Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

krooninen väsymys ja lihasheikkous jaloissa, esim kilpparista, korkeasta prolaktiinista, fibromyalgiasta tai CFS, home- ja hajuste+kemikaali yliherkkyys. kroonista väsyä ei ymmärretä, sanotaan miksi et ole töissä vaikka näytät ihan pirteältä. kun vain ihmiset tajuaisivat että sitä pirteyttä on vain pari tuntia /vrk. nukkumista on paljon ja nukahtelua. ei siinä olla töissä silloin...oma firma/fraalancer/etätyö voisi käydä kyllä. 

N-77

N-77 kirjoitti:

krooninen väsymys ja lihasheikkous jaloissa, esim kilpparista, korkeasta prolaktiinista, fibromyalgiasta tai CFS, home- ja hajuste+kemikaali yliherkkyys. kroonista väsyä ei ymmärretä, sanotaan miksi et ole töissä vaikka näytät ihan pirteältä. kun vain ihmiset tajuaisivat että sitä pirteyttä on vain pari tuntia /vrk. nukkumista on paljon ja nukahtelua. ei siinä olla töissä silloin...oma firma/fraalancer/etätyö voisi käydä kyllä. 

N-77

Ja se pirteys on henkistä pirteyttä, jalat ovat heikot usein ja pelkäät että ne menevät alta, tee sitten siinä edes kotitöitäkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.

Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.

Sivuseikka tässä kokonaisuudessa, mutta mua kiinnostaa tuo gluteeniton ruoka sairaalassa. Itsellä 90-luvulla diagnosoituja ruoka-allergioita, joista en tiedä näkyvätkö enää missään potilastietojärjestelmissä, plus ärtyvä suoli. Olen kuskannut päivystyskäynneillä mukana itse kirjoittamaani allergialistaa, mutta onko sellainen minkään arvoinen wirallisessa systeemissä? Pitäisikö hankkia joku tietynlainen todistus mahdollisia sairaalareissuja varten? Olisi suht painajaista joutua sairaalaan ja väärälle ruoalle...

Tämä on mielestäni sairaalakohtaista. Itselleni sanottiin synnärillä etukäteen ettei olisi ongelma vaan ruoka järjestyisi. Todellisuus oli sitten se että mieheni joutui hakemaan minulle viljattomat leivät kaupasta ja söin 3pv. omia leipiä ilman yhtäkään lämmintä ruokaa koko sairaala jaksolla. Joka päivä asiasta sanoin ja luvattiin hoitaa minulle ruoka, mutta asia ei vain järjestynyt. Jos olisin ollut tiedottomassa tilassa, minut olisi syötetty sairaaksi.

Ei tiedottomia syötetä, niille annetaan ravintoliuosta, jossa ei ole proteiineja vaan suoloja ja glukoosia.

No ihan varmasti annetaan proteiinia, jos ei ole odotettavissa, että tiedottomassa tilassa ollaan max 1-3 pv.

Paska tauti kirjoitti:

Ibd on aika usein vähätelty sairaus. Ihmiset sekoittavat ibssään, ja pätevät sillä että tutunkumminkaimalta sairaus parani syömällä puolukkaa ja mustikkaa, sekä syyllistämistä lääkkeiden syönnistä. Fakta on se että ruokavalio saattaa auttaa oireisiin, mutta kyseessä on kuitenkin parantumaton autoimmuunisairaus. Hatuttaa vaan kuunnella näin parikymppisenä ohutsuoliavanteisena kuinka helppo sairaus tämä on että syö vain kunnolla. Itse voin syödä esimerkiksi lihaa, perunaa ja valkoisista jauhoista tehtyjä asioita, banaania ja bataattia.

Oma lukunsa vatsaoireiden kuten veriripulin, kramppien, kivun, pidätyskyvyttömyyden, fisteleiden, polyyppien ja suolitukosten ja

-kaventumien lisäksi sairauden muita osia ovat mm. skelenisoiva skolangiitti eli maksan arpeutuminen, joka on suurimpia maksansiirtojen syitä pohjoismaissa, haimatulehdus, niveltulehdukset, fatiikki, silmän värikalvontulehdus, kyhmyruusu, suolistosyöpä.

Hienoa, kun kerroit.

Moni ei sitä tee.

Hyvä, kun joku puhuu asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Autoimmuunihepatiitti. Parantumaton maksasairaus, joka voi tuhota maksan. Yleensä en kerro tätä sairastavani, sillä ensireaktio on se, että se on itseaiheutettu sukupuolitauti. Osa pelkää tartuntaa, vaikka eihän se tietenkään tartu. Sairaus voi olla perinnöllinen tai sitten puhjeta muuten vaan, kuten autoimmuunisairaudet yleensä. Joskus olen törmännyt siihenkin, etteivät terveydenhuoltoalan ihmisetkään tunne autoimmuunihepatiittiä, vaan se sekoitetaan sukupuolitautiin nimensä vuoksi.

