sanoo, että on masennus. Mutta terveyskeskus ei anna hoitoa siihen masennukseen, koska siellä ei ole töissä psykoterapeutteja. Jos masennus pahenee, niin hänet lähetetään psykiatrialle, ja taas psykiatri arvioi ja arvioi. Suosittelee psykoterapiaa, mutta taaskaan ei anna sitä, koska sitä ei ole tarjolla ellet mene itse yksityiselle.
Tai lapsella on koulussa vaikeuksia. Oppilashuolto arvioi ja arvioi, mutta nopeaa käytännön apua (esim. pienryhmäopetus) ei koskaan saa vaan arvioidaan vaan kunnes tilanne on ehtinyt edetä jo todella pahaksi!
Miksi nämä kaikki Suomen julkisen puolen auttamispaikat (poislukien ehkä joku kirurginen/syöpätautien erikoissairaala) vain arvioivat kukin vuorollaan peräkkäin ja välillä yhtä aikaakin samaa asiaa, mutta mikään taho ei tarjoa mitään oikeaa käytännön apua!??
Kommentit (701)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä yhteiskunta on aivan järjettömäksi romutettu. Ei mitään järkeä. Minusta nuokin joutavat kilometritehtaalle ja minimituloille aivan siinä kuin me muutkin. Lappu luukulle vaan. Nekin rahat millä tuota paperinpyörityssakkia pidetään töissä sairaaloihin työntekijöitä, ja kouluihin opettajia ja tiloja, ja terveitä tiloja, terveyskeskuksiin ja lastentarhoihin ja vanhainkoteihin, byrokraatit pois, hoitajat tilalle ja heille lisää liksaa.
Pulassa ja nääntynyt kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on aivan järjettömäksi romutettu. Ei mitään järkeä. Minusta nuokin joutavat kilometritehtaalle ja minimituloille aivan siinä kuin me muutkin. Lappu luukulle vaan. Nekin rahat millä tuota paperinpyörityssakkia pidetään töissä sairaaloihin työntekijöitä, ja kouluihin opettajia ja tiloja, ja terveitä tiloja, terveyskeskuksiin ja lastentarhoihin ja vanhainkoteihin, byrokraatit pois, hoitajat tilalle ja heille lisää liksaa.
Et ymmärtänyt aloitustani kunnolla. Hoitajista ja opettajista on tehty byrokraatteja. Se se ongelma on. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pulassa ja nääntynyt kirjoitti:
Tämä yhteiskunta on aivan järjettömäksi romutettu. Ei mitään järkeä. Minusta nuokin joutavat kilometritehtaalle ja minimituloille aivan siinä kuin me muutkin. Lappu luukulle vaan. Nekin rahat millä tuota paperinpyörityssakkia pidetään töissä sairaaloihin työntekijöitä, ja kouluihin opettajia ja tiloja, ja terveitä tiloja, terveyskeskuksiin ja lastentarhoihin ja vanhainkoteihin, byrokraatit pois, hoitajat tilalle ja heille lisää liksaa.
Et ymmärtänyt aloitustani kunnolla. Hoitajista ja opettajista on tehty byrokraatteja. Se se ongelma on. Ap
Moni on sitä todella innoissan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulassa ja nääntynyt kirjoitti:
Selvitin tänään yhden Oulun sosiaalitoimen hyvinvointipalvelujen "asiantuntijan" tittelin ja sukunimen kaupungin keskuksesta numeron perusteella. Olen jo varannut ajan ammattilaisapuun, maksuton, tulee luokseni tekemään näitä valituksia. Minusta kyllä tuntuu, että tässä pitäisi jo olla lakiapua, kun syöpään sairatunutkin jätetty kauoungin sos toimen taholta viime syksy jo heiteille Oulussa. Mutta mistäs sen varaton otat?
Minut on nyt noin vuoden jätetty heitteille. Alan minäkin nyt akkaiässä jo tapella enkä vain alistu olemaan hiljaa. Teen vaikka tutkintapyynnön ja heitän vaikka lehtiin miten Oulussa tässä asemassa olevat voipuneet sairaat jätetään heitteille. Enkä välitä enää rehdistä tappelusta. Ei tämä sota ole missään vaiheessa rehtiä nähnyt. Ja täyttä sotaa tämä on, ei siitä sovi erehtyä.
