Lue keskustelun säännöt.
Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille
15.08.2019 |
"Kaikki tuntuivat kääntyvän Tuomas Rajalaa vastaan, kun hän lähti avioliitostaan. Mies kirjoitti selviytymisoppaan eronneille isille.
Perheeseen oli syntymässä toinen lapsi, kun 2-vuotiaan lapsen isä päätti, ettei halua enää jatkaa liittoaan. Rajala oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan silloiselle vaimolleen. Hän oli myös ihastunut toiseen ihmiseen, vaikkei varsinaista toista naista ollutkaan mukana kuvioissa. Ilmoitus lähtemisestä tuli vaimolle järkytyksenä, iskuna puun takaa.
”Katso pitkään sitä lasta, koska tämä on viimeinen kerta, kun näet sen.”
Vaimon sanat jäivät mieleen, kun Rajala teki lähtöä yhteisestä kodista. Samoin lastenvalvojalla käynti. Rajala sai sanojensa mukaan kuulla, millainen hirviö hän oli jättäessään raskaana olevan naisen. Vaimon puolelle asettunut lastenvalvoja ei pitänyt Rajalaa soveliaana huoltajana vuoroviikoin tapahtuvalle tapaamisjärjestelylle, vaan isä saisi tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.
Rajala oli tavannut tulevan vaimonsa teininä seurakunnan leirillä. Pari oli mennyt parikymppisenä naimisiin. Liitto kesti 10 vuotta. Hän menetti avioerossa kaksi kolmasosaa kavereistaan. Kun mies kävi vanhassa kotikaupungissaan, häntä kohdeltiin kuin ilmaa. Oma äitikin kääntyi toviksi poikaansa vastaan."
Kommentit (548)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ollaan jo kuitenkin sivulla 20, olisi virkistävää lukea muutakin ajatuksia asiasta kuin sadaskolmastoista versio sitä miten raskaana olevan vaimonsa jättävä mies on sika.
Vaikea löytää muuta ajatusta.
Mielenkiintoista jos noin on. Selkäydinreaktiona tapahtuva tuomitseminen kun ei elämässä yleensä edistä asioiden ymmärtämistä. Mutta olen huomannut että ihmisiltä menevät usein sekaisin tekojen ymmärtäminen ja niiden hyväksyminen. Olisi kuitenkin hyvä jos ihminen voisi ymmärtää myös väärin tehneen ajatuksia ja tunteita vaikka ei hänen tekojaan voisikaan hyväksyä.
Kyllä kai Tuomasta ymmärretään, he's a simple man. Hänen tekojaan ei todellakaan hyväksytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommosesta ei saa hyvää isää tekemälläkään. Jotenkuten pärjäävä isä voi olla. On siinä lapsille roolimallia.
Tämmösestä lukiessaan sitä taas tajuaa, miten satumaisen hyvä onni on itsellä ja lapsilla käynyt. Vaikka mies ei ole täydellinen (läheskään) isä tai aviomies, niin on sentään Mies, joka ei ikinä olisi tuollaista temppua tehnyt. Ei tehnyt edes sen suurimman ahdistuksen ja vaikeuksien keskellä, vaan oli ja pysyi, kasvoi ja kypsyi, oppi puhumaan ja hakemaan apua. Olemaan aviomies ja isä. Niin hyvä mies! Pitää muistaa taas olla kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Oliko toisen lapsen hankinta yhteinen päätös vai puolison halu hankkia sisarus esikoiselle jättäen ehkäisyn kertomatta pois?
Tässäkin asiassa mies menee mies edellä, eikä lapsen etu edellä. Sisarussuhde on ihmisen pisin ja yleensä kestävin ihmissuhde. Sisarus on monesti tukena elämän vaikeissa tilanteissa esim vanhempien kuollessa ja muissakin kriisitilanteissa.
Harva sitä ehkäisyä jättää salassa pois vaikka miehet nykyään mielellään niin väittävät. Itse eivät tietenkään vaivaudu ehkäisemään lapsen tuloa millään.
Ps mitenkähän paljon niitä ei-toivottuja lapsia olisikaan, jos vastuu ehkäisystä olisi enimmäkseen miesten harteilla???
