Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen väärin yksivuotiaan lapseni kanssa? Tappelee kaikessa vastaan
01.08.2019 |
Meillä on 1v 4kk ikäinen lapsi, ja arki on muuttunut todella väsyttäväksi. Lapsi "tappelee" kaikessa vastaan joka päivä ja koko ajan. Eli mitä tahansa pitäisi tehdä, niin hän nostaa siitä itkuraivarit. Siis selvästi itkee raivoissaan. Jos pitäisi mennä syöttötuoliin, jotta voitaisiin syödä, niin tulee itkuraivarit ja rimpuilee niin, että en saa häntä millään sinne syöttötuoliin (jos laittaisin väkisin, niin lasta sattuisi joten en laita). Jos pitäisi istua hetki lattialla paikallaan eikä kiipeillä huonekaluissa, niin tulee itkuraivarit. Ainoa asia kotona sisällä jossa lapsi on iloinen ja tyytyväinen on se, kun hän yrittää kiipeillä huonekaluissamme. Ja sitä iloa kestää sen pari sekuntia, koska sitten on pakko ottaa lapsi syliin, koska hän ei osaa edes kunnolla kävellä joten vain putoaa ja satuttaa itsensä, jos saisi kiipeillä.
Tänään lapseni on itkenyt raivoitkua minulle jo ainakin neljä tuntia, kaksi niistä ilman taukoa. Itkun aiheutti tänään se, että laitoin lapsen pinnasänkyyn käydäkseni nopeasti pissalla. Yritin saada hänet sinne ensin laulun ja leikin avulla lelujen kanssa, mutta raivostui heti. Sitten kokeilin, jos tulisikin syöttötuolissa mukaani vessaan, raivostui siitäkin. Oli pakko vain laittaa pinnasänkyyn, jotten pissaisi housuuni, mutta sen minuutin aikana ehti sitten tikahtua itkuunsa niin, että oksensi sinne pinnasänkyyn itkun takia. Jotta olisin saanut ne lakanat vaihdettua, minun olisi pitänyt saada hänet vaikka syöttötuoliin tai hetkeksi pysymään paikallaan lattialla, mutta ei onnistunut, koska tuli uusi itkuraivari.
Toisen itkun aiheutti se, kun olisin laittanut hänet syöttötuoliin tehdäkseni hänelle lounasta (jossa olisi mennyt noin 30 sek, koska lounas piti vain lämmittää mikrossa). Sama toistuu joka päivä, on toistunut jo kuukausia. Me ei useinkaan päästä koko päivänä edes ulos, koska jotta pääsisimme ulos, niin lapsen pitäisi olla muutama minuutti jossain, jotta voisin laittaa jonkun ruoan tai pukea itse tai käydä vessassa ja pestä hampaani. Se ei monesti onnistu ollenkaan, koska kun vain yritän laittaa hänet johonkin, missä hän ei heti pysty kiipeämään huonekaluihin, niin sekunnissa tulee raivoitku, joka sitten vain kestää ja kestää ja välillä päättyy oksentamiseen.
Olen aivan loppu. Yritän keksiä kaikkea kivaa hänelle, leluja, leikkejä, sylittelyjä, laulamista, yhdessäoloa, lempiruokia ja vaikka mitä, jotta hänellä olisi hyvä mieli, mutta ei onnistu, kun en saa häntä mihinkään edes laittaakseni sitä ruokaa nopeasti. Yritän joka päivä viedä hänet muutaman kerran leikkipuistoon, ja jos joskus sinne pääsemme niin lapsi on heti iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen lapsi siellä, kunnes pitäisi lähteä kotiin tai syödä siellä eväitä tms muuta kuin leikkiä ja keinua. Jo vauvana oli vähän merkkejä tällaisesta voimakkaasta omasta tahdosta, mutta tilanne on vaikeutunut koko ajan. Lapsi on saanut aivan varmasti riittävästi huomiota ja silittelyä ja läsnäoloa, mutta en kuitenkaan ole antanut hänen määrätä minua "oikuttelulla". Kaikkiin itkuihin olen aina reagoinut ja sylitellyt, mutta kiukkuitkulla hän ei kuitenkaan ole saanut aina tahtoaan läpi (välillä on, mutta silloin olen tarkoituksella antanut tehdä mitä on halunnut).
