Mies jätti raskaana olevan vaimonsa - oli pohtinut lähtöä kaksi vuotta, muttei kertonut ajatuksistaan - Kirjoitti selviytymisoppaan isille

Oli pohtinut lähtöä 2 vuotta mutta silti siinä välissä piti pykätä uusi lapsi?! Todellakin halveksun.

Naiset saisivat opetella erottamaan omat ja parisuhdeongelmat toisistaan. Saisivat paremmin pidettyä miehensä.

Vierailija kirjoitti:

Oli pohtinut lähtöä 2 vuotta mutta silti siinä välissä piti pykätä uusi lapsi?! Todellakin halveksun.

Eihän tässä muuta halveksumista olekaan, paitsi juurikin tuo asia. Ja se on ISO asia.

Tällaisissa tapauksissa tuomitaan tietysti helposti. Minua kiinnostaisi, että kuinka ahdistunut ja "loukussa" mies on tuntenut olevansa. Jos ei ole hyvää itsetuntemusta ja tunteiden käsittelyn taitoja, voi mennä tavallaan shokkiin ja lukkoon ja tilanne menee liian pitkälle.

En ehdi lukea koko juttua, joten en tiedä enempää kuin mitä tuossa  on lainattu.

Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.

Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."

Ei saanut suutaan auki ajoissa mutta uuden lapsen alulle? Ja uusi nainen jo katsottuna? Karmea miten helposti miehet voivat lähteä parisuhteesta ja perheestä, kaikki jää naisen hartioille...

Vierailija kirjoitti:

Vaimon puolelle asettunut lastenvalvoja ei pitänyt Rajalaa soveliaana huoltajana vuoroviikoin tapahtuvalle tapaamisjärjestelylle, vaan isä saisi tavata lapsiaan vain joka toinen viikonloppu.

Tässä oli nyt kyllä muunneltua totutta. Ei 2-vuotiasta taaperoa ja vastasyntynyttä vauvaa voi pitää viikko-viikko -systeemillä kahdessa eri kodissa! Lasten etu ensin.

Isompana onnistuu kahden kodin malli. Mutta ei noin pienillä.

Tota...nyt on pakko sano, että usemman lapsen isän ja meilläkin on suhde mennyt välillä kriisistä toiseen, niin kyllä pitää kantaa vastuunsa. Ja kannettu on. Ja jos tuo heppu sanoo vielä, että ex on upea persoona, niin WTF? Ja kirjoittaa vielä kirjan? Nyt ensimmäistä kertaa eläissäni hävettää olla mies. Varmaan voisin käydä kaljalla tms., mutta oikeasti, jos pää ei kestä ja tekee tuollaisen tempun, niin pitääkö sillä vielä retostella? Voimia sille exälle.

Minulle on tapahtunut melkein sama, lapsia on vain 1. Mies halusi eron, koska oli sitä jo 2 vuotta pohtinut. Ei kuulemma ollut kivaa, kun piti ottaa lapsi huomioon. Silti hän halusi viikko/viikko -systeemin, jotta ei tarvitse maksaa elareita. Hän halusi yksinhuoltajuuden, jotta saisi asumistuen ja lapsilisät.

Nyt erosta on 3 vuotta ja isäviikoilla lapsi on mummolassa, isällä on niin kiire omassa elämässään ihastuksensa kanssa (järjestyksessä noin 7. lapselle esitelty naisystävä). Äitiviikolla voi tulla soitto, että hakee pojan ja menee tämän kanssa peliä katsomaan ja jos se ei sovi minulle, niin tulee haukkuja siitä, että estän isän ja lapsen yhdessäolon.

Miehet näkevät itsensä uhreina. Lapsia tulee, koska nainen niin vaatii. Perhe-elämä on kamalaa. Nainen esittää kamalia vaatimuksia. Parempi lähteä menemään ja jättää arki taakseen!

Tuomas Rajala halusi rusinat pullasta ja kirjoitti nyt oppaan, miten näin tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Jätit sitten oleellisia kohtia kopioimatta! Esim. "Kaikkein hirvein tapa uhkailla isää on sanoa, että vien sinulta lapset etkä tapaa niitä koskaan. Kuulin tämän lauseen itsekin, mutta ymmärrän, että se oli alkujärkytystä. Ex-vaimoni on upea persoona, joka ei ole koskaan yrittänyt hankaloittaa mun ja lasten tapaamista, vaan pikemminkin tukenut sitä. Hän ei ole koskaan sanonut pahaa sanaa lapsille minusta, Rajala kiittää.

Isä sai olla mukana myös toisen lapsensa syntymässä, mikä jäi mieleen ilopilkkuna avioerokriisin keskellä."

Ajattelin, että asiasta kiinnostuneet lukevat linkistä koko jutun.