Miehille pitäisi kuulema JONKUN järjestää tilaisuuksia puhua, mies jää kuulema syrjää, JONKUN pitäisi huolehtia, että pysyy suhteet ystäviin ja sukulaisiin. JUMA LAUTA, TUOMAKSEN MELESTÄ JONKUN PITÄISI TEHDÄ JOTAIN. Sillä aikaa kun Tuomas kulkee vieraissa ja ryyppää.
Saata na, nuoret naiset laittakaa reidet kiinni, näistä nykyvätyksistä ei ole isäksi.
Kyllä joudetaan kuolla sukupuuttoon.
Jos tuon Tuomaksen isä elää, niin nyt varmasti hävettää!
Edesmenneet veteraanit pyörii haudoissaan, näille velliposkiloe he uhrasivat henkensä.
Voi hel vetti, että vi tuttaa tuo pas ka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että ymmärrän jossian määrin miehiä näin perheenäidin näkökulmasta. Nykyään miesten rooli on alistua koiran tasolle passaavaksi palvelijaksi siitä lähtien kun plussa raskaustestiin tulee. Siitä lähtien puoliso alkaa määrittelemään oikean perhe-elämän standardeja, miten siivotaan, mitä kokataan, miten kukakin saa viettää aikaansa. Katselkaa ympärillenne! Kyllä te huomaatte tämän itsekin. Minun veljeni, joka on hoitanut töiden ohella lapsiaan kaiken vapaa-aikansa, ei käy enää yksin yhtään missään. Siis ei tosiaan yksin yhtään missään. Jos perheessä äiti sattuu olemaan sen verran reilu, että vapaa-aikakin jaetaan sopivalla tavalla, niin se on sitten miehen onni. Jos ei, niin "äitihän on aina enemmän väsyneempi ja tekee aina enemmän kuitenkin", joten äippä saa tämänkin päättää. Moni nainen käyttää surutta hyväkseen tätä valta-asemaansa. Tasa-arvo ei toteudu suhteessa, jossa on pieniä lapsia.
Eli sinäkin siis, kun nainen kerran olet, olet alistanut miehesi koiran(?) tasolle. Määräilet miten siivotaan jne? Itse vain makoilet sohvalla ja komentelet miestäsi? No mikäpäs siinä. Yleensä se vain menee niin, että se sohvalla löhööjä on mies ja se nainen se orja. Töiden päälle kun mies on väsynyt, eikä jaksa. Yhtään ei asiian vaikuta se, että se nainenkin käy töissä, ja on kenties myös väsynyt. Pakko siellä kotonakin jonkun on kaikki ne työt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihastunut toiseen naiseen mutta ei, se ei ollut eron syy. Lässyn, lässyn. En tunne yhtään miestä, joka olisi lähtenyt perheensä luota ilman että on ollut toinen nainen valmiina odottamassa. Entä te?
On kuitenkin myös tunnettu fakta, että hyvästä parisuhteesta ei yksikään mies ole turhaan lähtenyt kalppimaan. Miksi vaihtaa hyvä epävarmuuteen ja mahdollisesti huonoon? Kyllä siinä parisuhteessa yleensä on pidemmän aikaa jo jotain pahasti vialla eikä nainenkaan täysin syytön ole.
Juuri näin. Onnelliseen parisuhteeseen ei kolmatta mahdu.
Jos kysyt asiaa parisuhdeterapeutilta, kuulet että ihastumisen tunteet ovat tavallisia pitkissä parisuhteissa ja kypsät, puolisoaan kunnioittavat ihmiset suhtautuvat niihin ohimenevinä mielen oikkuina, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä.
En kysy, puhun ihan kokemuksesta.
Se mikä on mielestäsi onnellista, ei ole sitä välttämättä puolisosi mielestä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saatat huomata eräänä päivänä olevasi petetty ja jätetty vaikka mielestäsi onnelliseen suhteeseen ei kolmas osapuoli mahdu.
Näin on, maailmassa ei ole yhtään onnellista liittoa. Kaikki ovat päättyneet eroon.