Mullakin on tämä! Ja tiedän tasan mistä puhut. Olen sairastanut nyt pari vuotta ja hankala tästä puhua kun on niin harvinainen eikä tosiaan hoitoalan ihmisetkään usein tiedä tästä mitään. Sekoitetaan myös näihin virus-hepatiitteihin vaikka on ihan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Skitsofrenia. Harvoille olen kertonut, koska oletus on skitsojen olevan väkivaltaisia ja arvaamattomia hulluja. Ihmiset luulevat tämän sairauden aina näkyvän vahvasti ulospäin, vaikka ei se aina ole niin. Edes oma perheeni ei aluksi uskonut minulla skitsofreniaa olevan, vaikka asuin heidän kanssaan viimeiset 10v oirehtien.

Mun skitsofrenia ei näy ulospäin. En ole arvaamaton, en hullu, en puhu itsekseni tai muuten oirehdi elokuvamaiseen tapaan ulospäin niin että kukaan ulkopuolinen huomaisi. En ole yksinäinen, eristäytynyt tai "outo". Olen skitsofreniasta huolimatta noin muuten täysin tavallinen parikymppinen amk-opiskelija, jolla on vakaa parisuhde, paljon ystäviä ja opiskeluiden ohessa myös työpaikka. Ei lääkitystä, terapiaa tai minkäänlaisia ongelmia arkielämässä.

Miten se sun tauti ilmenee, jos kukaan ei sitä huomaa?

Tällä hetkellä kun mun skitsofrenia on ok hallinnassa niin ilmenee satunnaisina näköharhoina sekä harhaluuloina. Jos mielenterveys on huonona niin näköharhat ovat päivittäisiä ja lisäksi on kuuloharhoja, harhaluuloja sekä pahaa vainoharhaisuutta. Pahimmillaan ilmenee myös katatonisuutta ja sen ym fyysisten oireiden iskiessä on pakko jäädä sairauslomalle pois koulusta, mutta viimeksi olen sairauslomalla joutunut olemaan monta vuotta sitten.

Vaikka mulla on näköharhoja niin olen opetellut olemaan välittämättä niistä. Sanoohan jo järki ihan ettei se opettajan yläpuolella roikkuva kaksimetrinen hämähäkki ole oikea asia vaan harha. En katso harhoja, en ota kontaktia niihin, en välitä niistä. Luokkakaverit ei huomaa musta jos näen harhoja samaan aikaan kun tehdään ryhmätyötä, koska en reagoi niihin.

Harhaluulot ovat astetta ärsyttävämpiä, mutta olen opetellut olemaan niistäkin välittämättä. Kerran harhaluulot väittivät mm koulun ruokalassa että mun annos oli myrkytetty ja vaikka harhat huusi vaaraa ja varoituksia niin söin annoksen, koska järki sanoo tuossakin ettei ole mitään järkeä. Miks kukaan myrkyttäis mun ruokaa. En anna harhoille valtaa.

Nro 140

Menieren tauti. Se aiheuttaa aivan järkyttävää huimausta jolloin voi vain ryömiä vessaan oksentamaan, jos sitäkään. Kohtausten välillä on huimausta ja tuntuu, että on koko ajan laivassa kun maa keinuu alla. Menieristä kärsivä vaikuttaa humalaiselta kun ei  millään pääsee suoraa viivaa vaikka kuin yrittäis. Kohtauksen jälkeen moneen päivään ei pysty katsomaan mitään ruutua, kirjaa tai telkkaria ja kova huimaus alkaa välittömästi.

Ja lääkärit vaan väittää, että pilleireillä hoidettava sairaus.. Joo, kumma että silti meniere vetää jalat alta säännöllisesti ja maa keinuu jalkojen alla säännöölisen epäsäännöllisesti.

kokkikoulukas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Onko tosiaan vakava sairaus ? Olen siinä käsityksessä, että keliakia (=vilja-allergia ) pysyy aisoissa kun ei vaan syö gluteiinia sisältäviä tuotteita. Ikävähän se on, muttei varmaan kovin vaarallinen. Nykyisin pidetään melkein sairautena myös laktoosi-intoleranssia.

