Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Minulla on kuppa. Tertiäärivaiheessa. Moni mies pelästyy kun olen maininnut ennen yhdyntää. Mitäs se kuppa haittaa?

Pimppi on pimppi.

Vierailija kirjoitti:

Lymfedeema. Monet ihmiset sanoo käyttää tästä kepeästi sanaa "turvottelua", useimmat lääkärit eivät tiedä tästä paljon mitään, ja ihmisten on vaikea ymmärtää, että sairaus on paheneva ja parantumaton, tai uskoa ettei sen hoitaminen ole mitenkään vapaaehtoista. Minulla on myös useita asioita, joita en pysty tekemään normaalisti tai joiden tekeminen pahentaa oireita, mutta moni suhtautuu tähän epäuskoisesti.

Itseaiheutettu kuitenkin. Kun ihmisen omat rasva varastot on täynnä, niin kasvaa näitä ulkoisia uusia. Eli olet sairaalloisen lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Kaikki masentuneet eivät jää kotiin "makaamaan" (en siis millään tavalla tuomitse). Itse olen toimintakykyinen masentunut. Käyn töissä, kaupassa, joskus jopa ystävien luona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että masennukseni olisi jotenkin lievempi. Olen yrittänyt tappaa itseni pariin otteeseen. En koe iloa mistään, tunne-elämäni on totaalisen latistunut. On hankala selittää, miltä masennus tuntuu. Se ei ole surua, vaan kokonaisvaltaista näköalattomuutta.

Minä kuvailisin masennusta näin: kuin olisit vain toiminnallinen tyhjä kuori. Haluaisit itkeä, koska mikään ei tunnu yhtään miltään, muttet kykene. Kun katsot tulevaisuuttasi et näe siellä mitään, mutta toivot näkeväsi itsesi siellä kuolleena. Joka päivä toivot, että tämä kaikki loppuisi. Tapahtuisi jokin onnettomuus, joka veisi henkesi, ettei tarvistsisi enää jaksaa ja ettei tarvitsisi aiheuttaa pahaa mieltä muille oman hengen riistämisellä. Onnettomuus olisi helpompaa muidenkin hyväksyä. Masennus on kokonaisvaltaista tyhjyyttä, jota voi yrittää täyttää, muttei se koskaan täyty.

Juuri näin.

Ja masennus voi olla jokaiselle masentuneelle omansalaista.

Mulla kaikkien vahvimpana tunteena masennuksen aikana on syyllisyys. Ihan kaikesta. Poden syyllisyyttä joka ikisestä asiasta, joka on elämässäni tai läheisten elämässä mennyt pieleen, tai maailmassa ylipäänsä. Tuskailen asioita, jotka tapahtuivat kymmeniä vuosia ennen syntymääni niin, että itken enkä nuku. Terapeutti oli sitä mieltä, että liittyy mun liialliseen kiltteyteen ja perfektionismiin.

Vierailija kirjoitti:

No monilla tuntuu olevan se käsitys, että ahdistuneisuushäiriöisenä olen hankala, saamaton tai jotenkin haluan kauheasti huomiota itselleni. Tai sitten vaihtoehtoisesti romantisoidaan miten herkkä taiteilijasielu olen, joka vain nauttii yksinolosta ja melankoliasta.

Ihmiset. Pelko- ja ahdistuskohtaukset ovat täyttä paskaa ja pilaavat elämäni. Se, etten tullut vaikkapa sukujuhliin (soitin ja pahoittelin ja kerron etten pääse koska olen sairas), ei johdu siitä etten saa aikaiseksi tai haluaisin että joku maanittelisi, vaan siitä etten kehtaa tulla paikalle tärisemään ja itkemään. Enkä todellakaan halua, että kukaan huomioi minua siitä. Eikä tässä todellakaan ole mitään syvällistä ja runollista.

Allekirjoitan. Olen itse niin tottunut esim. valmistautumaan ihmisten kohtaamisiin erilaisilla kikoilla, että hämmentää jos joskus joku huomauttaa asiasta. Itselle on aivan normaalia tehdä tuntikaupalla valmistelutyötä ja itsensä rauhoittelua, se on sitä mun arkea.

