Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille
15.08.2019 |
"Kaikki tuntuivat kääntyvän Tuomas Rajalaa vastaan, kun hän lähti avioliitostaan. Mies kirjoitti selviytymisoppaan eronneille isille.
Perheeseen oli syntymässä toinen lapsi, kun 2-vuotiaan lapsen isä päätti, ettei halua enää jatkaa liittoaan. Rajala oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan silloiselle vaimolleen. Hän oli myös ihastunut toiseen ihmiseen, vaikkei varsinaista toista naista ollutkaan mukana kuvioissa. Ilmoitus lähtemisestä tuli vaimolle järkytyksenä, iskuna puun takaa.
”Katso pitkään sitä lasta, koska tämä on viimeinen kerta, kun näet sen.”
Vaimon sanat jäivät mieleen, kun Rajala teki lähtöä yhteisestä kodista. Samoin lastenvalvojalla käynti. Rajala sai sanojensa mukaan kuulla, millainen hirviö hän oli jättäessään raskaana olevan naisen. Vaimon puolelle asettunut lastenvalvoja ei pitänyt Rajalaa soveliaana huoltajana vuoroviikoin tapahtuvalle tapaamisjärjestelylle, vaan isä saisi tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Rajala oli tavannut tulevan vaimonsa teininä seurakunnan leirillä. Pari oli mennyt parikymppisenä naimisiin. Liitto kesti 10 vuotta. Hän menetti avioerossa kaksi kolmasosaa kavereistaan. Kun mies kävi vanhassa kotikaupungissaan, häntä kohdeltiin kuin ilmaa. Oma äitikin kääntyi toviksi poikaansa vastaan."
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihastunut toiseen naiseen mutta ei, se ei ollut eron syy. Lässyn, lässyn. En tunne yhtään miestä, joka olisi lähtenyt perheensä luota ilman että on ollut toinen nainen valmiina odottamassa. Entä te?
On kuitenkin myös tunnettu fakta, että hyvästä parisuhteesta ei yksikään mies ole turhaan lähtenyt kalppimaan. Miksi vaihtaa hyvä epävarmuuteen ja mahdollisesti huonoon? Kyllä siinä parisuhteessa yleensä on pidemmän aikaa jo jotain pahasti vialla eikä nainenkaan täysin syytön ole.
Juuri näin. Onnelliseen parisuhteeseen ei kolmatta mahdu.
Jos kysyt asiaa parisuhdeterapeutilta, kuulet että ihastumisen tunteet ovat tavallisia pitkissä parisuhteissa ja kypsät, puolisoaan kunnioittavat ihmiset suhtautuvat niihin ohimenevinä mielen oikkuina, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä.
En kysy, puhun ihan kokemuksesta.
Se mikä on mielestäsi onnellista, ei ole sitä välttämättä puolisosi mielestä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saatat huomata eräänä päivänä olevasi petetty ja jätetty vaikka mielestäsi onnelliseen suhteeseen ei kolmas osapuoli mahdu.
Näin on, maailmassa ei ole yhtään onnellista liittoa. Kaikki ovat päättyneet eroon.
Ihmettelen kyllä miten joku ihastuminen on automaattisesti pettämistä. Mutta ilmankos eroja on niin paljon.
Voi toki, onhan niitä onnellisia liittoja pilvin pimein, mutta kukaan ei voi toisesta sanoa, ettei se puoliso koskaan se petä. Kun ei sitä pysty sanomaan kukaan itsestääkään.
Tai voi tietysti sanoa, mutta siltikin voi pettää..No, minäpä voin sanoa ja tiedän 100% ettei petä. Ja meitä on muitakin.
Toki voit sanoa, niin on moni sanonut ja pettänyt on!
Kuolinvuoteellasi voit sanoa, että enää ei ehdi!
Voi käydä niin, että pettää, voi käydä että on jo pettänyt, mutta sinä et sitä tiedä, ja voi olla ettei petä. Mutta sinä et sitä voi varmaksi tietää. Näin se vaan on. Sanoa ja toivoa voi, mutta siihen se jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Mikään ehkäisy ei ole 100 % varma, sterilisaatiokin voi pettää. Jos lapsi on ehdoton ei, niin silloin kannattaa ottaa käyttöön tuplaehkäisy, josta kumpikin huolehtii osaltaan. Harva haluaa lähteä hyvästä suhteesta, joten jos puoliso haluaa jutella parisuhteesta tai muusta, niin kannattaa kuunnella. Lähihuoltajuudessa katsotaan lapsen parasta. Se, joka on parisuhteen aikana huolehtinut pääosin lapsesta, osaa tehdä sen myös eron jälkeen. Kumpaa teillä lapsi huutaa, kun hänelle tulee hätä, isää vai äitiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketjussa ärsyttää nämä väärät oletukset.