Keliakia =/= allergia, joten menet jo siinä pieleen. Gluteeni tuhoaa suoliston suolinukkaa. Jos keliaakikko altistuu gluteenille pitkiä aikoja, tuhoutuu nukka lopullisesti, mikä sitten aiheuttaa mm. ravintoaineiden imeytymishäiriöitä. Joillain voi pienetkin määrät gluteenia aiheuttaa viikkoja kestävän vatsakivun. Eli pidemmällä tähtäimellä paljon vaarallisempi kuin perus allergiat, mistä toipuu hetkessä allergisoivan jutun loppuessa.

Asperger. Sen on tähän mennessä luultu olevan:

-vaikea mielisairaus (ei ole sairaus lainkaan vaan neuropsykiatrista poikkeavuutta, aivoni ovat erilaiset)

-vittumainen, rasittava jankuttajaluonne (en kuulemma ole)

-älyllistä kehitysvammaisuutta (assien äo on vähintään normaali, usein normaalia korkeampi)

-sitä että näkee kaiken jyrkästi ja mustavalkoisesti (elämä opettaa)

-huumorintajuttomuutta (heh heh)

-sitä ettei osaa small talkia (vihaan sitä, mutta useimmiten suoriudun)

-empatiakyvyttömyyttä tai tunnevammaisuutta (tunteeni ovat normaalit, mutta ilmaisen niitä omalla laillani enkä toisaalta aina tunnista muiden tunteita. Tästä tulee joskus väärinkäsityksiä)

-erakkoutta (käyn töissä, minulla on ystäviä ja pitkä avioliitto)

Sen sijaan ei tiedetä että aspergerista voi johtua (kerron nyt vain omia haasteitani):  fyysinen kömpelyys, sosiaalisissa tilanteissa nopea ja voimakas uupuminen, erikoiset mieltymykset esim. pukeutumisen, ruuan tai harrastusten suhteen, erikoiset eleet, vatsavaivat, kohonnut riski sairastua masennukseen, se että on erikoisia vahvuuksia esim. itse osaan arvioida todella hyvin suurten joukkojen, kasojen tms. lukumääriä. 

Vasomotorinen nuha. Eli krooninen nenän/poskionteloiden limakalvoturvotus joka voi alkaa vaikka mistä: ilman puhtaudesta/ilmankosteudesta/lämpötilan vaihteluista/ruoasta/hajuista/alkoholin nauttimisesta/jopa siitä kun hermostun ja "verenpaine nousee" :D

Jopa useat lääkärit puhuvat rakenteellisista muutoksista, vaikka tosiasiassa on kyse ominaisuudesta. Tai sitten tarjoavat allergialääkettä, vaikka kyseessä ei ole allergia. 

Ja kukaan ei tajua kuinka perseestä on se, kuinka nenä on viikosta toiseen niin tukossa ettei henkeä saa kuin suun kautta. Ja loppuelämä vedellään kortisonisuihkeita, sekä tablettina kortisonia (ainoa joka auttaa kun oireet on pahimmillaan), jota mulla on koko ajan reseptillä ja saan itse annostella. 

Vierailija kirjoitti:

Vasomotorinen nuha. Eli krooninen nenän/poskionteloiden limakalvoturvotus joka voi alkaa vaikka mistä: ilman puhtaudesta/ilmankosteudesta/lämpötilan vaihteluista/ruoasta/hajuista/alkoholin nauttimisesta/jopa siitä kun hermostun ja "verenpaine nousee" :D

Jopa useat lääkärit puhuvat rakenteellisista muutoksista, vaikka tosiasiassa on kyse ominaisuudesta. Tai sitten tarjoavat allergialääkettä, vaikka kyseessä ei ole allergia. 

Ja kukaan ei tajua kuinka perseestä on se, kuinka nenä on viikosta toiseen niin tukossa ettei henkeä saa kuin suun kautta. Ja loppuelämä vedellään kortisonisuihkeita, sekä tablettina kortisonia (ainoa joka auttaa kun oireet on pahimmillaan), jota mulla on koko ajan reseptillä ja saan itse annostella. 

Mullakin on kai vasomotorinen nuha. ollut varhaisteiniiästä lähtien. nenä vuotaa usein, ja on toisinaan hieman noloa nistää koko ajan. Ja sitten R-vika, puhevika, kiva kun kaikissa nimissäni on ärrä myös. Kuulemma kaikki eivät opi ärrää, vaikka harjoittelisivat kuinka. Nolon kuuloista puheeni on!

Vierailija kirjoitti:

Pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö, ocd. Ei sitä oikein oteta vakavissaan, vaan aletaan heti selittää omista tavoista kuten oven tarkistamisesta kahdesti ennen nukkumaan menoa. Mä olin teininä itsemurhan partaalla, että kiva oli kiva kuunnella näitä.

