Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes on pahuksenmoinen sairaus, ja kun sen kertoo ihmisille, niin johan alkaa tulla parannuskeinoja. Voin tehdä luettelon niistä, ja ne liittyvät pitkälle siihen mitä 2-tyypin diabeetikko saa syödä.

Ei saa syödä missään nimessä hedelmiä, ei pastaa, ei riisiä, ei perunaa, ei porkkanaa, ei voita, öljyä saa, ei öljyjä vaan oikeaa voita, ei missään nimessä juustoja, rasvaista juustoa saa syödä, sokeria ei saa olla lähelläkään, mutta hunajaa saa (!), ei mitään sokerilla makeutettua, ei keinomakeaa, ei punaista lihaa, lihaa saa syödä ja pekonia, ei pekonia, kalaa saa syödä, mutta vain kerran viikossa, viljoja ei missään nimessä, ei varsinkaan vehnää, kaurapuuro huono aamiainen, pitää syödä munia ja pekonia rasvassa paistettuna, ei maitotuotteita, rasvattomia maitotuotteita voi syödä, ei rasvattomia maitotuotteita vaan täysrasvaisia, kermaa saa syödä, ei kermaa, vaan kasviskermoja, kasviksia saa syödä ja salaattia, mutta ei mitään salaatinkastikkeita, marjoja saa syödä, kun on itse ne poiminut, mustikat parhaita. Ei saa syödä usein, kolmesti päivässä riittää, pitää syödä vähintään kuusi kertaa päivässä, ei saa juoda alkoholia, ei mehuja, ei virvoitusjuomia, kauramaitoa tai soijamaitoa, ei lehmänmaitoa, ei eineksiä.

Liikunta on tärkeä, istua ei saa, vaan koko aika liikkeessä. Lääkkeitä on turha syödä, koska em. ohjeilla sairaus paranee.

Syö kurpitsahilloa, maksamakkaraa ja juo afilus piimää. Paranee kolmessa viikossa se sinun trenditautisi.

-Tietäjä!

Alkuperäiset ongelmat mulla on epävakaa ja estynyt persoonallisuushäiriö. Nämä hoitamattomina keränneet masennuksen, traumaperäisen stressihäiriön, syömishäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Usein ihmiset luulee että mulla on vaan masennus, ja moni neuvoo miten masennukseen auttaa liikunta ja syömishäiriöön se että syö enemmän. Oikeesti liikun ja syön tällä hetkellä just niinku lääkäri määrää, käyn terapiassa, teen kaiken ns oikein, mutta koska masennus ja syömishäiriö ei ole ne alkuperäset sairaudet ei ne lähde ennen kun persoonallisuushäiriöt korjaantuu pikkuhiljaa terapiassa.

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes on pahuksenmoinen sairaus, ja kun sen kertoo ihmisille, niin johan alkaa tulla parannuskeinoja. Voin tehdä luettelon niistä, ja ne liittyvät pitkälle siihen mitä 2-tyypin diabeetikko saa syödä.

Ei saa syödä missään nimessä hedelmiä, ei pastaa, ei riisiä, ei perunaa, ei porkkanaa, ei voita, öljyä saa, ei öljyjä vaan oikeaa voita, ei missään nimessä juustoja, rasvaista juustoa saa syödä, sokeria ei saa olla lähelläkään, mutta hunajaa saa (!), ei mitään sokerilla makeutettua, ei keinomakeaa, ei punaista lihaa, lihaa saa syödä ja pekonia, ei pekonia, kalaa saa syödä, mutta vain kerran viikossa, viljoja ei missään nimessä, ei varsinkaan vehnää, kaurapuuro huono aamiainen, pitää syödä munia ja pekonia rasvassa paistettuna, ei maitotuotteita, rasvattomia maitotuotteita voi syödä, ei rasvattomia maitotuotteita vaan täysrasvaisia, kermaa saa syödä, ei kermaa, vaan kasviskermoja, kasviksia saa syödä ja salaattia, mutta ei mitään salaatinkastikkeita, marjoja saa syödä, kun on itse ne poiminut, mustikat parhaita. Ei saa syödä usein, kolmesti päivässä riittää, pitää syödä vähintään kuusi kertaa päivässä, ei saa juoda alkoholia, ei mehuja, ei virvoitusjuomia, kauramaitoa tai soijamaitoa, ei lehmänmaitoa, ei eineksiä.

