Naisystävän suusta: "ihan hyvä että ei tavattu nuorempana koska en olisi osannut arvostaa sinua silloin"

En lukenut ketjua, mutta sen pituudesta päättelen, miten paljon on miehiä, jotka olisivat mielellään vuosikausien etäsuhteessa. Tuo hämmästyttää minua. Seurustelun alkaessa olisi tärkeää viettää aikaa yhdessä, mutta se ei onnistu, jos toinen asuu satojen kilometrien päässä. Viisikin vuotta niin, että näkee toista max yhden viikonlopun kuukaudessa, on raskasta. Mutta ehkä miehet kestävät välimatkan paremmin, en tiedä.

Eikö elämätön elämä pelota? Se teillä on edessä, jos pitäydytte näissä samoissa hokemissa.

222, hae ammattiapua.

Samalla lailla voisi ajatella käänteisesti myös joistain eksistä: en enää seurustelisi heidän kanssaan, vaikka hyviä tyyppejä ovatkin. Ollaan vaan liian erilaisia nykyään. Oli kivaa yhdessä parikymppisinä, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin eletään aivan liian erilaista elämää erilaisista näkökulmista.

Trollaustahan tuo AP:n aloitus taas kerran tällä palstalla oli, mutta jos joku nyt tosissaan tämän otti niin voisi vetää syvään henkeä ja rauhoittua. Tsiisus mikä katkeroiden palsta tämä onkaan. Vahvistatte vaan katkeria ajatusmallejanne omissa aivoissanne pyörimällä täällä ja ne normaalit aivoyhteydet näivettyy. Tehkää itsellenne palvelus ja eläkää oikeassa maailmassa älkääkä hapattuko täällä.

Vierailija kirjoitti:

222, hae ammattiapua.

Pysy sä vaan positiivisena, jokainen päivä on sun elämäs paras!

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

222, hae ammattiapua.

Pysy sä vaan positiivisena, jokainen päivä on sun elämäs paras!

Ei jokainen päivä ole paras mutta yritän elää niin, että olisin mahdollisimman onnellinen. Tottakai on myös huonoja päiviä, surua ja pettymyksiä. On kuitenkin myös fakta, että omilla ajatuksillamme luomme omaa todellisuuttamme.

Minä pidän tyyneysrukouksesta, vaikka en uskovainen olekaan. Sen alunhan voi muuttaa halutessaan:

Jumala, suo minulle/Nyt tarvitsen

tyyneyttä

hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,

rohkeutta

muuttaa, mitä voin, ja

viisautta

erottaa nämä toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.

Ongelma on se, että nämä katkeroituneet miehet eivät kohtaa naisia/naisiaan yksilöinä vaan massana.

Minä aina sanon unelmoivani miehestä, joka laittaa hyvää ruokaa. Jos sitten alkaisin seurustella tällaisen ketjussa esiintyvän ruokaalaittamattoman miehen kanssa, en pystyisi saavuttamaan hänen luottamustaan koskaan. Sanon tämän kokemuksesta.

Isoimmat ongelmat suhteessa oli, ettei häntä kiinnostanut tutustua minuun. Hän veti kaikesta olosuhteista, aiemmista tapahtumista jne johtopäätäkset eikä mikään mitä sanoin, voinut muuttaa asiaa. Hän myös odotti minun olevan "nainen", sellainen perinteinen nainen kumppanin ja ystävän ja rakastetun sijaan.

Minulla oli ollut hänen silmissään jännikseksi tai alfaksi luettava poikaystävä. Hän ei päässyt siitä koskaan yli. Hänen vihamielisyytensä ja vainoharhaisuutensa vaan paheni ajan kuluessa. Sitä en vaan ymmärrä, miksei hän jättänyt minua vaan pysyi suhteessa, jossa molemmat kärsivät tilanteesta. Kun olin kaikkeni yritttänyt, lähdin.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana biletin paljon, asuin paljon ulkomailla, miehet vaihtuivat, tykkäsin ns jännämiehistä. Elämä oli vauhdikasta niin hyvässä kuin pahassa. Toki olen kiitollinen näistäkin vuosista, koin todella paljon upeita asioita.

(... ...) ja:

Sillon en olisi osannut arvostaa sitä millainen nykyiseni on, mutta tällä elämänkokemuksella pidän miestäni lottovoittona.

Siinä on taas oikea suomalainen laatunainen.

Hyi oksennus!

