Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?
Tämmöinen ketju. En laita omaani aloitukseen, ettei ketju ala pyörimään aapeen lyttäämisen ympärillä. Laitan sen sitten kun on tullut muidenkin sairauksia tänne.
Kommentit (1655)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.
Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.
Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.
Onko sulla tutkittu verikokeella geneettinen taipumus eli keliakialle altistavat alleelit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenia. Harvoille olen kertonut, koska oletus on skitsojen olevan väkivaltaisia ja arvaamattomia hulluja. Ihmiset luulevat tämän sairauden aina näkyvän vahvasti ulospäin, vaikka ei se aina ole niin. Edes oma perheeni ei aluksi uskonut minulla skitsofreniaa olevan, vaikka asuin heidän kanssaan viimeiset 10v oirehtien.
Mun skitsofrenia ei näy ulospäin. En ole arvaamaton, en hullu, en puhu itsekseni tai muuten oirehdi elokuvamaiseen tapaan ulospäin niin että kukaan ulkopuolinen huomaisi. En ole yksinäinen, eristäytynyt tai "outo". Olen skitsofreniasta huolimatta noin muuten täysin tavallinen parikymppinen amk-opiskelija, jolla on vakaa parisuhde, paljon ystäviä ja opiskeluiden ohessa myös työpaikka. Ei lääkitystä, terapiaa tai minkäänlaisia ongelmia arkielämässä.
Miten se sun tauti ilmenee, jos kukaan ei sitä huomaa?
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
NF2 eli keskushermostoon vaikuttava perinnöllinen sairaus, jossa hermosolujen tukisolut jakaantuu holtittomasti estäjägeenin puuttuessa muodostaen kasvaimia.
Sairaudesta ei ymmärretä sitä, että vaikka jollain ainoa oire on kuulonmenetys, toisella voi koko keskushermosto olla täynnä kasvaimia. Ei ymmärretä sitä, että vaikka kasvaimet on hyvänlaatuisia, niitä voi olla kallon tai selkärangan sisällä satoja jolloin joku muu elin (esim. AIVOT) väkisin väistyy tai puristuu tieltä. Sairaus on _perinnöllinen_ eikä siihen ole parantavaa hoitoa, yleensä etenevä. Toiset kuolee nuorena, toiset elää pitkän elämän. Kivut ja liitännäissairaudet on tuurista kiinni voimakkuuden osalta. Ei ymmärretä miten musertavaa epävarmuus ja tiedonpuute on. Kukaan ei voi lääkäristäkään ennustaa miten sairaus etenee. Hoitavan lääkärin sanoin tän sairauden hoidon osalta ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja.
Ja tällä hetkellähän sairaus ei näy kasvamista huolimatta mitenkään päällepäin. Pitkään kuulin (ja edelleenkin) että kuvittelen oireet. Jos huimaa ja horjahdan niin oon juopotellu, vaikka tasapainohermot on tuhoutunu kuulohermojen ohessa sairauden takia.
Vierailija kirjoitti:
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
Korjaus: karvojennyppimishäiriö. Kaikki eivät nypi hiuksia, vaan mitä vaan kropan karvoja, joskin hiukset lienee ne yleisimmät.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
On kyllä vittumainen häiriö. Alkoi itselläni teini-iässä. Nypin tosin kaikkia karvoja (kyllä, alapäästäkin). Pahimmillaan hiuksistani puuttui puolet, kulmakarvoja ja ripsiä oli tuskin ollenkaan. Nykyään olen saanut tilanteen joten kuten kuriin, tosin tilalle on tullut ihon nyppiminen. Sormeni vuotavat vähän väliä verta, kun revin ne jatkuvasti auki.
Vierailija kirjoitti:
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
Tuo on osalla myös puutostila. Siksi kannattaa mittauttaa ferritiini/ rauta. Jos ne matalana, sitten rautakuuri. Muuten kannattaa otta ramavit valmistetta tai vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on reumasairaus ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä sitä väsymyksen määrää mikä tähän kuuluu kauppaan mukaan.