Viime viikolla sosiaalitoimen työntekijöistä yksi nainen sai päähänsä ottaa yhteyttä, ja alkoi tekstitellä tyyliin, mikä ei kertonut positiivisia. Hänen kanssaan alkukuusta oli sovittu tämän ja sosiaaliohjaajan käyntiaika 16.8. ja hän perui tämän ilman pätevää järkevää syytä (esim jomman kumman sairastuminen). Viime viikolla yhteyttä otettuaan txt hän alkoi ilmiselvästi peruskelemaan sitä kyseistä asiakkaalla eli minulla käynnin aikaa. Emme olleet välillä tekemisissä; hän alkoi siellä hepuloida itsekseen jotain ja pointtina oli nähtävästi päästä perjantaisen käynnin pälkähästä. Se oli selvä diili jo ennen kuin se sieltä viimein tuli sen vahvistava vika txt. Lienikö ollut jäämässä lomalle?
Homma on seuraava;
Avuntarpeellani kiire. Useammanlaista sotesysteemistä avun saamisen suhteen ja siinä tukemista, neuvontaa, ohjausta mutta perustavaa laatua oitis alkuun se että perustoimee tulostsni ei nyt ole tietoa ja tarvitsin siihen jo kiireesti apua.Minulla loppuu sairauspäivärahaoikeus nyt, vaikkakaan sairausloma ei.
Eikä minulla ole mitään tietoa ensi kuun elannosta, millä maksan alkukuusta vuokraa 8pvä tai mitään muutakaan, enkä kykene itse tekemään hakemuksia enkä näe postiani. En tiedä hyppysen pyppystä esim Kelan asioistani kuukausiin. En tiedä mitä liitteitä tms Kela on voinut kuukausien ajan tahtoa mahdollisesti, en tiedä päätöksistä mitään jne.
Iso ongelmavyyhti varmasti ilmeni tälle satunnaiselle työntekijälle alkukuusta puhelussa, sekä alunperin yhden ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä huolensa kanssa ties monettako kertaa. Hänkin luuli viimein että nyt sieltä löytyi joku tomera reipas aikaansaava työntekijä, joka laittaisi tuulemaan. Mitä vielä, karkasi! Tämäkin. Ei eka lajiaan.
Minusta on jo viime talvena tehty huoli-ilmoja Kelaa ja yliopistollisen sairaalan työntekijää myöden sen mukaan mitä itse sanoneet. Sitten muut päälle. Yksi pikkupaikkakunnan poliitikko Lapista aivan kauhuissaan.
Oulun sosiaalitoimea vain ei hetkauta mikään. Tuntuu olevan täysin kuin oma valtionsa, missä ei kyllä olla asiakkaita varten. Mitä lie varten ovat enää?
Osaisiko OYSin sosiaalityöntekijä auttaa sua? Vai oletko jo kysynyt? Sairasloman jatkuminen sen jälkeen, kun oikeus Kelan sairaspäivärahaan on jo päättynyt, edellyttää kuntoutustuen, määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen tai jonkun muun vastaavan hakemista. Ikävä kyllä en muista mitä tukea pitää hakea. Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta työkaverillani oli jokin aika sitten. Ja jossain vaiheessa hänen piti hakeutua työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi, vaikka hänellä olikin ihan vakinainen työsuhde, mutta ei pystynyt tekemään ko työtä. Hullun hommaa kyllä, kun vakinaisessa työsuhteessa oleva oli työtön työnhakija saadakseen työttömyyspäivärahaa ajalta, jolloin oli työkyvytön.
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Perhetyö ei ole arviointia vaan siinä työstetään perheen ongelmia, oli ne sitten vuorovaikutuksen ongelmia tai muita. Siinä voidaan yrittää esim. palauttaa vanhemman ja lapsen roolit vanhemman ja lapsen rooleiksi tilanteissa, joissa teini on päässyt keulimaan ja pyörittää koko perhettä, joka voimattomana katsoo vierestä. Tai siinä voidaan työstää vaikka kommunikaation ongelmaa tilanteessa, jossa huoltaja keskittyy ainoastaan arvostelemaan ja dissaamaan eikä muista lainkaan kehua tai kiittää lastaan. Ongelmia on lukuisia, joihin perhetyötä käytetään. Jos sen joku ottaa kahvitteluna, niin silloin hän ei ymmärrä eikä kykene vastaanottamaan työskentelyä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa kaikkien lastenhoitajia ja siivoojia. Kaikkien tulisi maksaa ne itse. Jos ei ole niihin varaa niin kannattaa jättää lapset hankkimatta.
