Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä pitää ensiksi saada sinne kotiin normaaliksi tueksi. Teidän perheenne kasvaa tätä rataa pahasti vinoon ja lapselle tulee vaikka mitä kehitysongelmia. Oikeasti hyvä kun teit aloituksen. Vastaus on radikaali muutos teidän molempien vanhempien toimintaan. Elintaso alas hetkeksi, isä kotiin klo 17 jälkeen hoitamaan lasta, sinä ulos omaan harrastukseen, nukkumaan, suihkuun tms useamman kerran viikossa palautumaan. Illalla laitatte lapsen iltatoimet ja nukkumaanlaiton yhdessä ja sitten rentoudutte hetken tv:n ääressä ja menette yhtäaikaa nukkumaan.
Tätä olen mieheltäni vaatinut monta kuukautta. Hän sanoo, että on niin stressaantunut, että ei pysty vaan hoitaa meille lastenhoitajat ja siivoojat ym kunhan ei joudu itse stressaavan työn lisäksi hoitamaan kotiasioita. Ap
Laitatko meille esimerkin koko teidän päivästä. Milloin heräätte, syötte, ulkoilette.
Jos lapsi kerta rauhoittuu kun pääsee ulos niin miksijäätte sisälle tunnin raivoitkujen ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen jatkuva raivoitku ei ole normaalia. Sitä on kuitenkin tekstisi perusteella vaikea sanoa, johtuuko se esimerkiksi lapsen neurologisista ongelmista vai vanhemman toiminnasta. Suuri ongelma sinun jaksamisesi kannalta on miehen poissaolo. Raha ei korvaa läsnäoloa, eikä sinun tarvitse jaksaa yksin - miehen tulee kantaa vastuunsa lapsesta myös. Pyydä apua neuvolasta ja kerro siellä tuntikausia jatkuvista itkuista uudelleen.
Olen pyytänyt apua neuvolasta siihen miten saisin miehen olemaan kotona enemmän. En ole siihen neuvoja saanut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisessa viestissä sanot, että et anna lapsen huudollaan hallita ja toisessa, että ette pääse huutoitkun vuoksi ulos. Kumpi olikaan se totuus tässä? Ei 1v4kk voi vielä päättää, menettekö ulkoilemaan. Harva lapsi rakastaa pukemista, mutta vaatteet nyt vain täytyy olla.
Ei lapsi itke sitä että puen hänet. Ja en anna hallita, olen vain väsynyt siihen raivoitkuun niin jos en jaksa kuunnella itkua niin emme mene toista kertaa päivässä ulos. Jos jaksan kuunnella tunnin raivoitkun niin menemme toisen kerran päivässä ulos. Joka päivä en jaksa. Ja lapsen isä ei jaksa ollenkaan, hän on paennut töihin. Ap
Mistä se raivoitku tulee? Siitä että lukitset lapsen johonkin, kun käyt pissalla. Eli se tulee jokatapauksessa. Sisällä ollessasi siis seuraat lasta joka hetki, kannat tai laitat pinnasänkyyn? Mitä se lapsi saa tehdä? Saako istua vessan lattialla vai onko se mielestäsi likainen? Saako pyrkiä seisomaan? Saako liikkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Ei ne siitä tule vaan siitä, että lukitset lapsen johonkin. Anna sen lapsen touhuta! Ruuanlaittoon anna alakaappi leikittaväksi, muovikippoja, kansia ym. Ei mijinkään sitomista.
En jaksa kaikkea lukea, mutta itellä on 3 lasta. Nuorin myös 1v4kk. Käyn vessassa lapsen kanssa. Tällä välin lapsi leikkii vessapaperihylsyillä. Joskus oon ottanut hänet syliini pytylle.
Lapsenne on varmasti temperamenttinen, mutta varmasti myös turhautunut, kun on vähän päämäärätöntä tuo touhu. Kyllähän nyt aikuinen 1veen ulos, rattaisiin ja puistoon saa. Vaikka huutaisikin. Monesti se sitten myös katkaisee tietynlaisen mielentilan lapselta.
Puhele sille rauhoittavasti. Sanoita, mitä tapahtuu. Vaikka huutaisi. Joskus helpottaa. Itse kerron omalle pienelle tyyliin: nyt äiti ja ”Pirkko” lähtee ulos. Tule tänne äitin syliin, niin puetaan vaatteet. Ja sitten Pirkko menee rattaisiin. Katsopas kun äiti avaa iiiison oven ja mennään ulos. Tuolla menee pikkuinen lintu. Tai iso rekka. Onpas ihana keinua! Jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko lapselle tehdä "pehmustetun kopin" ( ei tietenkään tarvi lukita)
Tyhjä vaatekomero tms, johon patja lattialle, seinälle, tyynyjä ym, siellä saa riehua. Säkkituolin kanssa voi myös painia. Pitäähän sitä fyysistä energiaa jotenkin purkaa.