Vaimon käytös ei ole tässä se oleellinen ja pointti.

Vaan se, että mies pohtii hiljaa eroa kaksi vuotta, jona aikana laitetaan vielä toinen lapsi tuloilleen ja sitten läväyttää totuuden päin naamaa aivan yllätyksenä. Se on se jutun pointti.

Vierailija kirjoitti:

Oli pohtinut lähtöä 2 vuotta mutta silti siinä välissä piti pykätä uusi lapsi?! Todellakin halveksun.

"Inhoon tota naista mutta kyllä mä silti voin sitä panna"

WTF?!?

Olen sanaton, kehtaakin vielä maalata itsestään jotain uhria ja marista että ystävät lähtivät ja mammakin halveksui, nyyh! No kyllä minäkin kurmottaisin jos poikani tekisi vaimolleen noin! Miehet, se suu pitää avata ajoissa. Äidit ja isät, opettakaa poikanne puhumaan tunteistaan. Vältetään ehkä yksi tällainen kultakimpale lisää... Säälipisteitä tuolla kirjalla kerjätään.

En ymmärrä, miksi tämä henkilö nostetaan nyt jotenkin jalustalle ja vielä naistenlehdessä. Voin vaan kuvitella, että hän vierailee koko syksyn joka ajankohtaisohjelmassa. Hymyilee leveästi ja toteaa lammasmaisesti, että joo, vähän ikävästi tein, sori siitä. Mutta kun ahdisti.

Olen itse elänyt tuon läpi. Takana pitkä parisuhde ja sitten mies häipyy, kun vauva syntyy. On oikeasti todella kurjimpia temppuja, mitä lapselle ja tämän äidille voi tehdä. Ettäkö edes sitä vauvavuotta ei voi sinnitellä, olla siinä tukena tai edes apuna ja luomassa suhdetta lapseensa?

Ja nyt tällaista tyyppiä nostetaan esille kuin jotain sankaria. Anteeksi nyt, mutta kuvottaa henkisesti.

Aika ihme - mies jättää perheensä, vaimon ja pienet lapsensa pulaan, ei saa suutaan auki kumppanilleen liiton aikana - jälkikäteen sitten leikkii suurta marttyyria ja avautuu neuvomaan muita?

Pitäisikö tuollaisesta silittää päähän ja kaikkien kompata, että oletpas hieno kaveri ja kunnon mies? Surkuhupaisinta on nimenomaan se, että tuollainen tuppisuu sitten antaa muille parisuhdevinkkejä...

Jos oma kommunikaatio on noin työlästä niin pakko sanoa, että vaihtamalla ei parane. Äijä löytää itsensä samoista ongelmista seuraavassa liitossa myös.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Ihme toimittaja, joka ei osaa edes omia ajatuksiaan ilmaista. Miten tuo pystyy toimittajan hommia tekemään?

Joo nyt ei heru tipan tippaa sympatiaa tälle nilkille. Niin makaa kuin petaa, jos olet mulkku niin sinua myös kohdellaan sellaisena.

"Rajala kirjoitti miehille vertaistueksi Isävuoro – miehekäs selviytymisopas eroon(Atena) -tietokirjan. Hän uskoo puhumisen helpottavan erosta selviämistä. Naisilla on usein ystävät tukenaan, mutta suomalainen mies jää liian monesti yksin. Äijäilykulttuuriin ei kuulu avun pyytäminen.

– Me aina toistetaan sitä samaa mantraa, etteivät miehet puhu tunteistaan. Väittäisin, että se on paskapuhetta. Miehet puhuu tunteistaan silloin, kun annetaan mahdollisuus puhua. Mutta sellaisia tilaisuuksia on hirveän vähän, Rajala huomauttaa."

Anteeks, mitä?? Eli Rajalalla ei ollut mahdollisuutta puhua kahteen vuoteen aviovaimolleen erohalustaan vaan läväytti sen yllätyksenä sitten päin naamaa kertaheitolla ja lähti lätkimään.

Teki minkkiset. Tosin vuosia ennen Minkkistä, mutta kuitenkin...

Just samaa olin tulossa kirjoittamaan, tuli mieleen Minkkinen. Ei taidakaan olla hirveän harvinaista, että mies lähtee yllättäen kun nainen raskaana tai pienet lapset.

On kyllä ansainnut kaiken halveksinnan, varsinkin kun on itse vielä tehnyt tuosta noin ison numeron, kun ei ole tajunnut omaa idioottimaisuuttaan. Kuka nainen vielä haluaa tuollaisen kanssa olla? Joku epätoivoinen? Tai sitten miehellä on varallisuutta tms. joka houkuttelee "kotiäideiksi" haluavia.