Liikunta on tärkeä, istua ei saa, vaan koko aika liikkeessä. Lääkkeitä on turha syödä, koska em. ohjeilla sairaus paranee.

Ei käy elämä ainakaan tylsäksi, kun noita ohjeita noudattaa päivittäin. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes on pahuksenmoinen sairaus, ja kun sen kertoo ihmisille, niin johan alkaa tulla parannuskeinoja. Voin tehdä luettelon niistä, ja ne liittyvät pitkälle siihen mitä 2-tyypin diabeetikko saa syödä.

Ei saa syödä missään nimessä hedelmiä, ei pastaa, ei riisiä, ei perunaa, ei porkkanaa, ei voita, öljyä saa, ei öljyjä vaan oikeaa voita, ei missään nimessä juustoja, rasvaista juustoa saa syödä, sokeria ei saa olla lähelläkään, mutta hunajaa saa (!), ei mitään sokerilla makeutettua, ei keinomakeaa, ei punaista lihaa, lihaa saa syödä ja pekonia, ei pekonia, kalaa saa syödä, mutta vain kerran viikossa, viljoja ei missään nimessä, ei varsinkaan vehnää, kaurapuuro huono aamiainen, pitää syödä munia ja pekonia rasvassa paistettuna, ei maitotuotteita, rasvattomia maitotuotteita voi syödä, ei rasvattomia maitotuotteita vaan täysrasvaisia, kermaa saa syödä, ei kermaa, vaan kasviskermoja, kasviksia saa syödä ja salaattia, mutta ei mitään salaatinkastikkeita, marjoja saa syödä, kun on itse ne poiminut, mustikat parhaita. Ei saa syödä usein, kolmesti päivässä riittää, pitää syödä vähintään kuusi kertaa päivässä, ei saa juoda alkoholia, ei mehuja, ei virvoitusjuomia, kauramaitoa tai soijamaitoa, ei lehmänmaitoa, ei eineksiä.

Liikunta on tärkeä, istua ei saa, vaan koko aika liikkeessä. Lääkkeitä on turha syödä, koska em. ohjeilla sairaus paranee.

Ei käy elämä ainakaan tylsäksi, kun noita ohjeita noudattaa päivittäin. 😂

Ei käy tylsäksi, ja kaikki neuvot otan kiitollisena vastaan 😃.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Migreeni. Jopa useimmilla lääkäreillä on ihan väärät käsitykset. Kun oireet muuntuukin joksikin muuksi kuin terveyskirjastossa tai vastaavassa lääkäreiden Raamatussa lukee, niin yleensä yritetään vain vihjailla mielenterveysongelmista ja passittaa psykiatrille, vaikka oireet laukaisisi samat migreenin triggerit kuin sen alkuperäisenkin migreenin. Ja siellä jossain terveyskirjastossa tai muussa lääkärin oppaassahan siis lukee ilmeisesti oireiksi vain näköaura, päänsärky ja pahoinvointi. Sellaiset ne oireet mullakin aluksi oli.  Puutumiset, kiertohuimaus, aivosumut ja muut ei enää sitten sovikaan migreeniin lääkärien mielestä, ei vaikka niihin liittyisi pahoinvointia ja päänsärkyäkin. On se kyllä jännä että että tämä mielenterveysongelma iskee aina tismalleen päivää ennen kuukautisia ja oviksen aikaan ja viineistä, juustoista ja suklaasta.  Vuosikausia yritin hakea migreeniin apua, mutta nykyään olen todennut että on pakko olla siitä vain lääkärissä hiljaa ettei aleta kohtelemaan taas epäasiallisesti ja yritetä passittaa psykiatrille. Oppikirjojen mukaisiin sairauksiin voi hakea hoitoa, silloin saa asiallista kohteluakin, mutta migreenistä on pysyttävä visusti hiljaa tai saa mt-ongelmaisen maineen ja jää ne oppikirjojen mukaiset tavalliset sairaudetkin tutkimatta ja hoitamatta. Siitäkin on kokemusta. Ei auta kuin kärsiä, ehkä tämä sitten viimein helpottaa kun vaihdevuodet iskee.