Tämä, ja sitten kaikki "hurmaavat" OCD-hahmot Tv-sarjoissa, Monk jne. 

Kaikki tietävät vain sen, että OCD:tä sairastavat pesevät käsiään monta kertaa päivässä tai siivoavat hullun lailla koko ajan. Minä olen epäsiisti ja huono pitämään mitään järjestyksessä. Pakkoajatuksia on kuitenkin lähes päivittäin. 

Vietän suuren osan ajasta peläten, että tapan kissani, kämppikseni ja itseni. Näen sen silmieni edessä kuin se tapahtuisi oikeasti, ja tunnen siitä syyllisyyttä kuin olisin oikeasti tehnyt sen. Joskus taas ajattelen kuolemaa 24/7 ja tunnen yhtä suurta kauhua ikuisesta elämästä ja ikuisesta kuolleena olemisesta. 

Joskus jaksan ihan hyvin ja joskus menee ahdistuslääkkeitä joka päivä. Pakkoajatukset ovat todella raskaita ja niitä on vaikea saada pois mielestä. Järkeily ei auta. Meditaatio/ajatusten tietoinen hyväksyminen voi auttaa, samoin kuin huomion kiinnittäminen johonkin muuhun (vaikka lukeminen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Ei voi kuulemma olla kun käyn töissä. Toinen masentunut arvioi masennukseni työn perusteella. On minulla lapsiakin ja talolaina, niiden vuoksi siellä töissä on pakko käydä. Jos antaisin sen mennä ei jäisi mitään..

Mulle näin sanoi jopa terapeutti ekalla käynnillä. "Ei voi olla masennus koska saan tsempattua itseni töihin."

Sen jälkeen en ole käynyt apua hakemassa vaan yritän tsempata itseni joka pv. töihin ja jaksaa niiden lasten ja talolainan kanssa...

Voi kun psykiatritkaan ei tunnista masennusta eikä osaa sitä hoitaa. Puolisolla on ollut masennus jo vuosikausia, mitään ei enää jaksa eikä mitkään lääkkeet tehoa. Pitkäaikaistyöttömänä joutuu olemaan koska hoito on todella surkeaa. Kaikkea on kokeiltu, tuhansia euroja laitettu moneen hoitoon, nyt ei enää voi koska rahat on käytetty lopuun. Silti ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Oikeasti hän olis ennemmin ilmna masennusta kuin työkyvyttömyyseläkkeellä, paitsi se sairaus ei paljon toiveista piittaa.

Vierailija kirjoitti:

onko keliakia muka sairaus? Vai onko kyse siitä ettei vaan maistu samat sapuskat kuin muille, luulenpa näin.

Lääkäri voi todeta keliakian näytteestä. Miten se on mahdollista, jos ei vaan maistu samat sapuskat? Luuletko että lääkärit antavat virallisen diagnoosin ihmiselle, joka vain teeskentelee olevansa sairas? 

Ottaisit asioista selvää tuon luulosi sijaan. Voisi vähän maailmankuva avartua. 

Vierailija kirjoitti:

Postraumaattinen stressireaktio. Lääkkeet eivät sitä paranna

Pahoittelen, jos tämä on sarjassamme ymmärtämättömien ihmisten turhia neuvoja, mutta oletko kokeillut TRE-terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

kokkikoulukas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Onko tosiaan vakava sairaus ? Olen siinä käsityksessä, että keliakia (=vilja-allergia ) pysyy aisoissa kun ei vaan syö gluteiinia sisältäviä tuotteita. Ikävähän se on, muttei varmaan kovin vaarallinen. Nykyisin pidetään melkein sairautena myös laktoosi-intoleranssia.

Keliakia =/= allergia, joten menet jo siinä pieleen. Gluteeni tuhoaa suoliston suolinukkaa. Jos keliaakikko altistuu gluteenille pitkiä aikoja, tuhoutuu nukka lopullisesti, mikä sitten aiheuttaa mm. ravintoaineiden imeytymishäiriöitä. Joillain voi pienetkin määrät gluteenia aiheuttaa viikkoja kestävän vatsakivun. Eli pidemmällä tähtäimellä paljon vaarallisempi kuin perus allergiat, mistä toipuu hetkessä allergisoivan jutun loppuessa.

