Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on vaikeaa ymmärtää, miksi et pääse vessaan tai pysty laittamaan ruokaa. Lasta ei pidä laittaa mihinkään pinnasänkyyn siksi aikaa vaan anna tulla mukaan vessaan jos ei ulkopuolella viihdy. Lattiakaivo vaikka maalarinteipillä kiinni niin ei pääse irrottamaan ritilää.
Kun puet itseäsi, anna lapsen touhuta omiaan. Kaapit kiinni seinään ettei kaadu lapsen päälle. Myös vuokralaisella on oikeus tehdä kodista turvallinen.
Siksi kun ap on niin väsynyt että on jo burn out. Silloin ei ole normaalia toimintakykyä enää. Alan jo todella suuttua sille miehelle, miten hän on niin itsekäs ja kylmä, että on päästänyt läheisensä tuohon jamaan.
Jos ottaisit eron ap, pääsisit huomattavasti helpommalla. Yh saa neuvolassakin enemmän apua js tukea, hänen ymmärretään helpommin tarvitsevan apua. Nyt ulkopuoliset eivät ihan taatusti tajua, miten mies teitä kohtelee.
Miten pääsisi helpommalla? Vähemmän rahaa. Ei siivoohaa öastenjoitajaa eikä valmisruokia. Saa olla ihan aina yksin, käydä kaupassa ja tehdä ruuat ja siivota ihan yksin. Nyt kun ei oukein saa lämmitettyä ruokaa tai pestyä hampaita, kun on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi on AINA lattialla, paitsi nukkuessaan ja syödessään. Tuntuu todella hämärältä tämä "laitan lapsen pinnasänkyyn päästäkseni pissalle" -kuvio.
Kyllä tässä ap on ainoa ongelma ja se ratkeaa vai muuttamalla omaa käyttäytymistä. Ap luo itse ongelmansa.[/quote]
Tuo on yhtä tyhmä kommentti kuin sanoa masentuneelle, että pitäisi lopettaa olemasta masentunut.
Olen itse ollut burn out ja se hämärtää ajattelun ja vie toimintakyvyn. On totta, että ap ei jaksa toimia normaalisti nyt, mutta se ei ole hänen syynsä. Ongelman ydin pitää ensin ratkaista eli se, että perjäheen toinen aikuinen on todellisuudessa häipännyt kuvioista ja ap on siksi tullut tilanteeseen, jossa ei enää selviydy yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lainaus:
Raivoitku tulee aina kun laitan lapsen syöttötuoliin, jotta hän voisi syödä. Tai lattialle lelujen kanssa, jotta voisin itse pukea esim. kengät jalkaani. Ei lasta ole koskaan minnekään sidottu! Ap
—
Siis viihtyykö sylissä? Onko pakko istua syöttötuolissa? anna istua sylissä.Pelkääkö että lähdet ja hylkäät hänet kun laitat itse kengät jalkaan ja huutaa siksi? Yritä jutella, että kohta mennään minä ja sinä. Auttaa ajan kanssa kun lapsen ymmärrys kasvaa. Yritä tehdä mahdollisimman paljon asioita lapsen kanssa yhdessä tai lapsi sylissä.
Meillä piti yhdessä vaiheessa aina olla metrin päässä äidistä kun muuten tuli eroahdistus ja huuto. Rankka vaihe, mutta meni ohi.
Ja oikeasti ei ole lapsen pakko päästä puistoon kerran päivässä aina, jos se osoittautuu hankalaksi. Välillä voi pitää lepopäiviä ja olla vaan.
Voihan olla että olen niin väsynyt tähän parisuhteeseen kun mies pakenee töihin että lapsi aistii sen eikä siksi viihdy esim. yksin lattialla. Ap
Sinusta tosiaan johtuu lapsen reaktiot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli? Mies joka ei osallistu arkeen, äiti joka ei luota lapsensa taitoihin vai uhmaansa kiukutteleva lapsi?