Myös ammattilaisilla on tästä joskus ihmeellisiä käsityksiä. Kuvitellaan, että diagnosoimalla masennus se ahdistus ikään kuin taikaiskusta katoaa. Kun vain sähköhoidetaan masennus, joka potilaalla oletetaan olevan, ihmispelko katoaa tuosta noin vaan.

Ja sitten vielä nämä, jotka kehottavat hakemaan apua. Kyllä sitä saa noilla sun oireilla. Joo, toimivia keinoja on, tiedän, mutta kun niitä ei saa, olen kokeillut. Ihmisillä on sinisilmäisiä kuvitelmia, että jos on olemassa lääke, totta kai sitä saa kun vain viitsii pyytää. Vaan kun ei saa.

Olen narkomaani ja hirveä leimaaminen, vaikka olen aina hoitanut asiani fiksusti. En siis mikään stereotyyppinen nisti, mutta nistiksi silti tykätään mieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Muistaakseni Reijo Laatikainen kirjoitti jossain kirjassaan, että käytännössä IBS:n oireet voivat olla rajummatkin kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tämä vaihtelee tosi paljon. Lapsellani on IBS ja jos syö jotain väärää, on 1-3 päivää pois koulusta ja makaa mahallaan kotona, ainoa asento missä voi olla. Eikä ole edes pahimmasta päästä IBS. Sitten av:lla nauretaan huutonaurua, kun joku lapsi ei voi synttäreillä syödä sipulia, vaikkei ole edes allerginen. Tekisi mieli joskus kutsua nauramaan sairaan lapseni viereen, että kauanko mahtaa naurattaa :( Minusta sairauksien vertailu on vihoviimeistä touhua. Itse pidän esim. keliakiaa vakavana, tarkasti hoidettavana sairautena, mutta kyllä myönnän pahoittavani mieleni, jos joku keliakiaa sairastava haukkuu "muotigluteenittomat" eli esim. lapseni luulosairaaksi muotidiagnoosien perässä juoksijaksi (mikäs muu 12-vuotiasta poikaa voisikaan kiinnostaa...). 

IBS:ää ei kunnioiteta. Mulle tehdään ruokaa, kun olen kylässä, eikä kerrota, mitä siinä on. Ja sitten pahastutaan, kun en suostu syömään. Tai kerrotaan, mitä siinä on, muttei kerrota kaikkea. On varmaan mukavaa, kun kotiin päästyä menee kahdesta tunnista viiteen pöntöllä itkien ja seuraavat päivät kipujen kourissa.

Sama juttu. Just yks päivä olin ystäväni juhlissa ja kysyin lämpimästä ruuasta, että mitä se sisältää. Kaveri sanoi aineet ja söin. Kotona vatsa aivan sekaisin ja muutenkin paska olo. Kysyin kaverilta, että oliko siinä varmasti vain niitä mitä hän sanoi. No eipä ollut. Jätti sanomatta sen soijan, jota mun vatsa ei kestä, koska "tiesi etten tykkää soijasta niin en ois syönyt sitä". Saatoin hieman räjähtää. Mä oon niitä ihmisiä, että jos en voi syödä jotain niin mä en tee siitä numeroa, en vaan syö sitä. Syön jotain muuta tai en ollenkaan, oikeasti mua ei haittaa jos ei ole mulle sopivaa ruokaa. Mutta ei, kun pakko vähätellä ja suoraan valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Atopia. Sehän on vain kuiva iho ja pientä ihottumaa, hoituu Bepanthenilla. No ei hoidu, jos on vaikea atopia kuten minulla. Ihoni on jatkuvasti punainen, kipeä, kutiava ja kiristävä. Rasvaan ihan hulluna, mutta mikään ei auta. Kortisonikuurin jälkeen ihottuma palaa takaisin.

