Lue keskustelun säännöt.
Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"
17.08.2019 |
Mitä helvettiä tuo tarkoittaa? Eli silloin kun hän oli seksuaalisen markkina-arvonsa huipulla hän ei olisi huolinut minua vaan piti niistä jännistä ja komeista miehistä, mutta nyt on tyytyväinen tylsään ja turvalliseen tavalliseen mieheen? Kiva kuulla. Tämä pistää tosissaan miettimään haluanko edes jatkaa suhdetta. Ja hän ei pitänyt tuota lausahdustaan minään isona juttuna. Itse olen raivoissani.
M35
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?
Vastaillaan:
mikä minussa on muka muuttunut? Ei mikään paitsi että olen paremmassa kunnossa fyysisti eli puku istuu päälle paremmin ja kuukausituloni ovat kelvolliset. Miksi minuun ei siis rakastuttu 15 vuotta sitten?
Laivamme eivät vain kohdanneet... joo, olen naivi 19-vuotias. Tai sitten en.
Maksupolitiikka: siitähän riemu repeää naisilla kun mies ei maksa. Se on kuule pihi paska joka ei ansaitse elää, varsinkin kun varallisuutta on naista paremmin.
Vaihtoehdot onnelliseen elämään? Puuhaan omiani, antaa teidän tehdä mitä huvittaa kunhan minä en liity siihen mitenkään. Mikä mittari nainen muka on miehen elämässä? Ette te edelleenkään ole mikään palkinto.
Ja ennen kuin alat kiljumaan "mitä teet täällä, ole sitten yksin" niin mieti mitä itse teet täällä? Tuskin ainakan haet parisuhdetta vaan ehkä keskustelet asioista?
Miksi et katsele rikkaampaa naista? Minulla yli kuuden tonnin tulot ja puolen millin varallisuus. Toki tykkään, että mies ostaa joskus jotain, mutta en todellakaan ole sen varassa ja ostelen itsekin hänelle.
Jos olet miljonääri, pitää tajuta että oma tilanne pakottaa siihen, että pitää opetella yhteinen näkemys rahoista. Että etsitte toimivan mallin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kyseisessä tilanteessa, mutta veikkaan, että jonkinlainen tyytyväisyys saavutetaan sillä, että se mieskin pääsee mukaan niihin rientoihin nyt, vaikka sitten sen 10-15 vuotta myöhemmin. Mieskin saa kokeilla threesomeja, olla mukana gangbangissä, sidontaleikeissä tai mitä nyt kukin haluaakaan sitten kokeilla.
Yksi ongelma sen naisen "villin" menneisyyden ohella miehelle on se, että NYT se on takana eikä enää mihinkään erikoisempaan suotuta, koska kaikki on jo koettu.
Sun täytyy huomattavasti rajoittaa pornon kulutustasi, se vääristää jo pahasti todellisuudentajuasi.
Joo kolmen kimppa on rajuinta ikinä, melkein mahdoton ajatuksenakin.
[/quote]En voi vastustaa oman paikkakunnan leipomon vastapaistettua ruisleipää. Kun lämpimän leivän päällä voi alkaa sulaa ja juusto pehmentyä, niin kuola alkaa valua jo sitä ajatellessa. Intohimoja on monenlaisia. Huolella lämmitetty savusauna peittoaa kylpylät mennen tullen, joten kaikki arkiseski mielletyt asiat eivät ole arkisia.[/quote]
Onko todella PÄIVITTÄINEN ARKESI huolella lämmitettyjä savusaunoja ja leipomon vastapaistettua, vielä lämmintä ruisleipää?