Ihmettelen kyllä miten joku ihastuminen on automaattisesti pettämistä. Mutta ilmankos eroja on niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halveksun kirjoitti:
Todella pelottavaa että isät voi noin vaan päättää ettei huvita, en halua lapsia, yms... Todellakin nyt tässä tapauksessa halveksun koska piti tärkeämpänä sitä että on jo valmiina katsottuna toinen nainen ja erosi ilman mitään järkevää syytä. Todella vastenmielistä jos ei kahden vuoden aikana saa turpaansa auki sen vertaa että sanoisi et nyt ahdistaa, ei jaksa, olen ihastunut toiseen naiseen tms
Jaa, miten se eroaa naisen aborttioikeudesta? Minusta on pelottavaa, että nainen voi joko raskautua tai tuhota miehen tulevan lapsen, aivan mielensä mukaan. Siis tapauksissa jossa on sovittu naisen ehkäisy käytössä.
#Men empowerement #Stay Strong
t. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaali, empatiakykyinen, hyvä, lapsiaan rakastava mies ei johdata toista (lastensa äitiä) harhaan, teeskentele, että sinua rakastan ja olen tukenasi kun lapsi syntyy. Mutta hups! Unohdin kertoa, ahdisti, että enpä ookaan :P moikka! "Lähden nyt katsomaan saisko tuolta toiselta naiselta, enkä tule enää takaisin"
Tuomas jätti raskaana olevan naisen lisäksi 2-vuotiaansa ilman isää yksin kriisissa stressaavan äidin hoidettavaksi. Joo onhan se parempi, että huono isä häipyy kuvioista kuin järjestää draamaa perheessä. Kuitenkin hän haluaa kiusata perhettään lisää ja hänen olojensa mukaan mennään, milloin haluaa lähteä ja jättää, milloin viikko-viikko systeemin taaperon ja vauvan kanssa.
Vauvallekaan tämä ei ollut hyväksi. Jo koko loppuraskaus on vaikeutunut, raskausaika on ihmisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Puhumattakaan vauvavuodesta, ainoa tapa osallistua vauvan (oman lapsensa) hoitoon alusta asti on olla läsnä. Jos lähtee, ei voi olla läsnä sillä vauva on tarpeistaan johtuen riippuvainen äidistään. Vauva tarvitsee muuttumattoman kiintymyksenkohteen jatkuvaa läsnäoloa. Perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, niitä voi olla kaksi. Perheissä, joista isä on häipännyt, niitä on vain äiti. Myöskään 2-vuotiasta ei voi pallotella. Tuomas ei suunnittellut eroa kenenkään muun kuin itsensä kannalta.
Miksi?
Koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Tuomas olisi toiminut oikein kertomalla ajatuksistaan jo ennen toista raskautta. Tai kertomalla ajatuksistaan raskausaikana. Ja sopimalla eroon liittyvistä asioista yhdessä vaimon kanssa. Mutta ei, ei Tuomas. Tuomas tekee niinkuin mieli tekee ja muut sopeutuu. Tuomas määrää!
Ja sitten lasten ollessa 10- ja 12-vuotiaita alkaa manipulointi kuinka hyvä, ihmisenä kasvanut, muita jeesaava, kirjankin kirjoittanut, viisas iskä, on hyvä tyyppi ja toimi vain olosuhteiden määräämällä tavalla.
Tuomas ei ole kasvanut riittävästi jos ollenkaan pintaa enemmän, kirjoittaakseen todellisesta kasvukertomuksesta. Eikä hän todennäköisesti ole pätevä neuvomaan ketään ikinä.
Voin lohduttaa että tuo Tuomaksen kirja nimenomaan kertoo siitä miten tärkeää olisi osata puhua omista ajatuksistaan ajoissa. Se on juuri sen kirjan pointti ja jonka hän on oppinut valitettavasti liian myöhään.
En oikein ymmärrä miksi äkkiä tässä tapauksessa on jotenkin väärin lukea toisen kokemuksista kun yleensä se asian itse kantapään kautta oppinut on se jolla on paras kompetenssi kertoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.
Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."
Ja paljonkos äiti puolusti isää lapsenvalvojaa vastaa huoltajuudesta ja elinjärjestelyistä sovittaessa? Eihän sitä tarvitse kuin aluksi järkyttyneenä mies mustamaalata, niin lastenvalvoja hoitaa loput. Sitten voikin piiloutua viranomaisen päätöksen/suosituksen taakse ja tukea kovasti tapaamisia.