Bullshit. Tarinassasi on todellakin jotain mätää, mitähän sulla on siellä taustalla jos tuollaisilla oireilla et muka saisi migreenilääkkeitä vaan passitettaisi muka psykiatrille? Mitä se lääkäri siitä muka saa? Ja puutuminen on sitä paitsi hyvin yleinen oire aurallisessa migreenissä.

Itse sain migreenilääkkeet ekalla käyntikerralla, oireina toispuoleista puutumista, näköhäiriöitä ja sitten toki päänsärky ja pahoinvointi.

Ei ole mitään bullshittia. Mulla nuo oireet kestää aina päiväkausia ja usein ei tule selkeää päänsärkyä ollenkaan. Siksikään ei kuulemma muka voi olla migreeniä, vaan masennusta tai jotain muuta psykosomaattista. Ehkä oon sitten niin kiltin näköinen, että mua tykätään kiusata. Ehkä äkäisemmät saa lääkkeet. Minäkin kokeilen kyllä ensi kerralla huutaa sille lääkärille bullshittia sen "diagnooseille", niin jos se tehoaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Alkuperäiset ongelmat mulla on epävakaa ja estynyt persoonallisuushäiriö. Nämä hoitamattomina keränneet masennuksen, traumaperäisen stressihäiriön, syömishäiriön ja ahdistuneisuushäiriön. Usein ihmiset luulee että mulla on vaan masennus, ja moni neuvoo miten masennukseen auttaa liikunta ja syömishäiriöön se että syö enemmän. Oikeesti liikun ja syön tällä hetkellä just niinku lääkäri määrää, käyn terapiassa, teen kaiken ns oikein, mutta koska masennus ja syömishäiriö ei ole ne alkuperäset sairaudet ei ne lähde ennen kun persoonallisuushäiriöt korjaantuu pikkuhiljaa terapiassa.

Minä en usko että persoonallisuushäiriöt puhumalla paranee. Ne ovat osa sinua, sinun persoonaasi.

Totta kai niiden kanssa pitää vaan oppia joku tapa elää.

Minulla on tuo estynyt persoona ja sitä kautta paljon muitakin sairauksia kuten sullakin.

Ennenmuinoin meidän kaltaiset oli kylän laidalla eläviä erakkoja, tietäjiä tms. Nykyään ajatellaan että kaikkien pitäisi olla dynaamisia ekstrovertteja ja seurallisia uraohjuksia mitä lie. Maailma on tehnyt meistä sairaita, mutta jospa me oommekin se terve osapuoli..

Muinoin meitä olisi ehkä arvostettu, koska tarkkailemme ja näemme asiat erilaisesta vinkkelistä, ulkopuolelta melun.

Hyvää kevättä! 🌱

Nyt menee taas lujaa, kevätmania saapunut. Rauhoitu ennen romahdusta.

Aivovamma, traumaperäinen (ei siis henkinen trauma, vaan eräänlainen "onnettomuus", jota en halua avata tarkemmin). Liikun ja puhun normaalisti, näytän normaalilta, mutta väsyn äärimmäisen helposti ihmisiin ja hälinään, keskittymiskyky on mennyttä verrattuna aiempaan, pitkissä lauseissa unohdan helposti mitä olinkaan puhumassa, hahmotuskyvyssä on ongelmaa, en ymmärrä monimutkaisempia tehtävänantoja, ärsyynnyn paljon aiempaa helpommin jne. Paljon harmia arkiselviytymisessä, mutta ne jotka ei tiedä mistä johtuu, voivat helposti pitää vähän "hömppänä". Kuntoutuksesta huolimatta pysyväksi haitaksi luokiteltu tila jäi, sen verran oli kova tälli päähän.

Rintasyöpä. Tautia pidetään kevytsyöpänä, josta ylerensä kaikki selviävät. Voin kyllä sanoa ihan puhtaalla sydämellä, että hoidot pitkän kaavan kautta ovat raskaita, sekä fyysisesti, että henkisesti. Monet onneksi selviävät taudista, mutta aivan liian moni perhe jää ilman parhaassa työiässä olevaa äitiä vielä tänäkin päivänä. Levinneestä rintasyövästä ei voi parantua, mutta se ei onneksi tarkoita välitöntä elämän loppumista nykyisin. Hienoa, että syöpä on sairaus, joka on tutkimuksen kohteena, mutta todella paljon riittää vielä työsarkaa.

Kerro kerralla kaikki mitä jäi uupumaan.