Eiköhän suurimmalle osalle meistä sauna ole korkeintaan kerran viikossa taloyhtiön kellan sähkösauna ja kaupan muovipussileivät tai valmispuurot lämpeävät mikrossa ennen kuin juostaan kiireellä bussiin tai autolle. Kuvailemasi ei kyllä todellakaan kuvaa KESKIVERTOIHMISEN ARKEA, kaukana siitä!! Enemmän harvinaiselta luksukselta tuo minulle kuullostaa ja siten toki tavoiteltavalta hamaassa tulevaisuudessa! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? ---
En ole kyseisessä tilanteessa, mutta veikkaan, että jonkinlainen tyytyväisyys saavutetaan sillä, että se mieskin pääsee mukaan niihin rientoihin nyt, vaikka sitten sen 10-15 vuotta myöhemmin. Mieskin saa kokeilla threesomeja, olla mukana gangbangissä, sidontaleikeissä tai mitä nyt kukin haluaakaan sitten kokeilla.
Yksi ongelma sen naisen "villin" menneisyyden ohella miehelle on se, että NYT se on takana eikä enää mihinkään erikoisempaan suotuta, koska kaikki on jo koettu.
Niin, oisko tässå se syy miks vanhemmat miehet haluaa parikymppisiä naisia, kun omanikäisistä on tullut niin estoisia.
Naiset nyt yleensä pääsevät estoistaan vanhetessaan. Parikymppisenä en olisi kuvitellutkaan tekeväni sellaista, mitä nyt teen oman miehen kanssa.
Kylläpä tuli flashback omasta nuoruudesta:
aloin seurustella aikoinaan erään sangen tunnetunkin huumormiehen kanssa ja jossain vaiheessa tuli puheeksi koulukiusaaminen. Mies kertoi, että ei tule varmaan yllätyksenä, mutta että hänen selviytymiskeinonsa aina on ollut huumori, hän tajusi jo ihan pienenä, että sai käännettyä kiusaamisen pelleilynsä avulla joko pois itsestä tai muuten vain loppumaan, kun itse oli pohjimmiltaan ujo, herkkä ja arka. Johon totesin, että juu jokainen tietää lapsuudestaan yhden tällaisen huumorveikon, ja jos oltaisiin tunnettu penskana tai teininä, niin minä juuri olisin ollut se, josta tällainen huumorveikko olisi sitä huumoria repinyt, jotta ei olisi itse tullut kiusatuksi. Minä kun oli teininä läski ruma rillipäätyttö ja lisäksi hirveän ujo, enkä osannut pelleillä, ja siten olin vapaata riistaa kiusaajille ja vähän kaikille muillekin.
Tästä minun toteamuksesta alkoi sitten pitkä jäytävä riita, joka väistämättä johti lopulta eroomme. Mies ei päässyt asian yli (koska tiesi väitteeni olevan totta), eikä saanut mielipidettäni muuttumaan. Ensin ei muka uskonut, että olin ruma teininä, jolloin näytin valokuvia ja kysyin, että rumia saa siis mielestäsi kiusata, johon tuli taas liuta selityksiä. jne jne. Lopulta kyllästyin vänkäämiseen ja täytyy myöntää, että arvostuskin tyyppiä kohtaan oli päässyt laskemaan pahasti. Kun en ole koskaan oikein sietänyt kiusaajien persuksennuolijoita ja myötäilijöitä, joita tällaiset huumorveikot valitettavan usein ovat.
Nykyään vain naurattaa riita asiasta, joka olisi ollut, jos.... Mutta eiköhän tuo vain kertonut siitä, että olimme liian erilaisia, vastaavanlainen riita olisi tullut väistämättä jostain asiasta ja ero myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi vastustaa oman paikkakunnan leipomon vastapaistettua ruisleipää. Kun lämpimän leivän päällä voi alkaa sulaa ja juusto pehmentyä, niin kuola alkaa valua jo sitä ajatellessa. Intohimoja on monenlaisia. Huolella lämmitetty savusauna peittoaa kylpylät mennen tullen, joten kaikki arkiseski mielletyt asiat eivät ole arkisia.
Onko todella PÄIVITTÄINEN ARKESI huolella lämmitettyjä savusaunoja ja leipomon vastapaistettua, vielä lämmintä ruisleipää?
