Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Pue ja pese hampaat. Älä sitä lasta silläaikaa mihinkään pinnasänkyyn tunge. Hassu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huutaako lapsi raivoissaan siellä ulkonakin? Vai vain kotona?
Toisessa viestissä sanot, että et anna lapsen huudollaan hallita ja toisessa, että ette pääse huutoitkun vuoksi ulos. Kumpi olikaan se totuus tässä? Ei 1v4kk voi vielä päättää, menettekö ulkoilemaan. Harva lapsi rakastaa pukemista, mutta vaatteet nyt vain täytyy olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Miksi se ei onnistu? Eihän sinun joka kerta ennen uloslähtöä tarvitse pukea ja pestä hampaita.
Mies tekee stressaavaa työtä ja on pitkät päivät pois (lähtee aikaisin aamulla ja tulee vähän ennen lapsen iltapuuroa) ja sanoo että ei työn takia jaksa tätä pikkulapsiarkea. Ottaa lisävuoroja maksaakseen meille siivoojaa ja valmiita tilausruokia ym. Eli mies kantaa tuolla tavalla vastuunsa mutta lapsen joudun yksin hoitamaan. Ap[/quote]
Miehen pitää siis lopettaa ottamasta lisävuoroja ja vähentää työntekoaan. Hänen pitää kantaa vastuunsa olemalla läsnä kotona konkreettisesti arjessa eikä kuitata vsnhemmanvastuutaan poissaolevana rahalla. Hän on surkea isä ja huono aviomies kun jättää hommat sun harteille. Laita siihen piste. Nyt on läsnäolo ykkössijalla vaikka rahaa on silloin hieman vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Mulla alkaa nousta kiukku tästä sun kirjoittelusta. Tasan tarkkaan pääsette ulos kun vain lähdette. Onko sulla joku diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Siis sä olet yksin jumissa eristyksissä sun lapsen kanssa neljän seinän sisällä, niin pahasti jo tilanne hajalla että te ette pääse edes ulos, etkä sinä meinaa päästä vessaan, eikä ruoanlaitto meinaa onnistua. Ja sun mielestä tuossa tilanteessa sä kaipaat NEUVOJA? Sulle ei tullut mieleen että paljon tärkeämpää olisi että sulla olisi muita läheisiä tukena? Sulle ei tullut mieleen jo ennen vauvan syntymää että olisi erittäin hyvä jos paikalla olisi usein muitakin läheisiä eikä vain sinä ja vauva? Unohda neuvot - kaipaat TUKEA. Läheisiä ihmisiä jotka on mukana ihan sun ja lapsen normaalissa arjessa. Ei ihmisiä jotka neuvoo sua netissä tai puhelimessa tai neuvolassa. Ei ventovieras palkattu lastenhoitaja. Joku sun läheinen ihminen joka on sitten sille lapsellekin läheinen ja on siellä teidän luona! Montakin sellaista ihmistä.
Miten sä voit olla noin pihalla? Elätkö jossain eristyskammiossa? Onko sun mielestä normaalia että joku aikuinen on pitkät ajat ypöyksin lapsen kanssa? Taidat olla melko sairas. Ja sun lapsi tulee olemaan todella pahasti sairas. Miksi tuomitsit lapsen tuollaiseen elämään, tuollaiseen kärsimykseen? Jotain vastuuntuntoa pitäisi olla sinullakin, ettet tuottaisi muille ihmisille tuollaista kärsimystä.
Meillä ei ole täällä lähimailla ketään sukulaisia. Kauempana asuu isovanhempia, mutta eivät he sitten kiinnostuneetkaan olemaan läsnä arjessamme, käyvät itse töissä ja matkustelevat paljon ja sellaista. Ystäviä tietenkin minulla on useitakin, mutta he ovat päivät töissä. Koska ei ole tukiverkkoja niin olemme käyttäneet palkattua lastenhoitajaa.
Miksi kirjoitat, että tarvitsen tukea ja sitten ammut minua sanomalla, että olen tuominnut lapseni kärsimykseen? Ei se ainakaan tuelta tunnu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisessa viestissä sanot, että et anna lapsen huudollaan hallita ja toisessa, että ette pääse huutoitkun vuoksi ulos. Kumpi olikaan se totuus tässä? Ei 1v4kk voi vielä päättää, menettekö ulkoilemaan. Harva lapsi rakastaa pukemista, mutta vaatteet nyt vain täytyy olla.