Varaa aika neuvolaan.
Ei lasta komeroon!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin normaali.
Vika on siinä, että isä on hylännyt perheensä ja ap on vakavassa romahtamispisteessä yrittäessään selviytyä yksin. Tuo on alkua isolle katastrofille, ellette tee muutoksia arkeen eli isä ala kantaa omaa vastuutaan arjesta.
Tämä ap. Lue se ja sisäistä. Nuo aiemmat syyttävät ja vähättelevät kommentit ovat ihmisiltä, jotka eivät olleet ehtineet lukea perheen koko tilannetta. Nimittäin juttusi kuulostavat ihan pimeiltä ulkopuolisen korvissa, koska olet niin uupunut, ettet enää selvästikään kykene toimimaan normaalisti. Sun täytyy ottaa konkreettiset askeleet tilanteennmuuttamiseksi. Ensimmöinen henkilö, jonka kuuluu reagoida, on miehesi. Ellei, niin kerro neuvolassa ja pyydä sieltä apua, josko miehesi havahtuisi siihen, että ulkopuoliset huomaamat perheen ongelmst.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen jatkuva raivoitku ei ole normaalia. Sitä on kuitenkin tekstisi perusteella vaikea sanoa, johtuuko se esimerkiksi lapsen neurologisista ongelmista vai vanhemman toiminnasta. Suuri ongelma sinun jaksamisesi kannalta on miehen poissaolo. Raha ei korvaa läsnäoloa, eikä sinun tarvitse jaksaa yksin - miehen tulee kantaa vastuunsa lapsesta myös. Pyydä apua neuvolasta ja kerro siellä tuntikausia jatkuvista itkuista uudelleen.
Olen pyytänyt apua neuvolasta siihen miten saisin miehen olemaan kotona enemmän. En ole siihen neuvoja saanut. Ap
Pariterapia? Oletko puhunut miehen kanssa että vähentäisi töitä, vai alistutko vaan kun hän sanoo ettei jaksa hoitaa lasra?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Ei ne siitä tule vaan siitä, että lukitset lapsen johonkin. Anna sen lapsen touhuta! Ruuanlaittoon anna alakaappi leikittaväksi, muovikippoja, kansia ym. Ei mijinkään sitomista.
Raivoitku tulee aina kun laitan lapsen syöttötuoliin, jotta hän voisi syödä. Tai lattialle lelujen kanssa, jotta voisin itse pukea esim. kengät jalkaani. Ei lasta ole koskaan minnekään sidottu! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Et ole syönyt, käynyt vessassa tai pukenut. Saati lämmittänyt lapselle ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen jatkuva raivoitku ei ole normaalia. Sitä on kuitenkin tekstisi perusteella vaikea sanoa, johtuuko se esimerkiksi lapsen neurologisista ongelmista vai vanhemman toiminnasta. Suuri ongelma sinun jaksamisesi kannalta on miehen poissaolo. Raha ei korvaa läsnäoloa, eikä sinun tarvitse jaksaa yksin - miehen tulee kantaa vastuunsa lapsesta myös. Pyydä apua neuvolasta ja kerro siellä tuntikausia jatkuvista itkuista uudelleen.
Olen pyytänyt apua neuvolasta siihen miten saisin miehen olemaan kotona enemmän. En ole siihen neuvoja saanut. Ap
Pariterapia? Oletko puhunut miehen kanssa että vähentäisi töitä, vai alistutko vaan kun hän sanoo ettei jaksa hoitaa lasra?
Olen yrittänyt pakottaa miestä pariterapiaan liittyen siihen että pakenee arkeamme töihin, hän ei suostu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on täysin normaali.
Vika on siinä, että isä on hylännyt perheensä ja ap on vakavassa romahtamispisteessä yrittäessään selviytyä yksin. Tuo on alkua isolle katastrofille, ellette tee muutoksia arkeen eli isä ala kantaa omaa vastuutaan arjesta.Tämä ap. Lue se ja sisäistä. Nuo aiemmat syyttävät ja vähättelevät kommentit ovat ihmisiltä, jotka eivät olleet ehtineet lukea perheen koko tilannetta. Nimittäin juttusi kuulostavat ihan pimeiltä ulkopuolisen korvissa, koska olet niin uupunut, ettet enää selvästikään kykene toimimaan normaalisti. Sun täytyy ottaa konkreettiset askeleet tilanteennmuuttamiseksi. Ensimmöinen henkilö, jonka kuuluu reagoida, on miehesi. Ellei, niin kerro neuvolassa ja pyydä sieltä apua, josko miehesi havahtuisi siihen, että ulkopuoliset huomaamat perheen ongelmst.