Eiköhän suurimmalle osalle meistä sauna ole korkeintaan kerran viikossa taloyhtiön kellan sähkösauna ja kaupan muovipussileivät tai valmispuurot lämpeävät mikrossa ennen kuin juostaan kiireellä bussiin tai autolle. Kuvailemasi ei kyllä todellakaan kuvaa KESKIVERTOIHMISEN ARKEA, kaukana siitä!! Enemmän harvinaiselta luksukselta tuo minulle kuullostaa ja siten toki tavoiteltavalta hamaassa tulevaisuudessa! :D
Savusaunaan en joka päivä pääse, mutta leipomo tekee leipää kuutena päivänä viikossa. Ei ole mikään vaiva käydä siellä päivittäin. Tosin ruisleivälläkin lihoo, ei sitäkään voi syödä niin paljon kuin mieli tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?
Vastaillaan:
mikä minussa on muka muuttunut? Ei mikään paitsi että olen paremmassa kunnossa fyysisti eli puku istuu päälle paremmin ja kuukausituloni ovat kelvolliset. Miksi minuun ei siis rakastuttu 15 vuotta sitten?
Laivamme eivät vain kohdanneet... joo, olen naivi 19-vuotias. Tai sitten en.
Maksupolitiikka: siitähän riemu repeää naisilla kun mies ei maksa. Se on kuule pihi paska joka ei ansaitse elää, varsinkin kun varallisuutta on naista paremmin.
Vaihtoehdot onnelliseen elämään? Puuhaan omiani, antaa teidän tehdä mitä huvittaa kunhan minä en liity siihen mitenkään. Mikä mittari nainen muka on miehen elämässä? Ette te edelleenkään ole mikään palkinto.
Ja ennen kuin alat kiljumaan "mitä teet täällä, ole sitten yksin" niin mieti mitä itse teet täällä? Tuskin ainakan haet parisuhdetta vaan ehkä keskustelet asioista?
Miksi et katsele rikkaampaa naista? Minulla yli kuuden tonnin tulot ja puolen millin varallisuus. Toki tykkään, että mies ostaa joskus jotain, mutta en todellakaan ole sen varassa ja ostelen itsekin hänelle.
Jos olet miljonääri, pitää tajuta että oma tilanne pakottaa siihen, että pitää opetella yhteinen näkemys rahoista. Että etsitte toimivan mallin suhteessa.
Mihin minä edelleen naista tarvitsisin? Antamaan lupaa saanko lähteä Italiaan katsomaan jalkapalloa kun sama matsi tulee telkasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?
Vastaillaan:
mikä minussa on muka muuttunut? Ei mikään paitsi että olen paremmassa kunnossa fyysisti eli puku istuu päälle paremmin ja kuukausituloni ovat kelvolliset. Miksi minuun ei siis rakastuttu 15 vuotta sitten?
Laivamme eivät vain kohdanneet... joo, olen naivi 19-vuotias. Tai sitten en.
Maksupolitiikka: siitähän riemu repeää naisilla kun mies ei maksa. Se on kuule pihi paska joka ei ansaitse elää, varsinkin kun varallisuutta on naista paremmin.
Vaihtoehdot onnelliseen elämään? Puuhaan omiani, antaa teidän tehdä mitä huvittaa kunhan minä en liity siihen mitenkään. Mikä mittari nainen muka on miehen elämässä? Ette te edelleenkään ole mikään palkinto.
Ja ennen kuin alat kiljumaan "mitä teet täällä, ole sitten yksin" niin mieti mitä itse teet täällä? Tuskin ainakan haet parisuhdetta vaan ehkä keskustelet asioista?
Minä ainakin olen muuttunut ikääntymisen myötä, mikä ymmärtääkseni on täysin luonnollista ja minkä pitääkin tapahtua. Kaksikymppisenä olin sitä mieltä, etten ikinä halua oravanpyörään enkä maksamaan asuntolainaa vaan asun vuokralla ja mieluiten löydän jonkin ihanan kommuunin. Kolmekymppisenä olin äiti ja maksoin mielelläni asuntolainaa. Pillihousuisten punkkaripoikien sijaan olin muutamaa vuotta aiemmin rakastunut korviani myöten SM-tasolla moottoriurheilevaan duunarimieheen. En todellakaan olisi kymmenisen vuotta aikaisemmin ollut hänestä tippaakaan kiinnostunut eikä se tarkoita, että hän olisi ollut kakkosvalinta tai jotain, mihin olisin tyytynyt vaan päinvastoin. Minusta olisi kamalaa, jos ihminen olisi teini-iästä alkaen niin pikkuvanha, ettei hän sen jälkeen kehittyisi enää lainkaan.