Tämä ei nyt varsinaisesti ole sairaus vaan tapaturman aiheuttama vamma. Eli löin pääni ja sain aivoverenvuodon, joka tuhosi hajuja aistivat aivosoluni ja menetin siis hajuaistini kokonaan. Siitä ei kannata kertoa, eivät tajua ettei nenässäni ole mitään vikaa ja luulevat etten maista mitään. Lääkärit onneksi tietävät, ettei makuaistissani ole mitään vikaa, eikä nenässä. Aina myös saa vastata siihen että enkö tosiaankaan haista, vaikka olisi koiranpaska metrin päässä. En haista koska 100 % hajuaistista lähti lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Muistaakseni Reijo Laatikainen kirjoitti jossain kirjassaan, että käytännössä IBS:n oireet voivat olla rajummatkin kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tämä vaihtelee tosi paljon. Lapsellani on IBS ja jos syö jotain väärää, on 1-3 päivää pois koulusta ja makaa mahallaan kotona, ainoa asento missä voi olla. Eikä ole edes pahimmasta päästä IBS. Sitten av:lla nauretaan huutonaurua, kun joku lapsi ei voi synttäreillä syödä sipulia, vaikkei ole edes allerginen. Tekisi mieli joskus kutsua nauramaan sairaan lapseni viereen, että kauanko mahtaa naurattaa :( Minusta sairauksien vertailu on vihoviimeistä touhua. Itse pidän esim. keliakiaa vakavana, tarkasti hoidettavana sairautena, mutta kyllä myönnän pahoittavani mieleni, jos joku keliakiaa sairastava haukkuu "muotigluteenittomat" eli esim. lapseni luulosairaaksi muotidiagnoosien perässä juoksijaksi (mikäs muu 12-vuotiasta poikaa voisikaan kiinnostaa...). 

Mun mielestä on typerää edes verrata IBS:ää ja IBD:tä toisiinsa, koska vaikka IBS:ssä oireet olisi yhtä pahoja, niin siihen ei silti liity liitännäissairauksia tai komplikaatioita. IBD on pahimmillaan tappava, IBS korkeintaan kiusallinen. Crohn-diagnoosia ei anneta hepposin perustein, itse sain sen kun tehtiin tähystys.

Tämä. Eikä IBS:ää lasketa sairaudeksi. Suoli on täysin terve. Epäkunnioittavaa oikeasti sairaita kohtaan verrata sitä oikeaan sairauteen.

No tällaisissa kommenteissahan ketjun aihe tulikin taas hyvin osoitettua. Kukaan IBS:stä kirjoittanut ei tässä väheksynyt esim. IBD:tä, mutta koska he kirjoittivat omista kokemuksistaan, heitä vastaan voi hyökätä ja todeta, että väärässä olette. Onneksi lääketiede suhtautuu empaattisemmin kuin av-raati. Mikä ihme siinä on niin vaikeaa kunnioittaa toisen ihmisen kokemusta? AINA jollain on asiat vielä huonommin, joten tällä perusteella kenenkään ei pitäisi kirjoittaa tähän ketjuun yhtään mitään, koska he ovat vain turhasta iniseviä kermap*rseitä. Minusta ainakin on ollut surullisella tavalla kiinnostavaa ja mukavaa lukea tätä ketjua ja ihmisten omia kokemuksia ilman, että minun täytyy millään tavalla tuomaroida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Migreeni. Jopa useimmilla lääkäreillä on ihan väärät käsitykset. Kun oireet muuntuukin joksikin muuksi kuin terveyskirjastossa tai vastaavassa lääkäreiden Raamatussa lukee, niin yleensä yritetään vain vihjailla mielenterveysongelmista ja passittaa psykiatrille, vaikka oireet laukaisisi samat migreenin triggerit kuin sen alkuperäisenkin migreenin. Ja siellä jossain terveyskirjastossa tai muussa lääkärin oppaassahan siis lukee ilmeisesti oireiksi vain näköaura, päänsärky ja pahoinvointi. Sellaiset ne oireet mullakin aluksi oli.  Puutumiset, kiertohuimaus, aivosumut ja muut ei enää sitten sovikaan migreeniin lääkärien mielestä, ei vaikka niihin liittyisi pahoinvointia ja päänsärkyäkin. On se kyllä jännä että että tämä mielenterveysongelma iskee aina tismalleen päivää ennen kuukautisia ja oviksen aikaan ja viineistä, juustoista ja suklaasta.  Vuosikausia yritin hakea migreeniin apua, mutta nykyään olen todennut että on pakko olla siitä vain lääkärissä hiljaa ettei aleta kohtelemaan taas epäasiallisesti ja yritetä passittaa psykiatrille. Oppikirjojen mukaisiin sairauksiin voi hakea hoitoa, silloin saa asiallista kohteluakin, mutta migreenistä on pysyttävä visusti hiljaa tai saa mt-ongelmaisen maineen ja jää ne oppikirjojen mukaiset tavalliset sairaudetkin tutkimatta ja hoitamatta. Siitäkin on kokemusta. Ei auta kuin kärsiä, ehkä tämä sitten viimein helpottaa kun vaihdevuodet iskee.