Tuomaksen nykyinen vaimo ei ole tämä ihastus, josta puhuu. Sehän oli pelkkä ihastus eikä suhdetta edes ollut.
Kauhee mesoominen sylki höyryten ja puhutaan ihan mitä sattuu omien oletusten perusteella. Mut jatkakaa!
Jokaisen naisen, joka tuommoiseen sekaantuu, kannattaa miettiä omia arvojaan, mitä on valmis hyväksymään ja millaista toimintaa tukemaan.
Tuomas on itse vastuussa teoistaan, joskaan sitä vastuunkantoa en ole mistään hänen teksteistään tai puheistaan huomannut, mutta jospa sitä on. Minä en tuommoista miestä kumppanikseni hyväksyisi, ihan jo itsesuojelun takia, aivan varmasti hän voi uusia tekonsa tai tehdä jotain vieläkin pahempaa.
Hänen puheensa sisältö oli, että hän on saanut anteeksi ja kaikki voivat hyvin. Ihanko totta? Vai onko vain Tuomas tätä mieltä.
Olisi kiva kun joku toimittaja kysyisi, onko lapsilta ja entiseltä vaimolta kysytty, miltä heistä Tuomaan kirja tuntuu.
On aina arveluttavaa, että itse (Tuomas), tehtyään hirveitä asioita, päättää, että kaikesta huolimatta on hyvä isä. Ja ihmettelee, miksi miehiä ei kohdella tasavertaisesti päätettäessä lasten huollosta. Minä en olisi uskaltanut lapsia tuommoisen ihmisen seuraan päästää. Niin pelottavan sekoa on hänen puheensa.
Ja lopuksi, teon törkeysaste vain nouse, jos kyse on ollut jostain ihastuksesta, voi hyvänen aika, sinä lasket sen puolustukseksi?
No, meitä on niin moneen junaan.
Ainakin selkeästi todella moni täällä kokee suureksi uhaksi jos Tuomakset nuoruuden typerä käytös ei olisikaan pilannut lopullisesti hänen ja hänen läheistensä elämään. Siksi se on pakko vääntää sellaiseksi ihan riippumatta siitä tietääkö asiasta jotain tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketjussa ärsyttää nämä väärät oletukset.
Tuomaksen nykyinen vaimo ei ole tämä ihastus, josta puhuu. Sehän oli pelkkä ihastus eikä suhdetta edes ollut.
Kauhee mesoominen sylki höyryten ja puhutaan ihan mitä sattuu omien oletusten perusteella. Mut jatkakaa!
Faktat ovat pilanneet liian monta hyvää keskustelua.
Palstatussukoiden ei ole tarkoituskaan tietää faktoja vaan olla mieltä ja haukkua miehiä. Vähintään sen mies teki väärin, että jätti naisen. Se oikeus pitäisi olla naisella aina itsellään!!!1 Sikamies jättää naisensa, fiksu mies käyttäytyy huonosti jotta nainen voi jättää miehen ja täten kokea olonsa hyväksi <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas, kun luet näitä, saat hyvän tilaisuuden pohtia voisitko joillain valinnoillasi korjata tekemääsi vääryyttä. Se, että rahastat sikailullasi ja revit auki asioita, jotka ovat takuulla kipeitä ja häpeällisiä lapsillesi, oli jälleen virhe. Et tule saamaan sympatiaa. Mieti, minkä työn ex-vaimosi on tehnyt että on pitänyt lapsiltanne salassa sen, että olet munaton sika. Vain sen vuoksi, että sulla voisi olla suhde lapsiinne. Nyt lapsesi pääsevät lukemaan sen kirjastasi ja netistä. Ex-vaimosi pyhimyksen työt menivät siis ihan hukkaan. Viimeistään murrosiässä lapsesi tajuavat mitä teit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali, empatiakykyinen, hyvä, lapsiaan rakastava mies ei johdata toista (lastensa äitiä) harhaan, teeskentele, että sinua rakastan ja olen tukenasi kun lapsi syntyy. Mutta hups! Unohdin kertoa, ahdisti, että enpä ookaan :P moikka! "Lähden nyt katsomaan saisko tuolta toiselta naiselta, enkä tule enää takaisin"
Tuomas jätti raskaana olevan naisen lisäksi 2-vuotiaansa ilman isää yksin kriisissa stressaavan äidin hoidettavaksi. Joo onhan se parempi, että huono isä häipyy kuvioista kuin järjestää draamaa perheessä. Kuitenkin hän haluaa kiusata perhettään lisää ja hänen olojensa mukaan mennään, milloin haluaa lähteä ja jättää, milloin viikko-viikko systeemin taaperon ja vauvan kanssa.