Ei kaikkien, vaan apua tarvitsevien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Perhetyö ei ole arviointia vaan siinä työstetään perheen ongelmia, oli ne sitten vuorovaikutuksen ongelmia tai muita. Siinä voidaan yrittää esim. palauttaa vanhemman ja lapsen roolit vanhemman ja lapsen rooleiksi tilanteissa, joissa teini on päässyt keulimaan ja pyörittää koko perhettä, joka voimattomana katsoo vierestä. Tai siinä voidaan työstää vaikka kommunikaation ongelmaa tilanteessa, jossa huoltaja keskittyy ainoastaan arvostelemaan ja dissaamaan eikä muista lainkaan kehua tai kiittää lastaan. Ongelmia on lukuisia, joihin perhetyötä käytetään. Jos sen joku ottaa kahvitteluna, niin silloin hän ei ymmärrä eikä kykene vastaanottamaan työskentelyä lainkaan.
Mieti vähän: "Työstetään perheen ongelmia", "palautetaan rooleja", "työstetään kommunikaatio ongelmaa" jne. Kaikki mainitsemasi asiat ovat abstraktia sanojenpyöritystaidetta, joka toki voi joskus auttaa, tai sitten (ja useimmiten ilmeisesti) ei.
Perhetyön pitäisi olla juuri sitä mitä sana sanoo: perheitä tukevaa työtä. Sanojen pyörittelyä voisi harrastaa samalla kun KONKREETTISESTI auttaa. Entiset kodinhoitajat osasivat auttaa, perhetyöntekijät eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Aiheesta kiinnostonut toi-mit-ta-ja voisi ottaa aiheesta kopin
Ehdottomasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Perhetyö ei ole arviointia vaan siinä työstetään perheen ongelmia, oli ne sitten vuorovaikutuksen ongelmia tai muita. Siinä voidaan yrittää esim. palauttaa vanhemman ja lapsen roolit vanhemman ja lapsen rooleiksi tilanteissa, joissa teini on päässyt keulimaan ja pyörittää koko perhettä, joka voimattomana katsoo vierestä. Tai siinä voidaan työstää vaikka kommunikaation ongelmaa tilanteessa, jossa huoltaja keskittyy ainoastaan arvostelemaan ja dissaamaan eikä muista lainkaan kehua tai kiittää lastaan. Ongelmia on lukuisia, joihin perhetyötä käytetään. Jos sen joku ottaa kahvitteluna, niin silloin hän ei ymmärrä eikä kykene vastaanottamaan työskentelyä lainkaan.
Mieti vähän: "Työstetään perheen ongelmia", "palautetaan rooleja", "työstetään kommunikaatio ongelmaa" jne. Kaikki mainitsemasi asiat ovat abstraktia sanojenpyöritystaidetta, joka toki voi joskus auttaa, tai sitten (ja useimmiten ilmeisesti) ei.
Perhetyön pitäisi olla juuri sitä mitä sana sanoo: perheitä tukevaa työtä. Sanojen pyörittelyä voisi harrastaa samalla kun KONKREETTISESTI auttaa. Entiset kodinhoitajat osasivat auttaa, perhetyöntekijät eivät.
Jos ongelma on se, että 14 -vuotias kundi ei suostu menemään kouluun, koska pelaa 24/7 pääosin yöaikaan ja vetää äitiään turpaan, jos tämä yrittää asiaan puuttua, niin kerropa miten sen perheen vessan pesu auttaa asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Perhetyö ei ole arviointia vaan siinä työstetään perheen ongelmia, oli ne sitten vuorovaikutuksen ongelmia tai muita. Siinä voidaan yrittää esim. palauttaa vanhemman ja lapsen roolit vanhemman ja lapsen rooleiksi tilanteissa, joissa teini on päässyt keulimaan ja pyörittää koko perhettä, joka voimattomana katsoo vierestä. Tai siinä voidaan työstää vaikka kommunikaation ongelmaa tilanteessa, jossa huoltaja keskittyy ainoastaan arvostelemaan ja dissaamaan eikä muista lainkaan kehua tai kiittää lastaan. Ongelmia on lukuisia, joihin perhetyötä käytetään. Jos sen joku ottaa kahvitteluna, niin silloin hän ei ymmärrä eikä kykene vastaanottamaan työskentelyä lainkaan.
Käytännössä siinä sitten Fanny 22 vee istuu ja tarkkailee ja kirjaa ja laukoo sitten itsestäänselvyyksiä vanhemmille...
Tai Lissu 58 vee pällistelee miksei äiti mankeloi kun Lissukin aina mankeloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palveluiden laadun takaamiseksi ja kehitttämisen takia, tulisi olla määriteltynä pakollinen palautteen anto palvelusta. Mikään ei muutu niin kauan, kun kansalaisia ei kuunnella!
Kehitys ehdotukset kuuluisi nimenomaan tulla kansalaisilta
Vierailija kirjoitti:
Käytännönapu on huostaanotto.