Se ei näy päälle päin, en ole univäsynyt. Olen vain äärimmäisen väsynyt, jalat painaa 1000 kiloa kumpainenkin, kädet ei jaksa nousta. Myöskin kivut on välillä pahat, selkää polttaa, särkee, pakottaa, tuikkii, kirvelee. Bursiitit on kipeät koko ajan, välillä lonkka tekee jumin etten kävelemään pääse. Luita vihloo, välillä niin kovaa että parkaisu pääsee pakosti. Uskomattoman kova kipu joka saattaa kestää vain sekunnin, tuntuu kuin joku kääntäisi puukkoa luussa.
Kun kyse on selästä saan jatkuvasti neuvoja liikkua enemmän. Ei tämä sairaus sitä estä missään nimessä. Olen aiemmin ollut aktiivinen kuntosalilla kävijä, juoksin viikottain 3-4 kertaa 5-20 km lenkkejä, harrastin crossfittiä. Mutta en palaudu enää juuri yhtään, säryt tuplaantuu lepopäivinä. Pienen liikuntatauon jälkeen tein 50 kyykkyä ihan omalla painolla, siitä seurasi 2 viikon kävelettömyys ja tulehtuneet lihakset. En siis oikeasti enää palaudu kohtalaisessa ajassa ja ikää ei ole vielä 40 vuottakaan. Joskus muutaman kilometrin pieni kävelylenkki tulehduttaa lonkan.En sinänsä ihmettele ettei ihmiset ymmärrä väsymystä kun ei ymmärrä lääkäritkään. En saa tähän ymmärrystä enkä tietenkään hoitoa, lääkäreiden kanta on väsymykseen se että äitien kuuluukin olla väsyneitä. Tämä ei ole mieltä lämmittänyt yhtään, sairastuin esikoista odottaessa.
Mikähän reuma kyseessä? Fibromyalgia?
Mitä hoitoa saat?
Spondylartropatia. En saa hoitoa kun lääkkeet ei sopineet.
Jos yhdet lääkkeet ei sovi, menet uudestaan lääkärille ja kokeilkaa jotain muuta. Sulla pitäisi olla erikseen kipulääkkeet ja varsinaiset hoitolääkkeet (sulfasalatsiini, biologiset lääkkeet). Moni pärjää pelkilllä kipulääkkeilläkin.
Keskustele lääkärin kanssa myös ruokavaliosta. En tiedä osaavatko Suomessa neuvoa mitään, mutta ainakin USA:ssa on käytössä ruokavalio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
On kyllä vittumainen häiriö. Alkoi itselläni teini-iässä. Nypin tosin kaikkia karvoja (kyllä, alapäästäkin). Pahimmillaan hiuksistani puuttui puolet, kulmakarvoja ja ripsiä oli tuskin ollenkaan. Nykyään olen saanut tilanteen joten kuten kuriin, tosin tilalle on tullut ihon nyppiminen. Sormeni vuotavat vähän väliä verta, kun revin ne jatkuvasti auki.
Tytöillä tulee raudanpuutetta teininä kuukautisten myötä... veemäinen oire tuo nyppiminen, mutta se saattaa olla raudanpuutetta... Kaverilla loppuu aina siihen nyppimiset, kun pitää huolen, että ottaa lisäravinnettaa, kun alkaa mieli tehdä hiusten nyppimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paska tauti kirjoitti:
Ibd on aika usein vähätelty sairaus. Ihmiset sekoittavat ibssään, ja pätevät sillä että tutunkumminkaimalta sairaus parani syömällä puolukkaa ja mustikkaa, sekä syyllistämistä lääkkeiden syönnistä. Fakta on se että ruokavalio saattaa auttaa oireisiin, mutta kyseessä on kuitenkin parantumaton autoimmuunisairaus. Hatuttaa vaan kuunnella näin parikymppisenä ohutsuoliavanteisena kuinka helppo sairaus tämä on että syö vain kunnolla. Itse voin syödä esimerkiksi lihaa, perunaa ja valkoisista jauhoista tehtyjä asioita, banaania ja bataattia.