Vauvallekaan tämä ei ollut hyväksi. Jo koko loppuraskaus on vaikeutunut, raskausaika on ihmisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Puhumattakaan vauvavuodesta, ainoa tapa osallistua vauvan (oman lapsensa) hoitoon alusta asti on olla läsnä. Jos lähtee, ei voi olla läsnä sillä vauva on tarpeistaan johtuen riippuvainen äidistään. Vauva tarvitsee muuttumattoman kiintymyksenkohteen jatkuvaa läsnäoloa. Perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, niitä voi olla kaksi. Perheissä, joista isä on häipännyt, niitä on vain äiti. Myöskään 2-vuotiasta ei voi pallotella. Tuomas ei suunnittellut eroa kenenkään muun kuin itsensä kannalta.
Miksi?
Koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Tuomas olisi toiminut oikein kertomalla ajatuksistaan jo ennen toista raskautta. Tai kertomalla ajatuksistaan raskausaikana. Ja sopimalla eroon liittyvistä asioista yhdessä vaimon kanssa. Mutta ei, ei Tuomas. Tuomas tekee niinkuin mieli tekee ja muut sopeutuu. Tuomas määrää!
Ja sitten lasten ollessa 10- ja 12-vuotiaita alkaa manipulointi kuinka hyvä, ihmisenä kasvanut, muita jeesaava, kirjankin kirjoittanut, viisas iskä, on hyvä tyyppi ja toimi vain olosuhteiden määräämällä tavalla.
Tuomas ei ole kasvanut riittävästi jos ollenkaan pintaa enemmän, kirjoittaakseen todellisesta kasvukertomuksesta. Eikä hän todennäköisesti ole pätevä neuvomaan ketään ikinä.
Voin lohduttaa että tuo Tuomaksen kirja nimenomaan kertoo siitä miten tärkeää olisi osata puhua omista ajatuksistaan ajoissa. Se on juuri sen kirjan pointti ja jonka hän on oppinut valitettavasti liian myöhään.
En oikein ymmärrä miksi äkkiä tässä tapauksessa on jotenkin väärin lukea toisen kokemuksista kun yleensä se asian itse kantapään kautta oppinut on se jolla on paras kompetenssi kertoa asiasta.
Siksi että kuka haluaa antaa taloudellista tukea tuollaiselle? Jos ilmoittaisi että kirjasta saadut varat menevät entiselle puolisolle ja lapsille jotka tuon "miehen" itsekkyydestä kärsivät, niin voisin ostaa ja lukea vain tukeakseni heitä. Kirja itsessään ei edes kiinnosta, sen perusteella minkä tuo lehtijuttu jo kertoi "miestä ahdisti niin jätti lapset ja naisen yksin pärjäilemään" siinä riittävä tieto, selityksiä ei tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.
Miksi nainen antaisi pois lapsen jonka on halunnut synnyttää? Oletko aivan vajaa vai niin riippuvainen miehestä, että tarve lapseenkin katoaa yhtäkkiä kun et saa miehen huomiota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Mikään ehkäisy ei ole 100 % varma, sterilisaatiokin voi pettää. Jos lapsi on ehdoton ei, niin silloin kannattaa ottaa käyttöön tuplaehkäisy, josta kumpikin huolehtii osaltaan. Harva haluaa lähteä hyvästä suhteesta, joten jos puoliso haluaa jutella parisuhteesta tai muusta, niin kannattaa kuunnella. Lähihuoltajuudessa katsotaan lapsen parasta. Se, joka on parisuhteen aikana huolehtinut pääosin lapsesta, osaa tehdä sen myös eron jälkeen. Kumpaa teillä lapsi huutaa, kun hänelle tulee hätä, isää vai äitiä?
Koska naiset eivät halua jakaa perhevapaita ja haluavat olla poissa työelämästä, saavat lapsen huoltajuuden helpommin.