Ikävää, jos sinua kiinnostavat vain naiset, jotka haluavat miehen maksavan. Omassa parisuhteessamme yhteiset kulut maksetaan 50/50 eikä mistään muusta ole missään vaiheessa edes keskusteltu.
En minäkään olisi pariutunut mieheni kanssa jos olisimme tavanneet vaikka jo lapsuudessa. Meillä on pari kuukautta ikäeroa ja itse olin todella analyyttinen ja estynyt kympintyttö. Mieheni taas oli villi ja ei lainkaan analyyttinen sekoilija, omalla tavallaan tosi fiksu. Ja vielä kun nuoruudessa usein tytöt ja pojat kypsyy vähän eri tahtiin. Parikymppisinä oltiin jo ihan samalla aaltopituudella ja samaan suuntaan on onneksi kasvettu toistaiseksi.
Ap:lla ei kyllä mitään naisystävää olekaan, se on varma. Jos sellaisesta haaveilet niin tässä ilmainen vinkki: lopeta uliseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysy lähiossäsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tais nousta nuoruudessa saatu, pakkien aiheuttama trauma esiin? Toiset ne vaan hurvitteli, eikä itse päässyt kemuihin mukaan. Kostoksi sitten pilaat kaiken etupäässä itseltäsi rangaistaksesi sitä toista. Niin se katkeruus myrkyttää mielen, ettei osaa mistään enää nauttia, eikä toisetkaan sais, koska se tuo mieleen sen, mitä itseltä puuttuu. Nuoremmaksi et tuosta muutu, joten etsi a) nuori nainen, joka kelpuuttaa sut joko rahalla (jolloin kakeroidut lisää) tai ilman, b) joku samanlainen syrjitty kuin itse olet, C) huolit ikäisesi, normaalin nuoruuden viettäneen naisen, jonka iloista nuoruutta kadehdit ja koet riittämättömyyden tunteita verratessasi itseäsi niihin miehiin, joiden kanssa nainen nuorena seukkasi. Aika paljon on omasta mielestäsi ja tunteistasi kiinni, miten haluat edetä, mutta toista et voi vieläkään muuttaa.
Mitä ap tuossa menettää? jep, normaalin h u o r a n
Ja nainen menettää vainkatkeran ja ilkeän, nimittelevän mísogynistin.
Ja elättäjän.
Elättääkö joku Suomessa muka tervettä ja työkykyistä vaimoaan?
totta, on naisen omat rahat ja talouden yhteiset rahat.
Jos vaatisin että kulut jaetaan 50/50 vaikka tienaan tuplat vaimoon verrattuna... Minä sen autoakin maksan.
Miksi sitten tyydyit köyhään vaimoon? Voitte toki laittaa elintason sellaiseksi, että nainen pystyy helposti maksamaan siitä puolet ja säästöönkin jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysy lähiossäsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tais nousta nuoruudessa saatu, pakkien aiheuttama trauma esiin? Toiset ne vaan hurvitteli, eikä itse päässyt kemuihin mukaan. Kostoksi sitten pilaat kaiken etupäässä itseltäsi rangaistaksesi sitä toista. Niin se katkeruus myrkyttää mielen, ettei osaa mistään enää nauttia, eikä toisetkaan sais, koska se tuo mieleen sen, mitä itseltä puuttuu. Nuoremmaksi et tuosta muutu, joten etsi a) nuori nainen, joka kelpuuttaa sut joko rahalla (jolloin kakeroidut lisää) tai ilman, b) joku samanlainen syrjitty kuin itse olet, C) huolit ikäisesi, normaalin nuoruuden viettäneen naisen, jonka iloista nuoruutta kadehdit ja koet riittämättömyyden tunteita verratessasi itseäsi niihin miehiin, joiden kanssa nainen nuorena seukkasi. Aika paljon on omasta mielestäsi ja tunteistasi kiinni, miten haluat edetä, mutta toista et voi vieläkään muuttaa.