Ja itse olet miehellesi kolme ja varanumero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais nousta nuoruudessa saatu, pakkien aiheuttama trauma esiin? Toiset ne vaan hurvitteli, eikä itse päässyt kemuihin mukaan. Kostoksi sitten pilaat kaiken etupäässä itseltäsi rangaistaksesi sitä toista. Niin se katkeruus myrkyttää mielen, ettei osaa mistään enää nauttia, eikä toisetkaan sais, koska se tuo mieleen sen, mitä itseltä puuttuu. Nuoremmaksi et tuosta muutu, joten etsi a) nuori nainen, joka kelpuuttaa sut joko rahalla (jolloin kakeroidut lisää) tai ilman, b) joku samanlainen syrjitty kuin itse olet, C) huolit ikäisesi, normaalin nuoruuden viettäneen naisen, jonka iloista nuoruutta kadehdit ja koet riittämättömyyden tunteita verratessasi itseäsi niihin miehiin, joiden kanssa nainen nuorena seukkasi. Aika paljon on omasta mielestäsi ja tunteistasi kiinni, miten haluat edetä, mutta toista et voi vieläkään muuttaa.

Mitä ap tuossa menettää? jep, normaalin  h u o r a n 

Ja nainen menettää vainkatkeran ja ilkeän, nimittelevän mísogynistin.

Ja elättäjän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.

Kyllä minä voisin olla kaurapuuro tai ruisleipä. Jotain, mitä mies tajuaa tarvitsevansa joka päivä hyvään elämäänsä vuodesta toiseen, päiviensä päähän. Ei minun tarvitse olla sateenkaarivarjo coctail, jota nautitaan lomalla altaan äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Eivät he osaa kuvitella seurauksia siitä, jos muut pakotettaisiin elämään heidän ehdoillaan. Parisuhteissa pitäisi löytyä rakkautta ja halua olla toisen kanssa, hyvää tahtoa ja ymmärrystä. Ei siihen pakottamalla päästä.

Vierailija kirjoitti:

Samalla lailla voisi ajatella käänteisesti myös joistain eksistä: en enää seurustelisi heidän kanssaan, vaikka hyviä tyyppejä ovatkin. Ollaan vaan liian erilaisia nykyään. Oli kivaa yhdessä parikymppisinä, mutta nyt 15 vuotta myöhemmin eletään aivan liian erilaista elämää erilaisista näkökulmista.

Trollaustahan tuo AP:n aloitus taas kerran tällä palstalla oli, mutta jos joku nyt tosissaan tämän otti niin voisi vetää syvään henkeä ja rauhoittua. Tsiisus mikä katkeroiden palsta tämä onkaan. Vahvistatte vaan katkeria ajatusmallejanne omissa aivoissanne pyörimällä täällä ja ne normaalit aivoyhteydet näivettyy. Tehkää itsellenne palvelus ja eläkää oikeassa maailmassa älkääkä hapattuko täällä.

Ensimmäinen kappale oli raikas näkökulma aiheeseen.

Miksi jälkimmäisen piti olla taas kerran muiden palstalaisten halveksimista?

Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?

Pysy lähiossäsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tais nousta nuoruudessa saatu, pakkien aiheuttama trauma esiin? Toiset ne vaan hurvitteli, eikä itse päässyt kemuihin mukaan. Kostoksi sitten pilaat kaiken etupäässä itseltäsi rangaistaksesi sitä toista. Niin se katkeruus myrkyttää mielen, ettei osaa mistään enää nauttia, eikä toisetkaan sais, koska se tuo mieleen sen, mitä itseltä puuttuu. Nuoremmaksi et tuosta muutu, joten etsi a) nuori nainen, joka kelpuuttaa sut joko rahalla (jolloin kakeroidut lisää) tai ilman, b) joku samanlainen syrjitty kuin itse olet, C) huolit ikäisesi, normaalin nuoruuden viettäneen naisen, jonka iloista nuoruutta kadehdit ja koet riittämättömyyden tunteita verratessasi itseäsi niihin miehiin, joiden kanssa nainen nuorena seukkasi. Aika paljon on omasta mielestäsi ja tunteistasi kiinni, miten haluat edetä, mutta toista et voi vieläkään muuttaa.

Mitä ap tuossa menettää? jep, normaalin  h u o r a n 

Ja nainen menettää vainkatkeran ja ilkeän, nimittelevän mísogynistin.

Ja elättäjän.

Elättääkö joku Suomessa muka tervettä ja työkykyistä vaimoaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.

Suklaasta tulee finnejä ja liikakiloja. Parsakaali ei ole edullista, nytkin sen kilohinta on viitisen euroa eli saman verran, mitä irtokarkit tarjouksessa. Talvella kotimaista parsakaalia ei edes saa. Kaiken lisäksi parsakaali on hyvää. Kumpi nyt olikaan vaikeammin saatavilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Varmaankin näin, mutta silti harva meistä haluaa kuulla olevansa se edullinen ja terveellinen parsakaali.