Mitäpä jos nainen olisikin lastenvalvojan luona sanonut, että hän haluaa etävanhemmaksi ja tapaamiset vain joka toinen viikko? Mies olisi saanut huollettavakseen 2-vuotiaan ja vastasyntyneen. Silläkö se miehen ahdistus olisi helpottanut?
Luultavasti. Hänhän halusi eroon parisuhteestaan eikä lapsista.
Ja silti piti vielä eroa suunnitellessa pistää alulle toinen lapsi. Olipa ahdistava parisuhde.
No jospa hänellä oli klassinen "katsotaan josko ajat paranisivat" tilanne. Niitä on, myös naisilla.
Osaatteko yhtään ajatella miehen kannalta, miltä naisesta tuntuu/kuulostaa jos mies yhtäkkiä sanoo, että alkaa käyttämään kondomia tai selibaattiiin kun vaimolla on pillerit? Noinhan miehen pitää tehdä jos aikoo ITSE huolehtia, että ei tule lapsia koska ero on ehkä mahdollinen.
Osaan ja olisin ikikiitollinen, että MINULLE itselle suotaisiin tilaisuus päättää haluanko kahden vain yhden lapsen yksinhuoltajaksi. Tuomas ei antanut vaimolle mahdollisuutta päättää.
Raukkamaisin jätkä pitkään sikaan ja kaikista raukkamaisinta on, että nyt hän esiintyy neuvonantajana.
Miksi hän ei voinut olla kirjassa nimetön isä, joka kertoo tapauksensa?
No siksi, koska hän himoaa julkisuutta hinnalla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuomas meni ensimmäisen kerran naimisiin 21-vuotiaana. Lähti yllättäen noin 10 vuotta naimisiin menosta. He eivät olleet edes mitään erityisen nuoria vanhempia. Tuomas kuitenkin perusteelee olojaan, tunteitaan ja itsekkäitä edesottamuksiaan lähinnä nuorella iällä ja "lahkolaisuudella". Lisäksi hänenkin isänsä oli arvaamaton tapaus ja kotona, äidin otettua eron, he olivat sinnitteleviä yksiköitä, eivät perhe. Tunnustaa siis kasvaneensa kieroon. Eron aikaan Tuomas kertoo käyttäytyneensä kuin 16-vuotias teini, no, osa teineistähän on äärimmäisen itsekkäitä vielä. Tumppi taisi kuitenkin olla 31-vuotias. Ja kertomansa mukaan eron käsittely ja siitä vastuunkanto, vähemmän omaan egoon liittyvä osallistuminen silloin kun huvittaa, alkoi vasta 10 vuotta eron jälkeen. Nelikymppisenä!
Sori vaan, mutta 40+ ikäinen persoonallisuushäiriöinen mies ei valitettavasti ole vielä tervehtynyt ollakseen kellekään avuksi. Toivottavasti tätä kirjaa ei kukaan osta.
Katsotaan 10-20 vuoden kuluttua ja kysytään miehen lapsilta. Mitä he toivoisivat isän tehneen toisin? Luulisi heiltä saavan ihan kuulemisen arvoisia neuvoja.
Tuomas, jos luet tätä, niin otapa ihan todesta, että sinulla voi olla edelleen diagnosoimattomia mt-ongelmia. Vakavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali, empatiakykyinen, hyvä, lapsiaan rakastava mies ei johdata toista (lastensa äitiä) harhaan, teeskentele, että sinua rakastan ja olen tukenasi kun lapsi syntyy. Mutta hups! Unohdin kertoa, ahdisti, että enpä ookaan :P moikka! "Lähden nyt katsomaan saisko tuolta toiselta naiselta, enkä tule enää takaisin"
Tuomas jätti raskaana olevan naisen lisäksi 2-vuotiaansa ilman isää yksin kriisissa stressaavan äidin hoidettavaksi. Joo onhan se parempi, että huono isä häipyy kuvioista kuin järjestää draamaa perheessä. Kuitenkin hän haluaa kiusata perhettään lisää ja hänen olojensa mukaan mennään, milloin haluaa lähteä ja jättää, milloin viikko-viikko systeemin taaperon ja vauvan kanssa.