En voi olla vähissä vaatteissa, en uida, kylään mennessä on mietittävä, kauanko voin olla ettei tartte mennä rasvaamaan ihoa kesken kaiken, vaatteiden materiaalit ärsyttävät ihoa jne. jne.

Varsinkin kun atooppista ihottumaa ei saa rasvata Bepanthenilla. Se pahentaa tulehdusta.

Millä tavalla muka? Olen atoopikko ja käytän paikallisesti myös bepanthenia, eipä ole koskaan ihotautilääkärit asiasta sanoneet ja olen aika monella käynyt kunnes sain b-lausunnon.

Selkärankareuma.

Monet ihmettelevät kun kuulevat sairaudestani. Ethän edes näytä sellaiselta on kommentit monesti. Eivät tiedä että huonoina päivinä en näyttäydy ihmistenilmoilla. Oireet pahenee esim sokerin ja suolan vaikutuksesta. Joudun selittään miksi en syö lisättyä valkoista sokeria tai käy grilleillä ja pizzalla.

M 40

Sairastan MS-tautia, jota todella monen (myös lääkärien!) on todella vaikea ymmärtää... Päällisin puolin näytän terveeltä, mutta ihon alla olen täysin rikki: aivan mäsänä, kuten moni sanoo.

Kaupassa käydessä nousen autosta useimmiten itse parkkipaikalla ulos ennen kuin istun pyörätuoliini, jonka mieheni repii auton takaa. Tämä herättää hämmästystä ja supinaa...

Miksi nuori ja terve ihminen istuu pyörätuolissa!? Hakeeko se sääliä?

Mutta kun en ole terve. En ole ollut vuosiin. Jopa lähipiirissä on välillä tajuamisen vaikeuksia, mitä tulee jaksamiseeni ja suorituskykyyni. Relapsin sattuessa en kykene tekemään mitään. En YHTÄÄN mitään.

Kehoni tuntuu jatkuvasti siltä kuin joku tuikkisi isoilla neuloilla, painelisi polttoraudalla, hakkaisi vasaralla, hankaisi hiekkapaperilla, viiltäisi puukolla tai litistäisi (päätä) ruuvipenkissä. Kokoaikaiset ja kokonaisvaltaiset kivut ovat arkipäivää, eikä niitä poista yksikään kipulääke.

Immuunivasteeni on heikko - varsinkin relapsin jälkeen, jos olen ollut kortisonipulssissa. Pulssi vaikuttaa pitkään ja sairauteni vuoksi jo tavallinen flunssa voi viedä minut pikakyydillä takaisin sairaalaan.

Osa ihmisistä ei tätä ymmärrä ollenkaan... Meille ollaan tulossa kylään, vaikka räkä valuu ja yskittää, koska "eihän pieni flunssa nyt mitään haittaa?" Kun passitat suoraan ovelta pois tällaisen henkilön, joka pyrki sisään, sanotaan sinun ylireagoivan. Tai kun vieraat pyydetään sekä tullessaan että lähtiessään pesemään kätensä, niin sekin on liioittelua. Eihän se kehon oma vastustuskyky kuulemma kasva mihinkään, jos kaikki pitää olla koko ajan mahdollisimman pöpöttömiä. Niin... Kun se minun vastustuskykyni nyt ei vaan toimi niin.

Näitä esimerkkejä eri tilanteista olisi miljoona. Mäsän kanssa on neurologisesti, psyykkisesti ja fyysisesti mahdotonta elää "normaalia" elämää. Normaalia kun ei tässä taudissa ole. Oireet ovat niin moninaisia, etten edes aloita kertomaan kaikkia. Kehossa ei ole milliäkään, mihin MS-tauti ei vaikuttaisi.

