Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Tämä on klassinen: kaikesta saa niin vaikeaa kuin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Joo. Tuo äitihän kohtelee lastaan kuin jotain vankia. Ei ihme että lapsi menettää malttinssa ja alkaa itkeä ja huutaa. Ei tuo mun mielestä missään nimessä ole "voimakastahtoisuutta" tai "omien rajojen testaamista" tai "uhmaikää" tai sitä että väkisin yrittäisi saada tahtonsa läpi - ei todellakaan. Kun lasta kohtelee kuin vankia niin lapsi väistämättä alkaa kärsiä. Ja jos äiti sitten vähät välittää niistä itkupotkuraivareista ja muista lapsen kivuista niin kärsimys vain jatkuu ja kasvaa.
Lapsella pitäisi vanhetessaan parantua tunteiden hallinta/tasapaino. Mutta tuota menoa se tuolla lapsella vain huononee. Jos lapsi on noin epävakaa noin nuorena niin siitä ei kasva edes sosio paatti, vaan siitä tulee aikuisena borderline persoonallisuushäiriöinen. Epävakaa tunne-elämä sitten koko loppuelämän ajan, noita itkupotkuraivareita koko loppuelämän ajan, sitä saadaan sitten mielisairaalassa pitää lepositeissä.
Aivan sama annatko sille lapselle mitä se tahtoo. Lapsen tahdolla ei ole väliä. Väliä on sillä mitä se lapsi tarvitsee - lapsi tarvitsee äitiään, rakkautta, läheisyyttä, huomiota ja myös käyntejä leikkipuistossa. Nyt vaikuttaa siltä että tuon lapsen tarpeita ei ole tyydytetty todella pitkään aikaan.
Ei varmasti saa mitään kotihoidon työntenijää. Rahat loppuu ja saa aina olla yksin. Ap ei pysty käymään kaupassa, ei pysty siivoamaan, ei tekemään ruokaa. Ei mitään. Luultavasti mies ei pysty pitkiin aikoihin lasta ottamaan viikonlopuiksi.
Miksi haluat korostaa tuota mitä muut ajattelee? Pääidea tässä erosuosituksessa on saada mies näyttämään huonolta muiden silmissä. Eli kosto. Ketä se auttaa?[/quote]
Vai kosto? Olet todella outo.
On selviö, että ap saisi yh:na enemmän ulkopuolista apua. Minullekin oikein tyrkytettiin kotihoidon työntekijää, koska olin yh, vaikka sanoin, etten tarvitse enkä halua.
Sosiaalityössä nähdään yh-perheet riskiperheinä ja heille annetaan apua helpommin. Jos ap sanoo neuvolassa, että on yh ja kokee, ettei jaksa, niin on kohta perhetyöntekijää poikineen ovella.
Kun on ydinperheeläinen, ulkopuoliset olettavat vanhempien selviytyvän paremmin itsekseen, eikä avunpyyntöjä oteta tosissaan.
Luultavasti tämä on provo. Ap esittää ääliötä tosi hyvin ja saa vastakkaisia reaktioita. Nitään järkevää kuten päivärytmiä ei kerrota.
Hyvä! 5/5
Jos yh-elämä on kerta niin helppoa ja taloudellisesti kannattavaa, niin eiköhän kaikki erota välittömästi ja viedään valtion rahat ja otetaan kaikki lastenhoitoapu, että päästään tuulettuun!? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yh-elämä on kerta niin helppoa ja taloudellisesti kannattavaa, niin eiköhän kaikki erota välittömästi ja viedään valtion rahat ja otetaan kaikki lastenhoitoapu, että päästään tuulettuun!? :D
Juu. Sitä tukea tulee ihan järjettömästi. Eikä rahakaan ole ongelma.
Miksi yht niin valittaa?