Vauvallekaan tämä ei ollut hyväksi. Jo koko loppuraskaus on vaikeutunut, raskausaika on ihmisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Puhumattakaan vauvavuodesta, ainoa tapa osallistua vauvan (oman lapsensa) hoitoon alusta asti on olla läsnä. Jos lähtee, ei voi olla läsnä sillä vauva on tarpeistaan johtuen riippuvainen äidistään. Vauva tarvitsee muuttumattoman kiintymyksenkohteen jatkuvaa läsnäoloa. Perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, niitä voi olla kaksi. Perheissä, joista isä on häipännyt, niitä on vain äiti. Myöskään 2-vuotiasta ei voi pallotella. Tuomas ei suunnittellut eroa kenenkään muun kuin itsensä kannalta.
Miksi?
Koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Tuomas olisi toiminut oikein kertomalla ajatuksistaan jo ennen toista raskautta. Tai kertomalla ajatuksistaan raskausaikana. Ja sopimalla eroon liittyvistä asioista yhdessä vaimon kanssa. Mutta ei, ei Tuomas. Tuomas tekee niinkuin mieli tekee ja muut sopeutuu. Tuomas määrää!
Ja sitten lasten ollessa 10- ja 12-vuotiaita alkaa manipulointi kuinka hyvä, ihmisenä kasvanut, muita jeesaava, kirjankin kirjoittanut, viisas iskä, on hyvä tyyppi ja toimi vain olosuhteiden määräämällä tavalla.
Tuomas ei ole kasvanut riittävästi jos ollenkaan pintaa enemmän, kirjoittaakseen todellisesta kasvukertomuksesta. Eikä hän todennäköisesti ole pätevä neuvomaan ketään ikinä.
Voin lohduttaa että tuo Tuomaksen kirja nimenomaan kertoo siitä miten tärkeää olisi osata puhua omista ajatuksistaan ajoissa. Se on juuri sen kirjan pointti ja jonka hän on oppinut valitettavasti liian myöhään.
En oikein ymmärrä miksi äkkiä tässä tapauksessa on jotenkin väärin lukea toisen kokemuksista kun yleensä se asian itse kantapään kautta oppinut on se jolla on paras kompetenssi kertoa asiasta.
Haastattelun sisältö oli se, että hän on saanut anteeksi ja hän myös itse antanut itselleen anteeksi. On kuulema itsensä kovin kriitikko. Miten minusta tuo käytös ei oikein siitä kerro.
En tiedä hänen lapsistaan, mutta minua olisi kyllä järkyttänyt lapsena ja murrosikäisenä että isällä on tarvetta hakea julkisuutta elämäni ehkä kipeimmällä asialla, isän menetyksellä. Mutta jospa hänen lapsensa ovart parempia ihmisiä kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaali, empatiakykyinen, hyvä, lapsiaan rakastava mies ei johdata toista (lastensa äitiä) harhaan, teeskentele, että sinua rakastan ja olen tukenasi kun lapsi syntyy. Mutta hups! Unohdin kertoa, ahdisti, että enpä ookaan :P moikka! "Lähden nyt katsomaan saisko tuolta toiselta naiselta, enkä tule enää takaisin"
Tuomas jätti raskaana olevan naisen lisäksi 2-vuotiaansa ilman isää yksin kriisissa stressaavan äidin hoidettavaksi. Joo onhan se parempi, että huono isä häipyy kuvioista kuin järjestää draamaa perheessä. Kuitenkin hän haluaa kiusata perhettään lisää ja hänen olojensa mukaan mennään, milloin haluaa lähteä ja jättää, milloin viikko-viikko systeemin taaperon ja vauvan kanssa.
Vauvallekaan tämä ei ollut hyväksi. Jo koko loppuraskaus on vaikeutunut, raskausaika on ihmisen kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Puhumattakaan vauvavuodesta, ainoa tapa osallistua vauvan (oman lapsensa) hoitoon alusta asti on olla läsnä. Jos lähtee, ei voi olla läsnä sillä vauva on tarpeistaan johtuen riippuvainen äidistään. Vauva tarvitsee muuttumattoman kiintymyksenkohteen jatkuvaa läsnäoloa. Perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, niitä voi olla kaksi. Perheissä, joista isä on häipännyt, niitä on vain äiti. Myöskään 2-vuotiasta ei voi pallotella. Tuomas ei suunnittellut eroa kenenkään muun kuin itsensä kannalta.
Miksi?
Koska hän ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.
