En ole pysynyt mukana elämän muutoksissa
Toinen vanhempani kuoli, itse sairastuin ja monta tuttua on kuollut, ihan yllättäen. Lapsuuden koti, jossa olin aina päässyt käymään myytiin pois. Tästä on seurannut, että en meinaa pystyä tekemään mitään muutoksia omaan elämääni. En kestä enää muutoksia, vaikka ne olisivat hyväksi. Ja olen vasta reilu 30 joten en osannut odottaa näin monta rajua muutosta vielä pariin vuosikymmeneen.
Kommentit (5)
Harva ihhminen edes ymmärtäää mistäään mitäään todelllisuudessa. Ihmisen defenssimekanismeiiiihin kuuuluuu katsoa vain itseääään ja kyky nähdä mahdollllisemman lähellle.
Ymmärrän hyvin. Kuinka pitkään on ollut rauhallista? Minulla alkoi helpottaa vasta 4-5 vuoden paikkeilla.
Mä en ymmärrä näistä nykyajan pankkijutuista mitään. Ne pelottaa mua. Olen elänyt lapsuuteni kun pankissa oli kassat ja oli pankkikkrja johon nostot ja panot merkittiin. En myös tajua itsepalvelukassoja. Inhoan sitä että maailma on muuttunut niin paljon.
Ota päivä kerrallaan ja tee vain pakolliset, sen verran aina jaksaa eteenpäin, mutta toisaalta voit lohduttautua sillä, että olet nyt henkisen kasvun vaiheessa, eikä kasvaminen tapahdu kivutta.
Mulla on samanlaisia tumtemuksia elämänmuutosten kanssa, vaikka ei noin montaa muutosta olekaan. Työpaikallakin muutosta muutoksen perään. En haluaisi omassa elämässä muuttaa mitään, mikä ei ole pakko. Ahdistun jopa myyjistä, jotka kehottaa vaihtamaan sähköyhtiötä tai teleoperaattoria, vakuutusyhtiötä ym. Vastaan aina heille, että en todellakaan aio vaihtaa, inhoan muutoksia.