No, eivät he siksi saa vaan siksi että ovat naisia. Tässä asiassa on voimakkaat ennakkoluulot, naisten eduksi. Jos nainen on semisti juoppo ja töitä vieroksuva "b-nainen" ja mies normaali niin yhteishuoltajuus heille määrätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.Miksi nainen antaisi pois lapsen jonka on halunnut synnyttää? Oletko aivan vajaa vai niin riippuvainen miehestä, että tarve lapseenkin katoaa yhtäkkiä kun et saa miehen huomiota?
Mitä helvettiä sinä lässytät?
Kyse oli siitä, että naisen osa on synnyttää lapsi, ja jos ei pysty pois antamaan, pitää huolta vähintään se 18 vuotta. Mues voi päättää, että lähden, ei se lapsi naisesta mieheen siirry.
Opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään lukemanne tai menkää helvettiin ulisemasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali, empatiakykyinen, hyvä, lapsiaan rakastava mies ei johdata toista (lastensa äitiä) harhaan, teeskentele, että sinua rakastan ja olen tukenasi kun lapsi syntyy. Mutta hups! Unohdin kertoa, ahdisti, että enpä ookaan :P moikka! "Lähden nyt katsomaan saisko tuolta toiselta naiselta, enkä tule enää takaisin"
Tuomas jätti raskaana olevan naisen lisäksi 2-vuotiaansa ilman isää yksin kriisissa stressaavan äidin hoidettavaksi. Joo onhan se parempi, että huono isä häipyy kuvioista kuin järjestää draamaa perheessä. Kuitenkin hän haluaa kiusata perhettään lisää ja hänen olojensa mukaan mennään, milloin haluaa lähteä ja jättää, milloin viikko-viikko systeemin taaperon ja vauvan kanssa.
Vauvallekaan tämä ei ollut hyväksi. Jo koko loppuraskaus on vaikeutunut, raskausaika on ihmisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Puhumattakaan vauvavuodesta, ainoa tapa osallistua vauvan (oman lapsensa) hoitoon alusta asti on olla läsnä. Jos lähtee, ei voi olla läsnä sillä vauva on tarpeistaan johtuen riippuvainen äidistään. Vauva tarvitsee muuttumattoman kiintymyksenkohteen jatkuvaa läsnäoloa. Perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, niitä voi olla kaksi. Perheissä, joista isä on häipännyt, niitä on vain äiti. Myöskään 2-vuotiasta ei voi pallotella. Tuomas ei suunnittellut eroa kenenkään muun kuin itsensä kannalta.
Miksi?
Koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Tuomas olisi toiminut oikein kertomalla ajatuksistaan jo ennen toista raskautta. Tai kertomalla ajatuksistaan raskausaikana. Ja sopimalla eroon liittyvistä asioista yhdessä vaimon kanssa. Mutta ei, ei Tuomas. Tuomas tekee niinkuin mieli tekee ja muut sopeutuu. Tuomas määrää!
Ja sitten lasten ollessa 10- ja 12-vuotiaita alkaa manipulointi kuinka hyvä, ihmisenä kasvanut, muita jeesaava, kirjankin kirjoittanut, viisas iskä, on hyvä tyyppi ja toimi vain olosuhteiden määräämällä tavalla.
Tuomas ei ole kasvanut riittävästi jos ollenkaan pintaa enemmän, kirjoittaakseen todellisesta kasvukertomuksesta. Eikä hän todennäköisesti ole pätevä neuvomaan ketään ikinä.
Voin lohduttaa että tuo Tuomaksen kirja nimenomaan kertoo siitä miten tärkeää olisi osata puhua omista ajatuksistaan ajoissa. Se on juuri sen kirjan pointti ja jonka hän on oppinut valitettavasti liian myöhään.
En oikein ymmärrä miksi äkkiä tässä tapauksessa on jotenkin väärin lukea toisen kokemuksista kun yleensä se asian itse kantapään kautta oppinut on se jolla on paras kompetenssi kertoa asiasta.
Siksi että kuka haluaa antaa taloudellista tukea tuollaiselle? Jos ilmoittaisi että kirjasta saadut varat menevät entiselle puolisolle ja lapsille jotka tuon "miehen" itsekkyydestä kärsivät, niin voisin ostaa ja lukea vain tukeakseni heitä. Kirja itsessään ei edes kiinnosta, sen perusteella minkä tuo lehtijuttu jo kertoi "miestä ahdisti niin jätti lapset ja naisen yksin pärjäilemään" siinä riittävä tieto, selityksiä ei tarvita.
On toki ihan jokaisen oma asia että haluaako ostaa jonkun kirjan mutta nyt on kuitenkin lähtökohtaisesti oltu sitä mieltä että koko kirjaa ei olisi saanut kirjoittaa.