Samaa puhuu jopa tilastot
Tätä lukiessa olen onnellinen etten koskaan ajatellut, alkaisin mihinkään lapsentekopuuhiin, kun minulla on jo synnynnäisesti lapsesta asti ollut niin fyysistä vikaa. Kauhistuttaa miettiessä kun olen sen ikäinen, minulla voisi ihan hyvin olla jopa 14v lapsenlapsia ja heidän vanhempansa tällaisessa suossa rämpimässä, jos vaikkapa takaa olisi lapselle tai lapsenlapselle sukureuma heittänyt ...
Huhuh.
Onneksi niitäkään ei ole olemassa. Ollut edes sen verran järkeä.
Koulupsykologit tarjoavat kyllä keskusteluapua lapsille ja nuorille, sen ohella että tekevät esim. oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia. Mutta eiväthän koulupsykologit voi alkaa opettamaan erityislapsia vaan kouluihin tarvitaan lisää avustajia ja erityisopettajia inkluusioideologian vuoksi (eli kaikki oppilaat opiskelevat tavallisissa luokissa lukuunottamatta kehitysvammaisia lapsia). Yhdellä koulupsykologilla voi olla n. 10000-2000 oppilasta omalla koulualueella, joten jonojakin muodostuu luonnollisesti.
Kertokaapa, että mitä esimerkiksi se terkkari tai psykologi voi tehdä, jos jonossa on 100 potilasta ja työntekijöitä 1-2? Jos kertakaikkiaan ei ole annettavissa tapaamisia kuin muutaman arviointikäynnin kerran? Siinä on työntekijän kädet aika sidotut. Ei siinä vaan voi tehdä silloin mitään kun muuta ei yksinkertaisesti ole tarjolla vaikka sitä työntekijänä kuinka haluaisi. Tässä keskustelussa puhutaan täysin oikeista ilmiöistä, mutta kritiikki tuntuu monella kohdistuvan väärin. Vika on rakenteissa ja järjestelmissä, ei yksittäisissä työntekijöissä tai työntekijäryhmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö koko perhetyön tarkoituksena ole arvioida asiakasta ja tuottaa valtava määrä kirjallisia arvioita? Eihän sosionomien koulutuksessa opeteta mitään käytännön töitä, vaan erilaisten kirjallisten arviointien ja määrittelyjen tekemistä.
Ei kai joku tosissaan usko, että ammattikorkeakoulun käynyt tulee teille lapsia hoitamaan tai -yökötys- siivoamaan?
Perhetyö ei ole arviointia vaan siinä työstetään perheen ongelmia, oli ne sitten vuorovaikutuksen ongelmia tai muita. Siinä voidaan yrittää esim. palauttaa vanhemman ja lapsen roolit vanhemman ja lapsen rooleiksi tilanteissa, joissa teini on päässyt keulimaan ja pyörittää koko perhettä, joka voimattomana katsoo vierestä. Tai siinä voidaan työstää vaikka kommunikaation ongelmaa tilanteessa, jossa huoltaja keskittyy ainoastaan arvostelemaan ja dissaamaan eikä muista lainkaan kehua tai kiittää lastaan. Ongelmia on lukuisia, joihin perhetyötä käytetään. Jos sen joku ottaa kahvitteluna, niin silloin hän ei ymmärrä eikä kykene vastaanottamaan työskentelyä lainkaan.
Mieti vähän: "Työstetään perheen ongelmia", "palautetaan rooleja", "työstetään kommunikaatio ongelmaa" jne. Kaikki mainitsemasi asiat ovat abstraktia sanojenpyöritystaidetta, joka toki voi joskus auttaa, tai sitten (ja useimmiten ilmeisesti) ei.
Perhetyön pitäisi olla juuri sitä mitä sana sanoo: perheitä tukevaa työtä. Sanojen pyörittelyä voisi harrastaa samalla kun KONKREETTISESTI auttaa. Entiset kodinhoitajat osasivat auttaa, perhetyöntekijät eivät.
Jos ongelma on se, että 14 -vuotias kundi ei suostu menemään kouluun, koska pelaa 24/7 pääosin yöaikaan ja vetää äitiään turpaan, jos tämä yrittää asiaan puuttua, niin kerropa miten sen perheen vessan pesu auttaa asiaan?
No ei se ainakaan auta, että Jannica-perhetyöntekijä tulee sinne kotiin tätä asiaa pällistelemään ja kertoo asiat Pirjo-sosiaalityöntekijälle tilanteen, jonka jälkeen Pirjo tekee kiireellisen huostaanoton.
Opettajat joutuvat sulkemaan silmänsä lasten ongelmilta, esim. tyttöjen tarkkaavaisuushäiriöt. Resursseja ei ole edes arviointeihin!