Mitä teen väärin? Miksi tämä on tällaista? Raskausaikana haaveilin miten käymme perhekerhoisssa, vauvauinneissa, kahviloissa ja ulkoilemme paljon ja leivon pullaa ja laitan hyviä ruokia ja sellaista. Nyt emme pääse noihin mihinkään kuin ihan harvoin, koska lähtemisestä ei tule mitään. Leipominen olisi aivan mahdotonta.
Neuvokaa.
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämmöiset ongelmalapset kertyvät länsimaalaisille lällyvanhemmille? En osaa kuvitella että joku afrikkalainen tai etelä-amerikkalainen viidakkovauva huutaisi kuin syötävä jos sitä ei päästä kiipeämään palmupuuhun tai sottaamaan savimajaa. Kiinnostaisi tietää millä keinolla primitiivisemmät äidit pitävät lapsensa aisoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Niin siis lapsen saan kyllä puettua vaikka raivoaisi. Kyse oli itseni pukemisesta, omien hampaideni pesusta ym itseni lähtökuntoon laittamisesta, jota en pysty tekemään lapsi sylissä. Ap
Hyviä neuvoja oletkin jo saanut. Eli anna kiipeillä, vain oikeasti vaaralliset jutut kielletään ja tehdään mahdottomaksi. Viekää vaaralliset huonekalut vaikka pois, ei tuo vaihe pitkään kestä.
Ruokaa pitää voida laittaa ja vessassa käytävä. Eli huutakoot sitten tai nuolkoon lattiakaivoa.
Aika hyvin jos et ole koskaan menettänyt lapsellesi hermoja. Itse olin tuossa vaiheessa hermoraunio ja elämänlaatu parani suuresti kun vein lapsen hoitoon 1v8kk ikäisenä.
Tsemppiä!
Terkut viiden lapsen äidiltä, nuorin on nyt 1v5kk vanha. Ensinnäkin: jos olet päättänyt, että nyt on leikkipuistoaika, sinne mennään. Tee siitä rutiini: aamupala ja - pesut, vaatteenvaihto, lapsi rattaisiin ja menoksi. Kengät voi lapselle pukea vasta perillä, ei ole niin tarkkaa. Sitten kotiin lounaalle ja unille, unien jälkeen välipala ja taas mennään. Päivällinen valmistuu tarvittaessa puolivalmiista, tämä on vain vaihe eikä kestä ikuisesti. Syökää lapsen kanssa yhdessä samaa ruokaa.
Illalla voitte mennä ulos taas, jolloin varmaan on jo suurin osa energiasta käytetty ja maistuu sekä iltapala että uni. Tee itsellesi rutiini ja kirjoita se vaikka paperille jääkaapin oveen. Lapsi tottuu ihan viikossa. Älä välitä vastaväitteistä.
Vessan lattia puhtaaksi ja ihan hyvin voi lattiakaivoa tutkia.
Itse saan tiskit ja muut laitettua kun lapsi syö syöttötuolissa jälkkäriksi maissinaksua, omenaa tms. Ota lapsi mukaan kotitöihin, juu hidasta, mutta auttaa. Luutu käteen ja pyyhkimään tasoja ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Niin siis lapsen saan kyllä puettua vaikka raivoaisi. Kyse oli itseni pukemisesta, omien hampaideni pesusta ym itseni lähtökuntoon laittamisesta, jota en pysty tekemään lapsi sylissä. Ap
Onko lapsi siis 24/7 sylissä, pinnasängyssä tai sidottuna syöttötuoliin?
Vierailija kirjoitti:
Terkut viiden lapsen äidiltä, nuorin on nyt 1v5kk vanha. Ensinnäkin: jos olet päättänyt, että nyt on leikkipuistoaika, sinne mennään. Tee siitä rutiini: aamupala ja - pesut, vaatteenvaihto, lapsi rattaisiin ja menoksi. Kengät voi lapselle pukea vasta perillä, ei ole niin tarkkaa. Sitten kotiin lounaalle ja unille, unien jälkeen välipala ja taas mennään. Päivällinen valmistuu tarvittaessa puolivalmiista, tämä on vain vaihe eikä kestä ikuisesti. Syökää lapsen kanssa yhdessä samaa ruokaa.
Illalla voitte mennä ulos taas, jolloin varmaan on jo suurin osa energiasta käytetty ja maistuu sekä iltapala että uni. Tee itsellesi rutiini ja kirjoita se vaikka paperille jääkaapin oveen. Lapsi tottuu ihan viikossa. Älä välitä vastaväitteistä.