Kirjasta saatu korvaus on myös osa ihmisen toimeentuloa ja kuvittelisin että Tuomaksen lapset sekä uudesta että ensimmäisestä avioliitoksta kyllä saavat nauttia niistä tuloista ihan kuten meidän muidenkin lapset hyötyvät meidän saamistamme palkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.Miksi nainen antaisi pois lapsen jonka on halunnut synnyttää? Oletko aivan vajaa vai niin riippuvainen miehestä, että tarve lapseenkin katoaa yhtäkkiä kun et saa miehen huomiota?
Mitä helvettiä sinä lässytät?
Kyse oli siitä, että naisen osa on synnyttää lapsi, ja jos ei pysty pois antamaan, pitää huolta vähintään se 18 vuotta. Mues voi päättää, että lähden, ei se lapsi naisesta mieheen siirry.
Opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään lukemanne tai menkää helvettiin ulisemasta.
Yhtälailla nainen voi antaa lapsen pois synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Mikään ehkäisy ei ole 100 % varma, sterilisaatiokin voi pettää. Jos lapsi on ehdoton ei, niin silloin kannattaa ottaa käyttöön tuplaehkäisy, josta kumpikin huolehtii osaltaan. Harva haluaa lähteä hyvästä suhteesta, joten jos puoliso haluaa jutella parisuhteesta tai muusta, niin kannattaa kuunnella. Lähihuoltajuudessa katsotaan lapsen parasta. Se, joka on parisuhteen aikana huolehtinut pääosin lapsesta, osaa tehdä sen myös eron jälkeen. Kumpaa teillä lapsi huutaa, kun hänelle tulee hätä, isää vai äitiä?
Koska naiset eivät halua jakaa perhevapaita ja haluavat olla poissa työelämästä, saavat lapsen huoltajuuden helpommin.
No, eivät he siksi saa vaan siksi että ovat naisia. Tässä asiassa on voimakkaat ennakkoluulot, naisten eduksi. Jos nainen on semisti juoppo ja töitä vieroksuva "b-nainen" ja mies normaali niin yhteishuoltajuus heille määrätään.
höpöhöpö, on olemassa sellainen kuin yhteishuoltajuus, joka tarkoittaa tai ainakin pitäisi tarkoittaa että yhdessä huolehditaan lapsesta.
Yksinhuoltajuutta ei tuosta noin kenelle vain anneta.
Meilläpä "isä" tajusi itse antaa huoltajuuden pois, koska ei noudattanut mitään yhdessä sovittua ja lastenvalvoja sanoi että etkö tajua että käytökselläsi menetät pian huoltajuuden, mutta narskupa suutahti, että häntähän ei virkavallan tai kenenkään muunkaan auktoriteetin toimesta "uhkailla" ja toimitti itse paperin lastenvalvojalle, jossa luopuu huoltajuudestaan.
Toki tuo paperin yhteishuoltajuushan on siitä kinkkinen että se on vain paperi, on sitten erikseen vanhemmat jotka joko molemmat tai toinen huolehtii lapsesta/ lapsista oli sitä paperia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Mikään ehkäisy ei ole 100 % varma, sterilisaatiokin voi pettää. Jos lapsi on ehdoton ei, niin silloin kannattaa ottaa käyttöön tuplaehkäisy, josta kumpikin huolehtii osaltaan. Harva haluaa lähteä hyvästä suhteesta, joten jos puoliso haluaa jutella parisuhteesta tai muusta, niin kannattaa kuunnella. Lähihuoltajuudessa katsotaan lapsen parasta. Se, joka on parisuhteen aikana huolehtinut pääosin lapsesta, osaa tehdä sen myös eron jälkeen. Kumpaa teillä lapsi huutaa, kun hänelle tulee hätä, isää vai äitiä?
Koska naiset eivät halua jakaa perhevapaita ja haluavat olla poissa työelämästä, saavat lapsen huoltajuuden helpommin.
No, eivät he siksi saa vaan siksi että ovat naisia. Tässä asiassa on voimakkaat ennakkoluulot, naisten eduksi. Jos nainen on semisti juoppo ja töitä vieroksuva "b-nainen" ja mies normaali niin yhteishuoltajuus heille määrätään.