Sairaus ei näy päälle, kuten ei myöskään kipu. Seuraavaksi, kun näet henkilön, joka invalupa ikkunassa nousee itse autosta ja kävelee pyörätuoliin tai jopa sisälle kauppaan, mieti hetki. Siihen lupaan ja varsinkin tuoliin on yleensä syy. Se syy ei ole sääli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös täällä migreeni. Jos en ota joka päivä estolääkettä tai kohtauksen alkaessa heti ihan kunnon reseptilääkettä ja vetäydy pimeään huoneeseen makaamaan, niin koko toinen puoli kehosta puutuu, en näe toista puolta näkökentästäni ja lopulta oksennan. Ilman lääkettä täysi toimintakyvyttömyys ja raastava päänsärke kestää itselläni noin 3 tuntia. Olen sinänsä onnekas, tiedän että joillakin kestää päiviä...

Että ei hoidu ihan buranalla ja niskavenyttelyllä tämä, ei.

Mä olin lukenut, että migreeni on juuri tällaista. Kun sitten eksäni valitti kärsivänsä migreenistä, olin tietysti huolissani ja tunsin myötätuntoa, kunnes selvisi, että miekkosparka vain näki vähän jotain leijailevia kuvioita silmissään. Siinä kaikki. Ei edes päänsärkyä. No, kyseinen tyyppi aina kärsi omasta mielestään ties mistä...

No siitäpä päästään tähän migreenin jännyyteen. Itselläni oli nuoruudessa tuota pahempaa sorttia olevaa, mutta vanhetessa se laantui ja harveni. Nykyään voi mennä vaikka yli vuosi ilman mitään. Oireet vaihtelevat pahasta näköhäiriöstä, puutumisesta ja kovaan normaalipäänsärkyyn verrattavasta kivusta pieneen näköhäiriöön ja "jälkisärkyyn" joka ilmenee esim kumartuessa. Ei siis olenkaan sitä varsinaista päänsärkyä. Työnteon joudun keskeyttämään ehkä puoleksi tunniksi kun en näe kunnolla ja olo on vähän epämiellyttävä siitä johtuen. En ole juurikaan mainostanut tuota migreeniäni etteivät ihmiset luule että saan jonkun kamalan kohtauksen tai toisaalta epäile minun feikkaavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Muistaakseni Reijo Laatikainen kirjoitti jossain kirjassaan, että käytännössä IBS:n oireet voivat olla rajummatkin kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tämä vaihtelee tosi paljon. Lapsellani on IBS ja jos syö jotain väärää, on 1-3 päivää pois koulusta ja makaa mahallaan kotona, ainoa asento missä voi olla. Eikä ole edes pahimmasta päästä IBS. Sitten av:lla nauretaan huutonaurua, kun joku lapsi ei voi synttäreillä syödä sipulia, vaikkei ole edes allerginen. Tekisi mieli joskus kutsua nauramaan sairaan lapseni viereen, että kauanko mahtaa naurattaa :( Minusta sairauksien vertailu on vihoviimeistä touhua. Itse pidän esim. keliakiaa vakavana, tarkasti hoidettavana sairautena, mutta kyllä myönnän pahoittavani mieleni, jos joku keliakiaa sairastava haukkuu "muotigluteenittomat" eli esim. lapseni luulosairaaksi muotidiagnoosien perässä juoksijaksi (mikäs muu 12-vuotiasta poikaa voisikaan kiinnostaa...). 

Mun mielestä on typerää edes verrata IBS:ää ja IBD:tä toisiinsa, koska vaikka IBS:ssä oireet olisi yhtä pahoja, niin siihen ei silti liity liitännäissairauksia tai komplikaatioita. IBD on pahimmillaan tappava, IBS korkeintaan kiusallinen. Crohn-diagnoosia ei anneta hepposin perustein, itse sain sen kun tehtiin tähystys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

IBS , jonka ihmiset kuvittelevat olevan vain turvottelua ja pieremistä.

Jos syön vääriä asioita, kärsin lamaannuttavista vatsakiuvuista, vesiripulista ja imeytymishäiriöistä. Pahimpina kausina olen vessan vanki. Lääkäri olisi lätkäissyt oireiden perusteella Crohn-diagnoosin, mutta koepaloista ei saatu histologista vahvistusta. Tiedän ettei tämä silti ole yhtä vakavaa kuin IBD.

