Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.
Ei ihme ettei sulla toiminut, jos kuvittelet sanoittamisen tarkoittavan vain sylissä istumista ja juttelemista :D
Vilkkaan lapsen kasvatus on vähän kuin vilkkaan koiranpennun kasvatusta, on oltava jämäkkä ja vaatia, mutta ennen kaikkea aina oikeasta toiminnasta positiivinen vahva palaute. Etenkin jos nepsylapsi, niin rangaistukset ei niinkään toimi.
Ennakointi on kaiken a ja o, lyhyet ohjeet ja tilanteiden ja tunnetilojen sanoitus. Sillä tavoin saa ennaltaehkäistyä monta ikävää tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.
Lapseni eivät ole erityisen helppoja, mutta tässä noin 20 vuotta pienten ja erilaisten lasten kanssa toimittuani olen huomannut että juuri tuossa ikävaiheessa sanoittaminen on todella tärkeää. Kuulostaa että sun ennakkoasenne omiin ja muihinkin lapsiin on sellainen että penskat vain huutavat, mikä on omiaan aiheuttamaan sitä huutoa. Huutaisin minäkin jos joku suhtautuisi muhun noin aliarvioivasti. Tottakai huuto jatkuu usein sanoittamisesta huolimatta, mutta siinäkin tilanteessa lapsi on saanut sanoituksen kautta enemmän kehitysmahdollisuuksia ja todennäköisemmin osaa seuraavalla kerralla ymmärtää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.
Tuo default mode johtuu usein väsymyksestä, nälästä, huomionpuutteesta, terveysongelmista tai ongelmista vuorovaikutuksessa tms. Joku on mennyt pieleen vanhemmilla jos lapsi huutaa ja vinkuu ihan koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.
Joskus parantamisen varaa voi olla aikuisessakin, kuulostat äidiltä joka sysää kaiken lapsen piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.Tuo default mode johtuu usein väsymyksestä, nälästä, huomionpuutteesta, terveysongelmista tai ongelmista vuorovaikutuksessa tms. Joku on mennyt pieleen vanhemmilla jos lapsi huutaa ja vinkuu ihan koko ajan.
Usko nyt, että lapsilla on temperamenttieroja ja tuo "default mode" ei johdu välttämättä nälästä eikä useinkaan kasvatuksesta vaan tietynlaisesta temperamentista! Toki vanhempien tehtävä on auttaa temperamentiltaan tietynlaista lasta rauhoittumaan, mutta se on huomattavasti vaikeampaa kuin tasaisen temperamentin kohdalla.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jatkan vielä että sanoittaminen toimii nimenomaan huutoa ennaltaehkäisevästi kun äiti selvästi osaa jo sanoa milloin se alkaisi. Ei ideana ole sanoittaa huudon kanssa kilpaa. Silloin vaan ollaan muina miehinä ja venyytetään omaa pinnaa, eli kasvetaan itse.
Eli et ymmärtänyt! Kun on vaan niitä lapsia jotka huutaa ja huutaa, se ei ala eikä lopu. Olisin saanut kolme vuotta istua sanoittamassaja kilpailla palosireenin kanssa
😅 Kun vähän laantuu, niin alkaa uudestaan kun ei tähtien asento miellytä tai otit askeleen väärään suuntaan. Vasta kun kunnolla saa huomion muualle, esim ympärillä juokseva lapsilauma, niin unohtaa hetkeksi kiukuttelun. Mutta se default mode on aina se vinkuminen ja huuto. Huuto ei todellakaan lopu sylissä istumalla ja juttelemalla, mutta kiva jos omilla helpoilla lapsillasi toimii.Tuo default mode johtuu usein väsymyksestä, nälästä, huomionpuutteesta, terveysongelmista tai ongelmista vuorovaikutuksessa tms. Joku on mennyt pieleen vanhemmilla jos lapsi huutaa ja vinkuu ihan koko ajan.
No sanoppa se. Mielelläni korjaan jos joku osaa osoittaa että mitä tehdään väärin. Kun on kaikkialta pyydelty apua ja neuvoa mutta lapsesta ei löydy vikaa eikä meistä ja kesvatuksestakaan huomautettavaa. Syntymästään asti ollut todella temperamenttinen ja itkuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on herkkä ja huomaa lapsen tarpeet eli onko nälkä, kylmä, pelko vai mikä ja vastaa siihen, ei mitään huutokohtauksia tule eikä edes uhmaikää. Lapsi ei tarvitse koirakoulutusts, vaan aitoa huomaamista eikä se ole sama asia kuin överi hössöttäminen. Arkijärjellä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Varmaan pitää vaan tinkiä asunnon viihtyvyydestä ja ulkonäöstä esimerkiksi blokkaamalla vaaranpaikkoja raskailla huonekaluilla, joita lapsi ei saa siirrettyä. Jos teillä on taulu-tv, sen voi kiinnittää seinään. Ystävällä on vilkas lapsi ja heillä on kaikki keittiön laatikotkin "lukittu" erilaisilla keppiviritelmillä ja reittejä blokattu huonekaluilla. Eihän se nyt hetkeen kivalta näytä ja varmasti ärsyttää, mutta ainakin estää isoimmat tuhot.
Niin ja lisään vielä, että osta peltorit, jotta kestät lapsen itkua paremmin. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan itke hätäänsä vaan raivoa ja turhautumista, joten ei ole minusta niin vaarallista, jos yrität lisätä omaa jaksamista minimoimalla ääntä.