Ei lapsi itke sitä että puen hänet. Ja en anna hallita, olen vain väsynyt siihen raivoitkuun niin jos en jaksa kuunnella itkua niin emme mene toista kertaa päivässä ulos. Jos jaksan kuunnella tunnin raivoitkun niin menemme toisen kerran päivässä ulos. Joka päivä en jaksa. Ja lapsen isä ei jaksa ollenkaan, hän on paennut töihin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisessa viestissä sanot, että et anna lapsen huudollaan hallita ja toisessa, että ette pääse huutoitkun vuoksi ulos. Kumpi olikaan se totuus tässä? Ei 1v4kk voi vielä päättää, menettekö ulkoilemaan. Harva lapsi rakastaa pukemista, mutta vaatteet nyt vain täytyy olla.
Ei lapsi itke sitä että puen hänet. Ja en anna hallita, olen vain väsynyt siihen raivoitkuun niin jos en jaksa kuunnella itkua niin emme mene toista kertaa päivässä ulos. Jos jaksan kuunnella tunnin raivoitkun niin menemme toisen kerran päivässä ulos. Joka päivä en jaksa. Ja lapsen isä ei jaksa ollenkaan, hän on paennut töihin. Ap
Olisiko sun parempi laittaa lapsi hoitoon jo ja mennä töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin, että lapsi aistii sen että sinä hermostut myös noissa tilanteissa vaikka yrität näyttää rauhalliselta. Ota rennosti. Älä aseta itsellesi liian paljon tavoitteita siitä mitä teidän pitäisi tehdä.
Onnistuuko, että heräisit itse aamulla hyvissä ajoin ennen lasta jotta saisit omat aamutoimet rauhassa.
Voiko se lapsi olla vessan lattialla sen aikaa kun itse käyt vessassa tai harjoitella samalla pottailua, miksi hänen pitää sen aikaa olla syöttätuolissa?
Omat lapset tykkäsivät leikkiä keittiössä silloin kun olivat tuon ikäisiä. Meillä oli yhdessä alakaapissa sellaisia muovi kippoja joita ei käytetty ja lapsi sai tyhjentää sitä hyllyä ja välillä oli itsekkin kaapissa😊
Valmistele mahdollisuuksien mukaan edellisenä iltana lapsen jo nukkuessa seuraavan päivän ruokaa yms.Lapsi herää aamuisin aina siihen kun minä tai mies herää eikä nukahda enää uudelleen eli ei onnistu. Jos laitan hänet meidän vessan lattialle käydäkseni pissalla niin hän menee aina suoraan lattiakaivolle irroittamaan sitä ritilää ja tunkemaan käsiään ja suutaan sinne kaivoon ja ritilään. Siksi se syöttötuoli. Ap
Mitä sitten?
Siis mistä se toisen kerran tunnin itku tulee, jatkuuko siis pihallakin koko ajan, vaikka kiikkuisi ja leikkisi? Edelleen, kerro miten päivärytminne menee, ruokailut yms.? Syökö itse edes osittain vai syötätkö? Moneltako heräätte, mitä sitten teette, mitä lapsi mieluiten tekee ulkona, kauanko olette siellä? Nukkuuko rattaissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan ensinnäkin. Käy vessassa, anna lapsem huutaa. Joskus on pakko ottaa itselle paussi, vaikka se tarkoittaisi että lapsi joutuu huutamaan. Turvallinen paikka, missä ei voi itseään satuttaa. Ihan älytöntä, että lasta pitää olla kokoajan kantamassa, ja sanotaan ettei saa itse edes lasia vettä juotua. Kuulosuojaimet pääähän, ja iham rauhassa.