Muistaakseni Reijo Laatikainen kirjoitti jossain kirjassaan, että käytännössä IBS:n oireet voivat olla rajummatkin kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tämä vaihtelee tosi paljon. Lapsellani on IBS ja jos syö jotain väärää, on 1-3 päivää pois koulusta ja makaa mahallaan kotona, ainoa asento missä voi olla. Eikä ole edes pahimmasta päästä IBS. Sitten av:lla nauretaan huutonaurua, kun joku lapsi ei voi synttäreillä syödä sipulia, vaikkei ole edes allerginen. Tekisi mieli joskus kutsua nauramaan sairaan lapseni viereen, että kauanko mahtaa naurattaa :( Minusta sairauksien vertailu on vihoviimeistä touhua. Itse pidän esim. keliakiaa vakavana, tarkasti hoidettavana sairautena, mutta kyllä myönnän pahoittavani mieleni, jos joku keliakiaa sairastava haukkuu "muotigluteenittomat" eli esim. lapseni luulosairaaksi muotidiagnoosien perässä juoksijaksi (mikäs muu 12-vuotiasta poikaa voisikaan kiinnostaa...). 

Mun mielestä on typerää edes verrata IBS:ää ja IBD:tä toisiinsa, koska vaikka IBS:ssä oireet olisi yhtä pahoja, niin siihen ei silti liity liitännäissairauksia tai komplikaatioita. IBD on pahimmillaan tappava, IBS korkeintaan kiusallinen. Crohn-diagnoosia ei anneta hepposin perustein, itse sain sen kun tehtiin tähystys.

Tämä. Eikä IBS:ää lasketa sairaudeksi. Suoli on täysin terve. Epäkunnioittavaa oikeasti sairaita kohtaan verrata sitä oikeaan sairauteen.

Täällä kans auraoireinen migreeni. Säryn lisäksi voi olla mm. nykimistä, puutumista ja näköhäiriöitä. Esim. värit näyttävät kuin leviäisivät ääriviivojen yli. Näkökenttä voi väreillä, sumentua tai kaventua. Näkyy valopisteitä tai saippuakuplan näköisiä palloja. Kirjaimet vaihtavat paikkaa tai hyppivät silmille. Äänet vihlovat korviin ja valot sattuvat silmiin. Olo on huojuva ja huimaava. Voi olla vapinaa ja tunnottomuutta. Heiluva liike sattuu. Jostain syystä migreeniin liitetään vain päänsärky, vaikka se on niin paljon muutakin ja olo voi vaihdella päivittäin.

Olen kuivilla oleva alkoholisti. Että alkoholismiin tarvitaan tietynlainen geenistö, ja että toisenlaisella geenistöllä varustettu ei voi tulla ilmiasuiseksi alkoholistiksi, on useimmille ihmisille täysin käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Selkärankareuma.

Monet ihmettelevät kun kuulevat sairaudestani. Ethän edes näytä sellaiselta on kommentit monesti. Eivät tiedä että huonoina päivinä en näyttäydy ihmistenilmoilla. Oireet pahenee esim sokerin ja suolan vaikutuksesta. Joudun selittään miksi en syö lisättyä valkoista sokeria tai käy grilleillä ja pizzalla.

M 40

Sama täällä. Sen lisäksi vielä fibromyalgia. Sain selkärankareumaan biologisen lääkkeen ja sen ansiosta pystyn opiskelemaan ja selviydyn jotenkin arjessa. Siitä huolimatta on välillä pahoja särkyjä (myös fibron vuoksi), ja uuvun tosi nopeasti. Siksi en voi tehdä yhtenä päivänä paljon asioita, vaan jaan juttuja monelle päivälle. Joskus on peruttava juttuja uupumisen ja särkyjen vuoksi.

Sepäs tässä on kun se ei näy päälle. Nykyään on jo niin hyvät lääkkeet, että selkärankareumainen ei enää taivu "kaksinkerroin" kuten ennen, kun selkäranka jäykistyi kumaraan asentoon. Niin kun minusta ei huomaa, luullaan usein että teeskentelen tai oon vaan laiska, koska on pakko levätä usein, vaikka kauppareissun jälkeen: en välttämättä pysty tekemään sinä päivänä muuta kuin lepäämään.