Vessan lattia puhtaaksi ja ihan hyvin voi lattiakaivoa tutkia.
Itse saan tiskit ja muut laitettua kun lapsi syö syöttötuolissa jälkkäriksi maissinaksua, omenaa tms. Ota lapsi mukaan kotitöihin, juu hidasta, mutta auttaa. Luutu käteen ja pyyhkimään tasoja ;)
Ymmärsit aloitukseni väärin tai sitten itse kirjoitin epäselvästi. Mutta en tosiaan ole antanut lapsen itkullaan saada tahtoaan läpi (paitsi joskus ihan tarkoituksellisesti katsoakseni mitä tapahtuu) vaan asiat tehdään kuten päätän. Ja siksi lapsi raivoitkee tunteja. Ja siihen olen väsynyt. Ja syöttötuoliin laittaminen aiheuttaa raivoitkun eli ei edes tule sitä tilannetta että siinä istuisi ensin rauhallisesti ja sitten pitäisi estää itkun tuleminen maissinaksulla . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että lapsinkaipaisi enemmän virikkeitä ja ohjelmaa. Lähde puistoon, mitä väliä jos vauva hetken huutaa, kun pukeudut ja peset hampaat.
Minusta lapsi kuulostaa normaalilta temperamenttiselta lapselta. Äiti sen sijaan taitaa olla liian nössö ja arka, kun ei edes pese hampaitaan vaan siksi, että pelkää lapsen hieman äännähtävän sillä aikaa. Eli nyt vaan siedätät itseäsi kuuntelemaan hetken huutoa normaalien pukemistoimien ajan. Lapsi on ihan kyllästynyt meljän seinän sisällä.
Miten esim käyt kaupassa? Etkö ota lasta mukaan kauppareissulle? Oma voimakastahtoinen ja temperamenttinen lapseni tykkäsi hirmuisesti ihan tavallisista ruokakauppareissuista, oli uutta nähtävää ja koettavaa. Käytiin monta kertaa päivässä lähikaupassa ihan vaan ohjelman vuoksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Niin siis lapsen saan kyllä puettua vaikka raivoaisi. Kyse oli itseni pukemisesta, omien hampaideni pesusta ym itseni lähtökuntoon laittamisesta, jota en pysty tekemään lapsi sylissä. Ap
Onko lapsi siis 24/7 sylissä, pinnasängyssä tai sidottuna syöttötuoliin?
Mitä kummaa? Ei tietenkään ole, mutta muutama hetki päivässä pitäisi olla esim. ruokailun takia. Pinnasängyssä on yöt ja joskus kun käyn nopeasti vessassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka monta kertaa päivässä lapsi pääsee poistumaan pienestä asunnostanne jonnekin joka päivä, esim kauppaan tai puistoon tai kävelylle tms?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsinkaipaisi enemmän virikkeitä ja ohjelmaa. Lähde puistoon, mitä väliä jos vauva hetken huutaa, kun pukeudut ja peset hampaat.
Minusta lapsi kuulostaa normaalilta temperamenttiselta lapselta. Äiti sen sijaan taitaa olla liian nössö ja arka, kun ei edes pese hampaitaan vaan siksi, että pelkää lapsen hieman äännähtävän sillä aikaa. Eli nyt vaan siedätät itseäsi kuuntelemaan hetken huutoa normaalien pukemistoimien ajan. Lapsi on ihan kyllästynyt meljän seinän sisällä.
Miten esim käyt kaupassa? Etkö ota lasta mukaan kauppareissulle? Oma voimakastahtoinen ja temperamenttinen lapseni tykkäsi hirmuisesti ihan tavallisista ruokakauppareissuista, oli uutta nähtävää ja koettavaa. Käytiin monta kertaa päivässä lähikaupassa ihan vaan ohjelman vuoksi :)
Ymmärsit väärin. Pesen joka aamu hampaani sen raivoitkun säestyksellä. Ja käyn esim. vessassa monta kertaa päivässä sen raivoitkun säestyksellä. Tätä on jatkunut kuukausia eikä raivoitku lopu vaikka en anna lapsen määräillä minua sillä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
anna satuttaa itseään, ei se mailman loppu ole että kaatuu. Paapomalla kuoliaaksi lapsen itsekehitystä en ihmettele ollenkaan että raivoaa kun ei saa oppia mitään ja pakotetaan olemaan vauvatasolla.