No miten sen vaarallisuuden nyt ottaa. Keliakia ei kuitenkaan koskaan johda siihen, että potilas kuolisi siihen paikkaan vehnää syötyään, minkä vilja-allergia taas äärimmillään voi tehdä. Sitten taas jos allergiaan ei kuole samantien, niin mitään vuosikymmenien päässä odottavia vaarallisia seurauksia ei nykytiedon mukaan ole vaanimassa, vaikka oireita uhmaten söisikin sopimatonta ruokaa. Keliaakikolla taas syöpäriski voi nousta altistuksesta, vaikka oireita ei tulisikaan. En siis osaa sanoa, kumpi olisi vaarallisempi.

Skolioosi. Monella on tästä lievä versio, joten aina asian tullessa esiin saa kuulla kuinka "mullakin on!!!" ja kuinka kyseessä ei ole mikään vakava asia, kun "ei se muakaan häiritse lainkaan!" No, mulla oli useamman vuoden korsettihoito ja selkä aiheutti jatkuvasti kipuja, juostessa tuntui jopa painavan keuhkoja. Kiva tuntea itsensä raihnaiseksi kuin kasikymppinen jo yläasteella. :D

Nykyään mun selkäni on leikattu sen suoristamiseksi ja siihen on siis asennettu titaanitankoja. Moneen kertaan olen joutunut selittelemään selkäni kankeutta ja harmittavan usein saanut epäluuloisen vastaanoton. Erityisesti lukion liikkaope ei millään halunnut uskoa ja piti vain laiskana kun en saanut kaikki venytyksiä tehtyä ja kun en halunnut pelata jääpalloa -- vaikka mulla oli koko selän pituinen arpi todisteena!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.

Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...

On kyllä vittumainen häiriö. Alkoi itselläni teini-iässä. Nypin tosin kaikkia karvoja (kyllä, alapäästäkin). Pahimmillaan hiuksistani puuttui puolet, kulmakarvoja ja ripsiä oli tuskin ollenkaan. Nykyään olen saanut tilanteen joten kuten kuriin, tosin tilalle on tullut ihon nyppiminen. Sormeni vuotavat vähän väliä verta, kun revin ne jatkuvasti auki.

Tytöillä tulee raudanpuutetta teininä kuukautisten myötä... veemäinen oire tuo nyppiminen, mutta se saattaa olla raudanpuutetta... Kaverilla loppuu aina siihen nyppimiset, kun pitää huolen, että ottaa lisäravinnettaa, kun alkaa mieli tehdä hiusten nyppimistä.

Oon toi alkuperäinen postaaja, ja kuten kirjoitin niin mulla tämä alkoi traumaattisesta kokemuksesta. Kiva homma kaverillesi, mutta omalla kohdallani raudan syöminen tai syömättä jättäminen ei liity tähän MITENKÄÄN, teen tätä eniten stressaantuneena ja ahdistuneena ikään kuin rauhoittaakseni itseäni. Tuollaiset mutuilevat muka-auttavat, tautiani vähättelevät neuvot ärsyttävät ihan pirusti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.

Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...

On kyllä vittumainen häiriö. Alkoi itselläni teini-iässä. Nypin tosin kaikkia karvoja (kyllä, alapäästäkin). Pahimmillaan hiuksistani puuttui puolet, kulmakarvoja ja ripsiä oli tuskin ollenkaan. Nykyään olen saanut tilanteen joten kuten kuriin, tosin tilalle on tullut ihon nyppiminen. Sormeni vuotavat vähän väliä verta, kun revin ne jatkuvasti auki.

Tytöillä tulee raudanpuutetta teininä kuukautisten myötä... veemäinen oire tuo nyppiminen, mutta se saattaa olla raudanpuutetta... Kaverilla loppuu aina siihen nyppimiset, kun pitää huolen, että ottaa lisäravinnettaa, kun alkaa mieli tehdä hiusten nyppimistä.

Toisilla rautatabletit eivät tahdo imeytyä ja aiheuttavat mahavaivoja. Silloin kannattaa kokeilla Kräuterblutsaftia ja muita nestemäisiä tuotteita.

Ja lisäillä ruokavalioon rautaa. Monet naista naisista jotka raudanpuutteesta kärsivät eivät syö punaista lihaa, poroa tai maksaa, josta saisi rautaa.

Nokkosrouhetta pitää ripotella joka päivä johonkin ruokaan. Sitten merenelävät ovat toinen tärkeä raudan lähde, joka imeytyy paremmin kuin kasvirauta: katkaravut, simpukat, yms. Kasvisruoista pinaatti, lehtikaali, pavut, linssit, kvinoa, yms.

Karvojennyppimishäiriö =/= raudanpuutos. Kerrankin kun jossain uskaltaa avautua harvinaisemmasta taudistaan niin saa lueskella jotain ihme pätemistä aivan asian vierestä...

Syöpä