Bullshit. Tarinassasi on todellakin jotain mätää, mitähän sulla on siellä taustalla jos tuollaisilla oireilla et muka saisi migreenilääkkeitä vaan passitettaisi muka psykiatrille? Mitä se lääkäri siitä muka saa? Ja puutuminen on sitä paitsi hyvin yleinen oire aurallisessa migreenissä.

Itse sain migreenilääkkeet ekalla käyntikerralla, oireina toispuoleista puutumista, näköhäiriöitä ja sitten toki päänsärky ja pahoinvointi.

Ei ole mitään bullshittia. Mulla nuo oireet kestää aina päiväkausia ja usein ei tule selkeää päänsärkyä ollenkaan. Siksikään ei kuulemma muka voi olla migreeniä, vaan masennusta tai jotain muuta psykosomaattista. Ehkä oon sitten niin kiltin näköinen, että mua tykätään kiusata. Ehkä äkäisemmät saa lääkkeet. Minäkin kokeilen kyllä ensi kerralla huutaa sille lääkärille bullshittia sen "diagnooseille", niin jos se tehoaa sitten.

Siis etkö enää ole keneltäkään lääkäriltä saanut migreenilääkkeidesi uusintaa, koska eivät pidä uusia oireitasi migreeninä? Kammottavaa jos joudut kärsimään ilman toimivaa lääkitystä. Huutamisen sijaan kerro lääkärissä vain tyypilliset migreenioireet, ja reseptin saamisen jälkeen uusita se sähköisesti ilman vastaanottokäyntejä, krooninen tilahan on kyseessä.

Jotkut luulevat, että kakkostyypin sokeritauti aiheutuu siitä, että on syönyt liikaa makeaa (eli sokeria). Eräskin tuttu taivasteli, että miten hänellä oli verensokeriarvot hieman koholla, vaikka hän ei edes syö juurikaan makeaa. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarihäiriö. Moni kuvittelee, että maniassa ollaan täysin holtittomia ja petetään ja tuhlataan kaikki rahat. Todellisuudessa yöuneni menevät ja touhuan kotona enemmän kuin yleensä, eikä minulla ole ollut kuin kaksi tällaista viikon maniaa kymmenen vuoden aikana. Masennuskin on vähäoireinen, kiitos hyvän lääkityksen.

Tämä kuulostaa hypomanialta tai siltä, miten dissosiaatiohäiriöisen (=traumatisoituneen henkilön) ylävire ja alavire vaihtelevat (välillä saattaa olla voimakas tyhjyyden tunne). Jälkimmäinen diagnosoidaan helposti väärin bipolaarisuudeksi tai krooniseksi masennukseksi, vaikka kyseessä on erilaisten triggerien aiheuttama tunnetilojen vaihtelu, joka tosiaan kestää ehkä viikon. Viikon ylävire ei ole mikään mania.

Asperger

Meitä pidetään tunteettomina kivikasvoina

Ei ole diagnosoituja sairauksia, mutta minulla on ahdistus ja unettomuus vaivannut koko elämäni. Tietyt asiat nostaa ne pintaan (kuten stressi, muutokset, kriisit).  On todella kyllästyttävää kuunnella ymmärtämättömien kommentteja ja "neuvoja", kuten 

"Tuuleta huone ja hanki silmälaput"

"Menet vain ajoissa nukkumaan"

"Uni tulee kun laittaa silmät kiinni!"