Mitä ap tuossa menettää? jep, normaalin h u o r a n
Ja nainen menettää vainkatkeran ja ilkeän, nimittelevän mísogynistin.
Ja elättäjän.
Elättääkö joku Suomessa muka tervettä ja työkykyistä vaimoaan?
totta, on naisen omat rahat ja talouden yhteiset rahat.
Jos vaatisin että kulut jaetaan 50/50 vaikka tienaan tuplat vaimoon verrattuna... Minä sen autoakin maksan.
Tuo on ihan oma valintasi. Meillä on omat rahat ja yhteinen taloustili asumis-, ruoka- ja yhteisen auton kuluja varten ja sille molemmat tallettavat saman summan. Muista rahoista kumpikaan ei ole toiselle tilivelvollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo kommentti kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin, että jäi paska fiilis. Kyllähän meistä jokainen haluaisi kumppanin, joka näkisi meidät aidosti haluttavina ja kiinnostavina, eikä vain jonain, ketä ”kelpaa nyt”.
Voisitko kertoa hänelle ihan rauhallisesti, miksi sua jäi vaivaamaan tuo asia? Jos hän todella sua arvostaa, niin varmasti kuuntelee ja kyseessä saattoi olla vain väärinkäsitys!! Kenties hän tarkoitti sanoa: ”Olin sillon kiinnostunut vain ääliöistä, enkä tajunnut yhtään, millaisen miehen oikeasti elämääni haluan!”
Keskustelemalla rauhallisesti useimmat väärinkäsitykset voi onneksi selvittää, ja niitähäbn suhteessa syntyy alvariinsa. :)
Voin kommentoida ap:n puolesta, että miehet eivät siedä sitä ajatusta, että puoliso on ollut useitten miesten panoalustana. Tuo kommentti olis pitänyt selvittää tarkemmin, että miksi ei ole ennen kelvannut ja miksi nyt kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.
Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.
Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.
Suklaasta tulee finnejä ja liikakiloja. Parsakaali ei ole edullista, nytkin sen kilohinta on viitisen euroa eli saman verran, mitä irtokarkit tarjouksessa. Talvella kotimaista parsakaalia ei edes saa. Kaiken lisäksi parsakaali on hyvää. Kumpi nyt olikaan vaikeammin saatavilla?
Oletko kuullut, että parsakaali on kenenkään pahe? Tai että luksushetkissä tuodaan pöytään hienoa parsakaalia? Upeaa italialaista käsintehtyä parsakaalia, jota komeimmat ja kauneimmat herrat ja rouvat ovat elokuvatasoisten mainosten mukaan intohimoisesti nauttineet salaisissa juhlissaan.
Moni haluaa olla edes kuvitelmissaan erityinen, ei arkinen perussetti. Maailmalle suurin osa meistä on yhdentekeviä, joten puolison edes pitäisi sanoa, että sinä olet minun intohimoni ja luksukseni.
Vaikka puoliso tosiasiassa parsakaalia olisikin.
En miellä parisuhdetta paheeksi, joten onko se sinulle sellainen? Jos menet syömään kolmen Michelin-tähden ravintolaan, niin aivan varmasti tarjolla voi olla parsakaalia. Me ilmeisesti käsitämme parisuhteen eri tavalla, koska minä en voi kuvitella, että vuosikymmenien mittainen suhde olisi yhtä intohimoista ja syntistä juhlaa.
Olen varsin intohimoinen ja voimakkaasti tunteva ihminen. Parisuhteeni on kestänyt nyt vasta vajaan vuosikymmenen, mutta kyllä meillä juhlaa on, vaikka arki hyvin sujuukin.