Oma lukunsa vatsaoireiden kuten veriripulin, kramppien, kivun, pidätyskyvyttömyyden, fisteleiden, polyyppien ja suolitukosten ja
-kaventumien lisäksi sairauden muita osia ovat mm. skelenisoiva skolangiitti eli maksan arpeutuminen, joka on suurimpia maksansiirtojen syitä pohjoismaissa, haimatulehdus, niveltulehdukset, fatiikki, silmän värikalvontulehdus, kyhmyruusu, suolistosyöpä.Hyvä, kun joku puhuu asiaa.
Olen itse seurannut sivusta yhtä hyvin hankalaa IBD-tapausta enkä voi kun nostaa hattua teille, jotka asian kanssa päivittäin painitte. Ystäväni melkein kuoli Crohnin taudin komplikaatioihin, hyvin ei mene tälläkään hetkellä, sillä hänellä sairaus on hyvin vaikea.
Tautua on toki vaikeudeltaan monenlaista: yhdellä perheenjäsenelläni on myös Crohnin tauti, mutta hän voi syödä, juoda ja muutenkin elää ihan kuin muutkin, polttaa jopa tupakkaa päivittäin. Joku säännöllinen lääkitys hänellä on. Itse joudun elämään huomattavasti rajoitetumpaa elämää IBS:n takia (maidoton & gluteeniton ruokavalio, tiukka FODMAP, ei lainkaan alkoholia ja silti vatsa temppuilee viikottain). Mutta kuten sanottua, IBD voi muuttua vakavaksi ja vaaralliseksi ja toivon vain pelkkää hyvää ja parempaa vointia kaikille, jotka sen kanssa kamppailevat.
Vierailija kirjoitti:
Ihme kyllä, mutta ruoka-aine-allergiat. Osalla ihmisistä tuntuu olevan se käsitys että se on pieni, ärsyttävä vaiva jonka voi hoitaa epipenillä. Että senkus syöt vaan. Ei sitä että allergiat tuppaavat pahenemaan ja vakavissa tapauksissa se on aina sairaalakeikka ensiapuun eikä adrenaliini ole muuta kuin ensiapu jolla taataan elintoiminnot. Kohtauksen laantuminen, jälki-anafylaksian esto ja seuranta edellyttää aina osastohoidon eikä sinne päätyminen "senkun syöt vaan, onhan sulla adrenaliini"-asenteella oikein ole sen väärti.
Näistä on kyllä niin ziljoona eri väärinkäsitystä. Omani ovat tavallaan keskivaikeita, eli oireet eivät ole mitään harmitonta ja pois siedätettävää pikkujuttua, mutta eivät myöskään ambulanssikamaa. Virhetulkintaa löytyy molempiin suuntiin, joko ei oteta lainkaan vakavasti (tämä oli ysärillä vielä yleisempää kuin nyt) tai sitten ollaan ihan kauhuissaan, että mitä tuollaiselle uskaltaa lainkaan syöttää. Ja sitten on vielä sekin, että laktoosi-intoleranssi on eri asia kuin maitoallergia ja vehnäallergia on eri asia kuin keliakia.
Mutta tätä ketjua kun lukee, niin tulee mieleen, että onkohan mistään sairaudesta sitten ihmisillä yleensä oikea käsitys. Flunssasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trikotillomania, eli hiustennyppimishäiriö. Kuuluu pakko-oireisten häiriöiden spektriin ja alkaa useasti traumaattisen kokemuksen jälkeen (kuten itsellä). Eli ei ole mikään itseaiheutettu huono "tapa", vaan ihan oikea vakava sairaus, johon voi jopa kuolla, jos nielee liikaa hiuksia ja mahaan kehittyy trikobesoaari (=iso pallo hiuksia). Kymmenen vuotta oon käynyt terapiassa ja viittä eri lääkettä kokeillut, plus lukuisia keinoja olla toteuttamatta pakko-oiretta, kuten sormien teippaaminen, kumihanskojen käyttö, hatun/turbaanin käyttö kotona... kuitenkin käsi eksyy taas sinne päähän tiedostamatta ennemmin tai myöhemmin.