Joku kaatuminen ei haittaakaan, mutta en anna kiivetä kirjahyllyyn vetämään telkkaria päälleen. Enkä anna kaataa painavaa tuolia päähänsä. Ap
Koti pitää sisustaa niin ettei nuo ole mahdollisia. Käyttekö leikkipuistossa, jossa saa kiipeillä?
Yritän joka päivä monta kertaa saada leikkipuistoon menemisen onnistumaan. Haluaisin viedä lapseni sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta aloituksen pointti oli se, että lähdöt ei onnistu, koska en saa häntä mihinkään ilman raivoitkua niin, että voisin itse edes pukea, pissata ja pestä hampaat (noin 10 min), jotta pääsisimme ulos.
Ja asumme vuokra-asunnossa, jossa on tiettyjä juttuja, joita emme vain saa tehtyä lapselle turvalliseksi koska emme saa tehdä tänne muutostöitä. Ja asunto on pienehkö, olen yrittänyt keksiä miten tämän voisi sisustaa vaikka täysin uusiksi turvalliseksi, mutta en keksi. Olen niin loppu, että kohta käsken miehen viedä meiltä kaikki huonekalut vain pois. Ap
Kai lapsi nyt on äärettömän turhautunut, kun et vie edes leikkipuistoon! Ei mikään ihme.
Kai luit, että yritän viedä häntä leikkipuistoon joka päivä monta kertaa tavoitteenani saada hänet sinne kaksi kertaa päivässä. Mutta kun ei onnistu se lähteminen niiden itkuraivareiden vuoksi. Sitähän tämä aloitukseni juuri koskee. Ja koska mieheni tekee pitkiä työpäiviä, niin hän ei ole lähes koskaan kotona auttamassa lähtötilanteissa (tulee kotiin niin myöhään, että on jo iltapuuron aika eikä enää voi lähteä puistoon). Ap
Jos tiedät, että puistoon meno tekee teille hyvää, niin sitten hoidat homman ja menette. Kyllä sinä aikuisena 1-v 4kk ikäiselle pärjäät, ja jos et, niin.... Noh, näitä sinun kaltaistesi vanhempien taidonnäytteistä saa lukea lehdistä harva se päivä.
Tällä hetkellä toiminnallasi jätät 1-v 4kk ikäisen lapsen päättämään siitä mitä teillä tehdään ja miten. Mitä luulet, kummalla teistä pitäisi olla enemmän kapasiteettia noiden päätösten tekoon?
Ala nyt pikkuhiljaa kantaa vastuusi vanhempana, niin lapsesikin saattaa rauhoittua, kun saa selkeät rajat, ja jossain kohtaa tajuaa, että raivoamalla ei saa tahtoaan läpi joka asiassa.
Lisäksi tuon ikäisellä ei ole minkäänlaista kykyä hahmottaa, että se ikävä lyhyt hetki ( pukeminen) johtaa pitkään kivaan hetkeen ( puistoilu). Sinun tehtäväsi vanhempana on auttaa lapsi sen hankalan hetken yli, eikä lopettaa heti kun raivoaminen alkaa.
PS. Tosi monet lapset vihaa pukemista. Mä olen viettänyt ainakin 4 vuotta elämästäni päivittäin laulaen loputtomasti samalla kun puin lapsia. Välillä se auttoi, varsinkin jos lapset innostui toivomaan lauluja, välillä se vaan auttoi itseni siitä hikisestä tilanteesta läpi. Vaihtoehtona ei vaan koskaan ollut se, että yksi lapsi olisi päättänyt, että me ei päästä lähtemään, varsinkin kun oli niitä muitakin. Yhden lapsen vanhemmat ei vaan tunnu tällaistakaan tajuavan.
Niin siis lapsen saan kyllä puettua vaikka raivoaisi. Kyse oli itseni pukemisesta, omien hampaideni pesusta ym itseni lähtökuntoon laittamisesta, jota en pysty tekemään lapsi sylissä. Ap
Onko lapsi siis 24/7 sylissä, pinnasängyssä tai sidottuna syöttötuoliin?