Olen kertonut neuvolassa monta kertaa että olen väsynyt ja joudun hoitamaan lapsen yksin (ja että meillä käy miehen järjestämänä siivooja). Ja myös parille ystävälle olen asiasta ihan avoimesti puhunut eli moni tietää tilanteemme kyllä. Ja olen samaa mieltä tuosta lainaamastasi viestistä, en vain ehtinyt kommentoida sitä. Mutta sen kirjoittaja oli ihan oikeassa. Ap
Olen pyytänyt apua neuvolasta siihen miten saisin miehen olemaan kotona enemmän. En ole siihen neuvoja saanut. Ap[/quote]
Ehkä et ole ollut tarpeeksi selväsansinen. Sano neuvolassa, että "tarvitsen spua, olen romahtamispisteessä, enkä enää selviydy yksin lapsen kanssa. Mies on hylännyt meidät, eikä osallistu perheen elämään millään tavoin. Tarvitsemme ulkopuolista spua kiireellisesti."
Ihan varmadti saatte jotsin apua ja ehkä mieskin havahtuu siihen ja omaan käytökseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Niinkö? Aloituksesta: Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen laps
Olen tosiaan joinain päivinä kokeillut tehdä niin, että en yritä mitään lähtemisiä enkä yritä mitään muutakaan. Silloin lapsi ei ole itkenyt kertaakaan koko päivänä. Mutta silloin ei siis olla päästy sinne puistoonkaan. Mutta näitä on ollut vain pari päivää koko aikana kun olen tuota kokeillut. Ne raivoitkut tulee siitä kun yritän järjestää lähtemisiä ja menemisiä ja ruoanlaittoa ym. Ap
Ei ne siitä tule vaan siitä, että lukitset lapsen johonkin. Anna sen lapsen touhuta! Ruuanlaittoon anna alakaappi leikittaväksi, muovikippoja, kansia ym. Ei mijinkään sitomista.
Raivoitku tulee aina kun laitan lapsen syöttötuoliin, jotta hän voisi syödä. Tai lattialle lelujen kanssa, jotta voisin itse pukea esim. kengät jalkaani. Ei lasta ole koskaan minnekään sidottu! Ap
Sitomista tuo syöttötuoli ja pinnasänky on.
Siis lapsi ei voi olla lattialla? Ei saa liikkua vai ei osaa?
Anna kiivetä siihen syöttötuliin tai istua tavallisella tuoliöla. Kai lapsi sentään saa syödä?
Ymmärrän ap:n tilannetta hyvin, olet kehittänyt itsellesi "herkät tuntosarvet" vahvatahtoisen lapsen kanssa. Minulla on ollut sama myös, olen jotenkin liiankin herkästi reagoinut lapsen vaatimuksiin ja lapsikin on nähnyt kuinka reagoin hänen huutoonsa. Mutta se huuto on oikeasti kamalaa kuunneltavaa... ajatelkaa miltä tuntuu kuunnella sitä raivoa ja vastahankoilua päivästä toiseen ja sitten se että joutuu olemaan neljän seinän sisällä juuri sen takia. Hulluksihan siitä tulee. Sen takia herkkyyskin äidissä kasvaa koska haluaa pitää itsensä selväjärkisenä, reagoida lapseen nopeasti ennenkuin tilanne karkaa käsistä. Uskon että tempperamenttisen lapsen kanssa on käden vääntöä pitkään, ehkä aikuisuuteen saakka.
Nyt lapseni on isompi ja helpompi siinä suhteessa että järki on mukana kuin myös empatia mutta edelleen ilmenee sellaista tunteiden vuoristorataa, hermostuu helposti ja pitkäjänteisyyttä ei aina ole. Ei ole lohduttavaa tietää, että näin voi käydä. Mutta paljon tsemppiä sinulle!
Lapsen jatkuva raivoitku ei ole normaalia. Sitä on kuitenkin tekstisi perusteella vaikea sanoa, johtuuko se esimerkiksi lapsen neurologisista ongelmista vai vanhemman toiminnasta. Suuri ongelma sinun jaksamisesi kannalta on miehen poissaolo. Raha ei korvaa läsnäoloa, eikä sinun tarvitse jaksaa yksin - miehen tulee kantaa vastuunsa lapsesta myös. Pyydä apua neuvolasta ja kerro siellä tuntikausia jatkuvista itkuista uudelleen.