Näkökulmastasi päätellen sujuvan arjen korostaminen on sinulle isoin kohteliaisuus. Hyvä näin, mutta voi mennä monen kohdalla pahasti pieleen, joten ensin täytyy tietää, mitä toinen arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?
Vastaillaan:
mikä minussa on muka muuttunut? Ei mikään paitsi että olen paremmassa kunnossa fyysisti eli puku istuu päälle paremmin ja kuukausituloni ovat kelvolliset. Miksi minuun ei siis rakastuttu 15 vuotta sitten?
Laivamme eivät vain kohdanneet... joo, olen naivi 19-vuotias. Tai sitten en.
Maksupolitiikka: siitähän riemu repeää naisilla kun mies ei maksa. Se on kuule pihi paska joka ei ansaitse elää, varsinkin kun varallisuutta on naista paremmin.
Vaihtoehdot onnelliseen elämään? Puuhaan omiani, antaa teidän tehdä mitä huvittaa kunhan minä en liity siihen mitenkään. Mikä mittari nainen muka on miehen elämässä? Ette te edelleenkään ole mikään palkinto.
Ja ennen kuin alat kiljumaan "mitä teet täällä, ole sitten yksin" niin mieti mitä itse teet täällä? Tuskin ainakan haet parisuhdetta vaan ehkä keskustelet asioista?
Miksi et katsele rikkaampaa naista? Minulla yli kuuden tonnin tulot ja puolen millin varallisuus. Toki tykkään, että mies ostaa joskus jotain, mutta en todellakaan ole sen varassa ja ostelen itsekin hänelle.
Jos olet miljonääri, pitää tajuta että oma tilanne pakottaa siihen, että pitää opetella yhteinen näkemys rahoista. Että etsitte toimivan mallin suhteessa.
Realitycheck. Rikkailla naisilla sekä miehillä on valinnan varaa, joten hyvällä tuurilla he voivat ottaa taviksen tai sitten pokaavat suoraan jonkun mallin. Miksi? No koska he voivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? ---
En ole kyseisessä tilanteessa, mutta veikkaan, että jonkinlainen tyytyväisyys saavutetaan sillä, että se mieskin pääsee mukaan niihin rientoihin nyt, vaikka sitten sen 10-15 vuotta myöhemmin. Mieskin saa kokeilla threesomeja, olla mukana gangbangissä, sidontaleikeissä tai mitä nyt kukin haluaakaan sitten kokeilla.
Yksi ongelma sen naisen "villin" menneisyyden ohella miehelle on se, että NYT se on takana eikä enää mihinkään erikoisempaan suotuta, koska kaikki on jo koettu.
Niin, oisko tässå se syy miks vanhemmat miehet haluaa parikymppisiä naisia, kun omanikäisistä on tullut niin estoisia.
Naiset nyt yleensä pääsevät estoistaan vanhetessaan. Parikymppisenä en olisi kuvitellutkaan tekeväni sellaista, mitä nyt teen oman miehen kanssa.
Sama. Sidontaleikkejä kokeilin 30+ ikäisenä yh:na silloisen miesystäväni kanssa, threesomea olisin kokeillut nelikymppisenä mutta pariskunta veti puihin, gangbangia en ole koskaan ajatellutkaan kokeilla.
Täällä sama naistenvihaajahemmo tehtailee näitä avauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? ---
En ole kyseisessä tilanteessa, mutta veikkaan, että jonkinlainen tyytyväisyys saavutetaan sillä, että se mieskin pääsee mukaan niihin rientoihin nyt, vaikka sitten sen 10-15 vuotta myöhemmin. Mieskin saa kokeilla threesomeja, olla mukana gangbangissä, sidontaleikeissä tai mitä nyt kukin haluaakaan sitten kokeilla.
Yksi ongelma sen naisen "villin" menneisyyden ohella miehelle on se, että NYT se on takana eikä enää mihinkään erikoisempaan suotuta, koska kaikki on jo koettu.
Eikö sen miehen siis kannattaisi mennä niihin rientoihin sen sijaan, että kirjoittelee netissä?