Ap jätä omaan arvoonsa nuo haukkija. Tyypillistä av:ta, että mammat hyökkäävät aloittajan kimppuun päteäkseen omalla erinomaisuudellaan. Netissä.on helppo purkaa pahaa oloa vieraisiin.
Olet nyt uupunut ja miehesi on törkeä lusmu. Tee selväksi, ettei sellainen enää vetele tai tulee ero. Ilmaise avuntarpeesi myls selvemmin neuvolassa ja sano, ettet lähde sieltä suunnilleen kotiin ilman jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap jätä omaan arvoonsa nuo haukkija. Tyypillistä av:ta, että mammat hyökkäävät aloittajan kimppuun päteäkseen omalla erinomaisuudellaan. Netissä.on helppo purkaa pahaa oloa vieraisiin.
Olet nyt uupunut ja miehesi on törkeä lusmu. Tee selväksi, ettei sellainen enää vetele tai tulee ero. Ilmaise avuntarpeesi myls selvemmin neuvolassa ja sano, ettet lähde sieltä suunnilleen kotiin ilman jotain apua.
Totta. Ehkä lastensuojelu olisi paikallaan. Lapsesta ei osata hyilehtia.
Juu. Sitä tukea tulee ihan järjettömästi. Eikä rahakaan ole ongelma.
Miksi yht niin valittaa?[/quote]
Mi sinua vaivaa?
Eivät kaikki yh:t valita, eikä kaikilla ole raskasta tai jos on, niin moni saa tarvitsemansa avun.
Kommenttisi ovat todella kummallisia. Oletko kiihkouskovainen, joka vastustaa eroja vai mitä ihmettä? Vai oletko mies, joka pelkää vaimonsa uskaltavan ottaa sen eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vastannut mitään siihen työkommenttiin ap. Et jaksa olla hyvä äiti nyt lapsellesi. Lapsi tarvitsee virikkeitä, joita sinä et nyt pysty antamaan. Vie lapsi hoitoon!
Vierailija kirjoitti:
Juu. Sitä tukea tulee ihan järjettömästi. Eikä rahakaan ole ongelma.
Miksi yht niin valittaa?
Mi sinua vaivaa?
Eivät kaikki yh:t valita, eikä kaikilla ole raskasta tai jos on, niin moni saa tarvitsemansa avun.
Kommenttisi ovat todella kummallisia. Oletko kiihkouskovainen, joka vastustaa eroja vai mitä ihmettä? Vai oletko mies, joka pelkää vaimonsa uskaltavan ottaa sen eron?
No sinä se vasta nopeasti sekositkin. -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tämmöiset ongelmalapset kertyvät länsimaalaisille lällyvanhemmille? En osaa kuvitella että joku afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen viidakkovauva huutaisi kuin syötävä jos sitä ei päästä kiipeämään palmupuuhun tai sottaamaan savimajaa. Kiinnostaisi tietää millä keinolla primitiivisemmät äidit pitävät lapsensa aisoissa.
Youtubesta vilkaisin tälläistä videota afrikkalaisista savimajassa:
Eihän tuo video paljon mitään lapsista kerro, liittyy enemmän metsästyskulttuuriin. Mutta näkeehän tuostakin videosta sen että kotona on vaarallisia puukkoja ja nuolia - eikä todellakaan ole mitään riskiä että lapset satuttaisivat itsensä, kenellekään ei tule edes mieleen olla lapsista huolissaan. Lapset eivät riehu, eivät itke, eivät juoksentele. Kumma juttu. Onpas tosi mahtavan hyviä lastenkasvattajia nuo afrikkalaiset! Paitsi että eivät ole! Todellakaan ei ole kyse mistään hyvistä "lastenkasvatustekniikoista" vaan kyse on siitä että nuo afrikkalaiset elävät fiksusti eivätkä eristäytyneesti jossain kerrostalokämpässä neljän seinän sisällä mistä ei päästä ulos edes leikkipuistoon. Jos perhe on aina sisällä jumissa niin se ei ole koti vaan hullujenhuone - siellä lapset tulevat hulluiksi ja aikuisetkin masentuvat sekä alkoholisoituvat.