Kyllähän se ottaa päähän, kun haluaisi tehdä kaikenlaista mitä terveet ihmiset voivat tehdä, käydä harrastuksissa yms. vaikka joka päivä ja puuhata koko päivän. Itse ei pysty. Välillä väsyy myös näihin särkyihin, kivuton päivä on harvinaisuus. Mitään en niin paljon toivo, kuin kivutonta elämää, mutta se ei ole mahdollista, lääkittynäkään.

T: N46

Migreeni. Jopa useimmilla lääkäreillä on ihan väärät käsitykset. Kun oireet muuntuukin joksikin muuksi kuin terveyskirjastossa tai vastaavassa lääkäreiden Raamatussa lukee, niin yleensä yritetään vain vihjailla mielenterveysongelmista ja passittaa psykiatrille, vaikka oireet laukaisisi samat migreenin triggerit kuin sen alkuperäisenkin migreenin. Ja siellä jossain terveyskirjastossa tai muussa lääkärin oppaassahan siis lukee ilmeisesti oireiksi vain näköaura, päänsärky ja pahoinvointi. Sellaiset ne oireet mullakin aluksi oli.  Puutumiset, kiertohuimaus, aivosumut ja muut ei enää sitten sovikaan migreeniin lääkärien mielestä, ei vaikka niihin liittyisi pahoinvointia ja päänsärkyäkin. On se kyllä jännä että että tämä mielenterveysongelma iskee aina tismalleen päivää ennen kuukautisia ja oviksen aikaan ja viineistä, juustoista ja suklaasta.  Vuosikausia yritin hakea migreeniin apua, mutta nykyään olen todennut että on pakko olla siitä vain lääkärissä hiljaa ettei aleta kohtelemaan taas epäasiallisesti ja yritetä passittaa psykiatrille. Oppikirjojen mukaisiin sairauksiin voi hakea hoitoa, silloin saa asiallista kohteluakin, mutta migreenistä on pysyttävä visusti hiljaa tai saa mt-ongelmaisen maineen ja jää ne oppikirjojen mukaiset tavalliset sairaudetkin tutkimatta ja hoitamatta. Siitäkin on kokemusta. Ei auta kuin kärsiä, ehkä tämä sitten viimein helpottaa kun vaihdevuodet iskee.

Emma K. kirjoitti:

Minulla on kuppa. Tertiäärivaiheessa. Moni mies pelästyy kun olen maininnut ennen yhdyntää. Mitäs se kuppa haittaa?

Pimppi on pimppi.

Kuvitteletko tosiaan,että vastauksesi on kivoja,huumoria?Kaukan kivasta,vaihda tyylisi.......

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans auraoireinen migreeni. Säryn lisäksi voi olla mm. nykimistä, puutumista ja näköhäiriöitä. Esim. värit näyttävät kuin leviäisivät ääriviivojen yli. Näkökenttä voi väreillä, sumentua tai kaventua. Näkyy valopisteitä tai saippuakuplan näköisiä palloja. Kirjaimet vaihtavat paikkaa tai hyppivät silmille. Äänet vihlovat korviin ja valot sattuvat silmiin. Olo on huojuva ja huimaava. Voi olla vapinaa ja tunnottomuutta. Heiluva liike sattuu. Jostain syystä migreeniin liitetään vain päänsärky, vaikka se on niin paljon muutakin ja olo voi vaihdella päivittäin.

Tuo kirjainten hyppiminen olikin uutta, sitä esiintyy myös lukihäiriössä. Voikohan niillä olla yhteyttä tai että migreenin aikana lukihäiriöisen oireetkin pahentuvat?