Kuulostaa tosi omituiselta. Mullakin on varsin liikkuvaiset ja eläväiset 1v6kk ja 2v10kk lapset. En mä niitä koskaan mihinkään köytä siksi aikaa, kun teen jotain. Lapset leikkii omiaan, kun käyn vessassa ja laitan itseni kuntoon. Vessan ovi tosin on auki, koska se on varma, että sitten siihen oveen aletaan kolkuttelemaan tai sitten tihutyöt alkaa, jos suljen sen. Mutta jos ovi on auki, saan yleensä olla rauhassa siellä. Kyllähän mä sen sata kertaa päivässä haen lapset pois sohvapöydältä ja telkkarin edestä ja mistä lie minne ovat kiipeneet. Pinnasänkyä meillä ei ole koskaan ollutkaan ja syöttötuolissa saattaa nuorempi lapsi joskus syödä. Hänkin tosin osaa jo melko hyvin syödä tuolilla. Suihkussa käyn lasten kanssa. Laitan heille ammeen ja aiemmin käytin pienemmällä jarrusukkia ettei liukastu. Nykyisin ei enää tarvitse niitä. Osaa kävellä jo hyvin märälläkin lattialla. Minusta kuulostaa, että sun pitäisi relata ja antaa lapsen elää ja leikkiä. Yrität liikaa kahlita häntä ja lapsi turhautuu siinä määrin, että siirtymätilanteet alkavat olla vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä pitää ensiksi saada sinne kotiin normaaliksi tueksi. Teidän perheenne kasvaa tätä rataa pahasti vinoon ja lapselle tulee vaikka mitä kehitysongelmia. Oikeasti hyvä kun teit aloituksen. Vastaus on radikaali muutos teidän molempien vanhempien toimintaan. Elintaso alas hetkeksi, isä kotiin klo 17 jälkeen hoitamaan lasta, sinä ulos omaan harrastukseen, nukkumaan, suihkuun tms useamman kerran viikossa palautumaan. Illalla laitatte lapsen iltatoimet ja nukkumaanlaiton yhdessä ja sitten rentoudutte hetken tv:n ääressä ja menette yhtäaikaa nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisessa viestissä sanot, että et anna lapsen huudollaan hallita ja toisessa, että ette pääse huutoitkun vuoksi ulos. Kumpi olikaan se totuus tässä? Ei 1v4kk voi vielä päättää, menettekö ulkoilemaan. Harva lapsi rakastaa pukemista, mutta vaatteet nyt vain täytyy olla.
Ei lapsi itke sitä että puen hänet. Ja en anna hallita, olen vain väsynyt siihen raivoitkuun niin jos en jaksa kuunnella itkua niin emme mene toista kertaa päivässä ulos. Jos jaksan kuunnella tunnin raivoitkun niin menemme toisen kerran päivässä ulos. Joka päivä en jaksa. Ja lapsen isä ei jaksa ollenkaan, hän on paennut töihin. Ap
Älä vangitse sitä lasta mihinkään. Siitähän se itku tulee. Anna touhuta kun käyt pissalla, jos tämä oli se syy vangitsemiseen. Ihan vaan ovesta pihalle.463
En nyt oikein ymmärrä.
Sanoit, ettet voi herätä itse aamulla aikaisemmin kun joko mies tai lapsi herää siihen ja mies ei nukahda uudestaan ja seuraavaksi sanitkin että mies lähtee aina aikaisten töihin.
Sitäkään en ymmärrä, että minkälaiset ulkoilurutiinit teillä on. Vaihdatko itse useamman kerran päivässä vaatteet ja peset hampaat joa nuo täytyy tehdä joka kerta kun ulos lähdette? Kun kerta lapsen itku ei ole este lapsen pukemiselle?
Ja nyt on ollut hyviä ilmoja eihän sitä lastakaan ole täytynyt hirveästi ulos pukea
Ota se lapsi sinne vessaan mukaan!
Lapsi on täysin normaali.
Vika on siinä, että isä on hylännyt perheensä ja ap on vakavassa romahtamispisteessä yrittäessään selviytyä yksin. Tuo on alkua isolle katastrofille, ellette tee muutoksia arkeen eli isä ala kantaa omaa vastuutaan arjesta.
Voisiko lapselle tehdä "pehmustetun kopin" ( ei tietenkään tarvi lukita)
Tyhjä vaatekomero tms, johon patja lattialle, seinälle, tyynyjä ym, siellä saa riehua. Säkkituolin kanssa voi myös painia. Pitäähän sitä fyysistä energiaa jotenkin purkaa.
Varaa aika neuvolaan.
Mies tekee stressaavaa työtä ja on pitkät päivät pois (lähtee aikaisin aamulla ja tulee vähän ennen lapsen iltapuuroa) ja sanoo että ei työn takia jaksa tätä pikkulapsiarkea. Ottaa lisävuoroja maksaakseen meille siivoojaa ja valmiita tilausruokia ym. Eli mies kantaa tuolla tavalla vastuunsa mutta lapsen joudun yksin hoitamaan. Ap