"Älä stressaa :)"

"Ei tässä ole mitään jännitettävää :)" 

"Älä mieti liikoja!"

Aijaa, kiva kun kerroit, enpä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi! Nytpä ahdistus ja unettomuus paranivatkin sormien napsautuksella!

Mäsänä kirjoitti:

Sairastan MS-tautia, jota todella monen (myös lääkärien!) on todella vaikea ymmärtää... Päällisin puolin näytän terveeltä, mutta ihon alla olen täysin rikki: aivan mäsänä, kuten moni sanoo.

Kaupassa käydessä nousen autosta useimmiten itse parkkipaikalla ulos ennen kuin istun pyörätuoliini, jonka mieheni repii auton takaa. Tämä herättää hämmästystä ja supinaa...

Miksi nuori ja terve ihminen istuu pyörätuolissa!? Hakeeko se sääliä?

Mutta kun en ole terve. En ole ollut vuosiin. Jopa lähipiirissä on välillä tajuamisen vaikeuksia, mitä tulee jaksamiseeni ja suorituskykyyni. Relapsin sattuessa en kykene tekemään mitään. En YHTÄÄN mitään.

Kehoni tuntuu jatkuvasti siltä kuin joku tuikkisi isoilla neuloilla, painelisi polttoraudalla, hakkaisi vasaralla, hankaisi hiekkapaperilla, viiltäisi puukolla tai litistäisi (päätä) ruuvipenkissä. Kokoaikaiset ja kokonaisvaltaiset kivut ovat arkipäivää, eikä niitä poista yksikään kipulääke.

Immuunivasteeni on heikko - varsinkin relapsin jälkeen, jos olen ollut kortisonipulssissa. Pulssi vaikuttaa pitkään ja sairauteni vuoksi jo tavallinen flunssa voi viedä minut pikakyydillä takaisin sairaalaan.

Osa ihmisistä ei tätä ymmärrä ollenkaan... Meille ollaan tulossa kylään, vaikka räkä valuu ja yskittää, koska "eihän pieni flunssa nyt mitään haittaa?" Kun passitat suoraan ovelta pois tällaisen henkilön, joka pyrki sisään, sanotaan sinun ylireagoivan. Tai kun vieraat pyydetään sekä tullessaan että lähtiessään pesemään kätensä, niin sekin on liioittelua. Eihän se kehon oma vastustuskyky kuulemma kasva mihinkään, jos kaikki pitää olla koko ajan mahdollisimman pöpöttömiä. Niin... Kun se minun vastustuskykyni nyt ei vaan toimi niin.

Näitä esimerkkejä eri tilanteista olisi miljoona. Mäsän kanssa on neurologisesti, psyykkisesti ja fyysisesti mahdotonta elää "normaalia" elämää. Normaalia kun ei tässä taudissa ole. Oireet ovat niin moninaisia, etten edes aloita kertomaan kaikkia. Kehossa ei ole milliäkään, mihin MS-tauti ei vaikuttaisi.

Sairaus ei näy päälle, kuten ei myöskään kipu. Seuraavaksi, kun näet henkilön, joka invalupa ikkunassa nousee itse autosta ja kävelee pyörätuoliin tai jopa sisälle kauppaan, mieti hetki. Siihen lupaan ja varsinkin tuoliin on yleensä syy. Se syy ei ole sääli.

Paljon voimia sinulle! 💖

Kondylooma.

Sain sen aviomieheltäni. Hän on ainoani.

Lääkärissä totesivat että sellaista se on kun on ollut liikaa Satunnaisia kumppaneita..

Toi lause kajahtaa aina kun apua lääkäristä tarvitsen..

Olen hajalla.. Rikki.. Elämäni loppui. En pysty enää edes seksiin.

OCD. Moni luulee että järjestän tavaroita järjestykseen pakonomaisesti. Oikeasti kärsin pakkoajatuksista. Piinaavat, epätoivotut, kammottavat ajatukset. Joskus saattaa olla joku ajatus joka aiheuttaa pelkoa ja se pyörii, pyörii ja pyörii pään sisällä. Stressi pahentaa oireita, joten rauhassa täytyy elää. Luulen, että aivoni ovat jotenkin kummalliset. Lisäksi on aurallinen migreeni ja luulen, että jonkinlaista muutakin neurologista ongelmaa on (tunne-elämältään epävakaa).