Minun mielestäni on selvää, että mies on ainakin iso ongelma. Lapsesta ja ap:sta ei voi varmasti sanoa tämän perusteella.
Mutta sama ongelmahan jatkuu jos mies muuttaa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan koko sepustusta jaksanut lukea, mutta vastaan silmäilyn pohjalta. Jokainen lapsi testaa rajoja ja kokeilee mitä saa tehdä ja mitä ei. Se on normaalia ja lapsi oppii siten tarpeellisia taitoja. Jokainen lapsi myös vastustaa jossain vaiheessa kieltoja. Toiset enemmän toiset vähemmän. Sekin on täysin normaalia.
Mutta eikö se ole vasta uhmaiässä? Lapseni on vasta 1 v 4 kk. Ap
Kyllä tuo on jo uhmaikää.
Miten ihmiset voi olla noin totaalisen vieraantuneita omista lapsistaan? Onko kaikki lapset Suomessa tuollaisia aivan heitteille jätettyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli? Mies joka ei osallistu arkeen, äiti joka ei luota lapsensa taitoihin vai uhmaansa kiukutteleva lapsi?
Pääongelma on selkeästi mies ja siitä johtuvat nuo muut ongelmat. Ap on väsynyt ja aloitti ketjun yksityiskohdasta, mutta kokonaisuus on nyt alkanut hahmottua.
Ap on ongelma. Hän voi vaikuttaa vain omaan toimintaansa ja se toiminta aiheuttaa tämän kaiken. Ap ei osaa olla lapsensa kanssa. Liultavasti on pakko-oireinen. Likaisuuskammo, ei anna lapsen tehdä mitään. Ei saa itse tehtyä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli? Mies joka ei osallistu arkeen, äiti joka ei luota lapsensa taitoihin vai uhmaansa kiukutteleva lapsi?
Minun mielestäni on selvää, että mies on ainakin iso ongelma. Lapsesta ja ap:sta ei voi varmasti sanoa tämän perusteella.
Mutta sama ongelmahan jatkuu jos mies muuttaa pois?
Ap saisi yksinhuoltajana enemmän ulkopuolista apua. Esim kotihoidon työntekijän saisi lähes sekunnissa, jos olisinyh.
Jos mies olisi edes viikonloppuisä, ap saisi levätä silloin. Tai jos mies hylkää lapsensa kokonaan, niin se jo kertoo kaikille ulkopuolisille ja läheisille, miten yksin ja vaikeassa tilanteessa ap on, että he tulevat avuksi. Rahasta puhutaan liikaa, kyllä Suomessa pärjää yh eron jälkeenkin.
T. Ex yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SIIS MITÄ? Ap ei voi pestä hampaitaan, koska se ei onnistu lapsi sylissä. Ap ei voi käydä pissalla laittamatta lasta pinnasänkyyn siksi aikaa. Ap ei voi pukea ulkovaatteita päällensä, koska lapsi huutaa. Mies tekee pitkää päivää töissään.
Silti isoin ongelma on se mies?
Tosi vaikeaa saada selkoa siitä, mitä siellä oikein tapahtuu. Ap on varmaan niin loppu että se vaikuttaa jo ulosantiinkin, mutta mä en ainakaan tajua että miten se lapsi voi sekä viihtyä lattialla että alkaa huutaa heti kun sen laittaa sinne? Ja miten voi olla että lapsi samaan aikaan raivohuutaa tunnin jos ap yrittää lähteä sen kanssa ulos, mutta huuto loppuu samalla sekunnilla kun saa kiivetä?
Osittain kuulostaa siltä, että ongelmana on liian turvaton kämppä, jossa lasta pitää kyylätä aktiivisesti jopa vessassa käynnin ajan. Ap on hyvä ja ilmoittaa miehelleen, että muutto on tiedossa jos kämppää ei saada lapsiturvallisemmaksi. Ja tosiaan sitä lattiakaivoa voi putsata sen verran, että ei haittaa niin kauheasti jos sitä vähän tongitaan.