Tuomas olisi toiminut oikein kertomalla ajatuksistaan jo ennen toista raskautta. Tai kertomalla ajatuksistaan raskausaikana. Ja sopimalla eroon liittyvistä asioista yhdessä vaimon kanssa. Mutta ei, ei Tuomas. Tuomas tekee niinkuin mieli tekee ja muut sopeutuu. Tuomas määrää!
Ja sitten lasten ollessa 10- ja 12-vuotiaita alkaa manipulointi kuinka hyvä, ihmisenä kasvanut, muita jeesaava, kirjankin kirjoittanut, viisas iskä, on hyvä tyyppi ja toimi vain olosuhteiden määräämällä tavalla.
Tuomas ei ole kasvanut riittävästi jos ollenkaan pintaa enemmän, kirjoittaakseen todellisesta kasvukertomuksesta. Eikä hän todennäköisesti ole pätevä neuvomaan ketään ikinä.
Voin lohduttaa että tuo Tuomaksen kirja nimenomaan kertoo siitä miten tärkeää olisi osata puhua omista ajatuksistaan ajoissa. Se on juuri sen kirjan pointti ja jonka hän on oppinut valitettavasti liian myöhään.
En oikein ymmärrä miksi äkkiä tässä tapauksessa on jotenkin väärin lukea toisen kokemuksista kun yleensä se asian itse kantapään kautta oppinut on se jolla on paras kompetenssi kertoa asiasta.
Lohduttaa?
Ai että, nyt teitä kaikkitietäviä pask oja on kaksi, sinä ja Tuomas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihastunut toiseen naiseen mutta ei, se ei ollut eron syy. Lässyn, lässyn. En tunne yhtään miestä, joka olisi lähtenyt perheensä luota ilman että on ollut toinen nainen valmiina odottamassa. Entä te?
On kuitenkin myös tunnettu fakta, että hyvästä parisuhteesta ei yksikään mies ole turhaan lähtenyt kalppimaan. Miksi vaihtaa hyvä epävarmuuteen ja mahdollisesti huonoon? Kyllä siinä parisuhteessa yleensä on pidemmän aikaa jo jotain pahasti vialla eikä nainenkaan täysin syytön ole.
Juuri näin. Onnelliseen parisuhteeseen ei kolmatta mahdu.
Jos kysyt asiaa parisuhdeterapeutilta, kuulet että ihastumisen tunteet ovat tavallisia pitkissä parisuhteissa ja kypsät, puolisoaan kunnioittavat ihmiset suhtautuvat niihin ohimenevinä mielen oikkuina, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä.
En kysy, puhun ihan kokemuksesta.
Se mikä on mielestäsi onnellista, ei ole sitä välttämättä puolisosi mielestä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saatat huomata eräänä päivänä olevasi petetty ja jätetty vaikka mielestäsi onnelliseen suhteeseen ei kolmas osapuoli mahdu.
Näin on, maailmassa ei ole yhtään onnellista liittoa. Kaikki ovat päättyneet eroon.
Ihmettelen kyllä miten joku ihastuminen on automaattisesti pettämistä. Mutta ilmankos eroja on niin paljon.
Voi toki, onhan niitä onnellisia liittoja pilvin pimein, mutta kukaan ei voi toisesta sanoa, ettei se puoliso koskaan se petä. Kun ei sitä pysty sanomaan kukaan itsestääkään.
Tai voi tietysti sanoa, mutta siltikin voi pettää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli ihastunut toiseen naiseen mutta ei, se ei ollut eron syy. Lässyn, lässyn. En tunne yhtään miestä, joka olisi lähtenyt perheensä luota ilman että on ollut toinen nainen valmiina odottamassa. Entä te?
On kuitenkin myös tunnettu fakta, että hyvästä parisuhteesta ei yksikään mies ole turhaan lähtenyt kalppimaan. Miksi vaihtaa hyvä epävarmuuteen ja mahdollisesti huonoon? Kyllä siinä parisuhteessa yleensä on pidemmän aikaa jo jotain pahasti vialla eikä nainenkaan täysin syytön ole.
Juuri näin. Onnelliseen parisuhteeseen ei kolmatta mahdu.
Jos kysyt asiaa parisuhdeterapeutilta, kuulet että ihastumisen tunteet ovat tavallisia pitkissä parisuhteissa ja kypsät, puolisoaan kunnioittavat ihmiset suhtautuvat niihin ohimenevinä mielen oikkuina, jotka eivät vaadi mitään toimenpiteitä.