Vierailija kirjoitti:

Migreeni. Jopa useimmilla lääkäreillä on ihan väärät käsitykset. Kun oireet muuntuukin joksikin muuksi kuin terveyskirjastossa tai vastaavassa lääkäreiden Raamatussa lukee, niin yleensä yritetään vain vihjailla mielenterveysongelmista ja passittaa psykiatrille, vaikka oireet laukaisisi samat migreenin triggerit kuin sen alkuperäisenkin migreenin. Ja siellä jossain terveyskirjastossa tai muussa lääkärin oppaassahan siis lukee ilmeisesti oireiksi vain näköaura, päänsärky ja pahoinvointi. Sellaiset ne oireet mullakin aluksi oli.  Puutumiset, kiertohuimaus, aivosumut ja muut ei enää sitten sovikaan migreeniin lääkärien mielestä, ei vaikka niihin liittyisi pahoinvointia ja päänsärkyäkin. On se kyllä jännä että että tämä mielenterveysongelma iskee aina tismalleen päivää ennen kuukautisia ja oviksen aikaan ja viineistä, juustoista ja suklaasta.  Vuosikausia yritin hakea migreeniin apua, mutta nykyään olen todennut että on pakko olla siitä vain lääkärissä hiljaa ettei aleta kohtelemaan taas epäasiallisesti ja yritetä passittaa psykiatrille. Oppikirjojen mukaisiin sairauksiin voi hakea hoitoa, silloin saa asiallista kohteluakin, mutta migreenistä on pysyttävä visusti hiljaa tai saa mt-ongelmaisen maineen ja jää ne oppikirjojen mukaiset tavalliset sairaudetkin tutkimatta ja hoitamatta. Siitäkin on kokemusta. Ei auta kuin kärsiä, ehkä tämä sitten viimein helpottaa kun vaihdevuodet iskee.

Bullshit. Tarinassasi on todellakin jotain mätää, mitähän sulla on siellä taustalla jos tuollaisilla oireilla et muka saisi migreenilääkkeitä vaan passitettaisi muka psykiatrille? Mitä se lääkäri siitä muka saa? Ja puutuminen on sitä paitsi hyvin yleinen oire aurallisessa migreenissä.

Itse sain migreenilääkkeet ekalla käyntikerralla, oireina toispuoleista puutumista, näköhäiriöitä ja sitten toki päänsärky ja pahoinvointi.

2-tyypin diabetes on pahuksenmoinen sairaus, ja kun sen kertoo ihmisille, niin johan alkaa tulla parannuskeinoja. Voin tehdä luettelon niistä, ja ne liittyvät pitkälle siihen mitä 2-tyypin diabeetikko saa syödä.

Ei saa syödä missään nimessä hedelmiä, ei pastaa, ei riisiä, ei perunaa, ei porkkanaa, ei voita, öljyä saa, ei öljyjä vaan oikeaa voita, ei missään nimessä juustoja, rasvaista juustoa saa syödä, sokeria ei saa olla lähelläkään, mutta hunajaa saa (!), ei mitään sokerilla makeutettua, ei keinomakeaa, ei punaista lihaa, lihaa saa syödä ja pekonia, ei pekonia, kalaa saa syödä, mutta vain kerran viikossa, viljoja ei missään nimessä, ei varsinkaan vehnää, kaurapuuro huono aamiainen, pitää syödä munia ja pekonia rasvassa paistettuna, ei maitotuotteita, rasvattomia maitotuotteita voi syödä, ei rasvattomia maitotuotteita vaan täysrasvaisia, kermaa saa syödä, ei kermaa, vaan kasviskermoja, kasviksia saa syödä ja salaattia, mutta ei mitään salaatinkastikkeita, marjoja saa syödä, kun on itse ne poiminut, mustikat parhaita. Ei saa syödä usein, kolmesti päivässä riittää, pitää syödä vähintään kuusi kertaa päivässä, ei saa juoda alkoholia, ei mehuja, ei virvoitusjuomia, kauramaitoa tai soijamaitoa, ei lehmänmaitoa, ei eineksiä.

Liikunta on tärkeä, istua ei saa, vaan koko aika liikkeessä. Lääkkeitä on turha syödä, koska em. ohjeilla sairaus paranee.