Mitä kummaa? Ei tietenkään ole, mutta muutama hetki päivässä pitäisi olla esim. ruokailun takia. Pinnasängyssä on yöt ja joskus kun käyn nopeasti vessassa. Ap
Jos lapsi ei kerta ole sylissä tai vangittuna pinnasänkyyn/syöttötuoliin 24/7, niin miten niin sinulla ei ole aikaa pukea itseäsi tai pestä hampaita? Onhan sinulla vapaat kädet. Lapsi touhuaa mitä touhuaa, mikä tässä on se ongelma?
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että lapsinkaipaisi enemmän virikkeitä ja ohjelmaa. Lähde puistoon, mitä väliä jos vauva hetken huutaa, kun pukeudut ja peset hampaat.
Minusta lapsi kuulostaa normaalilta temperamenttiselta lapselta. Äiti sen sijaan taitaa olla liian nössö ja arka, kun ei edes pese hampaitaan vaan siksi, että pelkää lapsen hieman äännähtävän sillä aikaa. Eli nyt vaan siedätät itseäsi kuuntelemaan hetken huutoa normaalien pukemistoimien ajan. Lapsi on ihan kyllästynyt meljän seinän sisällä.
Miten esim käyt kaupassa? Etkö ota lasta mukaan kauppareissulle? Oma voimakastahtoinen ja temperamenttinen lapseni tykkäsi hirmuisesti ihan tavallisista ruokakauppareissuista, oli uutta nähtävää ja koettavaa. Käytiin monta kertaa päivässä lähikaupassa ihan vaan ohjelman vuoksi :)
Ymmärsit väärin. Pesen joka aamu hampaani sen raivoitkun säestyksellä. Ja käyn esim. vessassa monta kertaa päivässä sen raivoitkun säestyksellä. Tätä on jatkunut kuukausia eikä raivoitku lopu vaikka en anna lapsen määräillä minua sillä. Ap
Kyllä sinä vaan annat lapsen määrätä. Ja niin kauan, kun selität itsellesi, että ette ”pääse” ulos itkun takia, niin niin kauan tuota kestää. Sinä olet selvästi lannistunut ja näytät sen lapselle. Nyt ryhtiliike tähän asiaan nainen!! Ole jämpti äläkä pelkää niitä uhmakohtauksia.
Siis sä olet yksin jumissa eristyksissä sun lapsen kanssa neljän seinän sisällä, niin pahasti jo tilanne hajalla että te ette pääse edes ulos, etkä sinä meinaa päästä vessaan, eikä ruoanlaitto meinaa onnistua. Ja sun mielestä tuossa tilanteessa sä kaipaat NEUVOJA? Sulle ei tullut mieleen että paljon tärkeämpää olisi että sulla olisi muita läheisiä tukena? Sulle ei tullut mieleen jo ennen vauvan syntymää että olisi erittäin hyvä jos paikalla olisi usein muitakin läheisiä eikä vain sinä ja vauva? Unohda neuvot - kaipaat TUKEA. Läheisiä ihmisiä jotka on mukana ihan sun ja lapsen normaalissa arjessa. Ei ihmisiä jotka neuvoo sua netissä tai puhelimessa tai neuvolassa. Ei ventovieras palkattu lastenhoitaja. Joku sun läheinen ihminen joka on sitten sille lapsellekin läheinen ja on siellä teidän luona! Montakin sellaista ihmistä.
Miten sä voit olla noin pihalla? Elätkö jossain eristyskammiossa? Onko sun mielestä normaalia että joku aikuinen on pitkät ajat ypöyksin lapsen kanssa? Taidat olla melko sairas. Ja sun lapsi tulee olemaan todella pahasti sairas. Miksi tuomitsit lapsen tuollaiseen elämään, tuollaiseen kärsimykseen? Jotain vastuuntuntoa pitäisi olla sinullakin, ettet tuottaisi muille ihmisille tuollaista kärsimystä.
Lattiakaivonpäälle voi laittaa vaikka kahvakuulan, jota lapsi ei jaksa nostaa.
Hänelle voi vessassa antaa oman hamnasharjan käteen silläaikaa kun peset omia hampaita.
Anna kapsen tutkia maailmaa ja tehkää sitä ilolla yhdessä.
Tv tasoksi sellainen lipasto johon ei voi kiikkua.
Älä stressaa siitä jos ette pääse joka päivä kahta kertaa puistoon.
Herätkää miehen kanssa molemmat vähän aikaisemmin, että ehdit aamulla käydä vessassa ja pestä hampaat. Kyllä kai miehesi jaksaa 10 minuuttia aamulla katsoa lapsen kiipeilyä...