Jos joskus aion tehdä lapsia niin muutan sitä ennen afrikkaan savimajaan. Hermot menee tähän Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Ei ne siitä tule vaan siitä, että lukitset lapsen johonkin. Anna sen lapsen touhuta! Ruuanlaittoon anna alakaappi leikittaväksi, muovikippoja, kansia ym. Ei mijinkään sitomista.
Raivoitku tulee aina kun laitan lapsen syöttötuoliin, jotta hän voisi syödä. Tai lattialle lelujen kanssa, jotta voisin itse pukea esim. kengät jalkaani. Ei lasta ole koskaan minnekään sidottu! Ap
Siis miksi lapsi mielestäsi tarvitsee leluja sen aikaa, kun laitat kengät jalkaan? Eihän siihen mene kuin muutama sekunti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli isona vauvana samanlainen. En päässyt edes vessaan hetkeksi ilman raivokohtausta. Se helpotti heti, kun vauva oppi ryömimään. Kun hän pääsi liikkeelle, niin hän koki voivansa itse vaikuttaa asioihinsa. Toki tuli sitten vessanoven taakse hakkaamaan ovea ja halusi päästä sisään, mutta oli siis iso merkitys liikkumisella. Hän oli turhautunut, kun ei ollut päässyt itse sitä ennen mihinkään itse. Vaunuissa hän sai myös raivareita kunnes tajusin ottaa kuomun pois niin, että hän näki ympärilleen. Vielä parempi kun pystyi siirtymään rattaisiin.
Lapsi on nyt teini ja sama temperamentti on säilynyt... hän on kuitenkin älykäs ja kunnon ihminen, oma tahto vain on voimakas. Minusta se on hyvä asia, elämässä pärjää paremmin, kun ei ole alistuva ja masentuva hissukka. Ja tietysti itse kien hänet oikeanlaisena, kun olen itse vähän samanlainen. Jos olisin saanut apaattisen ja vaisun lapsen, olisin pitänyt häntä epänormaalina ja vienyt tutkimuksiin. Eli äidit yleensä kokevat oikeana samanlaisen temperamentin kuin heillä itselläänkin on, ihan tutkitusti.
En tiedä onko tähän jo vastattu, mutta harvinaisen epäkypsää ajatella että lapsi joka ei ole kopio itsestä on jotenkin epänormaali. Ja itse kun olen hiljaisempi kuuntelija tapaus niin loukkaa ihan siltäkin kannalta että pidät minua epänormaalina. Ja olisi varmaan se lapsikin kokenut olonsa pahaksi jos oma persoona koetaan sairautena joka pitää hoitaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Niin siis lapsen saan kyllä puettua vaikka raivoaisi. Kyse oli itseni pukemisesta, omien hampaideni pesusta ym itseni lähtökuntoon laittamisesta, jota en pysty tekemään lapsi sylissä. Ap
Mitem hampaiden pesu liittyy puistoon? Täytyyhän sun pestä hampaat, vaikka olisitte kotona koko päivän.
Aloituksessa mm. "Leipominen on mahdotonta." ja nyt suositellaan yh-elämän aloittamista ratkaisuksi tähän ongelmaan. En aina tajua ja onneksi ei tarvitsekaan.
Miks hampaita pestessä täytyy olla vessassa oven takana?
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä joiden täytyy tuijottaa peiliin hampaita pestessään. Kai nyt jokainen tietää missä omat hampaat on?
"Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen."
Se tekee, että ap:n mies suoraan kieltäytyy olemasta enemmän kotona, vaikka ap on uupunut, ja jopa sanoo syyksi, ettei jaksa lapsiperhe-elämää.
Mutta ap kysyi neuvoja lapsen käytökseen, ei parisuhteeseensa, joten jätän miehestä jankuttamisen tähän.