En muuten usko, että kovin monella tavisnaisella on kokemusta gangbangista tai edes threesomesta...
Ei takuulla olekaan. Ne on kaikki Ulín unikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Outo kommentti kirjoitti:
Ymmärrän tosi hyvin, että jäi paska fiilis. Kyllähän meistä jokainen haluaisi kumppanin, joka näkisi meidät aidosti haluttavina ja kiinnostavina, eikä vain jonain, ketä ”kelpaa nyt”.
Voisitko kertoa hänelle ihan rauhallisesti, miksi sua jäi vaivaamaan tuo asia? Jos hän todella sua arvostaa, niin varmasti kuuntelee ja kyseessä saattoi olla vain väärinkäsitys!! Kenties hän tarkoitti sanoa: ”Olin sillon kiinnostunut vain ääliöistä, enkä tajunnut yhtään, millaisen miehen oikeasti elämääni haluan!”
Keskustelemalla rauhallisesti useimmat väärinkäsitykset voi onneksi selvittää, ja niitähäbn suhteessa syntyy alvariinsa. :)
Voin kommentoida ap:n puolesta, että miehet eivät siedä sitä ajatusta, että puoliso on ollut useitten miesten panoalustana. Tuo kommentti olis pitänyt selvittää tarkemmin, että miksi ei ole ennen kelvannut ja miksi nyt kelpaa.
Seksiä harrastava nainen = panoalusta. Kertoo kaiken kaksinaismoraalisesta ajattelutavastasi. Nainen on sinulle objekti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.
Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.
Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.
Suklaasta tulee finnejä ja liikakiloja. Parsakaali ei ole edullista, nytkin sen kilohinta on viitisen euroa eli saman verran, mitä irtokarkit tarjouksessa. Talvella kotimaista parsakaalia ei edes saa. Kaiken lisäksi parsakaali on hyvää. Kumpi nyt olikaan vaikeammin saatavilla?
Oletko kuullut, että parsakaali on kenenkään pahe? Tai että luksushetkissä tuodaan pöytään hienoa parsakaalia? Upeaa italialaista käsintehtyä parsakaalia, jota komeimmat ja kauneimmat herrat ja rouvat ovat elokuvatasoisten mainosten mukaan intohimoisesti nauttineet salaisissa juhlissaan.
Moni haluaa olla edes kuvitelmissaan erityinen, ei arkinen perussetti. Maailmalle suurin osa meistä on yhdentekeviä, joten puolison edes pitäisi sanoa, että sinä olet minun intohimoni ja luksukseni.
Vaikka puoliso tosiasiassa parsakaalia olisikin.
En miellä parisuhdetta paheeksi, joten onko se sinulle sellainen? Jos menet syömään kolmen Michelin-tähden ravintolaan, niin aivan varmasti tarjolla voi olla parsakaalia. Me ilmeisesti käsitämme parisuhteen eri tavalla, koska minä en voi kuvitella, että vuosikymmenien mittainen suhde olisi yhtä intohimoista ja syntistä juhlaa.
Olen varsin intohimoinen ja voimakkaasti tunteva ihminen. Parisuhteeni on kestänyt nyt vasta vajaan vuosikymmenen, mutta kyllä meillä juhlaa on, vaikka arki hyvin sujuukin.
Näkökulmastasi päätellen sujuvan arjen korostaminen on sinulle isoin kohteliaisuus. Hyvä näin, mutta voi mennä monen kohdalla pahasti pieleen, joten ensin täytyy tietää, mitä toinen arvostaa.
Ymmärrän, kun olette olleet yhdessä noin vähän aikaa. Tämä oma parisuhteeni on kestänyt 37 vuotta ja toivon mukaan kymmeniä vuosia on vielä edessä.
Toiset miehet ovat puutteessa parisuhteessa ja toiset sinkkuna. Aika vähän näissä tuntuu olevan eroa paitsi julkikuva eli parisuhdemies voi kaupungilla kulkiessaan pitää yllä vaikutelmaa miehestä, joka saa seksiä.