Ehkä olet liiaksi suunnitellut sen millaista teidän arjen pitäisi mielestäsi olla
Lapsi ei ilmeisesti pääse ulos edes kertaa joka päivä ap:n omien ongelmien vuoksi. Elää kuin vangit sellissä.
Anteeksi nyt tämä kova kielenkäyttö, ymmärrän, että tarvitse kannustusta. Onko mies ihan poissaoleva perheessä, hänkään ei saa puettua lapselle ulkovastteita edes näin kesällä. Oletko sinä tai molemmat masentuneita? Puhu neuvolassa Sinun (ei lapsen) ongelmasta ja pyydä tukea. Esim ennaltaehkäisevä perhetyö eli lapseiperheiden kotipalvelut on sitä varten, että ammattilaiset opettavat vanhempia selviämään arjesta ja tukevat arjen sujumista.
Vierailija kirjoitti:
Mikset vastaa siihen, montako kertaa päivässä lapsi pääsee päivittäin ulos asunnostanne? Onko vastaus nolla?
Vähintään kerran ja ollaan silloin muutama tunti ulkona. Yritän joka päivä että mentäisiin monta kertaa mutta se ei onnistu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terkut viiden lapsen äidiltä, nuorin on nyt 1v5kk vanha. Ensinnäkin: jos olet päättänyt, että nyt on leikkipuistoaika, sinne mennään. Tee siitä rutiini: aamupala ja - pesut, vaatteenvaihto, lapsi rattaisiin ja menoksi. Kengät voi lapselle pukea vasta perillä, ei ole niin tarkkaa. Sitten kotiin lounaalle ja unille, unien jälkeen välipala ja taas mennään. Päivällinen valmistuu tarvittaessa puolivalmiista, tämä on vain vaihe eikä kestä ikuisesti. Syökää lapsen kanssa yhdessä samaa ruokaa.
Illalla voitte mennä ulos taas, jolloin varmaan on jo suurin osa energiasta käytetty ja maistuu sekä iltapala että uni. Tee itsellesi rutiini ja kirjoita se vaikka paperille jääkaapin oveen. Lapsi tottuu ihan viikossa. Älä välitä vastaväitteistä.
Vessan lattia puhtaaksi ja ihan hyvin voi lattiakaivoa tutkia.
Itse saan tiskit ja muut laitettua kun lapsi syö syöttötuolissa jälkkäriksi maissinaksua, omenaa tms. Ota lapsi mukaan kotitöihin, juu hidasta, mutta auttaa. Luutu käteen ja pyyhkimään tasoja ;)
Ymmärsit aloitukseni väärin tai sitten itse kirjoitin epäselvästi. Mutta en tosiaan ole antanut lapsen itkullaan saada tahtoaan läpi (paitsi joskus ihan tarkoituksellisesti katsoakseni mitä tapahtuu) vaan asiat tehdään kuten päätän. Ja siksi lapsi raivoitkee tunteja. Ja siihen olen väsynyt. Ja syöttötuoliin laittaminen aiheuttaa raivoitkun eli ei edes tule sitä tilannetta että siinä istuisi ensin rauhallisesti ja sitten pitäisi estää itkun tuleminen maissinaksulla . Ap
Sanoit, että yritätte monta kertaa päivässä mennä puistoon. Kerro päivärytminne ja mitä tapahtuu, kun lähdette ulos, huutaako lapsi siis sen pari tuntia ulkonakin koko ajan? Huutaako siis viisi kertaa päivässä joka ruokailun ajan ihan koko ajan? Ymmärrät varmaan ettei se ole normaalia tai liiottelet voimakkaasti.
Itse tein kodista lapsiturvallisen jo raskausaikana. Varmistin ettei mikään huonekalu kaadu, mitään särkyvää ei ole lapsen ulottuvilla, alakaapit eivät sisällä mitään vaarallista ja mistään korkealta ei pääse putoamaan. Lapsi saa liikkua kotona vapaasti, voin käydä huoleti vessassa ja nopeasti suihkussa ellei hän halua tulla oma-aloitteisesti mukaani vessaan. On hyvin energinen tapaus, joten touhuaa jotain koko ajan ja en yksinkertaisesti jaksaisi jos joka sekunti pitäisi olla vahtimassa ja kieltämässä. Toivottavasti löydätte ratkaisun silti tilanteeseenne.