Niin, ja taudissa ei ole kyse itsensä rankaisemisesta, mikä on eräs harhaluulo. Hiusten irti nyppäisy tuottaa endorfiinia ja lievittää (hetkellisesti) stressiä. Mutta toki päänahka ja sormenpäät (+ hampaat niillä, jotka hiuksia puree/syö) ovat aikamoisen kipeitä muutaman tunnin nyppimisen jälkeen...
On kyllä vittumainen häiriö. Alkoi itselläni teini-iässä. Nypin tosin kaikkia karvoja (kyllä, alapäästäkin). Pahimmillaan hiuksistani puuttui puolet, kulmakarvoja ja ripsiä oli tuskin ollenkaan. Nykyään olen saanut tilanteen joten kuten kuriin, tosin tilalle on tullut ihon nyppiminen. Sormeni vuotavat vähän väliä verta, kun revin ne jatkuvasti auki.
Tytöillä tulee raudanpuutetta teininä kuukautisten myötä... veemäinen oire tuo nyppiminen, mutta se saattaa olla raudanpuutetta... Kaverilla loppuu aina siihen nyppimiset, kun pitää huolen, että ottaa lisäravinnettaa, kun alkaa mieli tehdä hiusten nyppimistä.
Toisilla rautatabletit eivät tahdo imeytyä ja aiheuttavat mahavaivoja. Silloin kannattaa kokeilla Kräuterblutsaftia ja muita nestemäisiä tuotteita.
Ja lisäillä ruokavalioon rautaa. Monet naista naisista jotka raudanpuutteesta kärsivät eivät syö punaista lihaa, poroa tai maksaa, josta saisi rautaa.
Nokkosrouhetta pitää ripotella joka päivä johonkin ruokaan. Sitten merenelävät ovat toinen tärkeä raudan lähde, joka imeytyy paremmin kuin kasvirauta: katkaravut, simpukat, yms. Kasvisruoista pinaatti, lehtikaali, pavut, linssit, kvinoa, yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.
Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.
Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.Sivuseikka tässä kokonaisuudessa, mutta mua kiinnostaa tuo gluteeniton ruoka sairaalassa. Itsellä 90-luvulla diagnosoituja ruoka-allergioita, joista en tiedä näkyvätkö enää missään potilastietojärjestelmissä, plus ärtyvä suoli. Olen kuskannut päivystyskäynneillä mukana itse kirjoittamaani allergialistaa, mutta onko sellainen minkään arvoinen wirallisessa systeemissä? Pitäisikö hankkia joku tietynlainen todistus mahdollisia sairaalareissuja varten? Olisi suht painajaista joutua sairaalaan ja väärälle ruoalle...
Kyllä ne pitää olla virallisessa systeemissä tai joudut syömään perusruokaa (tai hommaamaan ruoat itse ulkopuolelta). Tiedän kokemuksesta. Siinä ei selittelyt vanhasta diagnoosista auta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha pms eli pmd/pmdd (= eihän pms ole mikään syy käyttäytyä huonosti, tahdonvoimalla vaan pitää itsensä kurissa). Jepjep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.
Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.
Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.Sivuseikka tässä kokonaisuudessa, mutta mua kiinnostaa tuo gluteeniton ruoka sairaalassa. Itsellä 90-luvulla diagnosoituja ruoka-allergioita, joista en tiedä näkyvätkö enää missään potilastietojärjestelmissä, plus ärtyvä suoli. Olen kuskannut päivystyskäynneillä mukana itse kirjoittamaani allergialistaa, mutta onko sellainen minkään arvoinen wirallisessa systeemissä? Pitäisikö hankkia joku tietynlainen todistus mahdollisia sairaalareissuja varten? Olisi suht painajaista joutua sairaalaan ja väärälle ruoalle...