En kysy, puhun ihan kokemuksesta.
Se mikä on mielestäsi onnellista, ei ole sitä välttämättä puolisosi mielestä. Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Saatat huomata eräänä päivänä olevasi petetty ja jätetty vaikka mielestäsi onnelliseen suhteeseen ei kolmas osapuoli mahdu.
Näin on, maailmassa ei ole yhtään onnellista liittoa. Kaikki ovat päättyneet eroon.
Ihmettelen kyllä miten joku ihastuminen on automaattisesti pettämistä. Mutta ilmankos eroja on niin paljon.
Voi toki, onhan niitä onnellisia liittoja pilvin pimein, mutta kukaan ei voi toisesta sanoa, ettei se puoliso koskaan se petä. Kun ei sitä pysty sanomaan kukaan itsestääkään.
Tai voi tietysti sanoa, mutta siltikin voi pettää..
No, minäpä voin sanoa ja tiedän 100% ettei petä. Ja meitä on muitakin.
Eniten tässä ketjussa ärsyttää nämä väärät oletukset.
Tuomaksen nykyinen vaimo ei ole tämä ihastus, josta puhuu. Sehän oli pelkkä ihastus eikä suhdetta edes ollut.
Kauhee mesoominen sylki höyryten ja puhutaan ihan mitä sattuu omien oletusten perusteella. Mut jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketjussa ärsyttää nämä väärät oletukset.
Tuomaksen nykyinen vaimo ei ole tämä ihastus, josta puhuu. Sehän oli pelkkä ihastus eikä suhdetta edes ollut.
Kauhee mesoominen sylki höyryten ja puhutaan ihan mitä sattuu omien oletusten perusteella. Mut jatkakaa!
Faktat ovat pilanneet liian monta hyvää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä ketjussa ärsyttää nämä väärät oletukset.
Tuomaksen nykyinen vaimo ei ole tämä ihastus, josta puhuu. Sehän oli pelkkä ihastus eikä suhdetta edes ollut.
Kauhee mesoominen sylki höyryten ja puhutaan ihan mitä sattuu omien oletusten perusteella. Mut jatkakaa!
Jokaisen naisen, joka tuommoiseen sekaantuu, kannattaa miettiä omia arvojaan, mitä on valmis hyväksymään ja millaista toimintaa tukemaan.
Tuomas on itse vastuussa teoistaan, joskaan sitä vastuunkantoa en ole mistään hänen teksteistään tai puheistaan huomannut, mutta jospa sitä on. Minä en tuommoista miestä kumppanikseni hyväksyisi, ihan jo itsesuojelun takia, aivan varmasti hän voi uusia tekonsa tai tehdä jotain vieläkin pahempaa.
Hänen puheensa sisältö oli, että hän on saanut anteeksi ja kaikki voivat hyvin. Ihanko totta? Vai onko vain Tuomas tätä mieltä.
Olisi kiva kun joku toimittaja kysyisi, onko lapsilta ja entiseltä vaimolta kysytty, miltä heistä Tuomaan kirja tuntuu.
On aina arveluttavaa, että itse (Tuomas), tehtyään hirveitä asioita, päättää, että kaikesta huolimatta on hyvä isä. Ja ihmettelee, miksi miehiä ei kohdella tasavertaisesti päätettäessä lasten huollosta. Minä en olisi uskaltanut lapsia tuommoisen ihmisen seuraan päästää. Niin pelottavan sekoa on hänen puheensa.
Ja lopuksi, teon törkeysaste vain nouse, jos kyse on ollut jostain ihastuksesta, voi hyvänen aika, sinä lasket sen puolustukseksi?
No, meitä on niin moneen junaan.
Todella pelottavaa että isät voi noin vaan päättää ettei huvita, en halua lapsia, yms... Todellakin nyt tässä tapauksessa halveksun koska piti tärkeämpänä sitä että on jo valmiina katsottuna toinen nainen ja erosi ilman mitään järkevää syytä. Todella vastenmielistä jos ei kahden vuoden aikana saa turpaansa auki sen vertaa että sanoisi et nyt ahdistaa, ei jaksa, olen ihastunut toiseen naiseen tms