Kukaan ei ole raivokas ja turhautunut ilman mitään syytä. Se lapsen raivo ja turhautuminen kumpuaa hänen hädästään. Hän epätoivoisesti avun tarpeessa ilmaisee sitä hätäänsä aivan täysillä sillä raivolla ja turhautumisella ja silti häntä ei auteta. Aivan sairasta sadismia sanoa siinä vaiheessa että "älä kuuntele hänen itkuaan, opettele olemaan kuulematta sitä, ei siitä tarvitse välittää". Onko sinulla joskus diagnosoitu antisosiaalinen persoonallisuushäiriö tms?
Kokeile itse pari-kolme vuotta kuunnella sitä päivittäistä huutamista ja raivoamista ja tule sitten kommentoimaan! Jos lapsi on synnäriltä lähtien itkuinen ja temperamenttinen ( ensin, koliikit, refluxit, sitten hampaat, nuhat, liikkumisen harjoittelun turhautumiset, sitten sitä, sitten tätä, sitten vääränvärinen muki, sitten annat väärin omenaa, sitten alkava uhmaikä...) kaikki tutkittu, ihan normaalisti hoidettu ja kasvatettu niin ei varmaan mitään älytöntä hätää pitäis olla. Raivariin ei vaadita mitään järkevää syytä, ja huuto kestää ja vaihtuu toiseen kiukkuun ja aiheeseen. Ja kyllä se huuto kuuluu peltorien läpi oikein hyvin mutta ihan pikkuisen vähemmän viiltää korvia, helpompi saada lapsi puettua ja pakattua tavarat että päästään ulos ja menoihin jossa kiukuttelu yleensä unohtuu. T. Yksi kuulosuojaimien käyttäjä
Sinulla on homma hukassa. Jos ei vääränvärinen muki kelpaa tai omena on väärin annettu, anna olla ilman. Käsittämätöntä, millaisia ongelmia hyvinvointivaltio tuottaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit.
Mainitsit kyllä muutaman asian, joita lapsesi tekee mielellään. Eli ei ole niin että mista tahansa tulee itkuraivari.
Vierailija kirjoitti:
Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli
Vierailija kirjoitti:
Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa
Lapsesi ei kaipaa silittelyä ja läsnäoloa eikä mitään muutakaan rauhallista ja passiivista, vaan aktiivisuutta ja liikkumista! Ehkä itse olet erilainen etkä siksi tätä huomaa? Eivät hänelle tuo hyvää mieltä lempiruoat ja laulamiset, vaan ihan muut asiat.
Eikä hän vaikuta erityisen vahvatahtoiselta, hänen mielenkiintonsa vain suuntautuu toisiin asioihin kuin sinulla.
Anna lapsen kiipeillä. Vaikka huonekaluissa ja vaikka sillä riskillä, että hän putoaa ja satuttaa itsensä. Älä kääri lasta pumpuliin! Jos mahdollista, hankkikaa kotiin keinu, renkaat joissa roikkua, puolapuut, mita tahansa missä lapsi pääsee liikkumaan ja riekkumaan sydämensä kyllyydestä. Leikkikää hippaleikkejä, heitelkää lasta ilmaan. Eväitä ei tarvitse syödä ennen kuin tulee luonnostaan nälkä.
Vierailija kirjoitti:
Huuto jatkuu vain, jos yritän saada häntä olemaan hetken jossain esim. syöttötuolissa. Mutta syömisen vuoksi olisi pakko joskus olla siinä hetki. Ap
Miksi lapsen pitää syödäkseen olla syöttötuolissa? Jos on nälkä niin menee se ruoka sisään muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua. Mutta meillä esikoinen oli todella temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Karjui jo synnärillä niin, että osasto raikasi, ja hoitajat sanoivat, että "onpas temperamenttinen vauva!" Lapsi karjui myös ristiäisensä, niin että pappi ihmetteli sitä ääneen. Taaperoaika kuulosti ap:n kuvaamalta. Hirveää huutoa ja kiipeilyä huonekalujen päällä. Uhmiksena kovia huutoraivareita, jotka usein päättyivät oksentamiseen. 4-vuotiaana tyttö kuitenkin rauhoittui. Ja nyt hän on pian 6 vuotta täyttävä rauhallinen ja fiksu neiti.
Kuopuksen kanssa elämä on ollut rennompaa. Ei jatkuvaa huutoa ja raivareita. Kovapäinen on tämä jätkäkin, mutta kuuntelee puhetta. Lapset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ocd?
Ihan kamalia ja asiattomia kommentteja täällä. AP:lle tsemppiä, trollit taas vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 4 vuotta vanha ketju on nostettu?
Jos mietin omalle kohdalle tuollaista niin.. vaikea kyllä tietää mitä tekisi. Luultavasti tekisin paljon kompromisseja: antaisin lapsen syödä vaikka lattialla jos on vaan hiljaa.
Lapsi ilmeisesti järkyttyy, jos asia johon hän on keskittynyt viedään häneltä yhtäkkiä pois.
Yrittäisin itse välttää tuollaisia tilanteita ja tehdä siirtymistä lempeämpiä ja hitaampia. Toki noin pientä lasta ei pysty juurikaan ohjeistamaan tai selittämään hänelle asioita.
Miksi se lapsi ei voi vapaasti olla lattian rajalla vessassa, kun pissaat?
Minulla on ollut 2 energistä poikaa, jotka kiipeilivät mielellään vuotikkaina. Jätin tilat avoimiksi. Ovi oli auki kun menin vessaan pissalle, tulivat perässä.
Veikkaan, että olet ollut stressaantunut alun alkaen ja lapsi reagoi turvattomuuttaan.
Ensimmäisen kanssa olin yh ja mainitsemiasi tilanteita ei ollut.
Täyttä huuhaata koko ketju, robotin tms tekemä provo. Kellään ei ole aikaa rustailla joka hetki vastauksia, eikä varsinkaan jo on ylläkuvattu ongelma aidosti.