Kyllä ne pitää olla virallisessa systeemissä tai joudut syömään perusruokaa (tai hommaamaan ruoat itse ulkopuolelta). Tiedän kokemuksesta. Siinä ei selittelyt vanhasta diagnoosista auta....
Tästä asiasta on tullut niin monta erilaista vastausta, että varmaan jotenkin sairaanhoitopiirikohtainen juttu kyseessä tai jotain. Sitten vaan jännäämään, kumpaan päähän oman alueen käytäntö sijoittuu...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.
Itse kuulun kategoriaan "muotigluteeniton" sillä keliakiatesti negatiivinen. Silti (kaikki) viljat aiheuttavat elämää häiritsevää närästystä, aknea, nivelkipuja, migreeniä, hiivatulehduksia (intiimialue, korvat, varpaat), masennusta, paniikkikohtauksia (pitkällä altistuksella) ja vitamiinipuutoksia (rauta, B). Sekä lääkäreiden, kanssaihmisten ja keliaakikkojen mielestä olen muotigluteeniton enkä saa esim. sairaalan osastojaksolla gluteenitonta ruokaa koska mitään diagnoosia ei ole (Tai on nuo kaikki yllämainitut erikseen). Kaikki pyörittelevät päätään.
Tähystyksessä oli suolinukka madaltunut ja tulehdus pohjukaissuolessa mutta koska ei ollut täyskato, ei keliakiaa. Lisäksi minulla kaikki viljat aiheuttavat oireet, myös ne gluteenittomatkin. Vaikeaa on, enkä voi puhua tästä kenellekään koska kukaan ei ota tosissaan. Kotona pärjää kunhan ei vain mene mihinkään syömään. Sukulaiset jopa loukkaantuvat kun en syö heidän pulliaan. Itsestäni tuntuu että jos olisi keliakia, olisi paljon helpompaa.Onko sulla tutkittu verikokeella geneettinen taipumus eli keliakialle altistavat alleelit?
On tutkittu eikä sen mukaan alttiutta ole. En muista prosentteja, mutta olisiko ollut 98% tai 99% varmuudella keliakia ei tule koskaan puhkeamaan. Tosin, keliakiaa on vanhemmilla ja sisaruksilla, eli kyllä sitä paljon suvusta löytyy. Silti keliakia ei selittäisi sitä miksi saan oireita mm. tattarista ja kaurasta myös.
IBS, tästä olikin jo aiemmin joku kirjoittanut mutta pakko avautua on nimittäin ihan he lvetillinen viikko suoliston kanssa, 24/7 kipu ja varsinkin kylkikaarien alla missä suolisto tekee mutkat, kipulääkettä popsinut muutamana iltana, että voi nukkua ja jopa istua....
t. Alle 30v
Alue: Aihe vapaa
Täällä kans. En tosin ehkä haluaisi luokitella sairaudeksi omalla kohdallani - en ole mitenkään maagisesti eräänä aamuna herännyt alkoholistina, vaan ihan itse pelannut korttini näin. Olen 24-vuotias korkeakouluopiskelija, jonka elämä on ulkoisesti tosi hienoa; koulupaikka jossa menestyn hyvin arvosanoin, työpaikka siinä sivussa jossa olen todella korvaamaton työntekijä ja hyvä työssäni, kaverit nyt voi laskea yhden käden sormilla mutta niitä kuitenkin on, seurustelen jne. Hoidan hommani. Salaa olen kuitenkin alkoholisti, ja inhoan olla selvinpäin. Elämä on niin paljon parempaa kännissä, ja olen itsekin niin paljon mukavampi ja avoimempi persoona parin tuopposen jälkeen.