Kyllä minä voisin olla kaurapuuro tai ruisleipä. Jotain, mitä mies tajuaa tarvitsevansa joka päivä hyvään elämäänsä vuodesta toiseen, päiviensä päähän. Ei minun tarvitse olla sateenkaarivarjo coctail, jota nautitaan lomalla altaan äärellä.

Tämä selvä, meitä on moneksi. Itse esimerkiksi haluan olla puolisolleni myös intohimovalinta, enkä pelkästään järkivalinta. Siksi en halua kuulla kohteliaisuuksia, joissa viitataan siihen, että olen kaurapuuro. Puolisoni sosiaalisesti älykkäänä ihmisenä tämän ymmärtääkin, joten ap:n kuvaamia tilanteita ei syntyne.

Vierailija kirjoitti:

Avaus on keksitty, mutta kysyn nyt ihan vilpittömästi teiltä 30+ palstamiehiltä, mitä vaihtoehtoja te itse näette elämässänne olevan, jos kerran ette pysty uskomaan, että ikäisenne naiset ihan aidosti rakastuvat teihin? Jos tapaatte naisen, joka ihastuu ja rakastuu teihin, te viette pohjan kaikelta ajattelemalla, että hän vain tyytyy tai etsii isää lapselleen tai maksumiestä omille tarpeilleen (en muuten ymmärrä, miksi ette alusta alkaen rakenna parisuhdetta jossa maksetaan yhteiset menot puoliksi, mutta se on eri juttu se). Miten tuollaisella ajattelumaailmalla voi ikinä tulla onnelliseksi? Miksi inhoatte itse itseänne niin paljon, että ette kykene näkemään itseänne ainutlaatuisena, rakastettavana, haluttavana ihmisenä? Ja siis: mitä vaihtoehtoja teillä on onnelliseen elämään, jos ajattelette noin? Tekeekö tuo ajatusmaailma onnelliseksi?

Tässä on se positiivinen, että ovat valmiit ottamaan ulkomaisen köyhemmän naisen elätetttäväksi. Negatiivista on se, että raha on heille sama kuin valta ja siksi he haluavat naisen, joka tarvitsee heidän rahojaan. Omillaan hyvin toimeentulevat naiset ovat liian pelottavia, koska näiltä puuttuu sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan yhteisbudjetoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hypergamia. Nuorena nainen panee itseään tasokkaampien, sitoutumishaluttomien miesten kanssa. Ikääntyminen laskee markkina-arvoa. Nainen ei kelpaa alfoille edes panoa varten. Tällöin nainen ottaa vuoroaan odottaneen ihan kivan betan. Nainen ikääntyy kuin maito ja betamies ei ole oppinut jättämän naisia. Beta on jumissa avioliitossa rupsahtaneen naisen kanssa ja onneton. Naisella on markkina-arvoltaan tasokkaampi mies ja hän on tyytyväinen.

Tai sitten nuorena nainen on henkisesti keskenkasvuinen. Jos lapsi saa päättää ruokavaliostaan, karkkia olisi joka päivä niin paljon, että mukaan mahtuisi vain pari voileipää. Teini taas valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. 18 vuotta täyttänyt ihastelee baarielämää ja riekkuisi siellä joka viikonloppu. Osa on niin varhaiskypsää, että tajuaa jo pienenä, miten parsakaali on parempaa kuin suklaa ja varhain nukkumaan menolla varmistaa seuraavan päivän virkeyden. Nämä palsta betat on ilmeisesti tuota jälkimmäistä sorttia, he ei ikinä tee mitään väärää valintaa siksi, että eivät osaa ajatella seurauksia vuosikymmenten päähän.

Jakorasia lopettaa nyt betoille v*ttuilun.

Täällä vinkuva beta on nyreissään siitä ettei ollut sinun vaatimattomassa 150 miehen ringissäsi ja nyt kun hän on menestyvä ja kuukausitulot on kohdillaan, suvaitset kiinnittää siansilmäsi hänen lompakkoonsa.

Hän ei ymmärrä että hänen tulisi olla kiitollinen että kelpaa elättäjäksi, muttei hoidoksi.

Seksiä olen kyllä harrastanut teini-iästä asti paljon ja monenlaisilla tyyleillä eri paikoissa. Tosin olen edelleen yhdessä ensimmäisen poikaystäväni kanssa enkä muita ole kokeillut. Opiskellutkin olen ja käynyt töissä, joten yhteiset kulut on puolitettu yhtä hoitovapaata lukuun ottamatta. Yhdessä työpaikassa tienasin enemmän kuin mieheni, muuten meillä on tulot olleet melko lailla tasan. Harmi, kun sinä olet niin vastenmielinen ettei kukaan halua olla kanssasi, siansilmä.