Enpä tiedä, tosiaan jää lähinnä hyvin sekava ja ristiriitainen kuva koko hommasta.
Ja mies heti viettämään aikaa lapsensa kanssa, hänen työ ei voi olla stressaavampi kuin ap:n tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä ap on ainoa ongelma ja se ratkeaa vai muuttamalla omaa käyttäytymistä. Ap luo itse ongelmansa.
Tuo on yhtä tyhmä kommentti kuin sanoa masentuneelle, että pitäisi lopettaa olemasta masentunut.
Olen itse ollut burn out ja se hämärtää ajattelun ja vie toimintakyvyn. On totta, että ap ei jaksa toimia normaalisti nyt, mutta se ei ole hänen syynsä. Ongelman ydin pitää ensin ratkaista eli se, että perjäheen toinen aikuinen on todellisuudessa häipännyt kuvioista ja ap on siksi tullut tilanteeseen, jossa ei enää selviydy yksin.
Ei sillä ole väliä kenen syytä mikäkin on. Se on seövää, että ap itse toiminnallaan aiheuttaa lapsen reaktiot. Hänen käyttäytymiseensä pitää saada muutos. Saattaa olla että ap tarvitsisi ammattiapua miten lasta hoidetaan. Ehkä.perheneuvola.
Ap on ongelma. Hän voi vaikuttaa vain omaan toimintaansa ja se toiminta aiheuttaa tämän kaiken. Ap ei osaa olla lapsensa kanssa. Liultavasti on pakko-oireinen. Likaisuuskammo, ei anna lapsen tehdä mitään. Ei saa itse tehtyä mitään.[/quote]
Lopeta jo potkimassa maassa makaavaa! Oikeasti, tsiisus mikä tyyppi olet. Käytläkö myös sairaalassa haukkumassa sairaita? Joku persoonallisuushäiriö sinulla taitaa olla, kun olet noin epäempaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli? Mies joka ei osallistu arkeen, äiti joka ei luota lapsensa taitoihin vai uhmaansa kiukutteleva lapsi?
Minun mielestäni on selvää, että mies on ainakin iso ongelma. Lapsesta ja ap:sta ei voi varmasti sanoa tämän perusteella.
Mutta sama ongelmahan jatkuu jos mies muuttaa pois?
Ap saisi yksinhuoltajana enemmän ulkopuolista apua. Esim kotihoidon työntekijän saisi lähes sekunnissa, jos olisinyh.
Jos mies olisi edes viikonloppuisä, ap saisi levätä silloin. Tai jos mies hylkää lapsensa kokonaan, niin se jo kertoo kaikille ulkopuolisille ja läheisille, miten yksin ja vaikeassa tilanteessa ap on, että he tulevat avuksi. Rahasta puhutaan liikaa, kyllä Suomessa pärjää yh eron jälkeenkin.
T. Ex yh
Tuleeko joku kotiin siksi aikaa lapsenvahdiksi, että ap saa pestyä hampaansa? Täytyyhän se arki ja pyhät pyörittää ilman miestäkin. Tai siis jos se sujuisi paremmin ilman miestä, niin eikö sen nyt pitäisi sujua hyvin kun koko miestä ei käytännössä ole? Joka toisen viikonlopun väliin mahtuu aika monta päivää yksin itkuhuutoa kuunnellen. Mielestäni yksinhuoltajia ei nosteta jalustalle vaan päinvastoin. Ei sitä apua tule ovista ja ikkunoista yhtäkkiä eron jälkeen. Ja kuka sen jälkeen maksaa siivoojan kun miestä ei enää ole? Joutuisi itse vielä siivotakin. Kannattaisi vähän miettiä eikä erota helpomman arjen toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä se ongelma oli? Mies joka ei osallistu arkeen, äiti joka ei luota lapsensa taitoihin vai uhmaansa kiukutteleva lapsi?