Nykyään vallalla taitaa olla viikko-viikko-vanhemmuus. Hoitovapaalla voi olla siihen asti, kun lapsi täyttää kolme vuotta ja sitäkin ollaan lyhentämässä, niin naisen palattua töihin miehellä on ihan yhtä paljon aikaa olla lapsen kanssa mitä naisella. Ilmeisesti tarkoitit, että naiset hakevat eroa lapsen ollessa pieni, alle kolmevuotias. Noin pienellä ei vuoroviikoin asuminen onnistu. Ennen raskautta mies voi kertoa vaimolleen, että haluaa pitää vanhempain- ja hoitovapaan, niin nainen ehtii sopia asioista työpaikalla.
Kummallista, ettet tunne yhtään paria, joissa mies olisi lähihuoltaja. Minä tunnen kaksi perhettä, joissa kummassakaan vanhemmista ei ollut mitään vikaa ja lähihuoltajuus on lasten isällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.Miksi nainen antaisi pois lapsen jonka on halunnut synnyttää? Oletko aivan vajaa vai niin riippuvainen miehestä, että tarve lapseenkin katoaa yhtäkkiä kun et saa miehen huomiota?
Mitä helvettiä sinä lässytät?
Kyse oli siitä, että naisen osa on synnyttää lapsi, ja jos ei pysty pois antamaan, pitää huolta vähintään se 18 vuotta. Mues voi päättää, että lähden, ei se lapsi naisesta mieheen siirry.
Opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään lukemanne tai menkää helvettiin ulisemasta.Yhtälailla nainen voi antaa lapsen pois synnytyksen jälkeen.
Et ole sitten koskaan lukenut aikuisista ihmisistä, jotka etsivät biologisia vanhempiaan ja miettivät, miksi äiti luopui heistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1
Kyllä, tässä asiassa naisen asema on huono, jos ei hän saa itse päättää. Mies voi lähteä litomaan naisen raskaana ollessa, nainen ei pääse sitä mihinkään, jos raskaus on riittävän pitkällä. Synnytyksen jälkeen voi toki antaa lapsen pois, mutta jos siihen ei pysty, niin vähissä on mahdollisuudet.
Ja puhutaan nyt Tuomaasta, kun tämä ketju on sitä aihetta koskeva.Miksi nainen antaisi pois lapsen jonka on halunnut synnyttää? Oletko aivan vajaa vai niin riippuvainen miehestä, että tarve lapseenkin katoaa yhtäkkiä kun et saa miehen huomiota?
Mitä helvettiä sinä lässytät?
Kyse oli siitä, että naisen osa on synnyttää lapsi, ja jos ei pysty pois antamaan, pitää huolta vähintään se 18 vuotta. Mues voi päättää, että lähden, ei se lapsi naisesta mieheen siirry.
Opetelkaa lukemaan ja ymmärtämään lukemanne tai menkää helvettiin ulisemasta.Yhtälailla nainen voi antaa lapsen pois synnytyksen jälkeen.
Et ole sitten koskaan lukenut aikuisista ihmisistä, jotka etsivät biologisia vanhempiaan ja miettivät, miksi äiti luopui heistä?
Niin? Mitä sitten, olen kyllä? Edelleenkin nainen voi antaa lapsen pois aivan samalla tavalla kuin mies. Se, että sinä et pysty, kertoo kyvyttömyydestäsi eikä ainakaan muuta asenteita ikinä.
Tää on aina yhtä hauska, muotoilee sen nyt miten vaan:
Ei ollut toista miestä/naista, mutta hän oli tapaillut erästä. Tai vaikka sitten noin, että on ihastunut toiseen ihmiseen, mutta kolmatta osapuolta ei kuulunut eroon.
Kyllä kuului! Ei sen kolmannen pyörän kanssa nyt ole tarvinnut kihloihin asti ehtiä ja lasta tehdä. Kolmannella pyörällä tarkoitetaan juurikin sitä, että henkilö rohkaistuu tekemään eropäätöksen, koska tuntee ihastumista johonkin toiseen. Ilman tätä henkilöä tilanne olisi mennyt toisin.
Näissä nykyajan jutuissa ei ole mitään järkeä. Mies jättää raskaana olevan vaimonsa ja 2-vuotiaan lapsensa, mutta kirjoittaa oppaan miehille, kuinka selvitä erosta? SMH
No mutta miten tuo eroaa siitä kun naiset antavat ehkäisyn "vahingossa" pettää eli teettävät miehellä lapsia määrän x lupauksesta huolimatta. Naiset myös päättävät suhteet useammin JA saavat lähihuoltavuuden lähes tuosta vaan.
Mutta on se naisen asema ihan kamalan huono, mistään ei saa ikinä päättää!!1