Palautitteko saamanne lahjat erotessa?

Miksi ne pitäisi palauttaa? Lahja on sinun omaisuutta sen jälkeen kun olet sen ottanut vastaan.

Minä lahjoitin ne pois.

Exä vei kaikki ostamani korut kaniin ja laitto vielä perään viestiä että paljonko sai niistä. Mielestäni oli aika epäasiallista käytöstä. Jos olisi pitänyt ne muistoina niin olisi ollut minulle ihan ok.

En. Heitin pois ja korut myin.

En palauttanut enkä pyydellyt antamiani takaisin. Tuntuisi tosi omituiselta vaatia sellaista. Ei ystävillekään annettuja lahjoja lähdetä vaatimaan palautettaviksi, jos vuosien varrella yhteydenpito vähenee tai  vaikka jouduttaisiin riitoihin.

En! 

Siinä vaiheessa kun lahja annetaan se vaihtaa omistajaa. Ei niitä tarvitse palauttaa ja jos kumppani varastaa ne on se poliisiasia.

Vierailija kirjoitti:

Exä vei kaikki ostamani korut kaniin ja laitto vielä perään viestiä että paljonko sai niistä. Mielestäni oli aika epäasiallista käytöstä. Jos olisi pitänyt ne muistoina niin olisi ollut minulle ihan ok.

Toki tuo oli moukkamaista käytöstä sull tuolalinen viesti laittaa, mutta lahja on lahja: Lahjan saaja voi tehdä niillä ihan mitä haluaa jo vaikka heti sen jälkeen kun on ne paketista aukaissut.

Tuttava sanoi kun muuttivat saman katon alle että jos joskus tiemme eroavat niin sitten otat kaikki mukaasi mitä olet tänne taloon hankkinut/laittanut

Korut meni myyntiin ja ne muutamat romut vein kierrätykseen. Pöytä on siivottu!

Kihlasormukseni palautin. Kihlaushan on lupaus avioliitosta. Rikoin lupaukseni ja siksi palautin sormuksen. Oli myös huomattavan arvokas, joten pitäminen olisi tuntunut varastamisesta.

Ihan niinkuin olisin jotain lahjoja saanut!

Yöpaidat, lomamatkat, sormukset ja kaulaketjut, kello, ranneketju.

En palauta.

Lahjaa ei tarvitse palauttaa. Lahja on lahja.

Ex-tyttöystävä meinasi että palauttaa joululahjaksi saamansa laitteen. Tuntui tosi oudolta. Lahjat on rakkaudesta annettu, ei niitä kuulu palauttaa.

Meillä annettu yleensä matkoja, lahjakortteja, konserttilippuja yms elämyksiä. Eli ei voi palauttaa.

Äidilläni oli tapana jankuttaa, että kihlausaikana saadut lahjat pitää palauttaa, jos erotaan. Tätä sain kuulla, kun olin saanut poikaystävältä esim. joululahjan. Kihloissa ei oltu. En usko hänen ajatelleen, että poikaystävän pitäisi palauttaa minun antamani lahjat, jos erotaan. Vanhaan aikaan (sata vuotta sitten) oli ilmeisesti tapana, että sulhanen antoi morsiammelle siihen aikaan kalliita lahjoja esim. rannekelloja tai koruja, jotka sitten piti palauttaa eron sattuessa. En palauttanut exältä saamaani joululahjaa, eikä hän sitä takaisin kysellyt.

Eron jälkeen mies muutti 2 matkalaukun kanssa pois.

Vuodien varrella tuli vastaan hänen juttuja ja meillä lapset vaihtoivat majapaikkaa perjantaisin, laitoin viestin haluatko tämän, voin laittaa perjantaina tarhakassiin.

Tarhassa otin kuvan kassista, ex tajusi ottaa mukaan. Mun ex appi oli tehnyt pinnasängyn ja hoitopöydän. Jossain vaiheessa, erosta oli jo kulunut, ne tulivat vastaan ja soitin hänelle ja kysyi mitä tehdään. Hän tuli ne hakemaan ja ne oli viety ex.lle, vaimo nro 2 odotti vauvaa. 

Nyt ex asuu uuden naisen luona, en tiedä minne ovat hävinneet

Entäpä suvulta saadut joululahjat tai kihlalahjat? Kumpi saa pitää?

Itse olisin halunnut, että tehdään ikään kuin pesänjako ja palautetaan kaikki toiselta saatu. Miesystävälle se ei käynyt. Varmaan sen vuoksi, että minun hänen luokseen viemäni tavarat olivat käyttökelpoisempia ja vaatteitanikin saattoi lainata seuraaville naisille muka äitinsä vaatteina. Minulle oli antanut sellaista, millä ei itse mitään tehnyt. Jäi harmittamaan, kun hän oli varakkaampi mutta selvästi pihimpi. Jälkikäteen tajusin, että moni tavara hänen luonaan taisikin olla edelliseltä tyttikseltä eikä äidiltään.

Palautin arvokkaimmat, eli käsinmaalatun aidon ja isohkon ikonin. Vähempiarvoiset tavarat kiikutin hyväntekeväisyyskirpputorille.

Mies oli pahoillaan ikonin palauttamisesta, mutta en halunnut pitää kodissani enää mitään hänestä muistuttavaa.