Minun mielestäni on selvää, että mies on ainakin iso ongelma. Lapsesta ja ap:sta ei voi varmasti sanoa tämän perusteella.
Mutta sama ongelmahan jatkuu jos mies muuttaa pois?
Ap saisi yksinhuoltajana enemmän ulkopuolista apua. Esim kotihoidon työntekijän saisi lähes sekunnissa, jos olisinyh.
Jos mies olisi edes viikonloppuisä, ap saisi levätä silloin. Tai jos mies hylkää lapsensa kokonaan, niin se jo kertoo kaikille ulkopuolisille ja läheisille, miten yksin ja vaikeassa tilanteessa ap on, että he tulevat avuksi. Rahasta puhutaan liikaa, kyllä Suomessa pärjää yh eron jälkeenkin.
T. Ex yh
Ei varmasti saa mitään kotihoidon työntenijää. Rahat loppuu ja saa aina olla yksin. Ap ei pysty käymään kaupassa, ei pysty siivoamaan, ei tekemään ruokaa. Ei mitään. Luultavasti mies ei pysty pitkiin aikoihin lasta ottamaan viikonlopuiksi.
Miksi haluat korostaa tuota mitä muut ajattelee? Pääidea tässä erosuosituksessa on saada mies näyttämään huonolta muiden silmissä. Eli kosto. Ketä se auttaa?
Ap elää ilmeisesti kotihoidontuella ja siksi mies on paljon töissä. Näin meilläkin, koska on pakko. Se ei silti tee miehestä huonoa miestä ja isää.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa saada selkoa siitä, mitä siellä oikein tapahtuu. Ap on varmaan niin loppu että se vaikuttaa jo ulosantiinkin, mutta mä en ainakaan tajua että miten se lapsi voi sekä viihtyä lattialla että alkaa huutaa heti kun sen laittaa sinne? Ja miten voi olla että lapsi samaan aikaan raivohuutaa tunnin jos ap yrittää lähteä sen kanssa ulos, mutta huuto loppuu samalla sekunnilla kun saa kiivetä?
Osittain kuulostaa siltä, että ongelmana on liian turvaton kämppä, jossa lasta pitää kyylätä aktiivisesti jopa vessassa käynnin ajan. Ap on hyvä ja ilmoittaa miehelleen, että muutto on tiedossa jos kämppää ei saada lapsiturvallisemmaksi. Ja tosiaan sitä lattiakaivoa voi putsata sen verran, että ei haittaa niin kauheasti jos sitä vähän tongitaan.
Enpä tiedä, tosiaan jää lähinnä hyvin sekava ja ristiriitainen kuva koko hommasta.
Ja mies heti viettämään aikaa lapsensa kanssa, hänen työ ei voi olla stressaavampi kuin ap:n tilanne.
Ei sellaista kämppää ole, jossa ap voisi irrottaa siimaa. Hän ei anna lapsen tehdä mitään. Voi vaikka sattua.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ongelma. Hän voi vaikuttaa vain omaan toimintaansa ja se toiminta aiheuttaa tämän kaiken. Ap ei osaa olla lapsensa kanssa. Liultavasti on pakko-oireinen. Likaisuuskammo, ei anna lapsen tehdä mitään. Ei saa itse tehtyä mitään.
Lopeta jo potkimassa maassa makaavaa! Oikeasti, tsiisus mikä tyyppi olet. Käytläkö myös sairaalassa haukkumassa sairaita? Joku persoonallisuushäiriö sinulla taitaa olla, kun olet noin epäempaattinen.
Tottahan tuo on. Ap tarvitsee todellakin apua.
Kyllä se ongelma on Ap.
T. 1-vuotiaan äiti, jonka puoliso käy töissä
Minun mielestäni on selvää, että mies on ainakin iso ongelma. Lapsesta ja ap:sta ei voi varmasti sanoa tämän perusteella.